Arabit
????? (al-?arab)
Arabiliiton lippu
Vakiluku	450 miljoonaa
Asuinalueet	Arabimaailma 320 514 268   Brasilia 1 600 000 ? 20 000 000   Ranska 3 000 000   Argentiina 1 300 000?3 300 000   Yhdysvallat 2 466 874   Iran 700 000 ? 2 000 000   Israel 1 500 000   Turkki 500 000
Kielet	arabia
Uskonnot	islam , kristinusko , juutalaisuus
Infobox OK

Arabit ovat suuri seemilainen etninen ryhma. Tarkein arabeja yhdistava tekija on arabian kieli . Arabille ei ole yksiselitteista maaritelmaa. Eraassa arabijohtajien kokouksessa arabiksi on maaritelty kuka tahansa, joka ”asuu maassamme, puhuu kieltamme, on kasvatettu kulttuuriimme ja on ylpea kunniastamme”. ^[1] Suppeammassa merkityksessa arabeja ovat vain Arabian niemimaalla asuvat ”varsinaiset arabit”, ja laajemmassa merkityksessa kaikki arabiankieliset kansat. ^[2] Arabit on vanhastaan jaettu pohjois- ja etelaarabeihin. ^[3]

Arabeja asuu Arabian niemimaan lisaksi Afrikan pohjois- ja itaosassa, Mesopotamiassa , Syyriassa ja Palestiinassa . Luoteis-Afrikassa, Sudanissa , Egyptissa ja Ita-Afrikassa elavat kansat ovat sekakansoja. Uskonnoltaan suurin osa arabeista on muslimeja . Palestiinassa, Libanonissa ja Egyptissa on myos kristittyja arabivahemmistoja. ^[4]

Bernard Lewisin mukaan sanan arabi ( arab. ??? ‎, ‘arab ) etymologia on epaselva, mutta se saattaa tulla seemilaisesta vaeltamista tarkoittavasta sanasta. ^[5] Lewisin mukaan nimitys mainitaan sailyneissa lahteissa ensimmaisen kerran 800-luvulla eaa. kuvaamassa Pohjois-Arabian beduiineja . Tassa merkityksessa beduiinien naapurikansat kayttivat sanaa seuraavien vuosisatojen ajan. ^[6]

Lewis katsoo, etta kreikkalaiset ja roomalaiset laajensivat sanan merkitysta kasittamaan koko Arabian niemimaan, mukaan lukien keitaita pysyvasti asuttavan vaen ja lounaisen niemimaan eli Jemenin alueen kehittyneen kulttuurin. Arabiassa sanaa kaytettiin vain paimentolaisista, vaikka myos paikallaan asuvan vaeston kielta kutsuttiin arabian kieleksi. ^[6] Lewis toteaa, etta arabivalloitusten jalkeen nimitysta kaytettiin valloitetuilla alueilla arabialaisperaisista valloittajista. Islamilaisessa valtakunnassa sana sai ajan mittaan arabialaislahtoisen ja arabian kielella ilmaistun, mutta monelta taholta vaikutteita saaneen kulttuurisen merkityksen. Lopulta sen etninen sisalto korvautui yhteiskunnallisella merkityksella, ja sita kaytettiin arabiankielisten maiden nomadeihin, jotka olivat sailyttaneet muita enemman alkuperaisen arabikulttuurin ja kielen. 1900-luvulla lansimaiden vaikutuksen johdosta sanan merkitys laajeni tarkoittamaan koko arabiankielista maailmaa kansana tai sukulaiskansojen ryhmana, jota yhdistaa alue, kieli, kulttuuri ja pyrkimys poliittiseen itsenaisyyteen ja yhtenaisyyteen. ^[6]

Peter Webb torjuu perinteisen kasityksen, jonka mukaan arabikansallisuus olisi ollut identiteettina olemassa jo ennen islamia. Hanen mukaansa vanhimmat viittaukset arabeihin tarkoittivat erilaisia nomadiheimoja, ja sanaa kayttivat ulkopuoliset tahot, eivat nomadit itse, jotka eivat siten identifioineet itseaan "arabeiksi". Tasta todisteena on sanan puuttuminen itsemaarittelyn mielessa niista tuhansista piirtokirjoituksista, jotka on loydetty Arabiasta. Sanan varhaisia merkityksia arameassa olivat "lansi", "aro", "ulkopuolinen, perheeton", ehka myos "heinasirkka". ^[7]

Webb on paatynyt tuloksen, etta kasite "arabi" sai nykyisen etnisen merkityksensa vasta myohaan. Arabivalloittajina historiassa tunnetut beduiinit kutsuivat itseaan nimella muhajirun eli "siirtolainen" tai "emigrantti". Sanan kreikkalainen muoto on magaritai. Patricia Crone ja Ilkka Lindstedt ovat panneet merkille sanojen hid?ra (eli "muutto") ja muhajirun runsaan kayton viittaamassa valloittajien identiteettiin varhaisissa haditheissa . ^[8]

R.M. Kerr on kiinnittanyt huomiota siihen, etta muissa seemilaisissa kielissa sanaan hid?ra (h- d?-r) ei sisally pois lahtemisen merkitysta, joka arabian kielessa siten saattaa olla myohasyntyinen. Han esittaa teorian, etta sana hid?ra ei alun perin olisi tarkoittanut muuttoa (exodus) . Sanakanta h-d? -r olisi tarkoittanut "hagareeneja" (arab. ?? ? h? d? ar). Hagareenit on myos Raamatussa (esim. Psalmit 83) esiintyva sana, jota myohaisantiikissa kaytettiin monen muun nimityksen ohella beduiineista tai yleensa autiomaiden asukkaista, koska heidan katsottiin polveutuvan Abrahamin jalkavaimosta Hagarista (???? ? ? H???r). Myos beduiinit omaksuivat taman kasityksen ja katsoivat polveutuvansa Abrahamista Hagarin ja taman pojan Ismaelin kautta. Sanan muhajirun taustalla olisi siten "muuttajan" asemesta viittaus paimentolaisten uskonnolliseen identiteettiin Abrahamin ja Hagarin jalkelaisina. ^[9]

Webbin mukaan kasitys Arabian niemimaasta "arabien" alkukotina syntyi myohaan, silla autiomaan asukkaat eivat esi-islamilaisena aikana pitaneet itseaan viela "arabeina", joita koskeva nostalginen kuvasto sai kypsyytensa vasta 900-luvulla. Webb liittaa arabi-identiteetin syntymisen beduiinivalloitukseen, jonka jalkeen kalifaatin hallitsevaksi vaestoryhmaksi noussut paimentolaisvaesto tarvitsi yhteisen uskonnollisen identiteetin lisaksi myos etnista yhteenkuuluvuuden tunnetta. ^[10] Uusi arabi-identiteetti kehittyi Webbin mukaan ainoastaan vahitellen 600?800-lukujen kuluessa taydentamaan valloittajien uskonnollista identiteettia. Arabi-identiteetti olisi siten syntynyt vasta islaminuskon pohjalta. ^[11]

Taman kehityksen myota myos Koraani sai korostuneesti etnisen luonteen, mika nakyy siina, etta Koraanissa korostetaan yha uudestaan, etta se on kirjoitettu selkeasti nimenomaan arabiaksi (12:2, 3:37, 16:103, 26:193?194, 39:28, 41:2, 42:7, 43:24, 6:12). Syntyi myos nakemys, etta jokaisella kansalla oli ollut oma profeettansa. Ainoastaan arabeilta se oli puuttunut, kunnes Muhammed ilmestyi arabeille viimeisena kaikista profeetoista. ^[12]

Volker Poppin mukaan 100-luvulla Mesopotamiassa kukoistaneen Hatran valtion kielessa (a)R(a)B tarkoitti ilmansuuntaa "lansi". Silla tarkoitettiin Hatraa, joka sijaitsi Tigrisista lanteen. Myos Ksenofanes kaytti sanaa tassa merkityksessa, kun taas roomalaiset alkoivat tarkoittiaa silla Nabatean aluetta, joka sai nimekseen "Arabian provinssi". Hatraa asuttaneiden "arabien" kieli oli "arabiaa", mutta sen sanasto on tuntematon. ^[13] Volker Popp arvelee, etta vaikka pohjoisessa Mesopotamiassa asuneiden hatralaisten kielta nimitettiin "arabiaksi", se saattoi olla eri kielta kuin myohemmin arabiankieleksi vakiintunut kieli. Taman takia on mahdollista, etta Koraanissa moneen kertaan mainittu "selkea arabian kieli" (esim. 16:103) saattaisi tarkoittaa myos Hatran tuntematonta kielta, eika klassista arabiaa. ^[13] Kun ?apur I valloitti Hatran 200-luvulla, taman rajavaltion epaluottava kristillinen vaesto mahdollisesti siirrettiin muualle Persiaan. ^[14]

Paaartikkeli: Arabien valloitusretket ja Arabien maailmanvalta

Ensimmaisen vuosituhannen alussa arabeja asui Arabian niemimaalla, mutta viela enemman Syyriassa, jolla tarkoitettiin valjasti ottaen koko hedelmallisen puolikuun aluetta Mesopotamia mukaan lukien. Arabiheimoja myos pakkosiirrettiin rajaseuduilta Persiaan, jossa heita loytyi itaisimpia maakuntia myoten. Lahi-ita oli jaettu kahden suurvallan, Bysantin ja sassanidien Iranin, kesken, ja kummatkin olivat hankkineet itselleen arabiheimoista vasalleja. Bysantin liittolaisia olivat ghassanidit ,jotka asuivat nykyisen Jordanian ja Syyrian alueella. He olivat monofysiitteja (jakobiitteja), ja uskoivat, etta Kristuksella oli vain yksi, jumalallinen luonto. Tama tuomittiin harhaopiksi Kalkhedonissa vuonna 451. Lakhmidit olivat nykyisen Irakin etelaosissa elanyt arabiklaani, joka tukeutui sassanidien Iraniin. Lakhmidit olivat nestoriolaisia eli uskoivat Jeesuksen kahtalaiseen luontoon. Nestoriolaisuus oli tuomittu harhaopiksi Efesoksen kirkolliskokouksessa (431), minka jalkeen monet pakenivat Ita-Syyriaan nykyisen Irakin alueelle.  Kaksi arabiklaania oli sitten Lahi-idassa vastakkain, kumpikin palveli eri herraa ja edusti erilaista kristinuskon muotoa. ^[15]

Ita-Rooman eli Bysantin ja sassanidien Iranin (eli Persian) valisessa sodassa tapahtui lopullinen kaanne, kun vuonna 622 Bysantin keisari Herakleios voitti sassanidien armeijan. Tama seurauksena sassanidivaltakunta romahti muutamassa vuodessa. Bysantti ei silti kyennyt kayttamaan tilannetta hyvakseen vaan vetaytyi rahapulan takia sotilaallisesti Lahi-idasta, jonne se solmi vasallisuhteita ja yritti sailyttaa hallussaan vain tarkeimmat satamakaupungit. ^[16]

Paaartikkeli: Umaijadit

Koko Lahi-idassa vallan ottivat nyt arabiheimot, joiden keskinainen valienselvittely (fitna) johti siihen, etta valtaan nousi Damaskoksesta kasin vuonna 660 Muawija-niminen sotaherra, joka ilmeisesti oli ollut aikaisemmin Bysantin palveluksessa. ^[15] Muawija oli loyhassa vasallisuhteessa Bysanttiin, kaytti kreikkaa virkakielena ja Volker Poppin teorian mukaan julistautui Johannes Kastajan pyhainjaannosten suojelijaksi. Hanen tuhokseen koitui ilmeisesti epaonninen sotaretki Bysanttia vastaan ja han kukistui vuonna 680. Tuohon mennessa Lahi-idan arabivaltio ulottui Libyasta Afganistanin rajoille asti. Mu’awiya oli myos tehnyt valloituksia Valimeren saarilla, Samarkandissa ja Turkestanissa . Maakuntia hallitsivat kaskynhaltijat eli emiirit. Ydinmaita tassa syyrialaisessa tai "umaijadien" kalifaatissa olivat Egypti ja laajasti ymmarretty Syyria. ^lahde?

Muawijan kuolemaa seurasi uusi fitna , minka jalkeen hallitsijaksi vuonna 685 nousee Iranin Khorasanista kasin Abd al-Malik ibn Marwan (685-705), joka myos edusti arabivaltaa. Sukunimen "Marwan" perusteella on paatelty, etta han olisi tullut Khorasanin paakaupungista Mervista. Ei ole ilmeista, etta han olisi kuulunut umaijadien sukuun, joten puhe "umaijadidynastiasta" voi olla epatarkkaa. ^[17] Al-Malik otti kayttoon nimen "kalifi" ja hanen aikanaan valtakunta laajeni seka pohjoisessa Afrikassa etta Vaha-Aasiassa . Al-Malikin seuraaja oli hanen poikansa Walid I (705?715), jonka aikana arabivaltio oli laajimmillaan. Valloitettuja alueita olivat jo Kaspian itaiset alueet, osat Etu-Intiasta , Afrikan pohjoisosa kokonaisuudessaan seka suurin osa Espanjasta . Vuonna 718 kalifit epaonnistuivat Konstantinopolin valtauksessa. Ranskassa Poitiers'n taistelussa vuonna 732 Kaarle Martel loi arabien kaikkein pisimmalle Eurooppaan ulottuneen ryostoretken. ^[18]

Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Paaartikkeli: Abbasidit

Al-Malikin dynastian eli marwanidien asema oli 700-luvulla alkanut heikentya suurvallan laidoilla alkaneiden kapinaliikkeiden takia. Kharijiitit saivat vuonna 739 hetkeksi haltuunsa koko Pohjois-Afrikan lansirannikon, ja vaikka kapina kukistettiin, rannikkoa ei enaa taysin saatu Damaskoksen valvontaan. ^[19] Kapinaliikkeet, kuten alidit, loivat myos omia versioitaan arabiuskonnosta. Shiialaisuudeksi myohemmin kehittyneen lahkon piirissa pyhimyksen asemaan nousi ilmeisesti jo 700-luvulla arabitaustainen pyha mies Ali, jolla alkoi olla paljon yhtalaisyyksia Jeesuksen kanssa.

Al-Malikin dynastian kohtaloksi koitui abbasidien kapina, joka alkoi 740-luvulla Persian itaosassa sijaitsevassa vakirikkaassa Khorasanin maakunnassa. Persiasta lahtenyt armeija valloitti ja havitti kenraali Abu Muslimin johdolla Damaskoksen, ja hallitsijaksi nousi al-Saffah. Abbasidien voittoa seurasi iranilaisen vaikutuksen kasvu. Paakaupunki siirrettiin Irakiin, ja arabiasta tuli hallinnon kieli. Nain syntynyt abbasidien arabidynastia kesti lopulta viisisataa vuotta. Ne olivat pienin poikkeuksin hidasta alamakea, kunnes abbasidikalifit viimeisten kolmensadan vuoden ajan eivat olleet juuri muuta kuin uskonnollisia symboleja. Abbasidit menettivat Espanjan jo valtaan tullessaan ja kykenivat Afrikassa ulottamaan mahtinsa vain Tunisiaan.

Kalifi al-Mansur teki valloituksia Intiassa , Kappadokiassa ja Armeniassa ja teki Bagdadista uuden paakaupungin. Harun al-Ra?idin (786-809) aikana kalifaatti eli kukoistuskautta. Tuolloin muun muassa kreikkalaisten filosofien teoksia kaannettiin arabiaksi ja kasityotaidot, erityisesti kudonta ja paperinvalmistus, kehittyivat. Myos kauppayhteyksia solmiutui kaikkiin ilmansuuntiin aina Pohjoismaita , Afrikkaa ja Kiinaa myoten. Arabipaimentolaisten klaanikulttuuri yhdistyi juutalaiskristillisyyteen ja persialaisiin uskontoihin ja kehittyi islamiksi. Arabia tuli kirjallisuuden, tieteen ja uskonnon hallitsevaksi kieleksi.

Tieteen paapaino oli matematiikassa , alkemiassa , tahtitieteessa ja laaketieteessa . Merkittavimpia tiedemiehia olivat matemaatikko al-Khwarizmi (teokset Aritmetiikka ja Algebra ) ja tahtitieteilija al-Battani , latinalaiselta nimeltaan Albategnius , joka havainnoi taivaankappaleiden liikkeita. Alkemian tunnetuin edustaja oli Jabir ibn Hayyan , latinalaiselta nimeltaan Geber . Arabien alkemia ei ollut sama asia kuin yleisesti tunnettu, vaan se vastasi osin nykyajan kemiaa . Kehittynein tiede arabeilla oli kuitenkin laaketiede. Tunnetuimpia laakareita olivat iranilaiset al-Razi ja ibn Sina . Arabien tieteen kehitys loppui ulkonaisten vastoinkaymisten seka uskonnon vastavaikutuksen seurauksena.

Harun al-Ra?idin aikana monien reuna-alueiden maaherrat irrottautuivat keskushallinnon vallasta. ^[20] Kalifi al-Mu’tasim (833?842) siirtyi Irakin Samarraan ja alkoi kayttaa turkkilaisia orjia palkkasotureina paastakseen eroon klaanien vallasta. Se johti kuitenkin turkkilaisten vallan kasvuun. Kalifi al-Mu’tamid (870?892) kukisti turkkilaissoturien henkivartioston ja palasi takaisin Bagdadiin. Egypti irrottautui maaherransa Ahmad ibn Tulunin johdolla kalifien vallasta. Sittemmin valta Egyptissa siirtyi ih?idideille ja fatimideille , jotka katsoivat polveutumansa Fatimasta , Muhammadin tyttaresta. Persiassa ja Mesopotamiassa valtaan nousivat bujidit , ja vuonna 1055 vallan anastivat seld?ukit . Vuonna 1258 mongolit Hulegun johdolla havittivat Bagdadin ja tekivat kalifaatista lopun. Vuonna 1517 joutui viimeinen abbasidikalifi luopumaan vallasta, kun Turkin sulttaani Selim I valloitti Egyptin. ^[21]

Arabit valloittivat melkein koko Pyreneitten niemimaan 700-luvulla. Arabivallan kukoistuskausi sattui 900-luvulle. Cordoba oli vuosina 912?961 Abdulrahman III :n valtakaudella espanjalaisen arabikalifaatin loistava keskus. 1000-luvulla kalifaatti hajosi pikkuvaltioihin, ja lopullisesti arabivallasta teki lopun kristillisten valtioiden toteuttama reconquista eli Espanjan takaisinvaltaus . Vuonna 1085 Toledo menetettiin Kastilialle . Vuonna 1100-luvulla Marokosta tulleet almoravidit valloittivat Espanjan islamilaiset pikkuvaltiot yksi kerrallaan. Puoli vuosisataa myohemmin Marokosta tulleet almohadit kukistivat almoravidit. Vuonna 1212 Aragonia , Kastilia ja Navarra voittivat almohadit yhteisvoimin Las Navas de Tolosan taistelussa . Granadan emiraatti , viimeinen arabien hallussaan pitama osa Espanjasta, tunnusti Kastilian ylivallan. Lopullisesti muslimivalta Iberian niemimaalla paattyi Granadan antautumiseen 2. tammikuuta 1492. ^{[22] [23]}

Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Islaminuskoon kuuluu yhtena osana sen oma historiankirjoitus islamin varhaisvaiheista. Kuvaus Muhammedista ja neljasta "oikeaan johdetusta kalifista" perustuu 800-luvulla kirjattuihin tarinoihin, jotka eivat saa tukea 600-luvun aikalaislahteista. Niiden kertoma tarina on joidenkin tutkijoiden mielesta legendaa, toiset pitavat tietoja luotettavina. Jaakko Hameen-Anttila luonnehtii islamilaista kertomusta "taloksi ilman perustaa ". ^[24] Islamilaiseen historiaan kuuluu seuraavia asioita.

Vanhalla ajalla arabit elivat Arabian niemimaalla jakautuneina useisiin, keskenaan kilpaileviin heimoihin. 600-luvun alussa profeetta Muhammad yhdisti suuren osan heimoista islamin uskontokunnaksi. Muhammadin appi Abu Bakr tunnustettiin hanen jalkeensa kalifiksi . Han pyrki yhdistamaan arabiheimoja ja valmistautumaan sotaretkelle Bysanttiin ja Persiaan . Kalifina Abu Bakr ehti ennen kuolemaansa olla kuitenkin vain kahden vuoden ajan.

Abu Bakrin seuraajaksi tuli Umar I , joka hallitsi kymmenen vuoden ajan. Umar I oli kyvykas johtaja. Hanen hallintokautensa aikana arabien valta laajeni nykyisten Syyrian , Palestiinaan , Irakin ja Egyptin alueille. Samalla arabien hallinnoimien alueiden sisainen jarjestys kiinteytyi. Hallintotapa alistettuja kansoja kohtaa oli tavallisesti lempea, muun muassa aiempi hallintojarjestelma yleensa sailytettiin ja virkamiehet saivat jatkaa asemissaan arabiylihallinnan alaisina. Myos islamiin kaantyminen oli vapaaehtoista, vaikkakin alistetut kansat joutuivat maksamaan veroja mikali sailyttivat vanhan uskontonsa.

Vuonna 644 Umar murhattiin. Hanen seuraajansa Uthman oli valtaan astuessaan iakas ja pyrki vahvistamaan oman sukunsa, umaijadien , mahtia. Tallainen menettely heratti voimakasta tyytymattomyytta, ja Uthman surmattiin Muhammadin vavyn Alin johdolla vuonna 656. Ali toimi kalifina vuosina 656?661. Umaijidit eivat olleet tyytyvaisia valintaan, minka johdosta syttyi sisallissota. Ali voitti sodan, mutta hanet ehdittiin murhata ennen sopimukseen paasya, ja vastustajia johtanut Mu’awiya I paasi valtaan. Alin kannattajat, ?iialaiset , pitavat oikeina kalifeina vain Muhammadin sukuun kuuluvia. Umaijadeja, heidan vastustajiaan, alettiin tuolloin kutsua sunnalaisiksi .

Maa	Arabien lukumaara
Turkki (lahinna Hatayn maakunnassa )	1 000 000
Iran (lahinna Kh?zest?nissa )	500 000
Brasilia	10 000 000 [25]
Yhdysvallat	3 500 000
Australia ja Uusi-Seelanti
Malesia
Indonesia
Latinalainen Amerikka
Singapore
Israel	1 413 500

• Al Murrah

• Arabinationalismi
• Arabiliitto
• Arabian kieli
• Arabivastaisuus
• Kalifaatti
• Islamin kulta-aika

• Lewis, Bernard:  The Arabs in History . Oxford University Press, 1993. ISBN 9780192803108 . (englanniksi)
• Nevo, Y. E. & Koren, J:  Crossroads to Islam. The origins of the Arab religion and the Arab state . Amherst, NY: Prometheus Books, 2003). ISBN 1-59102-083-2 .
• Popp, Volker:  The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History , s. 17?124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1 . Teoksen verkkoversio . (englanniksi)
• Popp, Volker:  From Ugarit to Samarra. An archeological journey on the trial of Ernst Herzfeld. Teoksessa: Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources ( toim. K-H. Ohlig) , s. 14?175. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6 .
• Webb, Peter:  Imagining the Arabs. Arab Identity and the Rise of Islam . Edinburgh University Press, 2016. ISBN 978 1 4744 2643 5 . (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Arabit Wikimedia Commonsissa