Bertrand Russell
Russell noin vuonna 1916.
Henkilotiedot
Syntynyt	18. toukokuuta 1872
Kuollut	2. helmikuuta 1970  (97 vuotta)
Koulutus ja ura
Vaitostyon ohjaaja	Alfred North Whitehead
Oppilaat	Philip Jourdain
Tutkimusalue	Joukko-oppi , filosofian historia , epistemologia , logiikka , matematiikka , kielifilosofia , tieteenfilosofia , etiikka , uskonto , matemaattinen logiikka , sosiologia ja filosofia
Palkinnot	Nobelin kirjallisuuspalkinto 1950
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Bertrand Arthur William Russell , Russellin 3. jaarli ( 18. toukokuuta 1872 Trellech ? 2. helmikuuta 1970 Penrhyndeudraeth ) ^[1] oli brittilainen matemaatikko , filosofi ja loogikko ja koko loogisen empirismin filosofisen perinteen aloittaja. Han vei suuresti eteenpain logiikan ja matematiikan perustan tutkimustyota.

Russell tunnettiin yhtena aikansa suurimmista intellektuelleista . Han popularisoi filosofiaa useilla teoksillaan ja oli suosittu kommentaattori erilaisissa kysymyksissa. Russell oli myos yhteiskunnallinen ajattelija, joka kirjoitti monia poliittisia teoksia ja toimi esimerkiksi ydinsotaa ja imperialismia vastaan.

Elama [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Lahteita hyvin vahan tekstiin nahden

Lapsuus ja nuoruus [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Bertrand Russell syntyi 18. toukokuuta vuonna 1872 Trellechissa , Monmouthshiressa aristokraattiseen perheeseen. Hanen isoisansa John Russell , Russellin 1. jaarli, oli John Russellin , Bedfordin kuudennen herttuan toinen poika, jota kuningatar Viktoria oli pyytanyt kahdesti muodostamaan hallituksen. John Russell oli palvellut paaministerina 1840- ja 1860-luvuilla. ^[2]

Russellit olivat olleet useita satoja vuosia merkittava suku, joka nousi valtaan ja aatelistoon Tudor-suvun mukana. He edustivat liberaalia whig -puoluetta ja olivat mukana monissa kansakunnan merkittavissa tapahtumissa. Russellin isa oli Amberleyn varakreivi John Russell . Myos hanen aitinsa Catherine (o.s. Stanley) oli aristokraattisesta perheesta. Han oli Carlislen kreivittaren Rosalind Howardin sisar. Russellin vanhemmat olivat aikanaan melko radikaaleja. Hanen isansa oli ateisti ja salli vaimonsa suhteen heidan lastensa opettajan, biologi Douglas Spaldingn kanssa. Kummatkin olivat syntyvyyden saannostelyn kannattajia aikana, jolloin sita pidettiin skandaalinomaisena.

Russellin kummiseta oli utilitaristifilosofi John Stuart Mill . Han kuoli 1873, Bertrand Russellin syntymaa seuraavana vuonna, mutta hanen kirjoituksillaan oli suuri vaikutus Russellin elamaan. Russellilla oli kaksi sisarusta: lahes seitseman vuotta vanhempi isoveli Frank ja nelja vuotta vanhempi Rachel. Kesakuussa 1874 Russellin aiti kuoli kurkkumataan, ja pian myos Rachel kuoli. Tammikuussa 1876 kuoli myos hanen isansa pitkan masennuskauden jalkeiseen keuhkoputkentulehdukseen. Frank ja Bertrand sijoitettiin viktoriaanisten isovanhempien luokse Pembroke Lodgeen, Richmond Parkiin . Isoisa, Russellin 1. jaarli, kuoli vuonna 1878, ja kreivitar Russell (o.s. Lady Frances Elliot) oli nain keskeisin hahmo nuoren Russellin lapsuuden ja nuoruuden loppuaikana.

Kreivitar oli skotlantilaisesta presbyteerisuvusta ja sai oikeuden sivuuttamaan anomuksesta Russellin isan testamentin vaatimuksen, jonka mukaan lapset tuli kasvattaa agnostikoiksi . Uskonnollisesta konservatiivisuudesta huolimatta kreivitar oli edistyksellinen muilla aloilla ja hyvaksyi muun muassa evoluution seka tuki lakia Irlannin itsehallinnosta ( Home rule ). Isoaidilla oli paljon vaikutusta nuoren Russellin ajatuksiin sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja siihen, etta hanesta kasvoi periaatteen mies. Ilmapiiri Pembroke Lodgessa oli kuitenkin vanhoillinen ja muodollinen. Frank reagoi tahan avoimella kapinalla, mutta nuori Bertrand oppi katkemaan tunteensa.

Russellin lapsuus oli hyvin yksinaista, ja han kertoo omaelamakerrassaan miettineensa usein itsemurhaa ^[3] ; hanen mukaansa ainoastaan halu oppia enemman matematiikasta piti hanet hengissa. Russell sai koulutuksen kotonaan. Hanta opettivat useat eri opettajat, ja han vietti lukemattomia tunteja isoisansa kirjastossa.

Yliopistossa, ensimmainen avioliitto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Russell paasi Cambridgen Trinity Collegeen ja aloitti opinnot siella vuonna 1890. Han tutustui nuorempaan G. E. Mooreen seka Alfred North Whiteheadiin , joka suositteli hanta Cambridge Apostles -salaseuraan. Russell kunnostautui pian matematiikassa ja filosofiassa ja valmistui kandidaatiksi ensin mainitusta aineesta vuonna 1893 ja viimeksi mainitusta 1895.

Russell tapasi seitsemantoistavuotiaana amerikkalaisen kveekarin Alys Pearsall Smithin (1867?1951), joka oli valmistunut Bryn Mawr Collegesta . Hanesta tuli taman perheen ystava, ja he matkustelivat yhdessa manner-Euroopassa. Russell ja Smith kavivat muun muassa Pariisin maailmannayttelyssa vuonna 1889 ja samalla Eiffelin tornissa pian sen valmistuttua.

Russell rakastui pian puritaaniseen, ylevamieliseen Alysiin ja nai taman joulukuussa 1894 vastoin isoaitinsa toiveita. Heidan avioliittonsa alkoi hajota vuonna 1902, kun Russellille valkeni, ettei han enaa rakastanut vaimoaan. He erosivat yhdeksantoista vuotta myohemmin pitkallisen asumuseron jalkeen. Tana aikana Russellilla oli intohimoisia ja usein samanaikaisia suhteita muun muassa Lady Ottoline Morrellin ja nayttelija, Lady Constance Mallesonin kanssa. Alys kaipasi miestaan naina vuosina ja jatkoi taman rakastamista loppuikansa.

Varhainen ura [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Russell aloitti kirjallisen uransa vuonna 1896 tutkielmalla German Social Democracy , joka oli osoitus hanen elinikaisesta kiinnostuksestaan politiikkaan ja yhteiskuntateoriaan. Tuona vuonna han opetti saksalaisesta sosiaalidemokratiasta London School of Economicsissa , jossa han luennoi sittemmin myos vuonna 1937. Han oli uudistusmielisen Coefficients -kerhon jasen. Kerhon olivat perustaneet vuonna 1902 Fabian Societyn aktivistit Sidney ja Beatrice Webb .

Russellista tuli Royal Societyn jasen vuonna 1908. Whiteheadin kanssa kirjoitettu Principia Mathematica -teoksen ensimmainen osa yhdessa aikaisemman The Principles of Mathematics -teoksen kanssa tekivat Russellista pian maailmankuulun alallaan. Vuonna 1911 han tutustui itavaltalaiseen insinoorioppilaaseen Ludwig Wittgensteiniin , jota han piti nerona ja logiikan toidensa mahdollisena jatkajana. Han kaytti paljon aikaa Wittgensteinin fobioiden ja masennuskausien selvittelyyn ja niista huolimatta edisti taman tutkimuksia, muun muassa julkaisemalla Wittgensteinin tunnetuimman teoksen Tractatus Logico-Philosophicus vuonna 1922.

Naihin aikoihin Russell kirjoittaa kokeneensa A. N. Whiteheadin vaimon kuolinvuoteella emotionaalisen kokemuksen, jonka han vaitti muuttaneensa elamankatsomustaan suuresti:

≫Rouva Whitehead naytti eristyneen kaikista ja kaikesta tuskan seinien sisaan, ja akkia mina tajusin jokaisen ihmissielun yksinaisyyden. ? ? Naimisiinmenostani asti tunne-elamani oli ollut tyyni ja pinnallinen. Olin unohtanut kaikki syvemmat kysymykset ja tyytynyt leikilliseen alykkyyteen. Akkia maa tuntui pettavan altani ja mina huomasin olevani aivan toisessa maailmassa. ? ? Noiden viiden minuutin paatyttya olin muuttunut taysin eri ihmiseksi. Jonkin aikaa olin eraanlaisen mystisen valaistuksen vallassa. ? ? Oltuani siihen asti imperialisti muutuin noiden viiden minuutin aikana buurien kannattajaksi ja pasifistiksi.≫
( ^[4] )

Ensimmainen maailmansota [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Ensimmaisen maailmansodan aikana Russell osallistui pasifistiseen toimintaan. Vuonna 1916 hanet tuomittiin vuoden 1914 Defence of the Realm Actin rikkomisesta, minka seurauksena hanet erotettiin Trinity Collegesta. Myohempi tuomio johti kuuden kuukauden vankeuteen Brixtonin vankilassa. Myohemmin Russell kirjoitti, etta jos Britannia ei olisi osallistunut ensimmaiseen maailmansotaan, Saksa olisi voittanut nopeasti eivatka natsit olisi koskaan nousseet valtaan Saksassa eivatka bol?evikit Venajalla.

Sotien valinen aika, toinen ja kolmas avioliitto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1920 Russell matkusti Venajalle osana Britannian hallituksen lahettamaa virallista delegaatiota, jonka tarkoituksena oli tutkia Venajan vuoden 1917 vallankumouksen vaikutuksia. Taman matkan aikana han tapasi Leninin ja kavi taman kanssa tunnin mittaisen keskustelun. Matkasta kertovassa kirjassaan, The Practice and Theory of Bolshevishm , Russell kirjoittaa Leninin vaikuttaneen vaatimattomalta mutta diktaattorimaiselta seka tuntuneen uskonnolliselta suhteessaan marxismiin ja ylipaataan liian jyrkalta ajattelussaan. ^[5] Russell myos risteili Volgalla hoyrylaivalla. Russellin rakastajatar Dora Black kavi myos Venajalla itsenaisesti samaan aikaan. Han oli innoissaan vallankumouksesta, mutta Russellin havainnot demokratian puutteesta saivat hanet luopumaan sen tukemisesta.

Russell ja Black kavivat myos Kiinassa. Russell luennoi Pekingissa filosofiasta vuoden ajan. Han sairastui matkalla keuhkokuumeeseen, ja japanilaisissa lehdissa julkaistiin ennenaikaisia uutisia hanen kuolemastaan. Kun pari vieraili Japanissa paluumatkalla, Dora ilmoitti, ettei Russell voi antaa haastatteluja japanilaisille, koska han on maan lehdiston mukaan kuollut.

Kun pari palasi Englantiin vuonna 1921, Dora oli viidennella kuukaudella raskaana, ja Russell jarjesti pikaisen eron vaimostaan Alysista. Han ja Dora menivat naimisiin kuusi paivaa eron voimaanastumisen jalkeen. Heidan lapsensa olivat John Conrad Russell, 4. Russellin jaarli, ja Katharine Jane Russell, myohempi Lady Katharine Tait. Tuona aikana Russell elatti itsensa kirjoittamalla populaareja teoksia, jotka selvittivat fysiikan, etiikan ja koulutuksen kysymyksia maallikoille.

Russell ja Dora perustivat myos kokeellisen Beacon Hillin koulun vuonna 1927. Russell jatti koulun vuonna 1932, ja Dora Russell jatkoi sita vuoteen 1943, jolloin han siirtyi Britannian tiedotusministerion palvelukseen.

Vanhemman veljensa Frankin kuoltua vuonna 1931 Russellista tuli Russellin 3. jaarli. Han sanoi kerran, etta arvonimesta oli hyotya lahinna hotellihuoneita varatessa.

Avioliitto alkoi ajan myota muuttua yha hatarammaksi, ja se hajosi lopulta Doran saatua kaksi lasta amerikkalaisen journalistin Griffin Barryn kanssa. Vuonna 1936 Russell otti kolmanneksi vaimokseen Oxfordin yliopiston opiskelijan ja oman oppilaansa Patricia ("Peter") Spencen, joka oli toiminut heidan lastensa kotiopettajana kesasta 1930. Russellilla ja Peterilla oli yksi poika, Conrad Sebastian Robert Russell, Russellin 5. jaarli, josta tuli myohemmin tunnettu historioitsija ja yksi liberaalidemokraattisen puolueen johtohahmoista.

Toinen maailmansota [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Toisen maailmansodan jalkeen Russell opetti Chicagon yliopistossa ja muutti myohemmin Santa Barbaraan luennoimaan Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa . Hanet nimitettiin City College of New Yorkin (CCNY) professoriksi vuonna 1940, mutta julkisen paheksunnan vuoksi nimitys peruutettiin oikeuden paatoksella: Russellin mielipiteet ? erityisesti seksuaalimoraalia koskien, esitettyna teoksessa Marriage and Morals kymmenen vuotta aiemmin ? tekivat hanesta ”moraalisesti sopimattoman” opettamaan collegessa. Vastarinnan aloitti aiti, jonka tytar ei naispuolisena olisi ollut oikeutettu suorittamaan Russellin kurssia matemaattisesta logiikasta. Monet intellektuellit, johdossa John Dewey , protestoivat Russellin kohtelua vastaan. Dewey ja Horace M. Kallen toimittivat joukon artikkeleita CCNY:n tapauksesta otsikolla The Bertrand Russell Case .

Russell liittyi Barnes Foundationiin ja luennoi laajalle yleisolle filosofian historiasta . Nama luennot muodostivat pohjan hanen teokselleen Lansimaisen filosofian historia (1945). Russellin suhteet eksentriseen Albert C. Barnesiin tulehtuivat pian, ja Russell palasi Britanniaan vuonna 1944 ja liittyi uudelleen Trinity Collegeen.

Myohempi elama ja neljas avioliitto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

1940- ja 1950-luvulla Russell osallistui usein BBC :n lahetyksiin, jotka kasittelivat filosofiaa ja muita aiheita. Tuolloin Russell oli maailmankuulu myos yliopistopiirien ulkopuolella, hanesta kirjoitettiin usein lehdissa ja hanen mielipidettaan kysyttiin kaikenlaisista asioista.

Ollessaan matkalla luennoimaan Trondheimiin Russell pelastui Bukken Brusen lento-onnettomuudesta Hommelvikissa lokakuussa 1948. Lansimaisen filosofian historiasta tuli myyntimenestys, ja se takasi Russellille vakaat tulot hanen loppuelamakseen. Vuonna 1949 Russellille myonnettiin Order of Merit . Seuraavana vuonna han sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon . ^[6] Myontamisen perusteena oli hanen laaja-alainen tuotantonsa, jossa han puolusti humanitaarisia ihanteita ja ajattelun vapautta. Lansimaisen filosofian historia mainittiin yhdeksi palkintoon johtaneista teoksista.

Vuonna 1952 Russell erosi kolmannesta vaimostaan. Avioliitto oli ollut hyvin onneton. Heidan poikansa Conrad ei nahnyt isaansa eron ja vuoden 1968 valisena aikana lainkaan. Russell nai neljannen vaimonsa Edith Finchin pian eron jalkeen joulukuussa 1952. He olivat tunteneet toisensa vuodesta 1926, ja Edith oli luennoinut englannin kielesta Bryn Mawr Collegessa ja asunut 20 vuotta Russellin vanhan ystavan Lucy Donnellyn kanssa. Pari oli naimisissa Russellin kuolemaan saakka, ja kaikkien tietojen mukaan avioliitto oli laheinen ja lammin.

Russellin vanhin poika John karsi vakavasta mielisairaudesta, joka johtui Russellin ja Johnin aidin Doran valisista riidoista. Myos Johnin vaimo Susan oli mielisairas, ja lopulta Russellista ja Edithista tuli heidan kolmen tyttarensa huoltajia. Tyttarista kahdella diagnosoitiin myohemmin skitsofrenia .

Russell osallistui 1950- ja 1960-luvulla poliittiseen toimintaan, ensisijaisesti ydinaseriisuntaan ja Vietnamin sodan vastustamiseen. Tuona aikana han kirjoitti useita kirjeita maailman johtajille. Hanesta tuli monen Uuden Vasemmiston jasenen sankari. Erityisesti 1960-luvulla Russell vastusti yha aanekkaammin Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa, joka lahenteli hanen mukaansa kansanmurhaa. Vuonna 1963 han sai Jerusalem Prizen , joka oli tarkoitettu yksilonvapautta puolustaville kirjailijoille.

Viimeiset vuodet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Bertrand Russell julkaisi kolmiosaisen omaelamakertansa vuosina 1967, 1968 ja 1969. Vaikka Russellista tuli vanhuudenheikko, han pysyi selvajarkisena kuolemaansa saakka. 31. tammikuuta 1970 han tuomitsi Israelin sotatoimet Lahi-idassa, sanoen:

≫Meille kerrotaan yha uudelleen, etta meidan pitaa tuntea myotatuntoa Israelia kohtaan, koska juutalaiset karsivat Euroopassa natsien kasissa. ? ? Sita, mita Israel tekee nykyaan, ei voida suvaita, ja menneisyyden kauhujen kayttaminen nykyisten oikeuttamiseksi on mautonta tekopyhyytta.≫

Lausunto luettiin parlamentaarikkojen kansainvalisessa konferenssissa Kairossa 3. helmikuuta 1970, ja samalla annettiin tiedoksi, etta Russell oli kuollut edellisena paivana. Han kuoli kotonaan Plas Penrhynissa, Penrhyndeudraethissa , Merionethshiressa , Walesissa influenssaan.

Russellin tuhkat siroteltiin hanen toivomuksensa mukaisesti kolme paivaa krematoinnin jalkeen.

Filosofia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Bertrand Russell oli analyyttisen filosofian edellakavijoita G. E. Mooren kanssa. He alkoivat 1900-luvun alussa vastustaa idealismia (ja etenkin F. H. Bradleyn ja kumppaneiden ns. brittilaista idealismia ). Russell kutsui kantaansa loogiseksi atomismiksi . 30 vuotta myohemmin loogiset empiristit ja Wienin piiri jatkoivat heidan perinnettaan vastustaen metafysiikkaa ylipaansa. Russell ja Moore pyrkivat poistamaan filosofiasta mielettomat ja ristiriitaiset vaitteet vaatien filosofiselta keskustelulta selkeytta ja tarkkuutta. Myohemmin loogiset positivistit, joihin Russell oli yhteydessa, tasmensivat Russellin kantaa.

Ludwig Wittgenstein oli Gottlob Fregen kehotuksesta tutustunut Russelliin ja oli eraassa mielessa taman oppilas. Russell julkaisi Wittgensteinin kuuluisan Tractatuksen ja varmisti hanelle professuurin Cambridgen yliopistossa. Russell piti Wittgensteinia logiikkaan perustuvan filosofian toivona; han katsoi itse olevansa jo turhan iakas ratkomaan sen ajan logiikan ongelmia.

Matematiikan perusteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Russell oli innoissaan Gottlob Fregen filosofisesta tutkimuksesta logiikan ja matematiikan perusteiden saralla. Frege oli logisismin kannattaja ja uskoi, etta matematiikka kaikissa muodoissaan oli palautettavissa aksiomaattiseen logiikkaan. Russell perusti naille periaatteille ensimmaisen tarkean teoksensa Principles of Mathematics , joka oli yksinkertainen yritys palauttaa aritmetiikan perusteet kouralliseen loogisia aksioomia.

Tama yritys epaonnistui. Russell itse muun muassa havaitsi naiivissa joukko-opissaan sisaisen ristiriidan, jota nykyisin kutsutaan nimella Russellin paradoksi . Tama johti valittomasti aksiomaattisen joukko-opin kehittamiseen. Myohemmin Russell julkaisi A. N. Whiteheadin kanssa laajennetun teoksensa Principia Mathematica , jolla han yritti viela todistella matematiikan loogisuutta.

Russell piti itsekin myohemmin teosta epaonnistuneena, koska siita oli kasvanut tarpeettoman monimutkainen eika siten alkuperaisten tarkoitusperiensa mukainen. Myohemmin koko logisismin ajatus matematiikasta taysin itsekonsistentiksi todistettavana jarjestelmana on tyrmatty Godelin epataydellisyyslauseen myota.

Viimeisina vuosinaan Russell hylkasi logisismin artikkelissaan Is mathematics really linguistics seka lyhyessa novellissa Matemaatikon painajainen .

Poliittinen ajattelu ja toiminta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Nuorena Russell koki ystavansa vaimon kuolinvuoteella syvasti tunteellisen kokemuksen. Han kirjoitti muuttuneensa tuolloin parissa minuutissa Britannian imperialismin vastustajaksi seka pasifistiksi . Alun perin talouspoliittista liberalismia kannattanut Russell siirtyi myohemmin sosialismin kannattajaksi. Han vieraili Neuvostoliitossa sen varhaisvuosina ja tapasi Leninin , mutta totesi jarjestelman pettymyksekseen epademokraattiseksi ja Leninin epainhimilliseksi. Taman matkan pohjalta syntyi kirja The Practice and Theory of Bolshevism . Russell pyrki Albert Einsteinin tavoin hahmottelemaan yhteiskuntaa, jossa yhdistyisivat demokratia ja sosialistinen talousjarjestelma. Han ei kuitenkaan mieltynyt marxilaisuuteen ja vertasi sita dogmaattisuudessaan uskontoon.

Ensimmaisessa maailmansodassa Russell oli pasifisti ja joutui taman vuoksi vankilaan, mutta toisen maailmansodan aattona han katsoi, etta Hitler on pysaytettava vaikka asein. Toisen maailmansodan jalkeen han osallistui ydinaseita vastustavaan toimintaan. Han ajatteli etta valtioiden on luovutettava valtaansa jollekin kansainvaliselle auktoriteetille (kuten vaikka YK ), ja aloitettava tata kautta aseistariisunta. Viela 87-vuotiaana Russell kannettiin mielenosoituksesta vankilaan. Russell seurasi viimeisina vuosinaan Vietnamin sotaa ja toukokuussa 1967 pidettiin Tukholmassa hanen alullepaneman epavirallisen "Kansainvalisen sotarikostuomioistuimen" istunto, jonka tarkoituksena oli selvittaa oliko Yhdysvallat mahdollisesti syyllistynyt sotarikoksiin Vietnamin sodassa (kahdeksan paivan "oikeudenkaynnin" tuloksena Yhdysvallat todettiin syylliseksi).

Russell kritisoi myos Warrenin komission raporttia John. F. Kennedyn murhasta ja piti sita salaliittona ^[7] .

Russell propagoi monissa kirjoissaan erilaisia liberaaleja oppeja, kuten vapaata seksuaalisuutta ja uudenlaisia koulutusmenetelmia (joita han pyrki myos kokeilemaan kaytannossa). Hanet tunnettiin myos kristinuskon vastustajana. Russell uskoi nuorena Jumalaan ja vapaaseen tahtoon , mutta han muutti nakemyksiaan pian. Russellin Why I am not a Christian ( 1957 ) on tunnettu teos uskonnottomuudesta . Russell piti itseaan tarkalleen ottaen agnostikkona , koska hanen mielestaan jumalan olemassa olemattomuutta ei voida varmasti todistaa. ^[8] Han kuitenkin sanoi, ettei hanen maailmankuvansa eroa kaytannossa ateistin maailmankuvasta, ja etta han ei pida esimerkiksi kristinuskon jumalan olemassaoloa sen todennakoisempana kuin kreikkalaisten Olymposvuoren jumalten .

Teoksia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Englannin kielella [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• 1900, A Critical Exposition of the Philosophy of Leibniz , Cambridge: The University Press.
• 1903, The Principles of Mathematics , Cambridge: The University Press.
• 1910, Principia Mathematica ( A. N. Whiteheadin kanssa), 3 osaa, Cambridge: The University Press.
• 1912, The Problems of Philosophy , London: Williams and Norgate.
• 1914, Our Knowledge of the External World as a Field for Scientific Method in Philosophy , Chicago and London: Open Court Publishing.
• 1916, Principles of Social Reconstruction , London: George Allen & Unwin.
• 1916, Justice in War-time , Chicago: Open Court.
• 1917, Political Ideals , New York: The Century Co.
• 1918, Mysticism and Logic and Other Essays , London: Longmans, Green.
• 1918, Roads to Freedom: Socialism, Anarchism, and Syndicalism , London: George Allen & Unwin.
• 1919, Introduction to Mathematical Philosophy , London: George Allen & Unwin.
• 1920, The Practice and Theory of Bolshevism , London: George Allen & Unwin
• 1921, The Analysis of Mind , London: George Allen & Unwin.
• 1922, The Problem of China , London: George Allen & Unwin.
• 1923, The Prospects of Industrial Civilization (in collaboration with Dora Russell), London: George Allen & Unwin.
• 1923, The ABC of Atoms , London: Kegan Paul, Trench, Trubner.
• 1924, Icarus, or the Future of Science , London: Kegan Paul, Trench, Trubner.
• 1925, The ABC of Relativity , London: Kegan Paul, Trench, Trubner.
• 1925, What I Believe , London: Kegan Paul, Trench, Trubner.
• 1926, On Education, Especially in Early Childhood , London: George Allen & Unwin.
• 1927, The Analysis of Matter , London: Kegan Paul, Trench, Trubner.
• 1927, An Outline of Philosophy , London: George Allen & Unwin.
• 1927, Why I Am Not a Christian , London: Watts.
• 1927, Selected Papers of Bertrand Russell , New York: Modern Library.
• 1928, Sceptical Essays , London: George Allen & Unwin.
• 1929, Marriage and Morals , London: George Allen & Unwin.
• 1930, The Conquest of Happiness , London: George Allen & Unwin.
• 1931, The Scientific Outlook , London: George Allen & Unwin.
• 1932, Education and the Social Order , London: George Allen & Unwin.
• 1934, Freedom and Organization, 1814?1914 , London: George Allen & Unwin.
• 1935, In Praise of Idleness , London: George Allen & Unwin.
• 1935, Religion and Science , London: Thornton Butterworth.
• 1936, Which Way to Peace? , London: Jonathan Cape.
• 1938, Power: A New Social Analysis , London: George Allen & Unwin.
• 1940, An Inquiry into Meaning and Truth , New York: W. W. Norton & Company.
• 1945, History of Western Philosophy. A History of Western Philosophy and Its Connection with Political and Social Circumstances from the Earliest Times to the Present Day , New York: Simon and Schuster.
• 1950, Unpopular Essays , London: George Allen & Unwin.
• 1953, Satan in the Suburbs and Other Stories , London: George Allen & Unwin.
• 1956, Portraits from Memory and Other Essays , London: George Allen & Unwin.
• 1957, Why I Am Not A Christian and Other Essays on Religion and Related Subjects (edited by Paul Edwards), London: George Allen & Unwin.
• 1959, Common Sense and Nuclear Warfare , London: George Allen & Unwin.
• 1959, My Philosophical Development , London: George Allen & Unwin.
• 1960, Bertrand Russell Speaks His Mind , Cleveland and New York: World Publishing Company.
• 1967, War Crimes in Vietnam , London: George Allen & Unwin.
• 1967?1969, The Autobiography of Bertrand Russell , 3 vols., London: George Allen & Unwin.

Suomennetut teokset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Filosofiaa jokamiehelle . (Unpopular essays, 1950.) Suomentanut Kyllikki Sutinen. 6. painos 1995. Helsinki: WSOY, 1951.
• Avioliitto ja moraali (Gummerus, 1951)
• Onnen valloittaminen . (The conquest of happiness, 1930.) Suomentanut J. A. Hollo. 2. painos 1953. ? 3. painos: Kompassikirja, 1970. Jyvaskyla: Gummerus, 1952.
• Etiikka ja politiikka . (Human Society in ethics and politics, 1954.) Suomentanut Kai Kaila. Helsinki: WSOY, 1955.
• Miksi vapaa-ajattelija ei voi olla kristitty . (Why I am not a Christian, 1927.). Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry, 1957.
• Muotokuvia muistista . Porvoo Helsinki: WSOY, 1957.
• Filosofian ongelmat . (The problems of philosophy, 1912.) Suomentanut Pellervo Oksanen. 1. painos: Delfiinikirjat. Otava, 1969). Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20828-4 .
• Elamani . The Autobiography of Bertrand Russell , 1967?1969. Suomennos ei sisalla kirjeenvaihtoa. Suomentanut Eila Pennanen. Runot suomentanut Kirsi Kunnas. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16581-6 .
• "Viittaamisesta", teoksessa Raatikainen, Panu (toim.):  Ajattelu, kieli, merkitys. Analyyttisen filosofian avainkirjoituksia , s. 57?69. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-683-1 .
• Lansimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessa varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti 1: Vanhan ajan filosofia. Katolinen filosofia . (Alkuteos: History of Western Philosophy and its Connection with Political and Social Circumstances from the Earliest Times to the Present Day, 1946.) 9. painos. Suomentanut J. A. Hollo. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-17867-5 .
• Lansimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessa varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti 2: Uuden ajan filosofia . (Alkuteos: History of Western Philosophy and its Connection with Political and Social Circumstances from the Earliest Times to the Present Day, 1946.) 9. painos. Suomentanut J. A. Hollo. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-17886-1 .

Katso myos [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Bertrand Russell .

• Looginen atomismi
• Looginen empirismi
• Russellin paradoksi
• Russellin teekannu

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Himanen, Pekka:  Bertrand Russellin haaste: Russellilainen uskontokritiikki esimerkkina aikalaiskriittisesta filosofiasta . Vaitoskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-606-8 .
• Russell, Bertrand:  Bertrand Russell on God and religion . Edited by Al Seckel. Buffalo, New York: Prometheus Books, 1986. ISBN 0-87975-323-4 . (englanniksi)

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bertrand Russell .

Teoksia ja haastatteluja:

• Russellin teoksia ManyBooks-sivustolla
• Russellin haastatteluita vuodelta 1962 Ylen Elavassa arkistossa

Muuta:

• Irvine, A. D.: Bertrand Russell The Stanford Encyclopedia of Philosophy . The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Irvine, A. D.: Russell's Paradox The Stanford Encyclopedia of Philosophy . The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Klement, Kevin: Russell's Logical Atomism The Stanford Encyclopedia of Philosophy . The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Pigden, Charles: Russell's Moral Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy . The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)

Tama artikkeli tai sen osa on kaannetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperainen artikkeli: en:Bertrand Russell

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Argentiina Katalonia Saksa Italia Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani T?ekki Australia Kreikka Korea Romania Alankomaat Puola Portugali Vatikaani Tieteilijat CiNii Google Scholar MathSciNet Mathematics Genealogy Project Scopus zbMATH Taiteenala MusicBrainz Henkilot Deutsche Biographie Trove 2 3 Muut Europeana SNAC IdRef