Aro eli steppi ^[1] on luonnonvaraisen heina- ja ruohokasvillisuuden ja joskus myos pensaiden peittama verrattain kuiva ja puuton kasvillisuusvyohyke. Tunnettuja aroja ovat Venajan sisaosien ja Keski-Aasian arot, Argentiinan pampa , Amerikan preeria ja Unkarin pusta . Unkarista Keski-Aasian kautta Kiinan Mant?uriaan saakka ulottuva alue muodostaa laajan yhtenaisen aroalueen, Euraasian aron .

Aroja tavataan usein lauhkealla ja subtrooppisella ilmastovyohykkeella , ja ne ovat tavallisesti tasankoja , joskus myos vuoristoissa , yleensa aluetta, jolla kuivuuden vuoksi vilja ei menesty. Kevaisin arotkin kukkivat, kun sipuli- ja mukulakasvit puhkeavat kukkaan lyhyen kevaan aikana kun lumet sulavat.

Arot ryhmitellaan usein vallitsevan kasvillisuuden mukaan ruoho- , heina- ja pensasaroihin . Varsin tavallinen ruoho- ja heinaarojen jako on ryhmittely kosteampiin pitkaruohoisiin ja kuivempiin lyhytruohoisiin aroihin, ja naiden valisiin sekaruohoaroihin. Pensasaro eli puoliaavikko on usein aavikoiden reunamaita. Aro voi esimerkiksi taitamattoman viljelyn ja kuivuuden yhteisvaikutuksesta aavikoitua nopeasti.

Maapera ja eliosto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aron maannos on kosteilla aroilla viljavaa mustamultaa (t?ernoseemi) ja kuivemmilla lyhytruohoisemmilla aroilla kastanjanruskeaa aromaannosta. On myos kolmannen tyyppista kostean aron maannosta, jota on lahella metsanrajaa. Niittyaro on kostein arolaji. Pitkaheinainen aro on kosteampaa kuin lyhytheinainen. Pensasaro on kuiva aron ja aavikon valimuoto, puoliaavikko, jollainen on myos suola-aro .

Aroilla kasvaa monivuotisia heinia ja maahan ravintoa varastoivia kasveja, sipuleita ja juurakoita. Rehevillakin niittyaroilla juurissa on 80-85 % biomassasta ja puoliaavikoita lahestyvilla kuivilla aroilla yli 90 %. Suuri osa kasvien biomassasta vaihtuu joka vuosi. Keski-Argentiinan pampalla kasvaa nykyaan monia eurooppalaisia heinia ja ruohoja, mutta tamakin alue on laajalti viljelty. On myos kylmaa, kuivaa aromaista kasvillisuutta, joka on lahinna tundraa tai vuoristokasvillisuutta.

Aron primaarinettotuotanto on vuodessa noin 400 g/m ² vuodessa ^[2] , mutta maara vaihtelee huomattavasti alueittain muun muassa veden imeytymisen mukaan. Tama mahdollistaa suurten kasvinsyojaelainten, kuten biisonien, elamisen arolla. Arolle on tyypillista suuri maanalaisen biomassan osuus, biomassa on muun muassa juurakoissa, sipuleissa ja mukuloissa.

Suuret arot [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Euraasian aro ulottuu Unkarista Etela- Venajan ja Siperian kautta Tyynellemerelle . Talla arolla on monin paikoin hienojakoista lossia . Ukrainassa on mustan mullan eli tsernotsemin alue.

Muita suuria aroalueita ovat Pohjois-Amerikan preeriat ja Etela-Amerikan pampat . Preeria jakautuu kosteampaan lantiseen ja kuivempaan itaiseen aroon. Pampan itaosa on yksi Argentiinan vehreimpia alueita.

Etela-Afrikassa on veldi ja Australiassa ja Uudessa-Seelannissa downs . Vuoristojen ruohoisia aroalueita ovat Andien Puna (punja) ja Keski-Aasian vuoristojen Pamir . Trooppisten alueiden savannit muistuttavat joskus aroja.

Ilmasto [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aroilmasto on mannerilmasto : kesat ovat suhteellisen kuivat ja kuumat, talvet taas tuulisia ja kylmia. Aroilmaston tyyppi on Koppenin ilmastoluokituksessa BS .

Aroilmasto on kuiva ilmasto, joka erotetaan metsasta ja aavikosta kuivuusrajojen perusteella. Kuivuusraja riippuu haihtumisesta, joka riippuu lampotilasta. Jos subtrooppisen aavikon sademaara on noin 250 millimetria, aron sademaara on 250-500 millimetria. Aron ja aavikon raja saadaan kaavasta R = 160 + 9*T , jossa R on aron ja aavikon sademaararaja (mm) ja T vuoden keskilampotila (°C). Monia muita kuivuusrajojen laskukaavoja on kehitelty, joissa sademaarakynnys riippuu siita, kuinka paljon sadetta tulee nimenomaan lampimina kuukausina eli lampimana vuosipuoliskona (huhti-syyskuu pohjoisella, loka-maaliskuu etelaisella pallonpuoliskolla).

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• The Guinness guide to plants of the world , D. M. Moore, Peter Haggett, Guinness books 1991, ISBN 0-85112-518-2

Viitteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

• Bjorklund, Tom & Vuokko, Seppo:  Mammutin aika - useimmat jaakauden lajit elavat yha . Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4113-4 .
• Euroopan luonto , Milos Andera, H. F. Ullmann 1998, ISBN 978-3-8331-4735-7

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta aro .