Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan. Tarkennus: kaytannossa taysin lahteeton

Autoradio on autoissa kaytettava radiovastaanotin , ^[1] minka lisaksi siina on usein myos paikallinen ohjelmalahde: C-kasettisoitin, CD-levysoitin tai muistikorttipaikka. Autoradio liitetaan autoon yleensa ISO 10487 -standardin mukaisilla liittimilla.

Autoradiovastaanotin on yleensa stereovastaanotin , joka sisaltaa vahvistimen kahdelle kaiutinparille . Useimmiten kaiutinjarjestelma koostuu ainakin etuoviin sijoitetuista kaiuttimista. Stereokaiutinpari saattaa olla sijoitettuna myos takaoviin tai hattuhyllylle . Kaiutinjarjestelmaan voi kuulua myos erillinen bassokaiutin .

Autoradioissa kaytetaan usein RDS -jarjestelmaa. Sen avulla radio osaa etsia useita taajuuksia , joilta valittu ohjelma kuuluu, ja valita niista voimakkaimman signaalin. Kun auto saavuttaa kaytossa olevan aseman kuuluvuusalueen reunan, RDS vaihtaa saman ohjelmalahteen kuulumaan uudelta paremmin kuuluvalta radiomastolta sen taajuudelta. Autossa istuva kuuntelija kuulee aseman lahetysta jatkuvasti riippumatta auton sijainnin muutoksista. RDS sisaltaa muitakin, vahemman kaytettyja ominaisuuksia, mm. liikennetiedotukset.

Nykyaikaisissa autoradioissa on esivalittuja asemien pikanappaimia ja automaattinen aseman etsimistoiminto. Nama parantavat liikenneturvallisuutta vahentamalla kuljettajan huomiokyvyn siirtymista ajamisesta radion asemien etsimiseen.

Varkauksia pyritaan vahentamaan varustamalla autoradiot irrotettavalla hallintapaneelilla. Auton kayttaja voi ottaa hallintapaneelin taskuun poistuessaan autosta. Se on laitettavissa helposti ja nopeasti takaisin paikoilleen tultaessa seuraavan kerran autoon ja haluttaessa kuunnella autoradiota. Ilman yksilollista hallintapaneelia radio on toimintakyvyton ja varastettuna arvoton. Joissakin autoradioissa on myos ominaisuus, joka lukitsee radion, mikali se irrotetaan akusta. Lukituksen voi avata ainoastaan syottamalla oikean tunnusluvun, kun akkujannite on kytketty takaisin. Varkauksia ehkaisee myos tehdasasennettu, kojelautaan integroitu autoradio, silla se on yleensa malli- tai merkkikohtainen, sen kayttokytkimet ovat osa autoa tai sita ei voi kayttaa tietyn auton ulkopuolella lainkaan. Tama pienentaa huomattavasti varkaan kiinnostusta laitteeseen.

Nykyaan C-kasettisoittimen sijasta autoradioissa on usein CD -soitin, jolla voi kuunnella myos MP3 - tai WMA -tiedostoja sisaltavia CD-ROM -levyja. Radiossa on usein myos USB -liitin muistitikulle tallennetun aanen toistamiseksi. Joissain malleissa on AUX-IN -liitanta, minka ansiosta niihin voi liittaa toisen aanilahteen. Kylmissa lampotiloissa saattaa C-kasettisoittimessa nauhan huojunta olla suurta ja kuumissa lampotiloissa C-kasetin magneettinauhat saattavat vaurioitua. Korkeita paikallisia lampotiloja voi tuottaa niin auton oma tehokas lammityslaite kuin myos kesalla aurinkoiselle paikalle pysakoiminen, mika nostaa matkustamon lampotilan.

Autoradioiden vahvistimet kayttavat akun jannitetta, jolloin niista ei saada kovin isoa tehoa tavallisiin kaiuttimiin: siksi autokaiuttimien impedanssi onkin normaalia pienempi, jotta ne soisivat voimakkaammin pienemmalla jannitteella. Lisatehoa saadaan siltaamalla kaksi vahvistinelementtia tai syottamalla vahvistinta hakkuriteholahteella , joka nostaa jannitteen akun jannitetta korkeammaksi.

Autoradion keksi suomalaissyntyinen William Uno Meriheina (1888?1976) ^[2] . Meriheina syntyi Helsingissa vuonna 1888 ^[2] . Han paatyi jo pienena lapsena perheensa mukana Amerikkaan, jossa hanen nimensa muuttui ensin muotoon William Merry Heina ja sitten muotoon William M. Heina ^[2] . Syksylla 1917 hanesta tuli Yhdysvaltain kansalainen ^[2] . Kaupallinen radio aloitti toimintansa vuonna 1920, ja saavutti heti suuren suosion ^[2] . Autoissa kaytettiin matkaradioita, mutta huonon hairionsiedon ja hankalan sijoittelun vuoksi niita saattoi kuunnella vain pysahdyksissa ^[2] . Vuonna 1927 William M. Heina sai patentin autokayttoon suunnitellulle radiolle ^[2] . Heinan ratkaisussa radion saatimet oli kiinnitetty kojelautaan , ja antenni oli asennettu kiepilla auton kattoon ^[2] . Heina perusti keksintonsa ymparille yrityksen nimelta Heina Radio Corporation, ja laitteen nimeksi tuli Heinaphone ^[2] . Seuraavana vuonna perustettiin isompi yritys nimelta Automobile Radio Corporation, ja radio nimettiin Transitoneksi ^[2] . Transitonen jalleenmyyjaksi tuli Philco Corporation, joka joulukuussa 1930 osti paamiehensa pois ^[2] . Sen jalkeen Heina ajautui pois radiobisneksesta ^[2] . Viela vuonna 1947 Heina kuitenkin kehitteli autoradioiden tekniikkaa ja onnistui saamaan itselleen toisenkin patentin alalta ^[3] . Heina kuoli Floridassa joulukuussa 1976 ^[2] .

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Autoradio Wikimedia Commonsissa

• Portable radio apparatus William M. Heinan patentti vuodelta 1927