Yhdysvaltojen presidentti
Bill Clinton
, Israelin paaministeri
Ehud Barak
ja palestiinalaisten johtajan
Jasser Arafat
Camp Davidissa heinakuussa 2000.
Israelin ja Palestiinan kartta.
Camp Davidin kokous 2000
oli epaonnistunut yritys saada aikaan pysyva rauha
Israelin
ja
palestiinalaishallinnon
valille. Tarkeimmat osanottajat olivat
Yhdysvaltain presidentti
Bill Clinton
,
Israelin paaministeri
Ehud Barak
ja palestiinalaishallinnon johtaja
Jasser Arafat
.
Camp Davidin
huvilassa
Yhdysvalloissa
pidetty kokous alkoi 11. heinakuuta ja paattyi 25. heinakuuta 2000. Osapuolet eivat paasseet yhteisymmarrykseen. He antoivat kuitenkin kolmenvalisen lausunnon, johon kirjattiin uusien neuvottelujen suuntaviivoja.
[1]
Palestiinalaisneuvottelijat vaativat taytta itsemaaraamisoikeutta
Lansirannalle
ja
Gazan kaistalle
. Barak lupasi muodostettavalle palestiinalaisvaltiolle 73 prosenttia Lansirannasta ja Gazan kokonaan.
Paaministeri Barak ehdotti Lansirannalla olevien israelilaiskaupunkien, kuten
Ma’ale Adumimin
,
Giv’at Ze’evin
ja
Gush Etzionin
liittamista Jerusalemiin. Palestiinalaiset olisivat talloin saaneet itsehallinnon eraissa pienissa kaupungeissa, jotka liitettiin Jerusalemiin vuoden 1967
kuuden paivan sodan
jalkeen.
[2]
Mahmud Abbas
, joka tuolloin oli Arafatin neuvottelijana kokouksessa, vaati koko
Ita-Jerusalemin
luovuttamista Palestiinan itsehallinnolle. Kiistaa aiheutti myos Jerusalemin
Temppelivuoren
asema.
Israelin itsenaisyyssodan
aikana noin 700 000
pakolaista lahti kodeistaan
. Palestiinalaiset ovat vaatineet taytta paluumuutto-oikeutta. Israel ei ole suostunut tahan, koska silloin juutalaiset todennakoisesti jaisivat vahemmistoon omassa valtiossaan.
Israelin neuvottelijat halusivat sopimukseen seuraavat vaatimukset: Palestiinan ilmatila kuuluu Israelin hallintaan, kriisitilanteessa Israelilla olisi oikeus sijoittaa joukkoja Palestiinan alueelle ja Palestiinan valtion taydellinen
demilitarisointi
.
