|
|
Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista.
Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin
tarkistettavissa olevia
lahteita ja merkitsemalla ne
ohjeen
mukaan.
|
Apinoiden planeetta
on
tieteiselokuva
vuodelta
1968
. Elokuvassa
astronauttiryhma
eksyy
Maan
kaltaiselle
planeetalle
, jossa
apinat
ovat hallitseva laji ja ihmiset ovat taantuneet elaimiksi. Vaikka elokuva perustuu
Pierre Boullen
samannimiseen romaaniin
, elokuva ja kirja eroavat juoneltaan jonkin verran toisistaan. Muita tunnettuja Pierre Boullen romaaneja on esimerkiksi
Kwai-joen silta
, joka sekin on sovitettu
elokuvaksi
.
Elokuva on myos
joukkopsykologian
opetuksen esimerkkitapaus, silla kuvauksissa huomattiin, etta ruokatauoilla nayttelijat asettuivat syomaan ”samaan lajiin” kuuluvien kanssa, siis esimerkiksi
orankia
nayttelevat orankien poytaan, kun maskien takia oli vaikea tunnistaa tuttuja nayttelijoita.
Varoitus:
Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia
juonesta
.
Astronautit Taylor (Charlton Heston), Landon (Robert Gunner) ja Dodge (Jeff Burton) ovat syvassa horroksessa, kun heidan avaruussukkulansa tekee pakkolaskun maankaltaisen planeetan jarveen. Heratessaan he huomaavat naisastronautti Stewartin kuolleen horroksen aikana.
Aikadilataation
vuoksi aluksen ulkopuolella on astronauttien matkan aikana kulunut 2 000 vuotta, joten ollaan vuodessa 3978. Sukkulan alkaessa upota jarveen astronautit pelastautuvat tarvikkeineen sukkulasta pelastusveneeseen ja rantautuvat.
He lahtevat kavelemaan jarvea ymparoivan aavikon halki ja jonkun matkaa kuljettuaan loytavat merkkeja elamasta, kasvin ja pian lisaa kasvillisuutta. He paatyvat keitaalle, jossa he paattavat uida. Heidan uidessaan tuntemattomat olennot varastavat heidan vaatteensa ja varusteensa. Varkaita jahdatessaan astronautit tapaavat puhekyvyttomia ihmisenkaltaisia olentoja, jotka ilmeisesti ovat vieneet heidan vaatteensa. Astronautit paatyvat ihmislauman mukana hevosilla ratsastavien gorilloiden ihmisjahtiin. Dodge ammutaan kuoliaaksi, Taylor ja Landon otetaan kiinni. Tayloria ammutaan kurkkuun, minka seurauksena han ei pysty puhumaan. Vangit viedaan apinakaupunkiin, jossa Taylor teljetaan hakkiin Nova-nimisen naisen kanssa, joka pyydystettiin samalla metsastysretkella.
Taylorille selviaa, etta puhekykyisten apinoiden yhteiskunta on jakautunut kolmeen luokkaan: poliiseina ja sotilaina toimiviin
gorilloihin
, politiikkaa ja hallintoa hoitaviin
orankeihin
seka
simpansseista
koostuvaan oppineistoon ja tyolaisvaestoon. Tuhoelaimina pidettyja ihmisia metsastetaan ja kaytetaan tieteellisessa tutkimuksessa. Taylor kohtaa karmaisevan esimerkin jalkimmaisesta tavatessaan jalleen Landonin, jolle on suoritettu
lobotomia
taman paljastettua osaavansa puhua. Taylor oli myos nahnyt Dodgen
taytettyna
museossa nayttelyesineena, koska tummahipiainen Dodge oli erikoisuus valkoihoisten ihmisten keskuudessa.
Cornelius (McDowall) ja Zira (Hunter) ovat tutkijoita, jotka kiinnostuvat Taylorista, koska tama vaikuttaa matkivan huulillaan puhumista. Yhdessa kohtauksessa Taylor kirjoittaa hiekkaan yrittaen nain kommunikoida Corneliuksen ja Ziran kanssa, mutta he eivat huomaa kirjoitusta. Tohtori Zaius sen sijaan huomaa kirjoituksen ja oivaltaa Taylorin alykkyyden, muttei paljasta tata kenellekaan, vaan pyyhkii hiekkakirjoituksen kavelykepillaan. Myohemmin Taylorin kurkku paranee, ja han kykenee puhumaan Corneliuksen ja Ziran kanssa, jotka mieltyvat haneen.
Kun Taylorin puhetaito paljastuu poliittiselle johtajalle tohtori Zaiukselle, Taylor yrittaa paeta mutta joutuu oikeuteen. Cornelius ja Zira toteuttavat veljenpoikansa avulla pelastussuunnitelman ja vapauttavat Taylorin, joka vaatii Novan mukaansa. Viidestaan he pakenevat kielletylle alueelle luolaan, josta arkeologina toiminut Cornelius oli vuotta aiemmin loytanyt todisteita kehittyneemmasta ihmisesta, puhuvan ihmisnuken. Gorillajoukkoa johtava Zaius tavoittaa ryhman mutta lahettaa Taylorin ja Novan lopulta matkoihinsa hevosen selassa arvellen, etta ehka parasta on, jos Taylor vain haipyisi vahin aanin.
Taylorille ei ole tahan mennessa vielakaan kunnolla selvinnyt planeetan todellinen historia, vaikka viitteita siita on ollut nahtavissa pitkin elokuvaa. Miksi ihmiset olivat taantuneita, miksi apinat kehittyneita? Elokuvan kenties tunnetuin kohtaus on loppukohtaus, jossa Taylor ratsastaessaan meren rannalla lopulta loytaa hiekkaan hautautuneen Vapaudenpatsaan. Han kasittaa olevansa tulevaisuuden Maapallolla ja ihmiskunta on syossyt itse itsensa tuhoon ydinsodassa. Taylor lankeaa maahan takoen maata epauskon vallassa ja huutaa kuuluisaksi jaaneen repliikkinsa:
≫Oh my God. I'm back... I'm home. All the time, it was... we really, finally did it!! You maniacs! You blew it up! Ah, damn you! God... damn you all to hell!≫
≫Jessus, olen palannut kotiin... Me teimme sen! Senkin mielipuolet! Rajaytitte sen! Kirottua! Piru teidat perikoon!≫
Loppukohtaus kaantaa elokuvan nakokulman toisinpain, kun planeetta paljastuu Maan tulevaisuudeksi. Kay ilmi, etta tohtori Zaiuksen motiivi salata ihmiskunnan kammottava kohtalo apinoilta on hyvantahtoinen eika pahansuopa. Taylorin ego ja ylpeys luhistuvat sekunnissa hanen tunnistaessaan Vapaudenpatsaan. Hanen oma rotunsa, jota han on aina pitanyt apinoita ylempiarvoisena, onkin tuhonnut itsensa kauan kauan sitten.
Juonipaljastukset paattyvat tahan.
Elokuvalle tehtiin useita jatko-osia:
seka televisiosarjoja:
Apinoiden planeetta
-televisiosarjan on Suomessa esittanyt
MTV
1970- ja 1990-luvuilla seka
Subtv
2005.
Boullen romaanin pohjalta on tehty myos
Tim Burtonin
ohjaama
Apinoiden planeetta
-elokuva, joka valmistui vuonna 2001.
2010-luvulla on julkaistu kolme elokuvaa nimella
Apinoiden planeetta. Ne sijoittuvat eri ymparistoon.
Apinoiden planeetta oli vuonna 1969 ehdolla
parhaan puvustuksen
ja
musiikin
Oscar-palkintojen
saajaksi.
John Chambers
palkittiin elokuvan maskeerauksesta elokuva-akatemian (Oscar) kunniapalkinnolla.