Atte Laitila

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Atte Laitila , oik. August Laitila ( 13. joulukuuta 1893 Leppavirta [1] ? 5. maaliskuuta 1972 Helsinki [2] ) oli suomalainen taidemaalari.

Laitila opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1915?1918, opettajanaan mm. Albert Gebhard , minka jalkeen han opiskeli Dresdenissa 1919?1920 yksityisessa Der Weg -taidekoulussa, opettajinaan Planke ja Piefo. Laitila opiskeli 1920-luvulla myos Academie Andre Lhotessa, Academie de la Grande Chaumieressa ja Academia Espanola de Bellas Artesissa Roomassa. Laitila kavi Pariisissa yli kaksikymmenta kertaa. Muita kohteita mm. Italia, Tunisia, ja Marokko. Kesat Laitila vietti usein veljensa Kalle Ville Laitilan kodissa Jyvaskylassa tai vieraili lapsuutensa kotimaisemissa Naadanmaalla.

Opinnoista Laitila omaksui naturalismin joksikin aikaa. Andre Lhote taas kaytti havaintomenetelmanaan taidepostikortteja eri kulttuureista. Lhote itse sai vaikutteita Paul Cezannelta . Laitila tutustui Lhoten kautta Cezannen ajatuksiin ja kiinnostui klassisen kiinteasta ja tasasuhtaisesta sommittelusta. Myos Henri Matisse vaikutti Laitilan tuotantoon. Laitilaa viehatti Matissen koulittu varitaide ja aistikkuus. Matisselta saadut vaikutteiden vuoksi Laitilaa on pidetty ranskalaisen koulukunnan edustajana.

Laitila maalasi satoja muotokuvia . [2] Niita ovat muun muassa kirjastoneuvos Helle Kannilan (1946) muotokuva, joka on Suomen kirjastomuseossa , ja soveltavan fysiikan professori Jarl A. Wasastjernan muotokuva (1947), joka on Helsingin yliopistomuseon kokoelmissa. Laitila teki muotokuvia etenkin 1940- ja 1950-luvuilla. Hanelle oli tarkeaa paasta kosketuksiin mallin kanssa, jotta tama voisi rentoutua ja olla oma itsensa.

Laitila maalasi myos asetelmia erityisesti 1940- ja 1960-luvuilla. Tyypillisia esineita hanen toissaan ovat kannu, hedelmat, viinipullo, seka vaihtelevasti kirja, piippu, kuollut lintu ja maalaus. Esineet on asetettu liinalla peitetylle poydalle. Esineet on kuvattu kulmikkaasti , esimerkiksi kannu on aina samanlainen, kannellinen, pienikokoinen ja kulmikas. Varisavyt ovat tummahkoja, kuten ruskea, vihrea, harmaa ja punaruskea.

Kolmas Laitilalle ominainen aihepiiri on kaupunkinakymat ja maisemat . Teosten ihmishahmot on usein esitetty muutamalla vedolla piirteettomina hahmoina. Pariisissa Laitilan suosikkikohteina olivat sillat. Henkilosommitelmille on ominaista kuvattujen henkiloiden alisteisuus varille ja sommittelulle . Alastonkuvauksia Laitila maalasi runsaasti mm. teos Marokkolainen Tanssijatar. Kolmekymmentaluvun teoksille on ominaista paksut, tummat rajaukset henkiloiden ymparilla ja niukka tummasavyinen varitys. Laitila teki myos jonkin verran monumentaalimaalauksia. Vuonna 1935 Laitila maalasi Kesko Oy:lle teoksen Vanha Puoti, jonka esikuvana on kaytetty Jussi Jurvosen puotia Heinaveden Rummukkalassa .

Laitilan teoksia oli ensi kerran esilla nayttelyssa 1916. [2] Laitila osallistui Suomen Taiteilijain nayttelyyn useina vuosina 1916?1956 ja Suomen taideakatemian kolmivuotisnayttelyyn 1950. Laitilan yksityisnayttelyita oli 1940 Strindbergin taidesalogissa ja 1963 Galerie Horhammerilla .

Laitila perusti 1943 Ryhma 34:n Kalle Kuutolan kanssa. Muut jasenet olivat Uuno Eskola , Hugo Otava ja Matti Waren . Ryhman tarkoitus oli jarjestaa nayttely, johon kutsuttaisiin myos ulkopuolisia taiteilijoita. Myos ryhman innoittaja Andre Lhote osallistui yhdessa hanen oppilaittensa, englantilaispariskunta Bassett ja Muriel Wilsonin kera syksylla 1943 jarjestettyyn nayttelyyn. Nayttely sai huomiota osakseen, mutta ryhma jai yleisolle vieraaksi.

Laitilan teoksia on Ateneumin Taidemuseossa, Helsingin kaupunginmuseossa , Alfred Kordelinin saatiolla ja Taidekoti Kirpilan taidekokoelmassa. Ulkomailla hanen teoksiaan on Tanskassa Willumsen museetissa. Laitila oli Kordelinin Saation, Suomen taideakatemiaa edustajistossa ja hallituksessa 1950?1958. Han toimi luottamustehtavissa myos Gallen-Kallela Saatiossa ja Taidemaalariliiton johtokunnassa.

Henkilohistoria

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Atte Laitilan vanhemmat olivat maanviljelija Aapeli Laitila ja Gustava Hoffren. [1] Hanen puolisonsa oli Ingeborg Anna Margareeta o.s. Hackzell, josta han erosi. Laitila kavi kauppakoulun ennen taideopintoja. [2]

Palkinnot ja tunnustukset

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • III Palkinto Helsingin Suomalaisen Lyseon seinamaalaukilpailussa 1935, teos: Rakentajat.
  • III Palkinto Inarin kirkon alttaritaulukilpailussa 1938, luonnos Pako Egyptiin.
  • Pro Finlandia -palkinto 1949
  • PYP:n seinamaalauskilpailussa palkinto 1949
  • Valtion taiteilijaelake 1961

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Viitteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ a b L. Arvi P. Poijarvi, Ilmari Havu, Mauno Jaaskelainen (toim.):  Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilotietoja nykypolven suomalaisista 1950 , s. 388. Helsinki: Kustannusosakeyhtio Otava, 1949.
  2. ↑ a b c d Kuolleita. Helsingin Sanomat , 7.3.1972, s. 9. ( Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille))

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
Kansalliset
Henkilot
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Atte_Laitila&oldid=21902306 ”