Basil Liddell Hart

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Basil Liddell Hart vuonna 1927.

Basil Henry Liddell Hart ( 31. lokakuuta 1895 ? 29. tammikuuta 1970 ) oli englantilainen sotateoreetikko, historioitsija ja journalisti.

Elama [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Basil Hart syntyi Pariisissa metodistipapin perheeseen vuonna 1895. Jo poikasena rikkaan mielikuvituksen omannut Liddell Hart oli kiinnostunut sotaleikeista ja sotahistoriasta. Han kavi koulunsa Lontoossa ja jatkoi opiskelemaan historiaa Cambridgeen . [1]

Ensimmaisen maailmansodan syttyminen katkaisi toisella vuodella olleet historianopinnot. Liddell Hart varvaytyi innokkaasti vapaaehtoisena ja hanesta tuli vanrikki jalkavakeen. Hanet siirrettiin Ranskaan 1915, mutta hanen rintamakokemuksensa jai verrattain lyhyeksi johtuen sairasteluista seka lahelle osuneen kranaatin paineaallon aiheuttamasta aivotarahdyksesta. [1] Han vietti rintamatehtavissa yhteensa seitseman viikkoa kahden vuoden aikana, jonka jalkeen hanet siirrettiin kevyempiin tehtaviin perusteina Sommessa kaasuhyokkayksen aikana saadun vamman jalkiseuraukset seka "riittamaton yleiskunto". [2] Erilaisten toimistotehtavien jalkeen Liddell Hart siirrettiin koulutustehtaviin Ranskassa olevan brittien siirtoarmeijan koulutuksen yleistarkastajan alaisuuteen. Han osallistui myos sodan jalkeen vuonna 1921 julkaistun jalkavakiohjekirjan tekoon. [1]

Liddell Hart oli viela sodan aikana suhtautunut sotilasjohtoon ja brittiarmeijan taistelukykyyn ihailevasti. Ollessaan toipilaana Englannissa 1916 han oli kirjoittanut sotaa, brittien sodanjohtoa ja Douglas Haigia ihailevan ja ylistavan kirjasen. Viela vuonna 1917 han puolusti armeijaa mm. myohemmin pahamaineista Sommen hyokkaysta kohtaan esitettya kritiikkia vastaan. Sodan jalkeen 1920-luvulla hanesta tuli naiden arvostelija. [1]

1920-luvulla han lisasi nimeensa aitinsa tyttonimen Liddell. Tata ennen hanet oli tunnettu yksinkertaisesti nimella Basil Hart.

Liddell Hart jai armeijan palvelukseen maailmansodan jalkeen. Todennakoisesti kaasuvamman seurauksena han karsi kaksi lievaa sydankohtausta 1920-luvun alussa ja han jai sotainvalidielakkeelle kapteenin arvoisena vuonna 1927. Vuodesta 1925 han toimi sotilasasiantuntijana brittilaisille sanomalehdelle Daily Telegraph , josta siirtyi samaan tehtavaan The Times -lehteen vuonna 1935. Han toimi useiden sanomalehtien kommentaattorina urheilu- ja sotilasasioissa. Elakkeelle jaamisen aikoihin Liddell Hart ryhtyi myos kirjailijaksi ja han julkaisi Scipio Africanus vanhemmasta kertovan elamakerran vuonna 1927. Han jatkoi ihailemiensa sotapaallikoiden elamakertojen kirjoittamista. Naihin lukeutuivat mm. William T. Sherman , Ferdinand Foch ja T. E. Lawrence , joka tunnetaan myos nimella Arabian Lawrence . [3] Liddell Hartin mukaan suuret sotapaallikot nousivat esiin, koska he omasivat terveen kasityksen strategian perusperiaatteista. Liddell Hart kehitteli ystavansa J. F. C. Fullerin kanssa mekanisoitujen joukkojen kayttoa koskevia ajatuksia, mutta keskittyi myohemmin kirjoittamaan enimmakseen sodan strategiasta. [4]

Pian toisen maailmansodan jalkeen Liddell Hart haastatteli ja kuulusteli lukuisia korkea-arvoisia saksalaisia kenraaleja ja julkaisi heidan ajatuksensa kirjassa German Generals Talk . Liddell Hart sai myos Erwin Rommelin perheen luovuttamaan sotamarsalkan jaljelle jaaneet paperit hanelle tutkittavaksi ja han kaansi ja toimitti englanniksi perheen koostaman teoksen Krieg ohne Hass , joka julkaistiin nimella Rommel Papers vuonna 1953. Hanet lyotiin ritariksi 1966.

Sir Basil Liddell Hartin henkilokohtainen arkisto on nykyisin osana Liddell Hart Centre for Military Archives'ia, King's College'ssa, Lontoossa.

Vuotoepailyt [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Syyskuussa 2006 brittien sisaisesta turvallisuudesta vastaava salaisen poliisin osasto MI5 julkaisi aiemmin salatun toisen maailmansodan aikaisen raportin, jonka mukaan epailtiin Normandian maihinnousun suunnitelmien vuotaneen Liddell Hartille. Taman katsottiin tietaneen suunnitelman yksityiskohtia ja keskustelleen niista. Lisaksi Liddell Hart oli kirjoittanut kritiikin Some Reflections on the Problems of Invading the Continent ("Ajatuksia mantereelle suunnatun maihinnousun ongelmista"), jota han oli kierrattanyt poliittisten ja sotilaallisten johtajien keskuudessa. Winston Churchill vaati Liddell Hartin pidattamista, mutta MI5 tyytyi tarkkailemaan Liddell Hartin toimia estaen hanen puhelunsa ja sensuroiden kirjeenvaihtoa. Liddell Hartia oli aiemmin syytetty jopa saksalaisten sympatisoimisesta johtuen hanen aiemmista sodan aikana esittamista puheenvuoroistaan.

Jalkeenpain suuri osa historioitsijoista on todennut Liddell Hartin arvanneen osan maihinnoususuunnitelmista omin pain, jolloin ei todennakoisesti ollut kyse vuodosta. Merkittavaa on siis havaita, etta Liddell Hart paatteli maihinnousun suuntautumisen, koska han ymmarsi sen olleen ainut maihinnousualueen vaihtoehto Saksan kukistamiseksi. Sotataidon osaaja ja ymmartaja siis voi ymmartaa oman aikansa sotatoimia ja ennakoida eri osapuolten toiminnan suuntautumista. Talta osin sotataito kumpuaa historianymmarryksesta mutta perustuu aikalaisanalyysiensa osalta ymmarrykseen juuri tietyn/tiettyjen kahden tai useamman osapuolen valisesta vakivaltaisesta yhteenotosta. [5]

Epasuoran sodankaynnin teoria [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Analysoituaan ensimmaisen maailmansodan kulutussotaa ja Sommen seka Verdunin kaltaisten joukkoteurastusten hirvittavia tappioita, han kehitti epasuoran lahestymisen teorian . Epasuoran sodankaynnin ajatus on vaikuttaa vihollisen taisteluvoiman sijasta vihollisen taistelukykyyn ja -tahtoon. Han korosti, etenkin toisen maailmansodan jalkeen, psykologisen vaikuttamisen valttamattomyytta.

Epasuoran toimintatavan teorian takana on ajatus siita, etta jokainen voima synnyttaa aina vastavoiman, jotka asettuvat tasapainoon, ja seurauksena on sodankaynnissa talloin hidas ja tuskallinen naannytyssota . Talloin ainoa mahdollisuus on horjuttaa tata tasapainoa iskemalla niita tekijoita vastaan, joiden varassa tasapaino on. Perinteinen sodankaynti kohdistuu suoraan vihollisen taisteluvoimaa eli sen elavaa voimaa, kalustoa ja linnoituksia vastaan, ja sen tarkoituksena on vastustajan taisteluvoiman tuhoaminen; ensimmaisessa maailmansodassa se johti naannytyssotaan ja joukkoteurastukseen, silla puolustaja oli aina paremmassa asemassa kuin hyokkaaja. "Epasuoran" sodankaynnin ajatuksena on iskea vihollisen sodankayntikykya ja -tahtoa vastaan: pyritaan tuhoamisen sijaan kiertamaan vihollisen taisteluvoima ja isketaan niihin tekijoihin, jotka yllapitavat taisteluvoimaa ? huoltoon, energianjakeluun, polttoaineenjakeluun, kauppaan, viestiyhteyksiin seka moraaliin. Kun vihollisen sodankayntikyky tuhotaan, myos sen taisteluvoima luhistuu.

Epasuora menetelma ei ole doktriini, vaan pikemminkin lahestymistapa sodankayntiin, jossa korostetaan vaikuttamisen tosiasiallista tapahtumista suoraa lahestymistapaa pidempana aikasarjana. Siihen liittyy doktriininomaisia piirteita, jos halutaan korostaa esimerkiksi miten merisota on kautta aikojen perustunut juuri tamantapaiseen toimintatapaan - vihollisen merikaupan ja merihuollon tuhoamiseen. Merisodan tarkein muoto on toisaalta upotussota , ja varsinaiset laivastot ovat olemassa vain oman kauppamerenkulun suojaamiseksi, vihollisen kauppamerenkulun tuhoamiseksi seka vihollisen taisteluvoimien torjumiseksi. Liddell Hartin suurin ansio oli tuon perusperiaatteen kiteyttaminen vaikuttamisen muodoksi ja sen soveltaminen yleistettavaksi sodankaynnin perustaksi. Selkeista eroavaisuuksista huolimatta suora- ja epasuora lahestymistapa ovat toisiinsa liittyvia, eika sodankaynti koskaan voi olla pelkastaan toista.

Liddell Hartin doktriinin pohjalla oli kaksi havaintoa:

  • Suorat hyokkaykset lujissa asemissa olevaa vihollista vastaan ovat tuomittuja epaonnistumaan, eika pelkastaan niihin pitaisi turvautua.
  • Lyodakseen vihollisensa hyokkaajan on ensin horjutettava vihollinen tasapainosta, mita ei tehda itse hyokkayksella, vaan se tulee tehda ennen varsinaiseen hyokkaykseen ryhtymista.

Hanen omilla sanoillaan "strategiassa pisin kiertotie on usein lyhin reitti kohteeseen; suora lahestymistapa naannyttaa hyokkaajan ja lujittaa vastarintaa lyhentamalla linjoja, kun taas epasuora lahestymistapa vaikeuttaa vihollisen voimien yhteistoimintaa". Liddell Hartin mukaan myos sodankaynnissa taistelua ei ratkaista niinkaan taistelukentalla, vaan sotapaallikkojen mielissa: taistelu on havitty vasta, kun toinen paallikoista aloittaa vetaytymisen. Onnistumisen salaisuus on vihollisen pitaminen epatietoisena omasta tilanteesta ja omista aikeista, ja yrittamalla jotain sellaista, mita han ei odota, ja mihin han ei ole valmistautunut. Liddell Hart ja Fuller loivat nain pohjan salamasodan konseptille.

Han paatyi johtopaatoksiinsa tutkimalla historian suurten strategien toimintaa, heidan voittojaan ja heidan tappioitaan. Liddell Hartin mukaan onnistumisen salaisuutena on epasuora toimintatapa, ja etta epasuora metodi on toimiva lahestymistapa myos muissa inhimillisen elaman osa-alueilla, kuten liike-elamassa, ihmissuhteissa jne.

Liddell Hart esitti teoriansa ensi kerran vuonna 1929 teoksessaan The Decisive Wars of History . Teoria kehittyi taman jalkeen edelleen ja sai lopullisen muodon 1941 julkaistussa Strategy: The Indirect Approach . Kirjasta otettiin useita lisapainoksia ja se nousi yhdeksi 1900-luvun luetuimmista sotateoreettisista tutkimuksista. [4] Ennen toista maailmansotaa Britannian armeijan vanhoilliset ylemmat upseerit suhtautuivat Liddell Hartiin torjuvasti, mutta han sai innokkaan vastaanoton nuorten upseerien keskuudessa, joista monista tuli kenraaleja toisen maailmansodan aikana ja sen jalkeen. [6]

Clausewitz-kritiikki [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Liddell Hart piti napoleonisen ajan preussilaista sotateoreetikkoa Clausewitzia "sotilaallisen ajattelun pahana nerona" ja "totaalisen sodankaynnin apostolina", joka massan ja hyokkayssodan kannattajana oli epasuorasti vastuussa ensimmaisen maailmansodan jarjettomista taisteluista. Liddell Hart kehui Clausewitzin poliittista ja moraalista lahestymistapaa, mutta piti Jominin lailla taman metafyysista pohdintaa hankalana ymmartaa ja helposti virheellisiin tulkintoihin johdattavana. Toiseen maailmansotaan mentaessa Liddell Hart uskoi, etta puolustuksellisempaa sodankayntia noudattava tulisi todellisuudessa voittamaan. [7]

Tutkiessaan Clausewitzia Liddell Hart kompasteli itsekin tulkinnoissaan. Han ei ymmartanyt teoriaa absoluuttisesta sodankaynnista poliittisluonteisena abstraktiona ja lisaksi piti ideaa totaalisesta sodankaynnista Clausewitzin mielikuvituksen tuotteena ennemmin kuin historian osoittamana tosiasiana. [7]

Liddell Hartin Clausewitz-kritiikki kohdistui toisaalta hanen oman aikakautensa sotilaalliseen ajatteluun, joka naytti korostavan ajatusta voittamisesta verella ja vain taistelujen kautta. Kritiikkinsa keskella Liddell Hart tuli samalla osoittaneeksi miten laheisesti han oli perehtynyt Clausewitzin argumentaatioon ja miten han tosiasiallisesti sotaveteraanina ymmarsi mista Clausewitz kirjoitti. Naiden kahden teokset ovat varsin kaukana toisistaan, eika niiden valilla ole tunnetusti nahty merkittavaa yhtalaisyytta. Lahtokohtaerot johtuvat naiden kirjoittajien erilaisesta selittavyydesta ja niiden erilaisesta selityssuunnasta. Siina missa Liddell Hart korosti epasuoruutta sodankaynnin strategisella tasolla, Clausewitz korosti suoruutta taistelujen taktisella tasolla. On siis huomioitava etta naiden kahden kirjoittajan valissa on vuosisata ja taysin erilainen lahtokohta taistelutilan luonteesta, sotilaiden ja johtajien roolista operaatoiden aikana seka sotateknologiasta. Kattavimman ymmarryksen sodankaynnin luonteesta saa kun lukee Clausewitzia ja Liddell Hartia rinnakkain, eika vastakkain. [5]

Liddell Hart ja myytti salamasodasta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Liddell Hartin ja saksalaiskenraalien sodanjalkeisen kirjallisen yhteistyon ansiosta hanen osuutensa modernin sodankaynnin kehittajana ylikorostui. [8] Sodan jalkeen Liddell Hartin onnistui luoda vaikutelma siita, etta saksalaisten kehittama salamasota olisi perustunut hanen esittamiinsa ajatuksiin. [4]

Myytin mukaan Liddell Hartin teoksia luettiin kaikkein innokkaimmin Saksassa , josta tuli Britannian vihollinen toisessa maailmansodassa. Liddell Hartin mukaan kenraalit Heinz Guderian ja Erwin Rommel kehittivat tasapainoteoriaa viela pitemmalle: salamasodan tavoitteena oli iskea niin nopeasti ja lujaa, ettei vihollinen kykene enaa reagoimaan ja luomaan tasapainoa uudelleen, kun sita kerran on horjutettu. Guderian kertoi lukeneensa Liddell Hartin sanomalehtikirjoituksia ja kirjoja, ja mainitsi pitaneensa hanta seka Fulleria oppi-isinaan.

Nykyaan korostetaan miten Liddell Hart toimi sodan jalkeen laheisessa yhteistyossa Guderianin ja muutaman muun saksalaiskenraalin kanssa, jotka ymmarsivat taman yhteistyon mukanaan tuomat edut. Guderian ei maininnut Liddell Hartia kirjansa alkuperaisessa saksankielisessa laitoksessa ollenkaan, mutta ylisti tata Liddell Hartin toimittamassa englanninkielisessa laitoksessa. Tama tapahtui Liddell Hartin esittamasta suorasta pyynnosta. [8] Toisaalta myos lukuisat sotahistorioitsijat ja teoreetikot ovat kritisoineet Liddell Hartin vaittamaa itsestaan saksalaisen salamasotataktiikan kehittajana. Nykyaan on tunnustettu se seikka, etta salamasota ei ollut itsenainen doktriininsa, vaan kokoelma hajanaisia hyokkayssodankaynnin keinoja ja reaktiivisia toimia, joita sovellettiin operaation vaiheiden menestyksesta riippuen. Saksan ulkopuolisten vaikuttajien kuten Liddell-Hartin, J. F. C. Fullerin ja ranskalaisen Charles de Gaullen vaikutus saksalaisten kehittamiin salamasodankayntiin johtaneisiin oppeihin ja taktiikkoihin on todettu pieniksi ja Liddell Hartin kohdalla vahaiseksi. Fuller ja de Gaulle loytyvat joistakin ennen sotaa julkaistujen saksalaisteorioiden lahdelistoista, mutta Liddell Hartia ei mainita. Vain yksi hanen artikkeleistaan julkaistiin saksaksi 1930-luvulla. [9] .

Toinen tapa nahda Liddell Hartin vaikutus oman aikakautensa sotataitoon on kiinnittamalla huomio sotataitoon (art of war) aineettomana ja abstraktina tietona ja taitona, jossa kirjoitettu kieli toimii toiminnan moottorina, joss selkeita syy-seuraus -yhteyksia on lahes mahdoton paikantaa. Taman tulkinnan mukaan saksalaiset mekanisoidun sodankaynnin pioneerit kayttivat ensisijaisesti omia sotataidollisia oppejaan, omaa erityista johtamiskulttuuriaan (Fuhren mit Auftrag)seka erityisesti ensimmaisen maailmansodan oppeja ja aseteknologian huimaa kehittymista. Liddell Hart saattoi tuoda naihin perusteisiin sita sotataidon tavoitteellisuutta, mita tarvittiin strategis-operatiivisen liikesodankaynnin menestyksekkaaseen toteuttamiseen. Taman tulkinnan mukaan saksalainen sodankayntikoneisto irtautui Liddell Hartin mutta myos muiden strategis-operatiivisen sodankaynnin aikalaisteoreetikoiden avulla omasta taktispainotteisesta sodankayntitavasta. [5]

Liddell Hartin vaitetty "totuuden vaaristely" toimi kuitenkin hanen ja hanen oppiensa eduksi. Hanen teorioitaan on sittemmin kaytetty apuna modernin sodankaynnin kehittamisessa. Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy lahjoitti hanelle valokuvansa signeerauksella "Kapteenille, joka opettaa kenraaleita".

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Alex Danchev:  Alchemist of War: The Life of Basil Liddell Hart . Nicolson, 1998. ISBN 0-75380-873-0 .
  • Azar Gat:  Fascist and liberal visions of war . Oxford University Press, 1998. ISBN 0198207158 .
  • John J. Mearsheimer:  Liddell Hart and the weight of history . Cornell University Press, 1988. ISBN 080142089X .
  • R. L. DiNardo:  Germany's Panzer Arm . Greenwood Publishing Group, 1997. ISBN 0313301786 .
  • Christopher Bassford:  Clausewitz in English . Oxford University Press, 1994. ISBN 0195083830 .
  • Malkki, Marjomaa, Raitasalo, Karasjarvi, Sipila:  Sodan historia , s. 177. Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21885-2 .
  • Malkki, Juha:  Sotataitoa ihmisten johtajille. Sotataito ja sen klassikot uudelleenarvioituna. . Helsinki: Kustannusosakeyhtio Suomen Mies, 2010. ISBN 978-952-9872-60-2 .

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  1. ↑ a b c d Azar Gat s. 139-140
  2. ↑ Danchev s. 64.
  3. ↑ Azar Gat s. 146-148
  4. ↑ a b c Malkki ym.
  5. ↑ a b c Malkki
  6. ↑ Malkki, 21-51
  7. ↑ a b Christopher Bassford s. 129-132
  8. ↑ a b Mearsheimer s. 180-192
  9. ↑ R. L. DiNardo: luku Correcting the Myths
Kansainvaliset
Kansalliset
Tieteilijat
Taiteenala
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Basil_Liddell_Hart&oldid=21477091 ”