Tämä on lupaava artikkeli.

Ceres

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tama artikkeli kasittelee kaapioplaneettaa. Nimen muita merkityksia on lueteltu tasmennyssivulla .
1 Ceres
Ceres NASA:n Dawn-luotaimen kuvamaana
Ceres NASA:n Dawn -luotaimen kuvamaana
Loytaminen
Loytajat Giuseppe Piazzi
Loytoaika 1. tammikuuta 1801
Kiertoradan ominaisuudet
Keskietaisyys Auringosta 413 715 000  km
2,766 [1]   AU
Pienin etaisyys Auringosta 381 419 582  km
2,544  AU
Suurin etaisyys Auringosta 447 838 164  km
2,987  AU
Eksentrisyys 0,08 [2]
Kiertoaika Auringon ympari 4,6 vuotta [2]
Synodinen kiertoaika 366,7 d
Keskiratanopeus 17,882 km/s
Inklinaatio 10,587°
Kuiden lukumaara 0
Fyysiset ominaisuudet
Paivantasaajan halkaisija 975 [1]  km
Pinta-ala 2,850,000 km 2
Massa 9,445×10 20 [1]  kg
Keskitiheys 2,08 g/cm 3
Putoamiskiihtyvyys pinnalla 0,26 [1]  m/s 2
Pyorahdysaika 0 d 9 h 7,2 m
Akselin kaltevuus 3° [1]
Absoluuttinen kirkkaus 3,34
Albedo 0,113 [1]
Pakonopeus 0,51 [1]  km/s
Asteroidiluokka C/G
Pinnan lampotila alin: ?
keski: 167 K [1]
ylin: 239 K
Kaasukehan ominaisuudet
Kaasunpaine Minimaalinen?
Koostumus
H 2 O ? [3]

Ceres (virallisesti 1 Ceres ; symboli : ⚳) [4] on aurinkokuntamme pienin kaapioplaneetta [5] ja suurin Marsin ja Jupiterin valisen asteroidivyohykkeen asteroidi [6] . Se on seka ensimmaisena loydetty asteroidivyohykkeen kappale etta ensimmainen loydetty kaapioplaneetta. Massaltaan 32 prosenttia koko asteroidivyohykkeen yhteenlasketusta massasta omaava Ceres on myos lahimpana Aurinkoa sijaitseva kaapioplaneetta. [7]

Ceresin loysi Giuseppe Piazzi 1. tammikuuta 1801, ja se luokiteltiin alun perin planeetaksi . [8] [9] Ceres on todennakoisesti ainut asteroidivyohykkeen kappale, joka on kaapioplaneetta, joskin myos Vesta ja ehka myos Pallas ja Hygiea saattavat tayttaa kaapioplaneetan maaritelman. [10] IAU:n planeetan maaritelma antaa ymmartaa, etta Ceres on aurinkokunnan suurin asteroidi. [11] Jos taas transneptuniset kohteet lasketaan asteroideiksi, niin talloin Eris ja Pluto ovat suurempia asteroideja kuin Ceres. Sekaannusta asiassa aiheuttaa se, etta aikaisemmin synonyymeiksi mielletyt asteroidi ja pikkuplaneetta eivat ole enaa niin selvasti synonyymeja kuin aikaisemmin, vaan transneptuniset kohteet luokitellaan usein erilleen asteroideista. [9] [12] [13] NASA :n Dawn -luotain saapui Cereksen luokse ja asettui sita kiertavalle radalle 6. maaliskuuta 2015. [14] [15] [16]

Loytaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ensimmaisen oletuksen Marsin ja Jupiterin valisesta planeetasta teki Johann Elert Bode vuonna 1772. [17] Oletus perustui Titiuksen?Boden lakiin , jonka avulla pystyttiin laskemaan planeettojen etaisyydet toisiinsa nahden. Laki mahdollisti planeetan sijaitsemisen kyseisella paikalla. [17] Uranuksen loytaminen 1781 kasvatti teorian uskottavuutta. Franz Xaver von Zachin johtama ryhma aloitti hypoteettisen planeetan etsinnat. Vaikka he eivat loytaneetkaan Ceresta, he loysivat silti kolme muuta suurta asteroidia. [17] [18]

Giuseppe Piazzi loysi Ceresin vahingossa, [8] etsiessaan Mayer 87 -nimista tahtea. Mayer 87 oletettu virhesijainti johtui Francis Wollastonin virheesta tahden sijainnin listauksessa Mayerin luetteloon. Piazzi loysi Mayer 87:n sijasta komeetaksi arvelemansa, tahden kaltaisen liikkuvan kappaleen. [19]

Piazzi tarkkaili Ceresta kaikkiaan 24 kertaa, joista viimeinen oli 11. helmikuuta 1801. Taman jalkeen sairastuminen keskeytti hanen tyonsa, mutta han ilmoitti loydostaan muille tahtitieteilijoille. Kirjeidensa mukaan han oli loytanyt komeetan, mutta kirjoitti kuitenkin varauksen: "Koska sen liike on hidasta ja tasaista, uskon loytaneeni jotain paljon parempaa kuin pelkan komeetan." [17] Helmikuun alussa Ceres katosi Auringon taakse. Huhtikuussa Piazzi lahetti taydelliset muistiinpanonsa Orianille, Bodelle ja Lanandalle. Kun tulokset oli tarkastettu, ne julkistettiin syyskuussa Monatliche Correspondenz -nimisessa tahtitieteen julkaisussa. [19]

Saksalainen astronomi Carl Friedrich Gauss laski Ceresin kiertoradan muistiinpanoja hyvaksi kayttaen maaritystavan Ceresin kiertoradan laskemiseksi. Ceresin ilmestyttya jalleen Auringon takaa Gauss laski muutamassa viikossa Ceresin kiertoradan ja lahetti tyonsa Monatliche Correspondenzin paatoimittajalle 13. joulukuuta 1801. Monatliche Correspondenzin varmisti Ceresin loytyneen uudelleen kiertoradaltaan, ja Ceres nostettiin planeettojen listaan. [17]

Nimeaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ceres nimettiin aluksi Ceres Ferdinandeaksi, [20] joka on yhdistelma roomalaisen mytologian kasvien jumalattaren Cereksen ja Sisilian kuninkaan Ferdinand III:n nimista. Napoleonin vallattua Molempain Sisiliain kuningaskunnan vuonna 1798 Ferdinandea ei enaa muiden valtioiden mielesta sopinut planeetan nimeksi. Ceresta kutsuttiin lyhyen aikaa Saksassa myos Heran nimella. [21] Sittemmin nimi Hera annettiin J. C. Watson vuonna 1868 loytamalle toiselle asteroidille . [22] Vuonna 1803 Cereksen mukaan nimettiin alkuaine cerium . [23]

Maarittely [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vasemmalta oikealle: Eris , Kharon , Ceres ja Maa .

Cereksen asema aurinkokunnassa on vaihtunut monesti. Sita pidettiin planeettana yhdessa Pallaksen , Junon ja Vestan kanssa noin puolen vuosisadan ajan, [17] kunnes ne uusien asteroidien loydyttya (alkaen Astraean loytymisesta vuonna 1845) poistettiin planeettojen joukosta 1850?1860-luvulla. Vestan loytymisesta Astraean loytymiseen saakka tahtitieteeseen johdattelevissa teksteissa 11 planeettaa lueteltiin sen mukaan, miten kaukana ne ovat Auringosta. [9] [24] [25]

Vuonna 1851 Marsin ja Jupiterin valissa kiertavia kohteita tunnettiin jo 15 (viimeisimpana loydetty oli Eunomia symboli: ), ja ne listattiin edelleenkin etaisyytensa mukaiseen jarjestykseen, kuten muutkin planeetat. J. F. Encke kuitenkin muutti sen jo samana vuonna Berliner Astronomisches Jahrbuchissa . Encke oli ensimmainen, joka antoi asteroideille numeroinnin ja luetteli ne loytamisjarjestyksensa mukaisesti. Han antoi asteroideille uudenlaiset symbolit , ympyroidyt numerot, korvaamaan niiden aikaisempia symboleita. Encken aikomus ei kuitenkaan ollut erottaa asteroideja planeetoista, vaan vain helpottaa niiden symbolien merkitsemista, silla monet uusista symboleista olivat vaikeasti piirrettavia, ja uusien symbolien kehittaminen yha uusille loydetyille asteroideille oli osoittautunut hankalaksi tehtavaksi. Numerosymbolit tekivat asian paljon yksinkertaisemmaksi. Han kuitenkin aloitti numeroinnin Astraeasta ja antoi sille uuden symbolin ①, Eunomian symboliksi tuli ⑪. Cereksesta, Pallaksesta, Junosta ja Vestasta han kaytti edelleen niiden vanhoja symboleja ( ⚳, ⚴, ⚵ ja ⚶), ja listasi ne edelleenkin etaisyyden mukaan muiden planeettojen kanssa. Vuonna 1852 samassa julkaisussa han yha aloitti numerosymbolien kayton Astraeasta, mutta oli vaihtanut sen symbolin ympyroidyksi viitoseksi (⑤), taten myos muiden asteroidien symbolit olivat muuttuneet. Eunomian symboliksi oli tullut ⑮. Vuonna 1864 Berliner Astronomisches Jahrbuchissa Encke antoi Cerekselle, Pallakselle, Junolle ja Vestalle numerosymbolit ①, ②, ③ ja ④. Vahitellen naista symboleista kehkeytyivat asteroidien jarjestysnumerot. [9]

Kun Ceres ja muut Marsin ja Jupiterin valissa kiertavat kappaleet olivat menettaneet planeetan aseman, niita ruvettiin yleisesti kutsumaan asteroideiksi ( William Herschel oli kayttanyt kyseista termia kuvaamaan naita kohteita jo vuonna 1802, silla ajan parhaatkin kaukoputket nayttivat ne vain tahtimaisina valopisteina, kun muut planeetat nakyivat kiekkoina). Asteroideista ruvettiin kayttamaan myos nimitysta pikkuplaneetta . [20] [9]

2000-luvun alussa oli loydetty useita suuria transneptunisia kohteita , mutta tahtitieteilijat eivat olleet yksimielisia, pitaisiko niita sanoa planeetoiksi. Ongelma johtui siita, etta Plutoa oli pidetty planeettana loytymisestaan asti (vuonna 1930), mutta nyt sen ymmarrettiin olevan vain ensimmainen Neptunuksen takaa loydetty kohde. Erityisesti asiaan vaikutti se, etta oli loydetty myos Plutoa suurempi kohde 2003 UB 313 , joka sai myohemmin nimen Eris . [26]

IAU asetti komitean luomaan planeetalle maaritelmaa , ja aluksi naytti silta, etta kaikki pyoreat tahtea kiertavat kohteet hyvaksyttaisiin planeetoiksi, jos ne eivat ole kuita tai tahtia. Erisista, Kharonista ja Ceresista oli tulossa planeettoja vuonna 2006. Komitea toi maaritelman julki 16. elokuuta 2006. IAU kuitenkin hyvaksyi 24. elokuuta 2006 hieman erilaisen planeetan maaritelman , ja sen perusteella Ceresista tuli kaapioplaneetta . [27] Myos Plutosta ja Erisista tuli kaapioplaneettoja. [28] [27]

Fyysiset ominaisuudet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Asteroidien kokovertailua, taustalla Maan Kuu . Ceres on ensimmainen vasemmalta.
Ceres, Maan Kuu ja Maa samassa kokosuhteessa

Ceresin lapimitta on arviolta 950 km [1] ja massa 9,445×10 20 kilogrammaa [1] , joka on noin 32 % koko asteroidivyohykkeen massasta. [7] Se on 2,766 AU:n paassa Auringosta , sen radan eksentrisyys e = 0,080, eli rata on melko ympyramainen, ja radan kaltevuus on 10,587°. Ceres on asteroidi , jonka massa on muokannut sen pyoreaksi. Sen pinnan keskilampotila on 167 K . [1]

Ceresin akselikallistuma on noin 3° [1] ja pyorahdysaika 0,3781 vuorokautta eli 9 tuntia ja 4 minuuttia. [29] Ceresilla saattaa olla heikko kaasukeha ja pinnalla huurtumista. Ceresin pakonopeus on 510 m/s ja putoamiskiihtyvyys 0,27 m/s².

Kaavakuva Ceresin arvellusta rakenteesta.

Ceres on hiilipitoinen G-tyypin asteroidi joka on C-ryhman asteroidien on suhteellisen harvinainen alalaji. Ceresin valonheijastuskyky eli albedo on 0,113 ja keskitiheys 2,08 g/cm³. Tutkijat arvelevat Ceresilla olevan 60?120 km:n paksuinen vesijaavaippa [30] , joka sisaltaisi vetta 200 miljoonaa kuutiokilometria, eli Ceresin massasta neljannes olisi vetta. Ceresin pinnalla voidaan havaita avaruuskaukoputkella ainakin valkea tapla ja tummia pilkkuja. Vuoden 2009 alussa Ceresin magnitudi oli 6,9, eli se nakyi poikkeuksellisen hyvin. [31]

Ceres kiertaa aurinkoa niin kaukaisella radalla, ettei se ole asteroidivyohykkeen kirkkain asteroidi, vaikka onkin suurin. Kirkkain asteroidi on Vesta , koska se kiertaa Ceresta lahempana Aurinkoa ja sen albedo on kolminkertainen. [32]

Ceresin pinta on luultavasti samantapainen kuin muillakin C-tyypin asteroideilla, sen koostumus nayttaisi olevan samanlainen kuin hiilikondriiteilla ja hydraatti - mineraaleilla . [33] Joskus Ceres luokitellaan myos G-tyypin asteroidiksi . [34]

Sisaosat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ceresilla arvioidaan olevan kivinen sydan, jota ymparoi jainen vaippa. [32] Tama 100 kilometrin sateinen vaippa (23-28 % Ceresin massasta [35] ) sisaltaa 200 miljoonaa kuutiokilometria vetta, mika on enemman kuin Maan nestemainen vesi. Tata teoriaa tukevat esimerkiksi Keck -teleskoopin tekemat havainnot. [36]

Ilmakeha [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

On arvioita, etta Ceresilla olisi heikko kaasukeha ja pinnalla olevaa jaavetta. [37] Jaavesi on epavakaata yli 5  AU:n paassa Auringosta, [38] joten se lienee sublimoitunut, mikali Auringon sateily kohdistuu suoraan siihen. Vesijaa voi toki liikkua Ceresin syvempiin kerrostumiin, mutta poistuu sielta melko nopeasti. Niinpa vesijaan hoyrystymista on vaikeaa havaita. Voisi olla mahdollista havaita hoyrystymista esimerkiksi uusien kraatterien lahistolta. Ultraviolettihavaintoja on tehty etenkin Ceresin pohjoisnavalla. [37] Vuoden 2014 alussa Euroopan avaruusjarjeston Herschel - avaruusteleskoopin avulla havaittiin Cereksessa tapahtuvan vesihoyryn purkauksia. Lahes kaikki vesi purkautui kahdelta alueelta Ceresin pinnalla, tuottaen arviolta noin 6 kg vesihoyrya sekunnissa. Tama oli ensimmainen kerta kun vesihoyrya havaittiin varmuudella asteroidivyohykkeen kohteen ymparilla. Tama antoi lisatodisteita Ceresin kaasukehan olemassaolosta. Syy purkauksiin on todennakoisesti jaan sublimoituminen , eli muuttuminen kaasuksi Auringon lammon vaikutuksesta. Toinen mahdollinen selitys Ceresin aktiivisuuteen olisi kryovulkanismi . [3]

Mahdollinen elama [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ceres on yleisesti arvioiden haastavampi paikka elaman esiintymiselle kuin Mars ja Jupiterin kuu Europa . Ceresin mahdollisesta elamasta voitaisiin saada todisteita Ceresista Maahan paatyneesta kappaleesta. Myos maan elaman on arvioitu voineen kulkeutua kappaleella Ceresille. [39]

Kiertorata [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ceresin (sininen) ja joidenkin planeettojen (valkoinen/harmaa) kiertoratoja.
Cereksen rata animoituna (sininen), planeettojen radat punaisella. Jupiterin rata on uloin.

Ceresin kiertorata sijaitsee asteroidivyohykkeella Marsin ja Jupiterin valilla. Sen Auringon kiertoaika on 4,6 vuotta. Ceresin kiertorata on kohtalaisen inklinoitunut (10,585°, vrt. Merkurius 7°) ja kohtalaisen eksentrinen (0,07934°, vrt. Mars 0,9°).

Ceres on aiemmin luokiteltu kuuluvaksi asteroidiryhmaan. Saman ryhman asteroideilla on samanlaiset kiertoradan ominaisuudet, mika tarkoittaa joskus yhteista syntyperaa. Jotkin Ceresin muista ominaisuuksista poikkesivat kuitenkin muiden saman ryhman asteroideista, ja nykyaan ryhmaa kutsutaankin Ceres-ryhman sijasta Gefion-ryhmaksi (nimetty ryhman toiseksi aikaisimmin loydetyn asteroidin, 1272 Gefionin , mukaan). Ceres on siis ryhman "tunkeilija", koska silla on samanlaisia kiertoradan ominaisuuksia mutta ei yhteista alkuperaa. [40]

Ylikulut Ceresissa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Merkurius , Venus , Maa ja Mars kulkevat Auringon yli Ceresista katsottuna. Merkuriuksen ylikulku on yleisin, ja se tapahtuu muutaman vuoden valein. Viimeisimmat tapahtuivat vuosina 2006 ja 2010. Vastaavat vuodet ovat Venuksella 1953 ja 2051, Maalla 1814 ja 2081 seka Marsilla 767 ja 2684. [41]

Synty ja kehitys [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ceres on luultavasti protoplaneetta , joka syntyi 4,57 miljardia vuotta sitten asteroidivyohykkeella. [42] Kun suurin osa sisemman aurinkokunnan protoplaneetoista yhdistyi toisten protoplaneettojen kanssa ja muuttui tavallisiksi planeetoiksi, Ceresille ei kuitenkaan kaynyt niin. Toinen mahdollinen protoplaneetta, Vesta , on pienempi, ja se joutui alkuvaiheissaan kahden suuren tormayksen kohteeksi. [43] [44] Toisen teorian mukaan Ceres syntyi Kuiperin vyohykkeella ja siirtyi asteroidivyohykkeelle. [45]

Luultavasti Ceresin kivinen ydin ja jainen vaippa erottuivat pian kaapioplaneetan synnyn jalkeen. [46] Pienen kokonsa vuoksi Ceres todennakoisesti jaahtyi nopeasti. Nykyaan Ceres vaikuttaa olevan geologisesti ei-aktiivinen. Sen ainoita pinnanmuotoja ovat tormayskraatterit . [46] Vesijaan maara lisaa mahdollisuutta, etta Ceresin pinnan alla on kerros nestemaista vetta. [30] Jos kerros on olemassa, sen uskotaan sijaitsevan kivisen ytimen ja jaisen vaipan valissa. [47] Vuonna 2014 Ceresissa havaittiin purkautuvan vesihoyrya. Tama saattaa johtua siita, etta Auringon lampo muuttaa jaata kaasuksi, mutta kyseessa voi olla myos kryovulkanismi , jolloin Ceres olisi viela hieman geologisesti aktiivinen. [3]

Tutkimus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Konseptikuva Dawnista

1800-luvulla Cereksesta ei tiedetty viela juuri muuta kuin sen kiertorata , ja se ettei kappaleen koko ole kovin suuri. Tarkka koko ei kuitenkaan ollut tuolloin viela tiedossa, ja eri tahtitieteilijat esittivat hyvin erilaisia arvioita sen koosta. Syy koon arvioinnin hankaluuteen oli se, etteivat tuon ajan parhaatkaan kaukoputket pystyneet nayttamaan Ceresta muuna kuin pelkkana valopisteena. Brittilainen tahtitieteilija William Herschel arvioi Cereksen lapimitan olevan vain 259 km, mika on selvasti pienempi kuin todellinen arvo. Saksalainen tahtitieteilija Johann Hieronymus Schroter puolestaan arvioi Cereksen lapimitaksi jopa 2 613 km. Tama arvio oli kuitenkin huomattavasti todellista suurempi. [9] [24] [25] [48]

1800-luvun alkupuolella arveltiin (muun muassa Schroter), etta Cereksella olisi tihea kaasukeha . Nykyisin tiedetaan ettei silla kuitenkaan sellaista ole. 1890-luvulla E. E. Barnard selvitti, etta Ceres, eika suinkaan Pallas tai Vesta , on suurin asteroidi. Barnard selvitti myos neljan ensinna loydetyn asteroidin albedojen olevan erilaiset. Cereksen lapimitta selvisi melko tarkasti vasta sen tehdessa tahdenpeiton 13. marraskuuta 1984. Talloin sen keskimaaraiseksi lapimitaksi saatiin 932,6 ± 5,2 km. [48] Ceresta tarkasteltiin Hubble-avaruusteleskoopilla vuosina 2003?2004. [49] Lisaksi vuoden 2014 alun havainnot Herschel - avaruusteleskoopilla osoittivat Cereksessa olevan vesihoyrya , mika viittasi etta kaapioplaneetalla olisi jainen pinta ja mahdollisesti ohut kaasukeha. [3]

Dawn-luotain [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

NASA:n Dawn -luotaimen 4. helmikuuta 2015 145 000 kilometrin etaisyydelta ottamista Ceres kuvista koottu animaatio.
Ceres NASA:n Dawn -luotaimen kuvamaana 13 600 kilometrin etaisyydelta toukokuussa 2015

Vuoden 2014 loppupuolelle mennessa Ceresta ei ollut viela tutkittu luotaimilla , vaikka se olikin ensimmainen loydetty asteroidivyohykkeen kappale. [50] NASA laukaisi Dawn -luotaimen tutkimaan Ceresta ja Vestaa syyskuussa 2007. Luotain tutki Vestaa ennen Ceresta vuosina 2011?2012. Luotain otti Cereksesta kuvia navigointitarkoituksessa lahestyessaan sita. Tammikuun 25 paivana Dawn :in kuvien tarkkuus ylitti Hubblen tarkimpien kuvien tarkkuuden 30 prosentilla. [51] [52] On myos suunnitteilla, etta luotaimen keraamien tietojen pohjalta Ceresin pinnalle lahetettaisiin laskeutuja. [53] [54] Dawn saavutti Ceresin kiertoradan 6. maaliskuuta 2015 klo 4.39 PST , eli 14.39 Suomen aikaa, kaapioplaneetan painovoima alkoi vetamaan luotainta puoleensa noin 61 000 kilometrin etaisyydelta. Klo 5.36 PST, eli 15.36 Suomen aikaa, luotaimelta saapui tieto NASAn Jet Propulsion Laboratoryyn , etta luotain on kunnossa, ja mittalaitteisto on saavuttanut kiertoradan suunnitellusti. Dawnista tuli Ceresta kiertavalle radalle asetuttuaan ensimmainen kaapioplaneettaa kiertoradalta tutkinut luotain. [15] [55] [56]

Hubble-teleskoopin vuoden 2004 Ceres-kuva.

Dawn-luotaimen ottamissa lahikuvissa kuvissa Ceres on taynna kraattereita. Eraan kraatterin keskustan lahella nakyy outoja kirkkaita taplia. Niiden on ajateltu olevan jaata, suolaa tai muuta ainetta. [57] . Kun Cereksen pinta on hyvin tumma, nama 40% albedon omaavat taplat erottuvat selvasti. Ne saattavat olla Cereksen sisuksista purkautunutta ainetta, jossa on magnesiumsulfaattia ja kidevetta [58] . Omituinen muodostuma on myos eras kookas vuori, jonka korkeus on 5 km. lahde?

Asuttaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ceresta on useaan otteeseen ehdotettu potentiaaliseksi asutuskohteeksi tulevaisuudessa, [59] [60] paaasiassa siksi, etta sen suuri pinta-ala olisi hyva kohde asteroidien kaivamiselle . [59] Myos sen strateginen sijainti on hyva, ja se voisikin toimia veden , hapen ja polttoaineen lahteena asteroidivyohykkeen taakse matkaaville aluksille. [59]

Ceresin asuttamisen on ehdotettu olevan seuraava kohde Kuun ja Marsin asuttamisen jalkeen. Lennot Kuusta Ceresiin kuluttaisivat vahemman energiaa kuin lennot Maasta Kuuhun. [61]

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Ceres, asteroid and dwarf planet Astronoo. Viitattu 18.6.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b Pikkuplaneetta URSA ? Kosmos, tahtitieteen viitetietokanta . Viitattu 18.6.2019.
  3. ↑ a b c d Herschel discovers water vapour around dwarf planet Ceres 22.1.2014. Euroopan avaruusjarjesto ? ESA. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  4. ↑ JPL/NASA: What is a Dwarf Planet? jpl.nasa.gov . 22.4.2015.
  5. ↑ Pluto menetti asemansa planeettana Yle Uutiset . 24.8.2006. Yleisradio. Viitattu 18.6.2019.
  6. ↑ Photos: Dwarf Planet Ceres, the Solar System's Largest Asteroid Space.com . 20.11.2016. Viitattu 30.1.2015. (englanniksi)
  7. ↑ a b Pitjeva, E. V.: High-Precision Ephemerides of Planets?EPM and Determination of Some Astronomical Constant. Solar System Research , 2005, 39. vsk, nro 3, s. 176?186. Artikkelin verkkoversio (pdf) . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  8. ↑ a b Ceres URSA ? Kosmos, tahtitieteen viitetietokanta . Viitattu 18.6.2019.
  9. ↑ a b c d e f Hilton, James L.: When did asteroids become minor planets? 10.8.2017. U.S. Naval Observatory. Arkistoitu 6.4.2019. Viitattu 1.3.2011. (englanniksi)
  10. ↑ Kornmesser, Martin: Planet candidates in the Solar System (artist's impression)  (Planeetan maaritelman aikaisemman version planeetoiksi kelpaavat kappaleet kelpaisivat nykyaan kaapioplaneetoiksi) International Astronomical Union ? IAU . 2006. Viitattu 18.6.2019. (englanniksi)
  11. ↑ Resolution B5 Definition of a Planet in the Solar System International Astronomical Union ? IAU . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  12. ↑ Govert Schilling:  The Hunt for Planet X: New Worlds and the Fate of Pluto . New York : Copernicus Books/Springer Science + Business Media, 2009. ISBN 0387778047 . (englanniksi)
  13. ↑ Tancredi, Gonzalo & Favre, Sofia: Which are the dwarfs in the Solar System?. Icarus , kesakuu 2008, 195. vsk, nro 2, s. 851?862. doi : 10.1016/j.icarus.2007.12.020 . Artikkelin verkkoversio . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  14. ↑ Landau, Elizabeth: Dawn Spacecraft Begins Approach to Dwarf Planet Ceres 29.12.2014. NASA. Viitattu 30.1.2015. (englanniksi)
  15. ↑ a b Landau, Elizabeth & Brown, Dwayne: NASA Spacecraft Becomes First to Orbit a Dwarf Planet NASA ? Jet Propulsion Laboratory . 6.3.2015. Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  16. ↑ Brown, Dwayne & Landau, Elizabeth: Dawn ? NASA Spacecraft Becomes First to Orbit a Dwarf Planet  (RELEASE 15-034) NASA ? Jet Propulsion Laboratory . 6.3.2015 / paivitetty 7.8.2017. Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  17. ↑ a b c d e f Hoskin, Michael: Bode's Law and the Discovery of Ceres. Physics of Solar and Stellar Coronae: G. S. Vaiana Memorial Symposium, held 22-26 June, 1992, in Palermo, Italy , 1993, s. 35?46. doi : 10.1007/978-94-011-1964-1_3 . Bibcode: 1993ASSL..183...35H . Artikkelin verkkoversio . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  18. ↑ Sawyer Hogg, Helen: Out of Old Books (The Titius-Bode Law and the Discovery of Ceres). Journal of the Royal Astronomical Society of Canada , lokakuu 1948, 42. vsk, s. 241?246. Bibcode: 1948JRASC..42..241S . Artikkelin verkkoversio . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  19. ↑ a b Forbes, Eric G.: Gauss and the Discovery of Ceres. Journal for the History of Astronomy , 1971, 2. vsk, s. 195?199. doi : 10.1177/002182867100200305 . Bibcode: 1971JHA.....2..195F . Artikkelin verkkoversio . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  20. ↑ a b Hubble Images of Asteroids Help Astronomers Prepare for Spacecraft Visit NASA ? National Aeronautics and Space Administration . 6.20.2007. Arkistoitu 7.4.2013. Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  21. ↑ G. Fodera Serio & A. Manara & P. Sicoli : Asteroids III ? Giuseppe Piazzi and the Discovery of Ceres  Lunar and Planetary Institute  . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  22. ↑ 103 Hera JPL Small-Body Database Browser . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  23. ↑ Cerium 3rd1000.com . Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
  24. ↑ a b Reid, Hugo: ”III The Solar System”,  Elements of astronomy , s. 36. , 1842. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.4.2014). (englanniksi)
  25. ↑ a b Burton, Frances Barbara: ”Introduction; Fifth, sixth, seventh & eighth planets. Vesta, Juno, Ceres and Pallas”,  Astronomy simplified , s. 17, 41. , 1838. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.4.2014). (englanniksi)
  26. ↑ Brown, Mike: The discovery of 2003 UB313 Eris, the 10th planet largest known dwarf planet Caltech ? Division of Geological and Planetary Sciences . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  27. ↑ a b The IAU draft definition of "planet" and "plutons"  (iau0601 ? Press Release) International Astronomical Union ? IAU . 16.8.2006. Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  28. ↑ Pluto and the Developing Landscape of Our Solar System International Astronomical Union ? IAU . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  29. ↑ Williams, Matt: The dwarf planet Ceres Phys.org . 12.8.2015. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)
  30. ↑ a b Burdick, Autumn: Ceres: Overview. Nasa ? Solar System Exploration . 22.1.2014. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)
  31. ↑ Suominen, Mikko: Kaapioplaneetta Ceres nakyy poikkeuksellisen hyvin Tahdet ja avaruus . 20.02.2009. Viitattu 18.6.2019.
  32. ↑ a b Tedesco, Edward F.: Ceres Encyclopædia Britannica . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  33. ↑ Rivkin, A. S. & Volquardsen, E. L. & Clark, B. E.: The surface composition of Ceres:Discovery of carbonates and iron-rich clays. Icarus , 2006, 185. vsk, s. 563?567. Artikkelin verkkoversio . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  34. ↑ Imke de Pater & Jack J. Lissauer:  Planetary Sciences , s. 379. Cambridge University Press, 2010. ISBN 0521853710 . Teoksen verkkoversio (viitattu 31.1.2015). (englanniksi)
  35. ↑ McKinnon, William B.: On The Possibility Of Large KBOs Being Injected Into The Outer Asteroid Belt. Bulletin of the American Astronomical Society , 2008, 40. vsk, s. 464. Bibcode: 2008DPS....40.3803M . Artikkelin verkkoversio . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  36. ↑ Carry, Benoit & Dumas, Christophe & Fulchignoni, Marcello & Merline, William J. & Berthier, Jerome & Hestroffer, Daniel & Fusco, Thierry & Tamblyn, Peter: Near-Infrared Mapping and Physical Properties of the Dwarf-Planet Ceres. Astronomy & Astrophysics , 7.11.2007, nro 478, s. 235?244. doi : 10.1051/0004-6361:20078166 . Artikkelin verkkoversio . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  37. ↑ a b A'Hearn, Michael F. & Feldman, Paul D.: Water vaporization on Ceres. Icarus , 1992, 98. vsk, nro 1, s. 54?60. doi : 10.1016/0019-1035(92)90206-M . Bibcode: 1992Icar...98...54A . Artikkelin verkkoversio . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  38. ↑ Hubble Directly Observes Planet Orbiting Fomalhaut Hubblesite . 13.11.2008. Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  39. ↑ Hara, Tetsuya & Takagi, Kazuma & Kajiura, Daigo: Transfer of Life-Bearing Meteorites from Earth to Other Planets. Journal of Cosmology , toukokuu 2010, 7. vsk, s. 1731?1742. Artikkelin verkkoversio . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) . ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  40. ↑ Kelley, M. S. & Gaffey, M. J.: A Genetic Study of the Ceres (Williams #67) Asteroid Family. Bulletin of the American Astronomical Society , 1996, 28. vsk, s. 1097. Bibcode: 1996DPS....28.1009K . Artikkelin verkkoversio . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  41. ↑ Vitagliano, Aldo: What is Solex? Solex . 9.12.2011. Arkistoitu 24.5.2015. (englanniksi)
  42. ↑ Petit, Jean-Marc & Morbidelli, Alessandro & Chambers, John : The Primordial Excitation and Clearing of the Asteroid Belt  . Icarus   , 2001  , 153  . vsk, nro   , s. 338?347  .   . doi : 10.1006/icar.2001.6702   . Artikkelin verkkoversio . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi)  . ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  43. ↑ C. T. Russell, et al.: Dawn at Vesta: Testing the Protoplanetary Paradigm. Science , 2012, 336. vsk, nro 684, s. 684. Artikkelin verkkoversio . Viitattu 14.12.2014. (englanniksi)
  44. ↑ Paul Schenk, et al.: The Geologically Recent Giant Impact Basins at Vesta’s South Pole. Science , 2012, 336. vsk, nro 694, s. 694?697. Artikkelin verkkoversio (pdf) . Viitattu 14.12.2014. (englanniksi) ( Arkistoitu ? Internet Archive)
  45. ↑ McKinnon & William B. : On The Possibility Of Large KBOs Being Injected Into The Outer Asteroid Belt . Bulletin of the American Astronomical Society  , 2008 , 40 . vsk, nro  , s. 464 .  . Bibcode: 2008DPS....40.3803M  . Artikkelin verkkoversio . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  46. ↑ a b Li, Jian-Yang & McFadden, Lucy A. & Parker, Joel Wm. & Young, Eliot F. & Stern, S. Alan & Thomas, Peter C. & Russell, Christopher T. & Sykese, Mark V. : Photometric analysis of 1 Ceres and surface mapping from HST observations .   , 2006 , 182 . vsk, nro 1 , s. 143?160 .  . doi : 10.1016/j.icarus.2005.12.012  . Artikkelin verkkoversio . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  47. ↑ McCord, Thomas B. & Sotin, Christophe  : Ceres: Evolution and current state  . Journal of Geophysical Research   , 21.5.2005  , 110 . vsk, nro E5  .  . doi : 10.1029/2004JE002244   .
  48. ↑ a b D. W. Hughes: The Historical Unravelling of the Diameters of the First Four Asteroids. Quarterly Journal of the Royal Astronomical Society , 1994, 35. vsk, nro 3, s. 331. Artikkelin verkkoversio (pdf) . Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
  49. ↑ Parker, J. & Thomas, P. & McFadden, L. & Mutchler, M. & Levay, Z.: Largest Asteroid May Be 'Mini Planet' with Water Ice Hubble Site . 7.9.2005. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
  50. ↑ Asteroideissa on planeetan aihio Tieteen Kuvalehti . Arkistoitu 28.11.2011. Viitattu 10.2.2011.
  51. ↑ Dawn Mission: Mission Status NASA. Viitattu 13.11.2014. (englanniksi)
  52. ↑ NASA’s Dawn Spacecraft Captures Best-Ever View of Dwarf Planet 26.1.2015. NASA. Viitattu 31.1.2015. (englanniksi)
  53. ↑ Suominen, Mikko: Kaapioplaneetta Cerekselle suunnitellaan laskeutujaa Tahdet ja avaruus . 17.4.2009. URSA. Viitattu 20.1.2011.
  54. ↑ Rayman, Marc: Dawn's Split from Asteroid Vesta - Mission Insider Explains NASA ? Jet Propulsion Laboratory . 5.9.2012. NASA. Viitattu 17.3.2014. (englanniksi)
  55. ↑ NASA Spacecraft Becomes First to Orbit a Dwarf Planet NASA . 6.3.2015. Viitattu 18.6.2019.
  56. ↑ Torvinen, Pekka: Nasan luotain teki historiaa: Dawn kiertaa nyt kaapioplaneetta Ceresia Helsingin Sanomat . 6.3.2015. Viitattu 1.4.2015.
  57. ↑ Witze, Alexandra: Bright Spots on Ceres Could Be Active Ice scientificamerican.com . 18.3.2015. Nature America, Inc. Viitattu 25.6.2015. (englanniksi)
  58. ↑ New Clues to Ceres' Bright Spots and Origins Jet Propulsion Laboratory . December 9, 2015. Nasa, california isntitute of Techology. Viitattu 20.3.2016. suomi
  59. ↑ a b c Whitten, Zachary V. : Use of Ceres in the Development of the Solar System  Eltamiz.com  . Viitattu 18.6.2019 (englanniksi) .
  60. ↑ Boll, Dave: The Ceres Plan. House of Dave . Arkistoitu 5.6.2011. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi) tarvitaan parempi lahde
  61. ↑ Robert Zubrin:  The Economic Viability of Mars Colonization . Cham: Palgrave Macmillan, 9.8.2018. ISBN 978-3-319-90302-6 . Teoksen verkkoversio (viitattu 18.6.2019). (englanniksi)

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ceres .
Wikibooks
Wikibooks
Aurinkokunta
AurinkoMerkuriusVenusKuuMaaMarsin kuutMarsCeresAsteroidivyöhykeJupiterJupiterin kuutSaturnusSaturnuksen kuutUranusUranuksen kuutNeptunuksen kuutNeptunusPluton kuutPlutoHaumean kuutHaumeaMakemakeKuiperin vyöhykeErisDysnomiaHajanainen kiekkoOortin pilvi
Aurinko  · Merkurius  · Venus  · Maa  · Mars  · Ceres  · Jupiter  · Saturnus  · Uranus  · Neptunus  · Pluto  · Haumea  · Makemake  · Eris
Kuut

Maan  · Marsin  · Jupiterin  · Saturnuksen  · Uranuksen  · Neptunuksen  · Pluton  · Haumean  · Makemaken  · Eriksen  · Pikkuplaneettojen

Renkaat

Jupiterin  · Saturnuksen ( Rhean )  · Chariklon  · Uranuksen  · Neptunuksen

Pienkappaleet

Meteoroidit  · Pikkuplaneetat  · Asteroidit  · NEA:t  · Asteroidivyohyke  · Troijalaiset  · Kentaurit  · Damocloidit  · Transneptuniset kohteet  · Kuiperin vyohyke  · Hajanainen kiekko  · Hillsin pilvi  · Oortin pilvi  · Komeetat

Edeltaja:
- 		Luettelo pikkuplaneetoista Seuraaja:
2 Pallas
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ceres&oldid=22271330 ”