Brands Hatch

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Brands Hatch
Sijainti Yhdistynyt kuningaskunta Kent , Englanti
Katsojakapasiteetti 150 000
Suurimmat tapahtumat DTM , F3 , A1GP , WTCC , BTCC , British Superbike Championship
Grand Prix -rata
Radan pituus 3,703 km
Mutkia 9
Rataennatys 1.09,593
( Nigel Mansell , 1986, F1 )
Indy-rata
Radan pituus 1,929 km
Mutkia 6
Rataennatys 0:38,032
(Scott Mansell, 2004, EuroBOSS)
Formula 1
Kilpailun pituus 71?80 kierrosta
Ensimmainen GP Britannian Grand Prix 1964
Viimeinen GP Britannian Grand Prix 1986
Grand Prix’ita ajettu 14
Eniten voittoja Niki Lauda (3)

Brands Hatch on moottorirata Kentissa Englannissa . Ensimmaiset kilpailut radalla ajettiin jo 1920-luvulla . Rata sijaitsee varsin makisessa maastossa, mika erottaa sen muun muassa toisesta tunnetusta brittiradasta, Silverstonesta . [1] Radalla kilpaillaan niin autoilla kuin moottoripyorillakin. Brands Hatchin on omistanut vuodesta 2004 lahtien entisen F1-kuljettaja Jonathan Palmerin johtama MotorSport Vision.

Formula 1 -kilpailuja Brands Hatchissa ajettiin 1960-luvulta 1980-luvulle, [2] ja sen paluuta on arvuuteltu usein, viimeksi vuosituhannen vaihteessa. [3] Muita tunnettuja radan entisia tapahtumia ovat Formula Ford Festival ja MM-sarjan ulkopuolinen F1-kilpailu Race of Champions .

Kolminkertainen F1-mestari Jack Brabham piti Brands Hatchia kuljettajan nakokannalta ehkapa Britannian parhaana ratana. Se on myos monien muiden kuljettajien ja katsojien suosiossa. [4]

Rata yleisesti

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Rata on pysynyt melko muuttumattomana 1960-luvulta lahtien. Siihen tehdyt muutokset ovat olleet melko pienia moneen muuhun rataan verrattuna. 1960-luvulta lahtien radasta on ollut kaksi muotoa: pitempi Grand Prix -rata (3,703 km) ja lyhyempi Indy-rata (1,929 km). [5] Radat ovat neljanteen mutkaan asti samat, mutta GP-radan kaantyessa mutkassa vasemmalle, Indy-rata kaantyy oikealle mutkaan, joka on GP-radan yhdeksas mutka. [6] Indy-rata on sen muotoinen, etta katsojat nakevat kerralla lahes koko radan. Grand Prix -radalla ajettiin muun muassa Formula 1 -sarjan osakilpailuja. Rata alkaa hieman oikealle kaartavalta Brabham-suoralta, [7] joka on kallellaan oikealle. Ensimmainen mutka on oikealle kaantyva Paddock Hill, [7] joka on melko jyrkassa alamaessa. [4]

Radan katsojakapasiteetti on nykyaan 150 000, [8] ja radalla on kolme paakatsomoa. [9]

BTCC-autoja Paddock Hill -mutkassa vuonna 2006

Varhainen historia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Paikka, jolla rata sijaitsee, oli alun perin laheiseen Brands Hatch -tilaan kuulunut sienipelto. Sita kaytettiin armeijan harjoituspaikkana. Vuonna 1926 Ron Argentin johtama pyorailijoiden ryhma sattui pysahtymaan pellolle, huomasi maaston suotuisat muodot ja pyysi tilan omistajalta lupaa saada kayttaa tilaa harjoitteluun. Omistaja hyvaksyi ehdotuksen, ja alueesta tuli suosittu ajopaikka pyorailijoille, jotka kayttivat maatalouskoneiden maahan uurtamia reitteja hyvakseen. Ensimmainen varsinainen kilpailu ajettiin vuonna 1928, kun pyorailijat kilpailivat maastojuoksijoita vastaan nelja mailia (6,4 km) pitkalla reitilla. Juoksijat voittivat. [10]

Parin vuoden kuluttua myos moottoripyorailijat alkoivat kayttaa jonkin verran rata-aluetta. Tuolloin silla ajettiin vastapaivaan. [5] Rata toimi 1930-luvulla, mutta toisen maailmansodan aikana siella sailytettiin armeijan ajoneuvoja, joten alue pommitettiin huonoon kuntoon. Vasta sodan jalkeen sita ryhdyttiin kehittamaan kunnon moottoriradaksi. [10]

Moottorirata muodostuu

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Brands Hatch Stadium Ltd. perustettiin vuonna 1947 pyorittamaan rataa, ja vuonna 1950 mailin pituinen rata paallystettiin autoille sopivaksi. Formula 3 -autot kilpailivat ensimmaista kertaa radalla, joka muistutti nykyista Indy-rataa ilman Druids-mutkaa, huhtikuussa 1950. Vuonna 1953 Universal Motor Racing Club alkoi jarjestaa Brands Hatchilla kilpa-ajokoulua. Vuosina 1953 ja 1954 rataan lisattiin Druids-mutka ja rataa alettiin kiertaa myotapaivaan. [10]

Vuonna 1950- ja 1960-luvun vaihteessa rataa laajennettiin, ja Grand Prix -versio muodostui. Maa-alue myytiin 1960-luvun alussa Grovewood Securitiesille, ja John Webb laitettiin Motor Circuit Developmentsin johtoon pyorittamaan rataa. 1970-luvun puolivalissa radan neljatta mutkaa, South Bankia, tiukennettiin ja kaarteen nimeksi muutettiin Surtees autourheilija John Surteesin mukaan. Moni muukin radan mutka nimettiin uudestaan, lahinna brittilaisten kuljettajien mukaan. Naita olivat muun muassa Graham Hill Bend, Clark ja Stirling's . Lisaksi varikkotieta pidennettiin, ja sen alkuun lisattiin pieni mutka. [10] 1970-luvun puolesta valista lahtien radasta on ollut myos rallicross -versio. [11]

Grand Prix -kilpailut ja Formula Ford Festival

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Brands Hatchissa ajettiin 1960-luvulta 1980-luvulle Formula 1 -sarjan Grand Prix -kilpailuja. Rata vuorotteli Silverstonen radan kanssa Britannian Grand Prix'n isannoinnista siten, etta Brands Hatchilla ajettiin parillisina vuosina ja Silverstonessa parittomina. [7] Lisaksi vuosina 1983 ja 1985 Brands Hatchissa ajettiin Euroopan Grand Prix .

Radalla on ajettu myos maailmanmestaruussarjan ulkopuolisia F1-kilpailuja, kuten Race of Champions [12] ja Silver City Trophy. [13] Race of Champions (eri kuin Mestareiden kisa , engl. Race of Champions ) ajettiin ensimmaisen kerran vuonna 1965 ja vimeisen kerran vuonna 1983. Kilpailu ajettiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta joka vuosi. Viimeisen kilpailun voitti Williams -kuljettaja Keke Rosberg . [14] Se jai historiaan lisaksi siksi, etta se oli viimeinen maailmanmestaruussarjan ulkopuolinen Formula 1 -kilpailu. [15]

Brands Hatchilla on jarjestetty 1970-luvulta lahtien kansallisten Formula Ford -sarjojen kauden kohokohta, Formula Ford Festival . Sen ovat voittaneet muun muassa Eddie Irvine , Johnny Herbert ja Roland Ratzenberger . [16]

Omistajan vaihdoksia ja muita muutoksia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Radan ensimmaisen mutkan, Paddock Hillin, ulostulo. Suoran peralla nakyy Druids-kaarre.

Vuonna 1986 John Foulston osti Brands Hatchin lisaksi Oulton Parkin ja Snettertonin radat Grovewood Securitiesilta ja perusti Brands Hatch Leisure -yhtion eli BHL:n. Seuraavana vuonna yhtio hankki myos Cadwell Park -radan, ennen kuin Foulston kuoli testatessaan McLarenin IndyCar-autoa Silverstonen radalla. BHL:n omistajuus siirtyi hanen vaimolleen Marylle, mutta yhtiota johti John Webb vuoteen 1990 asti, kunnes Foulstonin tytar Nicola otti ohjat kasiinsa.

Noihin aikoihin muutama tunnettu sarja, kuten Formula 3000 ja Superbike World Championship, kilpailivat radalla. Vuonna 1988 radalla ajetussa Formula 3000 -kilpailussa tapahtui paha onnettomuus, kun Johnny Herbert kolaroi Gregor Foitekin kanssa noin 240 km/h vauhdissa. Muita kuljettajia osuivat heihin, ja autoja kimpoili reunasta reunaan. Polyn laskeuduttua Herbertin jalat sojottivat rikkoutuneen keulan lapi. [17] Hanen molemmat nilkkansa murtuivat. [18] Onnettomuudessa mukana olleista sairaalaan joutuivat Herbertin lisaksi muun muassa Olivier Grouillard ja Foitek. [17] Kukaan ei kuitenkaan kuollut kolarissa, mutta se kyseenalaisti radan turvallisuuden, ja F3000 kaansi selkansa Brands Hatchille vuonna 1991. [13]

Vuonna 1988 Westfield- ja Graham Hill -kaarteista tehtiin teravampia ja Dingle Belliin lisattiin hidastemutka. 1990-luvun lopussa rata-alueen viihtyisyytta parannettiin. 2000-luvun alussa Dingle Bellin hidastemutka poistettiin, ja tilalle tullut mutka sai nimekseen Sheene's. [10]

Vuonna 1999 radan kerrottiin palaavan Britannian GP:n tapahtumapaikaksi vuodeksi 2002. [19] Foulston myi BHL:n yhdysvaltalaiselle Octagonille 120 miljoonalla punnalla. [20] Se kuitenkin epaonnistui parantamaan rataa suunnitellusti GP-kilpailua varten ja paatti vuokrata Silverstonen radalle GP-oikeudet. [21] Moni talli vastusti Brands Hatchiin siirtymista turvallisuuden ja tilan puutteen takia. [22]

Vuonna 2003 tehtiin historiaa, kun yhdysvaltalaisen Champ Car -sarjan kilpailu ajettiin Brands Hatchissa. Yleioa kertyi paikan paalle 40 000. [23]

Taloudellisten paineiden alla Octagon myi nelja rataa, mukaan lukien Brands Hatchin, MotorSport Vision -yhtiolle vuonna 2004. [24] Sita johti entinen F1-kuljettaja Jonathan Palmer . [25] Vuonna 2008 Palmer kertoi, ettei han haaveile Brands Hatchin palaamisesta F1-kalenteriin. [26]

Brands Hatchia pidetaan nykyaan melko turvattomana ainakin F1-kilpailuja ajatellen. [22] Mutkien ulosajoalueet ovat pienet, ja ne ovat lahinna pelkkaa hiekkaa, kun taas uusimmissa moottoriradoissa ne ovat asfalttipintaiset ja tilavat. Lisaksi rata on kovin ahdas. [22] Suuret korjauskustannukset ovat radan omistajan Jonathan Palmerin mukaan olleet paasyy siihen, ettei rata ole palannut F1-kilpailun nayttamoksi. [26]

Kuolonkolareita

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Brands Hatchin radalla on sattunut joitain kuolemaan johtaneita kolareita niin autokilpailuissa kuin moottoripyorakilpailuissakin. Kuolonkolareita on sattunut seka pienissa etta isoissa luokissa. George Crossman, Tony Flory ja Stuart Duncan kuolivat 1960-luvun puolessa valissa, [13] ja F1-kuljettaja Jo Siffert sai surmansa lokakuussa 1971 MM-sarjan ulkopuolisessa Race of Champions -kilpailussa. Siffertin kolarin takia radan turvallisuutta parannettiin huomattavasti vuodeksi 1972. [13]

Elokuussa 2008 moottoripyorailija Craig Jones kuoli kaatuessaan kesken Supersport-luokan kilpailun. [27] Viimeisin kuolemaan johtanut onnettomuus tapahtui 19. heinakuuta 2009, kun 18-vuotias Henry Surtees kuoli F2-kilpailussa. Kisan puolivalissa ulosajaneen Jack Clarken autosta irronnut takarengas osui suoraan Surteesin paahan, jolloin han menetti tajuntansa ja ajoi ulos seuraavassa mutkassa. Surtees kuoli myohemmin sairaalassa saamiinsa vammoihin. [28]

Kierrosennatykset

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

GP-radan kierrosennatyksen 1.09,593 ajoi Nigel Mansell Williams - Honda -autolla heinakuussa 1986, jolloin ajettiin radan viimeinen F1-kilpailu. Lyhyen Indy-radan kierrosennatyksen 38,032 sekuntia ajoi Scott Mansell vuonna 2004. Han ajoi ennatyksen Benetton B197 -autolla EuroBOSS-sarjassa vuonna 2004. [29]

Vertailun vuoksi mainittakoon, etta vuoden 1964 Britannian GP:ssa nopein kierros oli 1.38,800 [30] ja vuonna 1968 jo 1.29,700. [31] Vuoden 1974 kisassa taas nopein kierros oli 1.21,100 [32] eli yli 17 sekuntia nopeampi kuin kymmenen vuotta aiemmin. Autojen kehityksesta johtunut kierrosaikojen pieneneminen jatkui, ja 1980-luvulle tultaessa F1-autot ajoivat kilpailukierroksen runsaassa minuutissa ja kymmenessa sekunnissa. [33] Huomattakoon, etta aika-ajoissa ajettiin vielakin kovempaa, [34] [35] mutta kierrosennatykseen kelpuutetaan vain kilpailussa ajetut ajat.

Radalla nykyaan ajavat sarjat

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
A1 Grand Prix -auto Brands Hatchilla

Lisaksi radalla jarjestetaan paivia, jolloin kuka vain voi kayda ajamassa radalla maksua vastaan. [36] [37]

Formula 1:n MM-kilpailujen voittajat

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sinitaustaiset kilpailut olivat Euroopan GP:ita (vuodet 1983 ja 1985), muut Britannian GP:ita .

Tulosten lahde: [2]

Kausi Voittaja Valmistaja Raportti
1964 Yhdistynyt kuningaskunta Jim Clark Lotus - Climax Raportti
1966 Australia Jack Brabham Brabham - Repco Raportti
1968 Sveitsi Jo Siffert Lotus - Ford Raportti
1970 Itävalta Jochen Rindt Lotus - Ford Raportti
1972 Brasilia Emerson Fittipaldi Lotus - Ford Raportti
1974 Jody Scheckter Tyrrell - Ford Raportti
1976 Itävalta Niki Lauda Ferrari Raportti
1978 Argentiina Carlos Reutemann Ferrari Raportti
1980 Australia Alan Jones Williams - Ford Raportti
1982 Itävalta Niki Lauda McLaren - Ford Raportti
1983 Brasilia Nelson Piquet Brabham - BMW Raportti
1984 Itävalta Niki Lauda McLaren - TAG Raportti
1985 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Williams - Honda Raportti
1986 Yhdistynyt kuningaskunta Nigel Mansell Williams - Honda Raportti
  1. The Brands Hatch & Paul Ricard FAQ atlasf1.autosport.com. Viitattu 18.8.2008. (englanniksi)
  2. a b Brands Hatch ? F1-radat F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 17.8.2008.
  3. Britannian GP palaamassa Brands Hatchiin 28.6.2000. MTV3. Viitattu 22.5.2008.
  4. a b Brands Hatch: Chasing the Checkered Flag -dokumentti
  5. a b History of Brands Hatch motorsportvision.co.uk. Arkistoitu 12.6.2008. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
  6. Brands Hatch info silhouet.com. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
  7. a b c Brands Hatch circuit (1976?1986) All F1 Info. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
  8. Details for Brands Hatch worldstadia.com. Viitattu 4.3.2010. (englanniksi)
  9. Brands Hatch race Circuit motorsport.co.uk. Viitattu 4.3.2010. (englanniksi)
  10. a b c d e e-Tracks: Brands Hatch etracksonline.co.uk. Arkistoitu 16.1.2007. Viitattu 10.6.2008. (englanniksi)
  11. Brands Hatch: Rallycross ciruit Motor Racing Circuits Database. Arkistoitu 24.9.2008. Viitattu 18.8.2008. (englanniksi)
  12. Constructors: Surtees Racing Organisation Grandprix.com. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  13. a b c d GP Encyclopedia ? Circuits: Brands Hatch Grandprix.com. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  14. Race of Champions Motor Racing Circuits Database. Arkistoitu 24.6.2008. Viitattu 17.8.2008. (englanniksi)
  15. 8W ? When? ? 1983 Race of Champions forix.autosport.com. Viitattu 21.8.2008. (englanniksi)
  16. Formula Ford Festival Motor Racing Circuits Database. Arkistoitu 24.6.2008. Viitattu 18.8.2008. (englanniksi)
  17. a b Dreams and nightmares Johnnyherbert.co.uk. Arkistoitu 25.7.2008. Viitattu 18.8.2008. (englanniksi)
  18. Miten Johnny Herbertille kavi F3000-onnettomuudessa Brands Hatchissa 1988? 22.5.2008. MTV3. Viitattu 17.8.2008.
  19. F1 returns to Brands 14.5.1999. BBC. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
  20. Business: The Company File Brands Hatch takeover 9.11.1999. BBC. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
  21. Silverstone pysyy F1-kalenterissa 2.12.2000. MTV3. Viitattu 22.5.2008.
  22. a b c Tallit vastustavat Brands Hatchia 29.6.2000. MTV3. Viitattu 22.5.2008.
  23. Champ Car World Series Returns From Successful European Swing Speed Center. Arkistoitu 30.9.2011. Viitattu 4.3.2010. (englanniksi)
  24. Completed acquisition by Motorsport Vision Ltd of Brands Hatch Circuits Ltd & Brands Hatch Leisure Limited oft.gov.uk. Arkistoitu 11.9.2008. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
  25. F1 News: Palmer leads Brands Hatch purchase group 5.1.2004. Grandprix.com. Viitattu 19.8.2008. (englanniksi)
  26. a b Brands Hatch ei haaveile F1-paluusta 18.2.2008. MTV3. Viitattu 22.5.2008.
  27. Jim McDermott: Craig Jones 1985-2008 4.8.2008. Superbikeplanet.com. Arkistoitu 5.12.2008. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  28. F1-mestarin poika menehtyi saamiinsa vammoihin 19.7.2009. MTV3. Viitattu 21.7.2009. (suomeksi)
  29. Mansell breaks Brands Hatch lap record MotorSport Vision. Viitattu 24.5.2008. (englanniksi)
  30. 1964 British Grand Prix Formula1.com. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  31. 1968 British Grand Prix Formula1.com. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  32. 1974 British Grand Prix Formula1.com. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  33. 1980 British Grand Prix Formula1.com. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  34. Britannian GP 1974 F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 19.2.2010.
  35. Britannian GP 1982 F1-ruutu. Arkistoitu 18.1.2015. Viitattu 19.2.2010.
  36. Driving Gift Experiences & Experience Days at Brands Hatch, England motorsportvision.co.uk. Arkistoitu 25.11.2010. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)
  37. Car Trackdays with MotorSport Vision clubmsv.co.uk. Arkistoitu 26.3.2010. Viitattu 1.3.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]