Boeing 747
(lempinimeltaan
Jumbo Jet
[3]
) on
Boeingin
valmistama nelimoottorinen,
laajarunkoinen
ja osittain kaksikerroksinen erittain pitkan toimintamatkan liikennelentokone, jonka eri malleja valmistettiin yhteensa 1 574 kappaletta vuosina 1969?2022. Sen sanotaan tuoneen kaukomatkustamisen suuren yleison ulottuville.
[1]
[4]
Boeing 747 on kaksi ja puoli kertaa niin suuri kuin Boeingin ensimmainen suihkulentokone,
Boeing 707
.
[5]
Kone esiteltiin virallisesti vuonna 1970, mutta se suoritti ensilentonsa jo 9. helmikuuta 1969.
[1]
Koneen paasuunnittelijana toimi
Joe Sutter
. Koneesta on kolme sukupolvea: 100/200/300-sarja (Classic
[6]
, 1969?1988), 400-sarja (1988?2011) ja -8-sarja (2011?2022).
Boeing 747 oli maailman suurin kaytossa oleva matkustajalentokone lahes 40 vuoden ajan. Sen paikan vei vasta vuonna 2007
Airbus A380
, kun kone aloitti kaupallisen toimintansa 25. lokakuuta 2007
Singapore Airlinesin
lennolla Singaporesta Sydneyyn.
Boeing 747:sta on kehitetty lukuisia muunnelmia, kuten lyhennetty versio (747SP), rahtiversioita ja laajarunkoisempi versio
Large Cargo Freighter
(lempinimeltaan Dreamlifter). Yhdysvaltain presidentin kone
Air Force One
on ollut 747-200B 1990-luvun alusta alkaen.
Nasan
kaytossa oli vuosina 2014-2022 entisen liikennejumbon (747SP-versio) runkoon rakennettu
SOFIA
-stratosfaari-infrapunaobservatorio
[7]
. Lisaksi Nasa kaytti kahta erikoisvarusteltua B747-konetta
avaruussukkulan
siirtamiseen, eli yleensa varalaskupaikasta
Kennedyn avaruuskeskukseen
.
Yhdysvaltain ilmavoimat
on kayttanyt Tahtien sota -ohjelmassaan B747-konetta kuljettamaan suurteholaseria. 747-ohjelma paattyi lopullisesti vuonna 2022, jolloin konetta oli valmistettu 54 vuotta.
[8]
Vaikka maailmanlaajuinen
koronaviruspandemia
aiheuttikin 747-laivastoon merkittavia supistuksia 2020-luvun taitteessa, jatkaa kone operatiivisessa kaytossa viela vuosikymmenia. Ennen pandemiaa esimerkiksi
British Airwaysin
oli tarkoitus jatkaa 747-400:lla vuoteen 2024. Matkustajayksiloita oli joulukuussa 2022 kaytossa viela 44 kappaletta.
[9]
[10]
[11]
Viimeinen 747-8, pysyvalta rekisteritunnukseltaan N863GT, ja nimeltaan
Empower
[12]
, valmistui 6. lokakuuta 2022 ja siirtyi viimeisteltavaksi 6. joulukuuta 2022, paattaen koneen tuotannon. Kone luovutettiin asiakkaalle tiistaina 31. tammikuuta 2023.
[13]
Yhdysvaltain ilmavoimille modifioidaan lisaksi viela kaksi aiemmin valmistunutta 747-8 koneyksiloa.
[14]
[15]
Koneet korvaavat 1990-luvulta kaytossa olleet Yhdysvaltain presidentin kaytossa olleet vanhemmat 747-lentokoneet.
Boeing osallistui 1960-luvun puolivalissa
Yhdysvaltain ilmavoimien
CX-HLS-tarjouskilpailuun, jossa oli tavoitteena kehittaa uusi strateginen aanennopeutta hitaampi kuljetuskone.
Lockheed
voitti kilpailun
Lockheed C-5 Galaxy
-koneellaan. Tuohon aikaan uskottiin yleisesti, etta matkustajalentojen tulevaisuus olisi yliaanikoneissa. Kun yliaanikoneet eivat tayttaneet odotuksiaan, lentoyhtioiden mielenkiinto alkoi suuntautua entista suurempiin, ja siten kayttokustannuksiltaan aiempaa edullisempiin, aanta hitaampiin matkustajakoneisiin. Boeing tutki ensin mahdollisuutta pidentaa
707
-konettaan, mutta tama olisi vaatinut laskutelineiden ja
siipilaatikon
uudelleensuunnittelua seka voimakkaampia moottoreita kuin markkinoilla oli tarjolla. Siksi Boeing paatti kehittaa CX-HLS-tarjouksestaan kaupallisen version.
[16]
Boeing 747 suunniteltiin rahtikoneen pohjalta, joten sen ohjaamo suunniteltiin sijoitettavaksi ylos, jotta koneen nokkaan voitaisiin sijoittaa ylospain avautuva rahtiovi. Rungon leveys suunniteltiin siten, etta kaksi 2,4 metria leveaa standardikonttia mahtuisi vierekkain. Kun kone muutettiin matkustajakoneeksi, matkustamossa oli tilaa kahdelle kaytavalle ja rahti voitiin kuljettaa matkustamon alla. Paasuunnittelijana toimi
Joe Sutter
. Matkustamon ovista tehtiin tuplasti leveampia kuin aiemmissa lentokoneissa, jotta hatatilanteessa matkustajat saataisiin evakuoitua nopeasti. Koneen suurimmaksi lentoonlahtopainoksi valittiin 308 448 kilogrammaa, joka asetti suuria vaatimuksia moottoreille. Moottoreina paatettiin kayttaa kehitteilla olleita ohivirtaussuihkumoottoreita. Koneen suuri massa pakotti lisaamaan laskutelineita. Takalaskutelineita, joissa jokaisessa on nelja pyoraa, on nelja kappaletta. Tama tasaa koneen painoa tasaisemmin seka suojaa renkaan puhkeamiselta, jolloin voitiin kayttaa normaaleja lentokoneen renkaita. Turvallisuuden takia monet jarjestelmat suunniteltiin erittain moninkertaisesti varmistetuiksi. Esimerkiksi hydrauliikkajarjestelmia on nelja, jotka kaikki ovat itsenaisia ja kayttavat omaa moottoriaan.
[17]
Koneesta tuli lopulta huomattavasti edeltajiaan suurempi. Matkustamon leveys oli yli 2,5 metria suurempi kuin edeltavassa 707:ssa. Pituudeltaan 747 oli yli 24 metria pidempi kuin 707 ja sen suurin lentoonlahtopaino oli yli 170 tonnia sita painavampi. Koneeseen mahtui yli 400 matkustajaa ja sen lentonopeus oli Mach 0,84. Kantamaksi oli suunniteltu noin 8 500 kilometria. Boeing oli aluksi olettanut, etta 747:sta tulisi suosittu rahtikone, mutta 1960-luvulla lentomatkustamisen suosio nousi nopeasti ja ennusteiden mukaan kasvu jatkuisi 1970-luvulla. Tasta syysta lentoyhtiot tarvitsivat lisakapasiteettia ja pitivat 747:aa tehokkaana vaihtoehtona pitkille reiteilla, silla siihen mahtui yli 400 matkustajaa, se oli nopeampi kuin edeltajansa ja edullisempi kayttaa matkustajaa kohti.
Pan American Airways
tilasi 12. huhtikuuta 1966 25 lentokonetta 550 miljoonalla dollarilla, mika oli silloinen maailman suurin lentokonetilaus.
[18]
2010-luvulle tultaessa erityisesti matkustaja-747-koneiden maara alkoi nopeasti laskea uuden sukupolven kaksimoottoristen pitkanmatkan liikennekoneiden kayttoonoton myota, ja suuret amerikkalaisyhtiot Delta ja United luopuivat siita vuoteen 2017 mennessa, minka jalkeen
koronaviruspandemia
on entisestaan supistanut laivastoa, ja vaikutti koneen tuotannon lopettamiseen talvella 2022. Suurin matkustajaversioiden kayttaja oli vuonna 2022 saksalainen Lufthansa.
[9]
[19]
Boeing 747:n suunnittelu aloitettiin vuonna 1966, ja ensilento oli 9. helmikuuta 1969. Ensimmainen versio, 747-100 alkoi liikennoida Pan Amin vareissa tammikuussa 1970.
Jo saman vuoden lokakuussa 747-200 teki ensilentonsa ja se esiteltiin seuraavana vuonna. 747-200:ssa oli tehokkaammat moottorit ja suurempi enimmaislentoonlahtopaino seka pitempi toimintamatka. Myos rahtiversiot 747-200C (Convertible) ja 747-200F (Freighter) kehitettiin ja tulivat markkinoille vuodesta 1972 alkaen. Myos lyhyille matkoille kehiteltiin omat SR-versiot (Short Range). Suomen rekisterissa,
Kansa-yhtyman
omistuksessa, on ollut yksi 747-200, rekisteritunnukseltaan OH-KSA. Kesalla 2023 kaytossa oli viela 18 747-200-sarjan konetta.
[20]
[21]
747SP (Special Performance) tuli liikenteeseen vuonna 1976. Se oli lyhennetty versio, jonka tarkoituksena oli kilpailla markkinoilla
McDonnell Douglas DC-10:n
ja
Lockheed L-1011:n
kanssa. Boeingilla ei ollut keskikokoista laajarunkokonetta ja 747 oli turhan suuri tietyilla reiteilla. 747SP:n toimintamatka oli tuohon aikaan erittain pitka, yli 10 000 kilometria, ja sen lentonopeus oli suuri. Tata tyyppia valmistettiin vain 45 konetta.
747-300:ssa oli pidennetty ylakansi, jolloin matkustajakapasiteetti kasvoi jopa 600 matkustajaan. Koneen ensilento tapahtui 5. lokakuuta 1982, ja liikennointi alkoi vuonna 1983
Swissairilla
.
[22]
[23]
747-300:n nimi oli alun perin 747SUD (Stretched Upper Deck), mutta se muutettiin 747EUD:ksi (Extended Upper Deck) ja lopulta 747-300:ksi. Ylakantta pidennettiin 7,11 metria. Muilta osin 747-300 ei juurikaan poikennut 747-200:sta. Mallista tuli myos kombiversio 747-300M ja lyhyen toimintamatkan versio 747-300SR, erityisesti
Japan Airlinesin
Japanin sisaisia lentoja varten. Versio ei menestynyt hyvin, silla koneita valmistettiin vain 81 kappaletta, joista 60 oli matkustajaversioita ja 21 kombiversioita.
[24]
Tama johtui paaosin siita, etta uudempi ja kehittyneempi -400 versio aloitti liikennoinnin vain 7 vuotta myohemmin.
[23]
Iranilainen Mahan Air operoi Lahi-idassa maailman viimeista matkustajaliikenteessa olevaa 747-300:aa, rekisteritunnukseltaan EP-MNE.
[25]
747-400:n suunnittelu aloitettiin vuonna 1985 ja ensilento tapahtui vuonna 1988. Liikennointi alkoi vuotta myohemmin. 747-400:lla on pidempi toimintamatka kuin edellisilla versioilla ja se on ollut myos suosituin versio koneesta. 747-400 on ulkoisesti samanlainen kuin 747-300, mutta siina on moderni, kahden hengen ohjaamo ja kuvaputkinaytot, uudet moottorit ja
wingletit
(taivutetut siivenkarjet), uusi matkustamo, suurempi kantavuus ja pidempi toimintamatka. Koneesta on olemassa myos 747-400M-kombiversio (markkinoille 1989) ja 747-400F-rahtiversio (markkinoille 1993). 747-400ER on viela pidemman toimintamatkan versio, joka aloitti liikennoinnin vuonna 2002. 747-400D puolestaan oli Aasian kotimaanlennoille suunniteltu erikoisversio.
Uusitussa matkustamossa on yhdessa rivissa kymmenen istuinta, joiden valissa on kaksi kaytavaa niin, etta istuimia on kolme vierekkain kummallakin sivulla ja nelja keskella. Viimeinen 747-400 toimitettiin maaliskuussa 2005
China Airlinesille
.
747-8 on koneen uusin versio, jonka rahtiversion 747-8F:n liikennointi alkoi vuonna 2011 ja matkustajaversion 747-8I:n vuonna 2012. Koneesta oli toukokuussa 2013 ainoastaan 59 voimassa olevaa tilausta jaljella, mika ennakoi tuotannon varsin nopeaa hiipumista
[26]
. Mallin valmistus, ja samalla koko 747-ohjelma, paattyi vuonna 2022.
Taman mallin kone oli viimeinen Boeing 747, jonka yhtio valmisti. Se luovutettiin Atlas Air -lentoyhtiolle 31. tammikuuta 2023.
[27]
Boeing suunnittelli 747-konseptiin myos trijet-versiota. Boeingilla oli aiempaa kokemusta kolmimoottorisista suihkukoneista
Boeing 727
-mallin myota. Pyrstomoottorin lisaaminen runkoon olisi kuitenkin vaatinut niin paljon muutoksia runkoon etta kone ei paassyt piirrustuspoytaa pidemmalle. Sen sijaan yhtio rakensi Boeing 747 SP-versiota joka taydensi mallistoa pienemman kuljetustarpeen reiteilla. Yhtio keskittyi Jumboja pienemmissa laajarunkoisissa koneissa
Boeing 767
-malliston suunnitteluun. Samoihin aikoihin Boeingin kilpailijan
Douglas DC-10
oli kolmimoottorinen. 747 Trijetissa olisi koneen perusrakenteen johdosta ollut tata enemman kapasiteetia.
[28]
|
B747-100
(vanhin versio)
|
B747-400ER
(suosituin versio)
|
B747-8I
(uusin kaytossa oleva versio)
|
A380-800
(vertailu)
|
Pituus
|
70,5 m
|
70,66 m
|
74,2 m
|
73 m
|
Siipien karkivali
|
59,6 m
|
64,92 m
|
68,5 m
|
79,8 m
|
Korkeus
|
19,47 m
|
19,3 m
|
19,4 m
|
24,1 m
|
Siipien pinta-ala
|
511 m²
|
541 m²
|
554 m²
|
845 m²
|
Paino tyhjana
|
158,2 t
|
180,8 t
|
214,5 t
|
279,8 t
|
Suurin lentoonlahtopaino
|
333,0 t
|
412,8 t
|
435,4 t
|
560 t
|
Suurin nopeus
|
0,89
Mach
|
0,92
Mach
|
0,92
Mach
|
0,96
Mach
|
Toimintamatka maksimikuormalla
|
8 893 km
|
14 200 km
|
15 372 km
|
14 800 km
|
Rahtikapasiteetti
|
170,6 m³ (5 pallettia + 14 LD1:ta)
|
158,6 m³ (4 pallettia + 14 LD1:ta)
|
275,6 m³ (8 pallettia + 16 LD1:ta)
|
845 m²
|
Moottorit (esim.)
|
4 ×
Pratt & Whitney JT9D
(209 kN)
|
4 ×
General Electric CF6-80
(274 kN)
|
4 ×
General Electric GEnx-2B67
(296 kN)
|
4 ×
Rolls-Royce Trent 970/B
(-kN)
|
Ohjaamohenkilokunta
|
kolme
|
kaksi
|
kaksi
|
kaksi
|
Valmistetuista 1 542 Boeing 747 -koneesta 62 eli noin 4,0 prosenttia on tammikuuhun 2018 mennessa tuhoutunut onnettomuuksissa, terroriteoissa ja muissa tapahtumissa.
[29]
Vertailun vuoksi saman aikakauden laajarunkokoneista
Douglas DC-10:lla
vastaava osuus on 7,4 prosenttia
[30]
ja
Lockheed L-1011 TriStarilla
4,0 prosenttia.
[31]
Boeing 747 -koneet ovat olleet osallisena kahdessa ilmailuhistorian pahimmassa onnettomuudessa. Pahin onnettomuus tapahtui 27. maaliskuuta 1977, kun kaksi 747-konetta
tormasi toisiinsa
Teneriffan pohjoisella lentoasemalla
. Onnettomuudessa kuoli 583 ihmista. Toiseksi pahin onnettomuus oli uhrimaaraltaan lahes yhta suuri:
Japan Airlinesin lennon 123
sivuperasin irtosi ja hydraulijarjestelmat lakkasivat toimimasta akillisen paineistuksen menettamisen seurauksena. Miehisto sai pidettya koneen ilmassa 32 minuuttia, mutta se tormasi lopulta vuoreen ja 520 ihmista kuoli.
[32]