Taman artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla . Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin nakokulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Keskittyy liiaksi haittavaikutuksiin

Laakeaineryhma: Antipsykootit
Seroquel-tabletteja
Kayttotarkoitukset	skitsofrenia (virallinen kayttoaihe), kaksisuuntainen mielialahairio (VK), dementoituneiden aikuisten ja kehitysvammaisten lasten ja nuorten aggressiot (VK), unettomuus (off label -kaytto), Touretten oireyhtyma (OL), masennus (OL), levottomuus (OL), aggressiivisuus (OL), ahdistuneisuus (OL)
Antotavat	Oraalinen tai injektio
ATC-DDD	Ei yhtenevainen, N05 :n alaluokissa
Mekanismi	Lamaavat keskushermostoa vaikuttamalla useisiin valittajaaineisiin
Riippuvuus	Fyysinen ja psyykkinen
Vaarinkaytto	?

Neuroleptit ovat hermosolujen eli neuroneiden valista liikennetta vahentavia laakeaineita, joita kutsutaan myos varsinaisiksi rauhoittajiksi ( engl. major tranquilizer ), antipsykoottisiksi laakkeiksi tai psykoosilaakkeiksi niiden ensipsykoosia hillitsevan vaikutuksen vuoksi. Alun perin leikkauspotilaiden nukutuksen yhteydessa seka pahoinvointilaakkeina ja antihistamiineina kaytetyt neuroleptit korvasivat insuliinin psykoosipotilaiden hoidossa 1960-luvulla ^[1] .

Neurolepteja voidaan kayttaa laakeluvan mukaan psykoosipotilaiden ja kaksisuuntaisen mielialahairion maniavaiheen hoidon lisaksi muistisairauden aiheuttamasta dementiasta karsivien aikuisten ja alyllisesti kehitysvammaisten lasten ja nuorten kaytosoireiden tilapaiseen hoitoon ^[2] .

Antipsykoottiresepteja kirjoitetaan usein myos muihin kuin viranomaisten myontamassa laakeluvassa mainittuihin kayttotarkoituksiin eli niilla hoidetaan kaytannossa myos esimerkiksi unettomuutta tai ahdistuneisuutta ^[3] .

Neuroleptien kaytto puolitoistakertaistui Suomessa vuosina 1983?2002 ^[4] ja niiden kaytto on edelleen kasvussa ^[5] . Vanhukset ovat Suomessa neuroleptien suurin kayttajaryhma ja suomalaiset vanhukset nauttivat niita 2-3 kertaa enemman kuin muissa pohjoismaissa ^[5] . Suomen viisi kaytetyinta psykoosilaaketta olivat vuonna 2019 olantsapiini , ketiapiini , aripipratsoli , klotsapiini ja risperidoni ^[6] .

Psykoosilaakkeita kaytettiin aluksi vain psykoosia sairastavien hoitoon. Laakarit alkoivat sittemmin ajamaan psykoosilaakityksen jatkamista pysyvana yllapitolaakityksena niille potilaille, joiden psykoosi oli uusinut useita kertoja. Kaytanto perustui tutkimuksiin, joiden mukaan psykoosilaakityksella on psykoosia hillitsevan vaikutuksen lisaksi myos psykoosin uusimista vahentavaa vaikutusta. ^[7] Psykoosilaakkeiden yllapitokayton psykoosien uusimista estava vaikutus kestaa kuitenkin vain keskimaarin kolme vuotta, minka jalkeen niista aiheutuu lahinna vain tyokyvyttomyytta ja muuta toimintakyvyn heikkenemista ^{[8] [9]} . Lisaksi on havaittu, etta antipsykoottisella laakityksella olevien skitsofreniapotilaiden elamanlaatu on huonompi kuin laaketta kayttamattomien ^[10] .

Monet saavat psykoosilaakkeista myos vakavia haittavaikutuksia, jotka voivat altistaa esimerkiksi ennenaikaiselle kuolemalle ^[11] . Yli vuoden kestava psykoosilaakkeiden pitkaaikaiskaytto kiihdyttaa muun muassa aivojen luontaista kutistumista keskimaarin yli 40 prosentilla, mika johtaa alyllisen suorituskyvyn keskimaaraista nopeampaan heikkenemiseen ^[12] . Suurelle osalle psykoosilaakkeiden pitkaaikaiskayttajista kehittyy taman johdosta dementia ^{[13] [14] [15]} .

Skitsofreniapotilaiden keskimaarainen elinika onkin laskenut verrattuna muuhun vaestoon ja itsemurhakuolleisuus moninkertaistunut psykoosilaakkeiden kayton yleistyessa niin Suomessa kuin muissakin maissa. Myos somaattisista sairauksista johtuvat kuolemat ovat lisaantyneet ja psykoosipotilaiden yleisimpia kuolinsyita ovat ne somaattiset sairaudet, joiden riskia psykoosilaakkeet lisaavat. ^{[16] [17] [18] [19] [20] [21]}

Neuroleptien virallisesti hyvaksytyt eli laakeluvassa mainitut kayttoaiheet ovat psykoottiset oireyhtymat ja psykoottinen kaksisuuntainen mielialahairio. Taman lisaksi niita voidaan kayttaa korkeintaan kuuden viikon pituisena kuurina dementiaa sairastavien aikuisten tai alyllisesti kehitysvammaisten lasten ja nuorten mahdollisten pitkaaikaisten aggressioiden hoitoon. ^[2] Vuonna 2008 julkaistun historiallisen kaksoissokkotutkimuksen mukaan psykoosilaakkeiden teho kehitysvammaisten aggressiivisen kayttaytymisen ennaltaehkaisyssa on kuitenkin lumelaaketta heikompi ^[22] .

Muistisairaiden kaytosoireilla tarkoitetaan sairauden oireeksi tulkittavissa olevaa aggressiiviseksi koettua kaytosta, joka voi olla esimerkiksi huutelua, verbaalista tai fyysista aggressiivisuutta tai hoidon taikka avun vastustelua ^[23] . Laakeluvassa mainittua kuuden kuukauden rajoitusta ei valttamatta noudateta, silla esimerkiksi 38 prosenttia Etela-Savon vanhainkotien asukkaista nauttii paivittain neurolepteja. ^[24] Vuonna 2015 kaikista vanhuspalveluiden asiakkaista 18,3 prosenttia soi psykoosilaakkeita ilman psykoosioireita. Yleisinta se oli tehostetussa palveluasumisessa, jossa psykoosilaakkeita ilman psykoosioireita soi 26,4 prosenttia asiakkaista. Laitoksissa laakkeita annetaan 23,7 prosentille, mutta kotihoidossa vain 12 prosentille. ^[23] Imatralla jopa yli 40 prosenttia ymparivuorokautisen hoidon asukkaista nautti psykoosilaakkeita, vaikkei heilla ollut esiintynyt psykoosioireita. ^[25]

Vanhukset ovat Suomessa neuroleptien suurin kayttajaryhma ^[5] . Suomessa oli 184 000 neuroleptien kayttajaa vuonna 2014. Suurin osa heista kaytti niita muuhun kuin laakeluvissa mainittuihin tarkoituksiin ^[3] . Yli kaksi kolmesta neuroleptireseptista kirjoitetaan Suomessa muun kuin psykoosisairauden hoitoon ja Suomessa oli vuonna 2019 150 000 neuroleptinkayttajaa, joilla ei ollut todettu psykoosisairautta ^[26] . Neuroleptien kaytto puolitoistakertaistui Suomessa vuosina 1983?2002 ^[4] ja niiden kaytto on edelleen kasvussa ^[5] . Vanhukset ovat Suomessa neuroleptien suurin kayttajaryhma ja suomalaiset vanhukset nauttivat niita 2-3 kertaa enemman kuin muissa pohjoismaissa ^[5] .

Neuroleptien kaytto unettomuuden hoidossa on lisaantynyt jatkuvasti, vaikka niille myonnetty laakelupa ei koske unettomuuden hoitoa eika niiden tehoa ja turvallisuutta unilaakekaytossa ole juurikaan tutkittu. Neuroleptit saattavat lisaksi menettaa tehonsa pitkaaikaiskaytossa. ^[26]

Muita laakelupaan sisaltymattomia kayttoaiheita ovat unettomuus , ^[27] epavakaa persoonallisuus ^[28] , paihdevieroittautujien hoito ja vankien rauhoittaminen ^[5] . Niita saatetaan kayttaa myos masennuksen tai Touretten oireyhtyman hoitoon ^{[29] [30]} .

Antipsykoottisten laakkeiden puoliintumisaika vaikuttaa siihen, kuinka tiheasti laaketta kaytetaan. Tavoitteena on yleensa pitaa laakeaineen maara elimistossa mahdollisimman tasaisena.

Laakitysta pitaisi saataa tarpeen mukaan, jos tapahtuu muutosta neuroleptien vaikutusta lisaavissa tai heikentavissa tekijoissa kuten muussa laakityksessa, kahvinjuonnissa tai mahdollisessa tupakoinnissa ^[31] .

Neurolepteja voidaan kayttaa sekamuotoisesti, eli useita saman ryhman laakkeita voidaan annostella samanaikaisesti. Myos uudempia atyyppisia saatetaan yhdistella perinteisiin tyypillisiin. Laakityksien muutoksiin liittyy kuitenkin aina haittavaikutusten riski.

Epilepsialaake natriumvalproaati n on havaittu voimistavan antipsykoottien vaikutusta. Sen on havaittu esimerkiksi yli kaksinkertaistavan olantsapiinin aiheuttaman vasymyksen ja lihomisen maaran. Lisaksi se aiheutti virtsanpidatyskyvyttomyytta ja selkasarkya kumpaakin 5 prosentille potilaista. Sen sijaan skitsofrenian oireita lievittavaa vaikutusta ei ole tutkimuksissa loytynyt. ^[32]

Aivokuvantamiskokeissa on havaittu, etta antipsykoottien pitkaaikaiskaytto vahentaa otsalohkon ja etuaivokuoren toimintaa ^[33] . Eraiden nakemysten mukaan antipsykoottien antipsykoottinen vaikutus perustuu kognitiivisten ja emotionaalisten toimintojen yleiseen vaimentamiseen, jolloin tietoisuus psykoottiseksi maaritellyista kokemuksista vaimenee joillakin potilailla. ^[34]

Atyyppisten neuroleptien vaikutus keskushermoston toimintaan perustuu paaasiassa dopamiinin ja hermovalittajaaine serotoniinin saatelyyn. ^[35] Neurolepteilla on lisaksi voimakas muskariini reseptoreita salpaava antikolinerginen vaikutus, ^[36] mika johtaa parasympaattisista hermopaatteista vapautuvan asetyylikoliinin vaikutusten vahenemiseen. ^[37]

Neuroleptit muuttavat hermoverkkoja lisaamalla niiden reseptorien maaraa, joiden toimintaa ne vaimentavat. Tama saattaa johtaa laakkeen vaikutuksen vahenemiseen toleranssin kehittymisen seurauksena. ^[38]

Neuroleptilaakitysten vaikutukset aivoihin ovat voimakkaasti yhteydessa annosmaariin. Pienemmilla annoksilla laaketta vaikutetaan pienempaan osaan hermoston valittajaaineita ja suuremmilla annoksilla laakkeen toimintatapa voi olennaisesti muuttua laakkeen alkaessa vaikuttaa myos uudentyyppisiin valittajaaineisiin ja reseptoreihin . Neuroleptit vaikuttavat myos niin sanottuihin autoreseptoreihin , joiden salpaaminen lisaa neurotransvalittajaainemaaria varsinkin alkuvaiheessa. ^lahde?

Neurolepteilla on voimakas autonomista hermostoa lamaava sedatiivinen eli rauhoittava ja vasyttava vaikutus. Neuroleptit saattavat myos voimistaa muiden keskushermostoa lamaavien aineiden, kuten alkoholin, bentsodiatsepiinien ja bentsodiatsepiinien kaltaisten yhdisteiden, opioidien, antikonvulsanttien ja anksiolyyttien vasyttavaa vaikutusta. ^{[39] [40]}

Uudemmat neuroleptit pyrkivat yleensa myos vaikuttamaan oireisiin myos muuten, esimerkiksi muuttamalla serotoniinin toimintaa aivoissa. Useiden neurolepteilla hoidettavien sairauksien taikka itse antipsykoottisten laakkeiden erityisen tarkkaa toiminta- tai vaikutusmekanismia aivoissa ei kuitenkaan tunneta. ^lahde?

Britannian terveydenhuoltoviranomaisten laatiman virallisen hoitosuosituksen mukaan potilaalle on kerrottava ennen psykoosilaakityksen mahdollista aloittamista antipsykoottien todennakoisista hyodyista ja haitoista seka selvitettava potilaalta, millaisia haittoja han on valmis laakkeelta sietamaan. Antipsykoottien kayton hyoty-haittasuhdetta on lisaksi arvioitava kerran vuodessa ja niiden potilaalle aiheuttamat haittavaikutukset on kirjattava ylos saannollisesti niin kauan kuin potilas kayttaa niita. Terveydenhuoltoviranomainen linjaa lisaksi, ettei psykoosilaakitys riita skitsofrenian hoidoksi, vaan psykoosipotilaalle on tarjottava aina myos kognitiivisen kayttaytymisterapian ja perheterapian yhdistelmaa. Jos psykoosipotilas ei halua laakehoitoa, hanelle on tarjottava silti kognitiivista kayttaytymisterapiaa ja perheterapiaa. Poikkeuksena laakkeettomyydesta muodostavat vain akuutisti itselleen tai muille vaaralliset potilaat, joille on annettava akuutisti rauhoittava laake. ^[41]

Suomalaisen Laakariseura Duodecimin laatima hoitosuositus poikkeaa hyvin paljon Britannian virallisesta hoitosuosituksesta. Seura suosittelee vahintaan 2?5 vuotta kestavan psykoosilaakityksen aloittamista jo ensimmaisen psykoosin jalkeen. Jos psykoosi uusiutuu, hoidoksi suositellaan annoksen suurentamista tai lopetetun laakityksen uudelleen aloittamista. Seura suosittelee pitkaaikaista psykoosilaakitysta myos sellaisille potilaille, joilla ei ole ollut koskaan psykoosia, mikali heidan puheensa, kommunikointinsa tai ajattelunsa on ymmarrettavaa mutta "hajanaista". Laakariseuran hoitosuosituksessa vaitetaan myos, etta laakari saisi paattaa seka psykoosilaakityksen aloittamisesta etta sen muutoksista. ^{[42] [43]} Kyseinen vaite on kuitenkin ristiriidassa potilaan itsemaaraamisoikeudesta saadetyn suomalaisen lain kuudennen pykalan kanssa, joka maaraa, etta potilasta on hoidettava yhteisymmarryksessa hanen kanssaan. Potilaalla on lain mukaan oikeus kieltaytya tietysta hoidosta tai hoitotoimenpiteesta, minka jalkeen hanta on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmarryksessa hanen kanssaan muulla laaketieteellisesti hyvaksyttavalla tavalla. Jos taysi-ikainen potilas ei pysty paattamaan hoidostaan mielenterveyden hairion vuoksi, ennen hoitopaatosta on pyrittava selvittamaan potilaan lailliselta edustajalta, lahiomaiselta tai muulta laheiselta, millainen hoito vastaisi parhaiten potilaan tahtoa. ^[44] Potilaan itsemaaraamisoikeudesta voidaan poiketa ainoastaan sen osalta, etta hanet voidaan maarata tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon. Tallainen maarays on mahdollinen vain, jos mitkaan muut mielenterveyspalvelut eivat sovellu potilaan kaytettaviksi tai ovat riittamattomia, ja jos potilas on lisaksi mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, etta hoitoon toimittamatta jattaminen olennaisesti pahentaisi hanen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hanen terveyttaan tai turvallisuuttaan taikka muiden henkiloiden terveytta tai turvallisuutta. Tahdosta riippumaton sairaalahoito ei kuitenkaan poista potilaiden oikeutta kieltaytya yksittaisista hoidoista tai hoitotoimenpiteista. ^[45]

Myos Yhdysvalloissa vaaditaan lain mukaan psykiatriselta potilaalta saatu suostumus, jotta potilaalle voitaisiin antaa hanelle ehdotettua hoitoa. Poikkeuksen tasta muodostavat ainoastaan tilanteet, jossa potilas on mielenterveyden hairion vuoksi kykenematon antamaan suostumusta. Psykiatrit ovat lisaksi velvoitettuja antamaan potilailleen riittavasti tietoa heille tarjotun hoidon todennakoisista vaikutuksista ennen hoidon aloittamista. Jos potilas alkaa nauttia jotain psyykenlaaketta, laakarin on selvitettava kolmen kuukauden kuluttua uudestaan, haluaako potilas viela jatkaa kyseista laakitysta. ^[46]

Vuonna 2016 perustetun Mad In Finland - Tarpeenmukainen hoito ry:n tavoitteena on, etta kaikille psyykkisiin pulmiin apua hakeville tarjottaisiin Suomessakin mahdollisuutta valita laakkeiden sijaan tehokas ja nayttoon perustuva laakkeeton hoitotapa. Toisena tavoitteena on, etta potilaille tarjottaisiin tasapuolista tietoa eri hoitovaihtoehtojen hyodyista ja haitoista. Yhdistys on perustanut lisaksi laakevieroituksen tukiryhmia, koska sen piirissa on huomattu, ettei terveydenhuollossa tarjota useinkaan laakevieroitukseen liittyvaa tietoa ja tukea. ^{[47] [48]} .

Parhaat lansimaiset hoitotulokset skitsofrenian ja psykoosien hoidossa on saavutettu jo vuosikymmenten ajan Torniossa sijaitsevan Keroputaan sairaalan tarjoamalla hoidolla, jossa potilaille ei aloiteta pitkakestoista psykoosilaakitysta. Keroputaalla kaytossa oleva avoimen dialogin hoitomalli on tunnetumpi maailmalla kuin Suomessa ^[49] .

Suomessa Fimea on antanut muistutuksen ainakin ketiapiinin maaraamisesta ja ilmoittanut etta kyseista laaketta saavan potilaan vointia, mm. painoa ja veren rasva- ja sokeriarvoja on seurattava mahdollisten vakavien haittojen varalta. ^[50]

Tata artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi . Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisaa tietoa saattaa olla keskustelusivulla . Tarkennus: Aivan liian pitka.

Neuroleptien vaikutus perustuu muutoksiin aivojen valittajaaineissa , ja niilla on antipsykoottista vaikutusta etenkin ensimmaisen psykoosin aikana. Pitkakestoisissa seurantatutkimuksissa on kuitenkin havaittu, etta lumelaakkeilla hoidetuilla potilailla esiintyy vahemman psykoosioireita kuin neurolepteilla hoidetuilla ^[51] .

Ensimmainen psykoosilaakkeiden pitkaaikaiskayton vaikutuksia selvittanyt satunnaistettu kliininen tutkimus julkaistiin vasta vuonna 2013. Tuloksena oli, etta laakityksen vahentaminen tai lopetus ensipsykoosin jalkeen on pitkalla aikavalilla parempi hoitomuoto kuin normaalivahvuisen yllapitolaakityksen kaytto. ^[52] . Vahentamis-/lopettamisryhmaan arvotuista neljankymmenen prosentin toimintakyky parani niin paljon, etta he pystyivat elamaan itsenaista elamaa tehden palkkatyota tai suorittaen opintoja ja kykenivat lisaksi yllapitamaan sosiaalisia suhteita kun vain 18 prosenttia yllapitohoitoryhmaan arvotuista saavutti saman tuloksen. Vahentamis-/lopettamisryhmalaisilla oli aluksi yhta paljon toimintakyvyn alenemaa ja enemman psykoosioireita kuin yllapitoryhmalaisilla. Tilanne muuttui tutkimuksen jatkuessa kuitenkin siten, etta vahentamisryhmalaisten toimintakyky parani ja psykoosioireissa havaittu ryhmien valinen ero havisi kolmannen tutkimusvuoden lopussa. ^[8] Suomessakin vuonna 2016 julkaistussa vaitostutkimuksessa havaittiin, etta psykoosi ei uusiudu pitkalla aikavalilla muita useammin niilla potilailla, jotka eivat kayta antipsykoottista laakitysta. Heidan toimintakykynsa oli kuitenkin parempi ja harmaan aivoaineen maara suurempi. ^[53] .

Myos vuonna 2021 julkaistun yhdysvaltalaisen 20 vuotta kestaneen seurantatutkimuksen mukaan todennakoisyys parantua psykoosisairauksista niilla, jotka lopettavat antipsykoottisen laakehoidon kahden vuoden kuluessa diagnoosin saamisesta on lahes kuusinkertainen, kun otetaan huomioon muut psykoosisairauksien ennusteeseen vaikuttavat riskitekijat. Saman suuntaisia tutkimustuloksia on saatu monissa muissakin naturalistisissa pitkaaikaistutkimuksissa. ^{[54] [55] [56]} Esimerkiksi vuonna 2007 julkaistussa 15 vuotta kestaneessa ^[57] ja vuonna 2013 julkaistuissa 7 vuotta kestaneessa seurantatutkimuksessa ^[58] havaittiin, etta laakkeitta olleilla potilailla oli ensimmaisen kahden vuoden ajan paljon enemman psykoosin oireita, mutta he voivat paremmin pitkan aikavalin seurannassa ja heilla oli pidempia remissiokausia kuin antipsykootteja kayttaneilla.

Suomalainen psykiatrian professori Jari Tiihonen on kuitenkin esittanyt, etta monien hoitorekisteritietojen vertailuun perustuvien tutkimusten mukaan skitsofreniapotilaiden psykoosilaakkeiden pitkaaikaiskaytto parantaisi potilaan ennustetta. Laakkeettomista skitsofreniapotilaista parjasi hyvin hanen arvionsa mukaan noin 20 prosenttia, mutta loput laakityksensa lopettaneet joutuivat toistuvasti sairaalahoitoon, jossa heidat pantiin aloittamaan laakitys uudelleen. Naiden potilaiden ennuste on Tiihosen mukaan heikompi kuin niiden, jotka valttavat laakityksen kanssa jojoilun, koska eivat keskeyta heille aloitettua laakitysta. ^lahde? Tiihosen johtamaa kuolleisuustutkimusta on kritisoitu muun muassa sairaalassa tapahtuneiden kuolintapausten kirjaamatta jattamisesta, mika jatti 64 prosenttia kuolemantapauksista tutkimusaineiston ulkopuolelle. Muita kritiikin aiheita ovat olleet tutkimukseen liittyvan datan puutteellinen raportointi ja muiden vaikuttavien muuttujien huono kontrollointi. ^[59]

Sairaalaan ja uudelleen laakityksi joutumista voidaan selittaa seka sairaudella etta laakarin hoitovalinnoilla. Yhdysvaltain kansallisessa mielenterveysinstituutissa (NIMH) 1960-luvun lopussa ja 1970-luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan psykoosilaakkeen lopettaneiden yha uudestaan sairaalaan joutumiset selittyisivat silla, etta laakehoito aloitettiin sairaalassa aina vain uudelleen, mika johti myohemmin yha uusiin sairaalajaksoihin. Oireet vahenivat tutkimuksissa aluksi huomattavasti enemman laaketta kayttavilla, mutta sairaus uusiutui vuoden sisalla todennakoisemmin laaketta kayttaneilla kuin plaseboa saaneilla. ^{[60] [61]}

Myohemmissa vieroituskokeissa todettiin sairauden uusiutumisen riskin olevan laaketta lopetettaessa sita suurempi, mita suufrempaa annosta hoidossa oli kaytetty. ^[62] Tama saattaa selittya silla, etta suurimpia laakeannoksia kaytetaan niilla potilailla, joilla on ollut paljon sairaalaan joutumisia esimerkiksi sen vuoksi, etta sairaalassa nostetaan potilaan laakeannosta. Suomalaisessa avoimen dialogin hoitomuodossa 1990-luvulla laakkeita kaytettiin valikoivasti, jolloin 67 % psykoosin sairastaneista potilaista parjasi koko viiden vuoden tarkkailuajan laakkeettomasti ja vain 20 % tarvitsi pysyvan laakityksen. 33 % potilaista kaytti laakkeita valilla. Tauti eteni harvemmalla skitsofreniaksi asti, minka vuoksi skitsofrenian esiintyvyys alueella laski. ^[63]

Vuonna 2020 julkaistussa tieteellisessa tutkimuskatsauksessa todettiin, etta laakkeettomyyden kriteerit ja laakkeettomiksi potilaiksi maariteltyjen potilaiden koostumus vaihtelevat huomattavasti eri tutkimuksissa. Joissakin tutkimuksissa laakekayton yhteytta esimerkiksi kuolleisuuteen ja sairaalahoitoon joutumiseen tutkitaan pitkalla aikavalilla ja hoidon alusta lahtien. Toisissa tutkimuksissa laakkeettomyydella tarkoitetaan esimerkiksi kuukauden mittaista ajanjaksoa, jolloin potilas ei paase hakemaan laakkeita apteekista esimerkiksi itsemurhayrityksen takia. Vuonna 2009 julkaistussa skitsofreenikoiden kuolleisuutta kasittelevassa rekisteripohjaisessa tutkimuksessa laakkeettomiksi luokitellut potilaat olivat lisaksi keskimaarin vanhempia kuin laakityt ilman, etta sita olisi tuotu tutkimusraportissa esiin. Tutkimuksissa ei kerrota usein myoskaan suhteellisten riskien laskentaperusteita eika sita, miten selviytymisharhaan liittyvia vinoumia kontrolloitiin. Tama vaikeuttaa tutkimuksen tulosten arviointia. Myos esimerkiksi mittausmenetelman tai referenssiluokan valinta vaikuttaa suhteellisia riskeja koskeviin tuloksiin. Esimerkiksi edella mainitussa vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa alhaisin kuolleisuus oli niilla, jotka olivat ehtineet kayttaa neurolepteja vain 0-6 kuukautta. Tuloksissa heita ei kuitenkaan tarkasteltu itsenaisena ryhmana, vaan vertailuluokka muodostettiinkin 0,6 kk-1 vuotta kayttaneista, vaikka 6-12 kuukautta kayttaneilla oli kaikkein korkein kuolleisuus. Referenssiluokkaa muuttamalla olisi saatu siten painvastainen tulos, jonka mukaan neuroleptien kaytto lisaa kuolleisuutta. ^{[64] [65] [66]}

Vuonna 2018 julkaistun Hongkongissa tehdyn satunnaistetun interventiotutkimuksen mukaan varhainen psykoosilaakevieroitus oli yhteydessa heikompaan ennusteeseen pitkalla aikavalilla non-affektiivista psykoosia sairastavilla. Vahintaan vuoden ennen tutkimuksen alkua neuroleptilaakitysta kayttaneet potilaat arvottiin kahteen ryhmaan, josta toisen ryhman laakitysta jatkettiin normaalisti kun taas toisen ryhman laakitys lopetettiin vuodeksi, mista aiheutui paljon vieroitusoireita. Vieroitusoireryhma nimettiin sen jalkeen "plaseboryhmaksi". Vieroitusoireista karsineiden ryhmassa esiintyi paljon enemman uusia psykooseja kuin laakitysta vanhaan tapaan jatkavien ryhmassa, minka seurauksena kaikki ryhman jasenet palasivat entista vahvemmalle laakitykselle tutkimuksen interventiovaiheen jalkeen. Molempien ryhmien jasenet nauttivat psykoosilaaketta keskimaarin yhta pitkaan tutkimuksen interventiovaihetta seuranneiden yhdeksan vuoden aikana, mutta intervention plaseboryhmaan kuuluneet soivat laakkeita keskimaarin 246 mg/paivassa eli enemman kuin laakeryhmaan kuuluneet, joiden keskimaarainen annos oli vain 209 mg. Tutkijoiden tulkintana oli kuitenkin se, etta varhaisessa vaiheessa tapahtunut psykoosin uusiminen lisasi akillisen vieroituksen ja sita seuranneen annoksen noston sijaan itsemurhariskia ja pitkakestoisten psykoottisten harhojen todennakoisyytta tutkimusjakson lopussa. Monet tutkijat perustelevat neuroleptien pitkaaikaiskayttoa silla, etta neurolepteista vieroittautuminen kasvattaa riskia sairastua uudelleen psykoosiin, vaikka kyseinen riski johtuu laakeriippuvuuden kehittymisen aikaansaamista vieroitusoireista. ^{[67] [68] [69]}

On myos esitetty, etta pitkaaikaisen psykoosilaakehoidon yhteys skitsofreenikoiden hyvaan ennusteeseen joissakin tutkimuksissa selittyisi suurelta osin metodologisista puutteista kuten siita, etta tutkimuksissa ei kontrolloida riittavan hyvin muita muuttujia, kuten tutkittujen valisia eroja sairauden kestossa. Vuonna 2020 julkaisussa 19 vuotta kestaneessa tutkimuksessa havaittiinkin, etta muiden tekijoiden vakioiminen kaansi tuloksen painvastaiseksi, eli osoitti, etta neurolepteja pidempaan syoneilla oli suurempi itsemurhariski ja suurempi riski joutua sairaalahoitoon. ^[70]

Monissa tutkimuksissa on havaittu, etta laakkeiden lopettaneiden psykoosinuusimisriski laskee ajan kuluessa. Syyksi epaillaan sairauden luonnollista kulkua seka osin sita, etta psykoosin uusiminen johtuu usein laakityksen liian akillisen lopettamisen aiheuttamista psykoottisista vieroitusoireista. Vuoden 2018 Hongkongilaistutkimuksessa ei voitu havaita laakkeiden lopettamisen aikaansaamaa sairauden lievittymista, koska kaikki vieroitusryhmaan kuuluneet aloittivat laakityksen uudestaan interventiovaiheen jalkeen. ^{[71] [72] [73]}

Psykoosilaakkeen vieroitusoireiden erottaminen psykoosista on vaikeaa, ja tutkimuksista on saatu viitteita siita, etta neuroleptilaakityksen lopettaminen voi aiheuttaa psykoosin myos sellaisille potilaille, joilla ei ole esiintynyt aiemmin psykoottisuutta ^[74] . Vieroitusoireet voivatkin hankaloittaa psykoosilaakkeiden tehon arviointia etenkin siksi, etta tutkimuksissa kaytetaan aivan liian lyhyita vieroitusaikoja. Esimerkiksi vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen mukaan 58 % :ssa antipsykoottista laakehoitoa kasittelevissa satunnaistetuissa kokeissa tutkitut koehenkilot vieroitettiin edelliselta laakitykselta alle kahdessa viikossa. Vieroitusoireiden on havaittu vaikuttaneen psykoosin ja muiden psykiatristen oireiden ilmaantumiseen 69 ja 78 prosentissa tutkimuksista. ^{[75] [53]}

YK:n alainen Maailman terveysjarjesto WHO toteutti vuosina 1969-1973 seurantatutkimuksen skitsofreenikkojen hoidosta lansimaissa ja kehitysmaissa, joissa antipsykoottien kaytto oli hyvin harvinaista. Kehitysmaiden potilailla oli siita huolimatta vahemman oireita viiden vuoden seuranta-ajan paattyessa. Tutkimus uusittiin vuonna 1978, jolloin selvisi, etta enemmisto niista potilaista , jotka eivat saaneet saannollista laakehoitoa sairauden varhaisvaiheessa toipui ja parjasi hyvin 15 vuotta myohemmin. ^[76]

Laajahkojen satunnaistettuja kaksoissokkokokeita kasittelevien meta-analyysin mukaan uuden ja vanhan sukupolven antipsykoottien NNT (numer needed to treat) on esimerkiksi non-affektiivisten psykoosien hoidossa arviolta keskimaarin 5?8. mika merkitsee sita, etta pitaa hoitaa viidesta kahdeksaan potilasta, jotta yksi saa lisahyotya laakityksesta. Riittavan hoitovasteen maaritelmasta ei ole tutkijoiden kesken yksimielisyytta, mutta yleensa minimaalisena vasteena PANSS-asteikolla pidetaan 20 prosenttia oireita mittaavien pisteiden laskua lahtotasosta. Esimerkiksi laajan vuonna 2017 julkaistun 60 vuoden ajanjakson aikana tehtyja plasebokontrolloituja kaksoissokkotutkimuksia kasittelevan meta-analyysin mukaan taman minimaalisen vasteen saavutti 30 % potilaista plasebolla ja 51 % laakityksella olevista. Hyvan vasteen saavutti 23 % laakitykselle satunnaistetuista ja 14 % plasebolle. Plasebon ja laakkeen valinen keskimaarainen ero on uusimpien tutkimusten mukaan keskimaarin 6 pistetta. PANSS-asteikolla kliinisen merkitsevyyden raja-arvona pidetaan 15 pisteen eroa laakkeen ja plasebon valilla. Tutkimukset kestavat keskimaarin kuusi viikkoa, ja niihin valikoidaan epaedustava otos potilaita, jotka reagoivat poikkeavan hyvin antipsykoottisiin laakkeisiin. Arviolta ne edustavatkin noin 10 % skitsofreniapotilaista. ^{[77] [78] [79] [80] [81]}

Vuonna 2011 julkaistun systemaattisen tutkimuskatsauksen mukaan uuden ja vanhan sukupolven laakkeet eivat keskimaarin eronneet toisistaan juurikaan kliinisen vasteen osalta: neuroleptit laskivat skitsofreniaan liitettyja oireita keskimaarin 25,93 % lahtotasosta PANSS-asteikolla mitattuna. CGI-C (Clinical Global Impression Scale change) mitattuna niiden keskimaarainen muutos oireissa oli -0,9 pistetta, eli hieman alle kliinisen merkitsevyyden (-1) rajan. Vasteen suuruus vaihteli yksittaisten laakkeiden valilla enemman kuin epatyypillisten ja tyypillisten neuroleptien valilla. Tutkimuskatsauksessa todetaan, etta vaikka tutkimuksissa toistuvasti loydetaan antipsykoottien vahentavan skitsofreniaan liitettyja oireita, niiden kliininen merkitsevyys eli havaittavissa oleva hyoty nayttaa olevan rajallinen. Tutkijat tuovat esille, etta satunnaistetuista kliinisissa kokeissa kaytetyt koehenkilot eivat ole edustava otos skitsofreniapotilaista. Joissakin naturalistisissa tutkimuksissa akuutista psykoosista karsivat potilaat nayttavat hyotyvan enemman laakityksesta PANSS-asteikolla mitattuna lyhyella aikavalilla. Naturalistisissa tutkimuksissa on kuitenkin vaikea erottaa muiden hoidollisten elementtien vaikutusta hoidon tehoon. Toisaalta on tutkijoiden mukaan myos mahdollista, etta antipsykoottisten laakkeiden kliininen merkitsevyys on rajallinen ainakin niilla mittaustavoilla, joita yleensa skitsofreniaspektrin hairioiden oireiden mittaamisessa kaytetaan. ^[82]

Laakeyhtiot ja tutkijat pitavatkin ongelmallisena suurta ja viime vuosikymmenien aikana kasvanutta plasebovastetta erityisesti skitsofrenian ja muiden psykiatristen sairauksien hoitoon kaytettavien laakkeiden osalta. Meta-analyysien mukaan kaikki parantunut vaste skitsofrenian hoitoon liittyvissa laakekokeissa viime vuosikymmenien aikana onkin johtunut plasebosta, kun laakkeen varsinainen vaste on joko pysynyt samana tai laskenut. Esimerkiksi vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa arvioitiin, kuinka paljon positiivisten odotusten vahentaminen ennen kokeen alkua plaseboryhmalla vaikutti plasebovasteen suuruuteen. Tutkimuksen mukaan positiivisten odotusten vahentamiseen painottuva psykoedukaatio ennen kokeen alkua vaikutti merkittavasti vasteen suuruuteen. Tutkimuksessa ehdotetaankin psykoedukatiivista menetelmaa yhtena valineena vahentaa tulevaisuudessa plasebovasteen osuutta psykiatristen sairauksien hoitoon liittyvien laakkeiden kehityksessa. Koska laakekehitys on kallista, nahdaankin plasebovasteen laskeminen esimerkiksi psykoedukaation avulla varteen otettavana menetelmana laakekokeiden onnistumisprosentin parantamisessa. Myos muita tekijoita, joilla tutkimusdataa voidaan manipuloida nayttamaan paremmalta ja taten lisaamaan laakekokeiden onnistumisprosenttia, on pyritty myos loytamaan. Eraan meta-analyysin mukaan kohonneeseen plasebovasteeseen yhdistyy koehenkiloiden nuori ika, korkeat lahtopisteet oireita mittaavilla asteikoilla ja lyhyt sairastavuus. Esimerkiksi kokeen lyhyt kesto, nuori ika ja lyhyt sairastavuus johtunee siihen, etta vahan hoidetuilla potilailla on suurempia odotuksia hoidosta, kuin kroonisesta skitsofreniasta karsivilla ja mita pidempaan koe kestaa, sita todennakoisemmin esimerkiksi sokkoutus purkautuu. Tutkijat suosittelevatkin, etta singaalidetektion parantamiseksi pitaisi panostaa mahdollisimman pienilla lahtopisteilla olevien, pitkaan sairastaneiden koehenkiloiden valikointiin ja huomion kiinnittamiseen kokeen pituuteen, jotta liian korkea plasebovaste eli naytto siita etta uskomuksilla laakkeen tehoon saadaan sama lahes vaste kuin laakkeella itsessaan, ei hairitsisi laakkeiden markkinoille paasya. Toisaalta on huomattava, etta suuri suhteessa suuri plasebovaste laakkeeseen verrattuna havaitaan meta-analyyseissa myos kroonisesta skitsofreniasta karsivilla, keski-ialtaan 37,5-vuotiailla koehenkiloilla. Eraan meta-analyysin mukaan uusimmissa tutkimuksissa kroonista skitsofreniaa karsivilla plasebon ja laakkeen valinen ero oli PANSS-asteikolla mitattuna noin 10 pistetta, eli alle 15 pisteen kliinisen merkitsevyyden raja-arvon. Tutkijoiden mukaan on myos todennakoista, etta kohonnutta plasebovastetta selittaa myos sokkoutuksen parantuminen viime vuosikymmenien aikana. Muissa kuin kaksoissokkoutetuissa kokeissa laakkeen vaste on huomattavasti suurempi johtuen juuri sokkoutuksen puuttumisesta tai siita, etta vertailtaessa kahta eri aktiivista laakitysta koehenkilot tietavat saavansa laaketta. ^{[77] [83] [84]}

Vaikka neuroleptien vaikutus psykoosioireisiin on lyhytkestoisten plasebokontrolloitujen koeasetelmien perusteella tilastollisesti merkitseva joskin keskimaarin kliinisesti merkitykseton, hankaloittaa tutkimusasetelmiin systemaattisesti vaikuttavat tekijat tulosten arviointia. Esimerkiksi vuonna 2019 julkaistu tutkimuskatsaus ei loytanyt yhtaan luotettavaa plasebokontrolloitua tutkimusta potilailla, jotka eivat ole aikaisemmin saaneet neuroleptilaakitysta. Kaikki hoitosuositusten pohjaksi valitut satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset on tehty potilailla, jotka ovat kayttaneet jotakin neuroleptilaakitysta ennen tutkimuksen alkua. Esimerkiksi tutkimusnaytto neuroleptien psykoosin uusiutumista estavina laakkeina pohjautuu tutkimuksiin, joista jopa 58 %:ssa potilaista vieroitetaan alle kahdessa viikossa edelliselta neuroleptilta. Esimerkiksi skitsofrenian kaypa hoito -suosituksessa korostetaan, etta neuroleptilaakitykselta vieroittaminen pitaisi tehda hitaasti kahden vuoden oireettoman jakson jalkeen kuukausien kuluessa. On olemassa tutkimusnayttoa siita, etta vieroitusoireet vaikeuttavat tulosten tulkintaa suurimmassa osassa kliinisista kokeista, oli kyse sitten plasebokontrolloiduista tutkimuksista tai psykoosin uusiutumista mittaavista koeasetelmista. Esimerkiksi vuonna 2012 julkaistussa meta-analyysissa neuroleptien teho psykoosin uusiutumisen ehkaisemisessa osoittautui lyhytaikaiseksi: kolmen vuoden paasta laakityksella olevien ja niista vieroitettujen potilaiden valilla ei kaytannossa ollut eroa psykoosin uusiutumisen todennakoisyydessa. Suurempi osa laakityksella olevista kuitenkin lihoi, karsi liikehairioista ja sedaatiosta. Lisaksi on otettava huomioon, etta sokkoutus purkautuu suurimmassa osassa kokeista enemman tai vahemman, koska antipsykootit aiheuttavat voimakkaita sivuoireita, mika on omiaan lisaamaan antipsykoottien lumevaikutusta. Sokkoutuksen purkautumista ei kuitenkin tutkita systemaattisesti kaksoissokkoutetuissa kokeissa, eika sen vaikutuksia tuloksiin arvioida. Psykoosisairauksien hoidossa ja tutkimuksessa kaytettavat menetelmat ovat aarimmaisen herkkia subjektiivisille tulkinnoille. ^{[85] [86] [87] [88] [89]}

Psykoosilaakkeen vieroitusoireiden erottaminen psykoosista on myos vaikeaa, ja tutkimuksista on saatu viitteita siita, etta neuroleptilaakityksen lopettaminen voi aiheuttaa psykoosin myos sellaisille potilaille, joilla ei ole esiintynyt aiemmin psykoottisuutta ^[74] . Joidenkin tutkimusten mukaan vieroitusoireet voivatkin hankaloittaa laakehoidon tutkimusnayton arviointia muun muassa psykoosisairauksien hoidossa etenkin, koska tutkimuksissa ei kiinniteta riittavasti huomiota vieroitukseen kaytetyn ajan kestoon. Esimerkiksi vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen mukaan 58 % :ssa antipsykoottista laakehoitoa kasittelevissa satunnaistetuissa kokeissa tutkitut koehenkilot vieroitettiin alle kahdessa viikossa edelliselta laakitykselta. Pitkan ja lyhyen aikavalin tutkimuksista vieroitusoireiden nahtiin vaikuttaneen psykiatristen oireiden kuten psykoosin ilmaantumiseen koehenkiloilla 69,2 % ja 77,8 % tutkituista kokeista. ^{[75] [86]} Vieroitusoireet vaikeuttavat tulosten tulkintaa etenkin relapsitutkimuksissa. Tama liittyy osin myos siihen, miten tutkimuksissa maaritellaan relapsi. Vuonna 2020 julkaistun tutkimuskatsauksen mukaan 81 relapsikokeessa oli kaikkiaan 54 eri maaritelmaa skitsofrenian relapsille, ja naista vain 7 taytti kliinisesti merkitsevan relapsin eli toimintakykya selkeasti laskevan psykoottisen oireilun kriteerit. Relapsi maariteltiin esimerkiksi absoluuttisena tai suhteellisena muutoksena PANSS-asteikolla. Yhteensa 12,2 % kokeista edellytettiin relapsin kriteerina pisteiden nousua vahintaan yhdella psykoosioireella. Vain kolmessa 81 kokeessa edellytettiin psykoosioireiden kohoamisen lisaksi merkittavaa toimintakyvyn laskua. Lisaksi relapsitutkimuksissa kaytettyjen menetelmien ongelma on siina, etta voidakseen tayttaa relapsin kriteerit pitaa olla kykeneva vastaamaan ja keskittymaan esitettyihin kysymyksiin. Selkeasti psykoosissa oleva eli kliinisesti merkitsevasta relapsista karsivaa potilasta ei usein voidakaan tallaisten menetelmien avulla arvioida. Monissa tutkimuksissa tuodaankin esille, etta relapsin maaritelmat eivat viittaa varsinaiseen relapsiin, vaan psykoosin ennakko-oireisiin. Tutkimusten mukaan kohtuullisen lievat muutaman paivan kestavat muutokset potilaiden oireistossa eivat luotettavasti useimmiten ennusta tulevaa psykoosia. Tutkijoiden mukaan onkin ongelmallista, etta relapsia tutkivat kokeet eivat tosiasiallisesti mittaa relapsia vaan lievia, yleensa ohimenevia muutoksia ihmisen psyykkisessa oireilussa. Tallaisia lievia muutoksia esimerkiksi unen laadussa ja ahdistusoireissa voivat aiheuttaa paitsi vieroitusoireet, myos sokkoutuksen purkautumiseen liittyvat tulkintavaaristymat. ^[71]

Antipsykoottien maaraamista perustellaan silla, etta levoton potilas voidaan rauhoittaa niiden avulla helpommin ja nopeammin kuin vaihtoehtoisilla menetelmilla. Potilaat itse vastustavat usein laakitysta niiden aiheuttamien haittojen takia, jolloin heihin saatetaan kayttaa tahdonvastaista pakkolaakitysta, vaikka laakareiden pitaisi tarjota lain mukaan myos laakkeetonta hoitoa. Ihmisoikeusnakokulmat nousevatkin erityisen vahvasti esille taman laakeryhman riskien ja hoidollisten vaikutusten arvioinnissa, koska niilla hoidetaan erityisen heikossa asemassa olevia ihmisryhmia, joiden perusoikeuksia kuten fyysista ja psyykkista koskemattomuutta on mahdollista rajoittaa monin tavoin laaketieteellisen harkinnan pohjalta. Esimerkiksi vuonna 2018 Norjassa oikeusasiamies antoi eraassa pakkohoitoa koskevassa tapauksessa ratkaisun, jonka mukaan pakkohoito antipsykoottisella laakkeella on vastoin Norjan lakia. Norjan lain mukaan pakkolaakitys on perusteltua silloin, jos hoito merkittavasti parantaa potilaan tilaa. Oikeusasiamies viittasi ratkaisussaan tieteelliseen nayttoon, jonka mukaan antipsykoottisen laakityksen ei voida katsoa parantavan potilaan tilaa riittavan suurella todennakoisyydella, jotta pakkolaakitys olisi perusteltua. Samanlaiseen johtopaatokseen on paadytty muun muassa Alaskan korkeimman oikeuden ratkaisussa vuonna 2003. YK:n vammaisten oikeuksia koskeva sopimus on lisaksi kieltanyt tahdonvastaisen laakityksen, ja joidenkin nakemysten mukaan suurin osa sopimuksen ratifioineista maista rikkookin kyseista sopimusta tassa suhteessa. Esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien erityislahettilaan Juan E. Mendezin mukaan psykiatrinen laakehoitoon tai muuhun vakavasti ja/tai peruuttamattomasti henkilon kehoon kajoava pakkohoito tayttaa YK:n kidutuksen ja muun julman, epainhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen (1984) maaritelman kidutuksesta. Psykiatrisessa hoidossa hanen mukaansa toistuvasti sivuutetaan potilaan oikeudet tietoon perustuvaan suostumukseen seka oikeudet fyysiseen ja psyykkiseen koskemattomuuteen, eika sita voi perustella laaketieteellisella valttamattomyydella tai potilaan vialla tai vammalla. ^{[90] [91]}

Eri laakkeiden haittavaikutusprofiilit ovat erilaisia ja yksilolliset erot saada sivuvaikutuksia ovat suuria. Vuonna 2020 toteutetun laajan kyselytutkimuksen mukaan kaksi kolmesta antipsykoottien kayttajasta kokee niiden aiheuttavan enemman haittaa kuin hyotya ^[92] .

Kansainvalinen tutkintakomissio suositteli vuonna 2014, etta korkea-annoksisella psykoosilaakityksella olevia potilaita hoitavat opettelisivat tunnistamaan kyseisten laakkeiden haittavaikutukset seka olemaan tietoisia siita, etta potilaan fyysisen kunnon heikkeneminen saattaa olla merkki laakityksen vakavasta tai jopa hengenvaarallisesta haittavaikutuksesta ^[93] .

Jos potilas sairastuu muihin sairauksiin tai jos potilas tayttaa 60 vuotta, hanen elimistonsa ei ehka kesta enaa samoja maaria antipsykoottia kuin aiemmin, jolloin haittavaikutukset ja esimerkiksi kaatumisriski lisaantyvat. Vanhukset ovat erityisen alttiita tardiiville dyskinesialle ja muille motorisille hairioille, jotka lisaavat esimerkiksi kaatumisriskia. Myos aivohalvauksen riksi kasvaa. Vanhat naiset saavat kaksi kertaa vanhoja miehia useammin haittavaikutuksia antipsykooteista. ^[94]

Psykoosilaakkeiden kaytto lisaa merkittavasti vanhusten kaatumisia ^[95] . Neuroleptien on todettu nopeuttavan myos dementian etenemista. ^{[96] [97]} Esimerkiksi psykoosilaakkeita kayttavien alzheimeria sairastavien dementia etenee lahes kolme kertaa todennakoisemmin kuin muiden ^[98] .

Psykoosilaakkeet voivat myos aiheuttaa vanhoille ihmisille aivoverenkierron hairioita ja aivohalvauksen, minka vuoksi niiden kayttoa suositellaan vain valttamattomissa tapauksissa ^{[94] [98]} . Psykoosilaakkeet kasvattavat myos dementialle altistavia sydanvaivoja ^[99] .

Neuroleptien kaytolla on parasympaattisen hermoston toimintaa vahentavaa antikolinergista vaikutusta, koska ne estavat valittajaaine asetyylikoliinin toimintaa keskus - ja aareishermostossa . Antikolinerginen vaikutus johtuu siita, etta asetyylikoliinin sitoutuminen muskariinin vastaanottajamolekyyleihin vahenee ^[96] . Iakkaat ihmiset ovat erityisen alttiita muistin ja ajattelun heikkenemiselle, koska keskushermoston muskariinireseptoreiden maara vahenee ian myota. Dementiaa sairastavat vanhat naiset kuuluvat suurimpaan riskryhmaan.

Neuroleptien antikolinerginen vaikutus saattaa ulottua kaikkialle elimistoon ja siita saattaa seurata esimerkiksi ummetusta , suun kuivumista ja hairioita potilaan verenkierrossa (huimaus, verenpaineen lasku), rauhastoiminnoissa kuten hormonien erityksessa, virtsaelinten toiminnoissa seka unen ja lammonsaatelyssa seka impotenssi ja muut sukupuolitoimintojen hairiot. Muita antikolinergisia haittavaikutuksia ovat esimerkiksi vasymys, muistin ja ajatustoimintojen huonontuminen, kiihtyneisyys, sekavuus , nakohairiot ja aistiharhat . ^{[100] [96] [101] [102]} Toisen polven neurolepteista mm. risperidonilla on vain vahan antikolinergista vaikutusta, olantsapiinilla taas paljon. ^[96] Myos mm. ketiapiinilla ja klotsapiinilla on antikolinergisia haittavaikutuksia. ^{[103] [104]}

Antipsykoottien pitkaaikaiskayttajilla esiintyy otsalohkon ja etuaivokuoren aliaktiivisuutta. Antipsykoottien pitkaaikaiskayton aikaansaamat aivokuvissa havaittavat korkeampien aivoalueiden vauriot johtavat lisaksi usein tardiiviksi dementiaks i kutsuttuihin pitkaaikaisiin tai palautumattomiin alyllisiin tai emotionaalisiin hairioihin. Kymmenissa tutkimuksissa on havaittu, etta antipsykoottien vuosikausia jatkunut pitkaaikaiskaytto korreloi aivoissa havaittujen vaurioiden ja alyllisten toimintojen heikkenemisen kanssa mutta ei skitsofreniaoireiden vakavuuden kanssa. ^[15] Vuonna 1979 suoritetussa kliinisessa tutkimuksessa havaittiin, etta kaikille tutkimukseen osallistuneille antipsykoottien pitkaaikaiskayttajille oli kehittynyt dementia ja noin seitsemalla kymmenesta havaittiin aivokuvissa nakyvia poikkeavuuksia. Ne, joiden aivoista loytyi vakava-asteisempia aivomuutoksia, suoriutuivat muita huonommin oppimista mittaavasta kokeesta. ^[13]

Vuonna 1979 julkaistun tutkimuksen mukaan yli neljannes antipsykootteja pitkaan kayttaneista skitsofreniapotilaista karsii kroonisista ja yleistyneista aivotoiminnan hairioista, jotka korreloivat pikemminkin elinikaisen antipsykooteille altistumisen kuin skitsofrenian vaikeusasteen kanssa ^[14] .

Dementiaan sairastuneille skitsofreenikoille ei anneta yleensa dementiadiagnoosia , minka vuoksi heita ei voida myoskaan tilastoida. Tardiiville dementialle ei ole omaa diagnoosikoodia ja laakityksen aiheuttama dementia (engl. medication-induced dementia ) on valittu lisaksi dementiadiagnoosin poissulkukriteeriksi ^[105] . Suomalaisten skitsofreenikkojen on erityisen vaikea saada tardiivin dementian diagnoosia, koska ICD-tautiluokituksen Suomen maaversiosta puuttuu myos diagnoosikoodi F19.97 (psychoactive substance-induced persisting dementia). Esimerkiksi vuonna 2015 julkaistussa tanskalaistutkimuksessa havaittiinkin, etta skitsofreenikkojen joukossa oli vain noin kaksi kertaa muuta vaestoa enemman dementiadiagnoosin saaneita. ^[106]

Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, etta 10-40 prosentilla antipsykooteilla hoidetuista skitsofreniapotilaista esiintyy kuvantamistutkimuksissa havaittavia aivovaurioita, joista yleisin on aivoaineen kato. Vaurioiden yleisyys nayttaisi lisaantyvan potilaan ian ja hoidon keston myota. ^[107] .

Kansainvalisen tutkimusryhman vuonna 2016 julkaisemassa tutkimuksessa havaittiin, etta yli vuoden kestava psykoosilaakkeiden pitkaaikaiskaytto kiihdyttaa aivojen luontaista kutistumista yli 40 prosentilla. Tutkimukseen osallistuneiden 33-45-vuotiaiden skitsofreniapotilaiden aivot kutistuivat yhdeksan vuoden pituisen tutkimusjakson aikana keskimaarin noin 0,7 prosenttia vuotta kohden, kun verrokkien aivojen vuosittainen pieneneminen oli 0,5 prosenttia. Yli vuoden kestanyt pitkaaikaiskaytto kutisti aivoja tatakin nopeammin, silla edella mainittu keskiarvo sisalsi myos ne 15 prosenttia potilaista, jotka olivat kayttaneet psykoosilaakkeita vasta niin vahan aikaa, ettei heilla ehtinyt esiintya ylimaaraista aivokatoa. Skitsofreniaa sairastavilla esiintyi terveita enemman myos laakityksen pituudesta johtuvaa hajontaa jakauman ylapaassa siten, etta aivojen kutistumisvauhti oli osalla moninkertaista terveisiin verrattuna. Skitsofreniapotilaat suoriutuivat kokeen alussa 20 prosenttia verrokkeja huonommin muistia ja muita alyllisia toimintoja mittaavista testeista. Testit uusittiin kokeen paattyessa, jolloin skitsofreniaa sairastavat suoriutuivat viisi prosenttia alkuperaista huonommin, kun verrokeiden keskimaarainen suorituskyky oli heikentynyt vain yhden prosentin. ^[12] Aivot olivat kutistuneet sita enemman mita pitempaan laakitys oli kestanyt ^[108] ja mita suurempi laakityksen maara oli ollut ^[109] . Katovauhti oli nopeimmillaan 1,5 prosenttia vuotta kohden, eika se selittynyt skitsofreniaoireiden vakavuudella, potilaiden lihavuudella tai ryhmien erilaisella alkoholinkaytolla ^[12] . Myos aivoselkaydinnesteen tilavuus oli kasvanut. Seka vanhan etta uuden polven psykoosilaakkeet aiheuttavat aivojen kutistumista. ^[110]

Suomessa epailtiin viela vuonna 2010, etta skitsofreenikoiden aivojen kutistuminen johtuisi sairauden taustalla olevista etenevista aivoprosesseista ^[108] , vaikka tutkimuksista oli saatu viitteita siita, etta syy on psykoosilaakkeissa ^{[111] [112]} . Myohemmin myos useiden elainkokeiden perusteella on saatu vahvistusta hypoteesille, etta skitsofreniaan liitetyt aivomuutokset saattavat johtua suurelta osin pitkaaikaisesta altistumisesta psykoosilaakkeille. Toisaalta tiedetaan, etta myos traumaattisiin tapahtumiin ja mahdollisesti psykoosiin itsessaan liittyy stressimekanismeja, jotka vaikuttavat aivojen eri alueiden kuten hippokampuksen ja etuotsalohko volyymiin ja ovat yhteydessa alentuneeseen kognitiiviseen toimintakykyyn, joita esimerkiksi skitsofreniassa kutsutaan kognitiivisiksi puutosoireiksi. Kyseessa on kuitenkin yleinen vakavaan krooniseen stressiin liittyva neuroadaptaatio, joka ei ilmene vain skitsofreenikoilla, vaan myos esimerkiksi stressaantuneilla koe-elaimilla. ^{[113] [114] [115]} Vuonna 2010 julkaistun tutkimuksen mukaan jo yksi annos haloperidolia aiheuttaa hetkellista aivojen koon pienentymista muutamassa tunnissa annoksen saannin jalkeen. ^[116] Kutistumismekanismia ei viela tiedeta, eika pidempaa seurantaa haittavaikutuksista ollut tehty viela vuonna 2016. ^[110] Alyllisen suorituskyvyn laskun on kuitenkin epailty liittyvan oksidatiiviseen stressiin lisaantymiseen ^[117] .

Antipsykootit vahentavat syljeneritysta, mika lisaa hammasmadan riskia ^[118] . Lisaksi monet antipsykootit lisaavat ruokahalua ja vahentavat kyllaisyyden tunnetta ^[119] . Epatyypillisten antipsykoottien kaytto lisaa myos sydan- ja verisuonitaudeille altistavan hyperglykemian, dyslipidemian ja muiden metabolisten muutosten riskia ^[120] . Vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, etta olantsapiini nostaa merkittavasti terveiden koehenkiloiden aterianjalkeisia insuliinitasoja ja veren glukagonipitoisuutta. Myos aripipratsoli aiheutti insuliiniresistenssia. ^[121]

Noin puolet pitkaaikaisia psykoosilaakkeita syovista lihoo , toisin kuin laakehoitoa saamattomat potilaat, joilla paino pikemminkin laskee kuin nousee. Ylipaino on huomattava terveysriski, joka lisaa mm. sydan- ja verisuonisairauksien esiintyvyytta. Paino voi lahtea nousuun viikoissa hoidon aloittamisen jalkeen ja jatkua joillain laakkeilla yli vuodenkin tasaantumatta. Seka vanhan etta uuden polven psykoosilaakkeet voivat aiheuttaa painon nousua. Eri laakkeiden valilla on lihomisen suhteen suuria eroja. Toisen polven laakkeet aiheuttavat perinteisia neurolepteja enemman painon nousua. ^[122] Esimerkiksi Klotsapiini ja olantsapiini nostavat painoa muita laakkeita enemman. Tsiprasidoni on arvioitu jokseenkin vaikutuksettomaksi painoon. Lihominen on potilaiden suurimpia syita kieltaytya psykoosilaakkeista. ^[123]

Neuroleptien pitkaaikaiskaytto lihottaa myos off -label kaytossa eli silloin kun niita nautitaan pienia maaria esimerkiksi unettomuuteen ^[10] .

Neuroleptit aiheuttavat usein sukupuolitoimintojen hairioita ^{[124] paivitettava} kuiten impotenssia ^[102] .

Psykoosilaakkeet voivat aiheuttaa ekstrapyramidaalioireita ^[125] eli ei-tahdonlaisen keskushermoston ekstrapyramidaalijarjestelmaan liittyvia lihasten toimintahairioita ^[98] . Ekstrapyramidaalioireet voivat ilmeta ilmenevat kaulan, niskan, silmien ja vartalon lihasten kivuliaina kouristuksina, akatisiana eli pakonomaisena motorisena levottomuutena, lepovapinana, kopottavana kavelyna, motoriikan hidastumisena, lihasjaykkyytena tai kasvojen ilmeettomyytena ^[126] .

Neuroleptit saattavat aiheuttaa epileptisia kouristuskohtauksia myos ei-epileptikoille. ^[127] Neuroleptien saannollinen pitkaaikaiskaytto saattaa aiheuttaa myos niin sanotun pakkoliikeoireyhtyman eli tardiivin dyskinesian , joka ilmenee useimmiten suun ja kielen, joskus myos vartalon lihasten matomaisina pakkoliikkeina , kasvojen nykimisena tai vapinana. Tardiivi dyskinesia on sita yleisempaa, mita pidempaan laakitysta on kaytetty. Oireyhtyma korjautuu hyvin hitaasti laakityksen lopettamisen jalkeen ja jaa usein pysyvaksi. ^{[126] [128]} Tardiivia dyskinesiaa aiheuttaa etenkin perinteisten eli ensimmaisen polven psykoosilaakkeiden saannollinen pitkaaikaiskaytto, mutta myos toisen polven eli epatyypillisten psykoosilaakkeiden kaytto ^[129] .

Ensimmaisen polven psykoosilaakkeet aiheuttavat eniten ektsrpyramidaalioireita, mutta myos toisen polven psykoosilaakkeet aiheuttavat niita ^[130] .

Yhdysvalloissa vuonna 2015 valmistuneen tutkimuksen mukaan 20-64-vuotiaiden skitsofreniapotilaiden kuolleisuus on lahes 4 kertaa tavanomaista suurempaa. Ylikuolleisuus oli suurinta naisten, ei-valkoihoisten ja vanhimpien ikaryhmien kohdalla. Sydansairauskuolleisuus oli 3,6-kertainen ja keuhkosyopakuolleisuus 2,4-kertainen. Keuhkoahtaumatautikuolleisuus oli kymmenkertaista ja influenssa seka keuhkokuumekuolleisuus seitsenkertaista. Itsemurhakuolleisuus oli puoli promillea, mika oli huomattavasti vahemman kuin aiemmissa pienemman otoksen tutkimuksissa, mutta silti muuta vaestoa suurempaa tutkimuksen kaikissa osaryhmissa. Itsemurhien absoluuttinen maara oli suurin miehilla, ei-valkoisilla ja nuoremmissa ikaryhmissa. Tapaturmaisia ja alkoholi- tai paihdekuolemia oli noin kaksinkertainen maara itsemurhiin verrattuna. Joka yhdeksannen skitsofreenikon kuolinsyy jai arvoitukseksi. ^[20]

Myos vuonna 2007 julkaistussa laajassa metatutkimuksessa havaittiin, etta skitsofreniaa sairastavien elinika on lyhentynyt merkittavasti suhteessa muuhun vaestoon aina 1970-luvulta alkaen. Skitsofreniaa sairastavilla esiintyy lahes 2,5-kertainen riski kuolla erilaisiin sairauksiin. Ylikuolleisuutta esiintyy suurimmassa osassa yleisimmista kuolinsyista. Syyksi skitsofreniapotilaiden tavallista korkeampaan kuolleisuuteen arveltiin uuden polven antipsykoottien kayttoa, jotka aiheuttavat klassisia neurolepteja huomattavasti enemman painonnousua, metabolista oireyhtymaa ja diabetesta. ^[21]

Toisten vaestotutkimusten tuloksena on ollut, etta neuroleptien pitkaaikaiskaytto pain vastoin vahentaisi kuolleisuutta. Koska tutkimusten tulokset ovat monella tavoin ristiriidassa muiden pitkaaikaistutkimusten, laakkeiden tunnettujen fysiologisten vaikutusten ja muiden vaestotutkimusten kanssa, naiden tutkimusten tulosten on arveltu johtuvan tutkimusasetelmiin liittyvien taustamuuttujien heikosta kontrolloinnista. Joissakin tutkimuksissa esimerkiksi laakkeettoman ryhman taustamuuttujia, kuten ikaa tai aikaisempaa laakkeiden kayttoa ei edes kerrota. Taman vuoksi on mahdoton arvioida, johtuvatko tulokset tutkimusten metodologisista virheista. ^{[17] [131]}

Vuonna 2020 julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, etta pitkaaikaisen neuroleptilaakityksen ja matalamman kuolleisuuden valinen yhteys katosi, kun sairauden kesto ja muut taustamuuttujat vakioitiin. Taustamuuttujien kontrollonti tuotti tulokseksi, etta neuroleptien pitkaaikaiskayttajilla oli tavallista suurempi kokonais- ja itsemurhakuolleisuus. Ero oli suurimmillaan pitkavaikutteisten injektioiden ja klotsapiinin kayttajilla. Tulos oli samansuuntainen myos skitsofreniapotilailla. Loydos oli painvastainen kuin joissakin edeltavissa tutkimuksissa, joissa klotsapiini ja injektiolaakitys olivat olleet yhteydessa matalampaan kuolleisuuteen. ^{[17] [131]}

Niin sanottu selviytyjavinouma saattaa selittaa suurelta osin monissa tutkimuksissa saadun tuloksen neuroleptien ja erityisesti klotsapiinin itsemurhia ehkaisevasta vaikutuksesta. Klotsapiinin kayttajiksi valikoituu usein potilaita, joilla on muita alhaisempi kuolleisuusriski. Tama siita, etta klotsapiinia kaytetaan siihen liittyvien vakavien ja jopa kuolettavien terveysriskien vuoksi vasta viimesijaisena vaihtoehtona eli vain niille potilaille, jotka eivat reagoi riittavasti vahemman haitallisiin neurolepteihin. Moni korkean itsemurhariskin potilas on ehtinyt jo tehda itsemurhan siina vaiheessa kun muita laakkeita on kokeiltu niin paljon, etta aletaan harkita siirtymista klotsapiiniin. Klotsapiinia ei maarata myoskaan somaattisesti sairaimmille potilaille juuri edella mainittujen terveysriskien vuoksi. ^{[132] [17] [133]}

On olemassa nayttoa siita, etta skitsofreenikoiden itsemurhakuolleisuus on kasvanut huomattavasti antipsykoottisen laakehoidon yleistyessa. Itsemurhariski on usein suurimmillaan vuoden ajan siita laskettuna, kun potilas paasee laitoshoidosta ja lopettaa laakityksen. Laakkeen lopettamisen ja itsemurhien valinen yhteys tulkitaan usein niin, etta kohonnut itsemurhariski johtuisi laakehoidon itsemurhariskia vahentavasta vaikutuksesta sen sijaan etta se johtuisi neurolepteille tyypillisista lopetus- tai vieroitusoireista. Kuolleisuutta on mitattu lisaksi usein henkilovuosilla, mika vaikeuttaa sen hahmottamista, johtuuko laakkeettomien pienempi henkilovuosien maara kohonneesta kuolleisuudesta vai ainoastaan heidan vahaisemmasta henkilovuosien maarasta. Esimerkiksi eraassa vuonna 2007 julkaistussa meta-analyysissa havaittiin, etta laakityksella olevien henkilovuosien maara oli nelinkertainen, vaikka heista kuoli suurempi osa kuin laakkeettomista. Laakittyjen suurempi henkilovuosien maara johtui tassa tapauksessa vain siita, etta heita seurattiin pidempaan. Henkilovuosia kaytetaan usein mittarina, kun tutkitaan neuroleptien yhteytta kuolleisuuteen, vaikka se on huono tapa mitata kuolleisuutta ryhmissa, joissa toisessa on tutkitulla ajanjaksolla vahemman henkilovuosia esimerkiksi hoitokaytantojen takia. ^{[134] [16] [135] [17] [132] [133]}

Monissa rekisteripohjaisissa tutkimuksissa on myos vakavia laadullisia puutteita aineiston raportoinnissa, minka takia niiden tuottaman nayton laatua on vaikea arvioida. Osa tutkittavien taustamuuttujista, kuten laakkeettomien potilaiden keskimaarainen ika tai laakkeiden kaytto ennen tutkimuksen alkua, jatetaan usein raportoimatta. Esimerkiksi vuonna 2017 julkaistussa tutkimuskatsauksessa todetaan taman vuoksi, etta todellinen yhteys skitsofreniapotilaiden kuolleisuuden ja psykoosilaakityksen valilla jai taman vuoksi epaselvaksi. ^{[134] [16] [135] [17] [132] [133]}

Useissa tutkimuksissa on havaittu, etta neuroleptien kaytto on yhteydessa korkeampaan kuolleisuuteen myos muilla potilasryhmilla riippumatta ryhmien diagnooseista tai neuroleptin kayttoaiheesta. Esimerkiksi lukuisissa muistisairauspotilailla tehdyissa tutkimuksissa on havaittu, etta psykoosilaakkeiden kaytto lahes kaksinkertaistaa kuolleisuuden ^{[136] [137]} . Epatyypillisten ja tyypillisten neuroleptien kayttajien suhteellista kuolleisuusriskia verrattiin vuonna 2013 julkaistussa tutkimuksessa seka laakkeettomiin psykiatrisen diagoosin omaaviin etta terveisiin ja laakkeettomiin. Neuroleptien kayttajien suhteellinen kokonaiskuolleisuusriski oli lahes kolminkertainen (2,72) ja riski kuolla sydanperaiseen akkikuolemaan nelinkertainen suhteessa terveeseen kontrolliryhmaan. Neuroleptien kayttajilla oli yli kaksinkertainen kokonaiskuolleisuusriski suhteessa laakitsemattomiin psykiatrisen diagnoosin omaaviin ja lahes kuusinkertainen (5,76) riski kuolla sydanperaiseen akkikuolemaan. Neuroleptien kayttajien kuolleisuusriski verrattuna psykiatrisen diagnoosin omaaviin laakitsemattomiin oli erityisen korostunut alle 30-vuotiaiden keskuudessa. Kokonaiskuolleisuusriski oli heilla yli nelinkertainen ja se selittyi erityisesti sydanperaisilla akkikuolemilla, joiden riski oli 5,87-kertainen. Perinteisten neuroleptien kayttajien kuolleisuusriski oli jonkin verran suurempi kuin epatyypillisten. Vanhempien ikaluokkien erot kuolleisuudessa olivat tasta huolimatta pienemmat kuin nuorempien. Tutkimuksessa ei kyetty kontrolloimaan kaikkia taustamuuttujia, kuten sairauden vakavuusastetta. ^[138]

Noin 0,5 prosentille psykoosilaakkeen kayttajista kehittyy pahanlaatuinen neuroleptioireyhtyma . ^[139] Se on yleisempi ensimmaisen polven laakkeiden seurauksena, mutta sita esiintyy harvinaisempana myos toisen polven laakkeiden kaytossa. Oireyhtymaan sairastuneista 12?20 % kuolee . ^[140] Neuroleptioireyhtyma kehittyy yleensa laakityksen muutoksen jalkeen nopeasti vuorokauden tai muutaman viikon kuluttua. Yleisimpia oireita ovat vaikea lihasjaykkyys , vapina , kuume , vireyden heikkeneminen ja autonomisen hermoston toiminnan hairiot. ^[141] Neuroleptioireyhtyma vaatii psykoosilaakityksen lopettamista ja kiireellista sairaalahoitoa.

Antipsykoottien pitkaaikaiskaytto saattaa johtaa rhabdomyolyysiin eli lihasten hajoamiseen. Rhabdomyolyysi voi johtaa veren myoglobiinipitoisuuden nousuun, joka saattaa vaurioittaa munuaisia jopa kuolettavalla tavalla. Tila diagnosoidaan virtsan myoglobiinipitoisuuden ja veren kreatninikinaasipitoisuuden perusteella. ^[142]

Psykoosilaakkeet lisaavat todennakoisyytta sairastua diabetekseen kaiken ikaisilla ihmisilla. Psykoosilaakkeita kayttavien nuorten riski sairastua aikuistyypin diabetekseen on kolme kertaa suurempi kuin terveiden samanikaisten ja kaksi kertaa suurempi kuin muiden mielenterveysongelmia sairastavien nuorten, joilla ei ole psykoosilaakitysta. Tutkimusajanjaksolla (1,5 vuotta) riski ei ollut kaytannossa kovin suuri, mutta pitkan aikavalin riskeja ei ole tutkittu ja ne ovat luultavasti suurempia. Tutkijat suosittavat, etta nuorten psykoosilaakitykset pidettaisiin mahdollisimman lyhyina ja potilaiden diabeteksen riskitekijoita ja kehittymista seurattaisiin. ^[143]

Psykoosilaakkeet lisaavat hieman laskimoveritulppa riskia, silla ne vaikuttavat verihiutaleiden muodostumiseen ja veren hyytymiseen. Riski on suurempi uusilla kayttajilla ja epatyypillisten eli toisen sukupolven psykoosilaakkeiden kuten ketiapiinin kayttajilla. Riski ei vaikuta pysyvalta, vaan katoaa, jos laakitys lopetetaan. ^[144]

Antipsykoottien kayttajilla on lahes kuusinkertainen riski kuolla sydanperaiseen akkikuolemaan ^[138] . Psykoosilaakitys kasvattaa lisaksi kolminkertaiseksi riskin kuolla sydankohtaukseen tai muuhun akilliseen sydanoireeseen . Psykoosilaakitys nostaa seka sairastumis-, etta menehtymisriskia. Samanaikainen psykoosi- ja masennuslaakkeiden kaytto nostaa riskin kuolla 18-kertaiseksi, etenkin fentiatsiini -psykoosilaakkeen kayttajilla. Tehdyssa suomalaistutkimuksessa tutkittavat olivat keskimaarin 66-vuotiaita, joten tuloksia ei voi soveltaa valttamatta sellaisenaan nuorempiin ikaryhmiin. ^[145]

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan myos psykoosilaakkeita kayttavat nuoret (alle 17-vuotiaat) sairastuivat muita useammin sydanoireisiin kuten sydamen rytmihairioihin . Heilla oli useammin myos sydanoireille altistavia tekijoita kuten lihavuutta , diabetesta ja kohonnutta verenpainetta . Ongelmat kasaantuivat useita laakkeita samanaikaisesti kayttaville. Tutkimuksen loputtua jopa neljanneksella nuorista oli vahintaan yksi aineenvaihdunnan tai sydamen ja verisuoniston hairio. ^[146]

Muistisairauspotilailla tehdyssa tutkimuksessa on havaittu, etta psykoosilaakkeiden kaytto kolminkertaistaa aivoverenkiertohairioiden esiintymisen ^[136] . On mahdollista, etta kyseinen riski liittyy myos muihin potilasryhmiin ainakin epatyypillisten antipsykoottien osalta ^[120] .

Antipsykootteja syovilla skitsofreenikoilla on muuta vaestoa kolme kertaa suurempi riski sairastua infektioon ^[147] . Vanhan polven antipsykootti klotsapiini heikentaa immuunipuolustusta altistaen esimerkiksi keuhkokuumeelle ^[148] .

Vuonna 2019 julkaistussa hiiritutkimuksessa havaittiin, etta risperidoni -antipsykootti kertyy immuunijarjestelman solujen synnysta ja kehityksesta vastaavaan luuytimeen siten, etta laakkeen pitoisuus luuytimessa on 10?15 prosenttia suurempi kuin veressa ^[149] . Kun matala-annoksista laakitysta oli jatkunut viisi paivaa, solujen reseptorit olivat salpautuneet niin pahasti, etta koe-elaimen immuunijarjestelma kadotti vastustuskyvyn yli kahdellekymmenelle tartuntataudille. Koe-elainten immuunisoluista osa kuoli, eivatka loput kehittyneet normaalisti. ^[147]

Hiirikokeissa on havaittu myos, etta jo lyhyt ja pieniannoksinen risperidon-kuuri hairitsee merkittavasti immuunijarjestelman tulehdusvastetta. Vain 13 prosenttia tutkituista vastekanavista toimi normaalisti ja kaikki hengityselinjarjestelman puolustuksesta vastaavat kanavat toimivat epanormaalisti. Vain alle 40 prosenttia mitatuista tulehdussytokiineista toimi normaalisti eivatka kaikki hiiret kehittaneet myoskaan normaalia rokotuksenjalkeista immuunivastetta. ^[150]

Tutkijat ovat epailleet, etta antipsykootit lisaavat edella mainittujen seikkojen vuoksi potilaiden riskia sairastua esimerkiksi vakavaan koronavirustautiin ^[150] . Vuonna 2021 julkaistussa espanjalaistutkimuksessa havaittiin kuitenkin, etta lahes 90 prosenttia Covid-tartunnan saaneista vakavan mielenterveyshairion vuoksi antipsykooteilla hoidetuista jai taysin oireettomiksi. Tutkittavat olivat injektiolaakityksella. ^[151] Mahdolliseksi selitykseksi on tarjottu sita, etta immuunipuolustuksen aiheuttama runsas tulehdussytokiinien tuotanto nayttaisi liittyvan seka Covidin vakavaan tautimuotoon etta koronakuolemiin. Antipsykoottien immuunipuolustusta heikentava vaikutus toimisi siten Koronan vaikealta tautimuodolta suojaavana tekijana. ^[152]

Ketiapiini saattaa aiheuttaa laakitysta vaativia nenan toimintahairioita ^[153] .

Alzheimerin tautia sairastavilla psykoosilaakkeiden kayttoon liittyy kolminkertainen riski sairastua keuhkokuumeeseen ^[154] ja klotsapiini lisaa skitsofreniapotilailla seka riskia sairastua keuhkokuumeeseen ^[155] etta riskia kuolla siihen ^[156] .

Antipsykootit lisaavat luunmurtumien riskia ^[157] .

Muita sivuvaikutuksia ovat muun muassa: tunteiden latistuminen, motoriset hairiot, jotka muistuttavat usein Parkinsonin taudin oireita, rauhattomuus, ihottumat, verenkuvamuutokset seka pahoinvointi ja oksentelu. Neuroleptit saattavat myos aiheuttaa hikoilua ja levottomuutta seka muuttaa ihmisen persoonallisuutta ^[100] . Monet psykoosilaakkeet aiheuttavat hyperprolaktinemiaa ja muutoksia steroidihormonien erityksessa ^[158] .

Monet neurolepteja valmistavat yhtiot ovat johtaneet laakarikuntaa tietoisesti harhaan julkaisemalla tutkimuksiaan valikoidusti tarkoituksenaan muun muassa salata tietoa neuroleptien aiheuttamista terveysriskeista ^{[159] [160]} .

Neuroleptien kaytto lisaa aivojen dopamiinireseptorien maaraa, mika johtaa aivojen dopaminergisen jarjestelman herkistymisen aiheuttamaan toleranssin kasvuun ^[161] Neuroleptien pitkaaikaiskaytto lisaa niiden reseptorien maaraa, joiden toimintaa ne vaimentavat ^[38] . Toleranssin kehittyminen merkitsee sita, etta annostelun muutokset on tehtava hitaasti ^[162] .

Tutkimusten mukaan kaksi kolmasosaa neuroleptien pitkaaikaiskayttajasta saa vieroitusoireita laakitysta lopetettaessa ^[163] . Mahdollisia vieroitusoireita ovat esimerkiksi pahoinvointi, oksentely, ripuli, vatsakipu, huimaus ja vapina ^[94] . Muita oireita voivat olla paansarky, hikoilu, kuumat ja kylmat aallot, heikko olo, akatisia eli laakkeen aiheuttama motorinen levottomuus, pakkoliikkeet, vaikea unettomuus, artyisyys, levottomuus, kiihtyneisyys, joskus myos muistin patkiminen tai aggressiivisuus.

Liian nopeasti tapahtuva vieroitus lisaa suuresti psykoottisten oireiden paluun tai voimistumisen riskia ^[94] . Vieroituksen aikana saattaa ilmaantua jopa uusia psykoosioireita. Vaikeat vieroitusoireet saattavat johtaa jopa vieroituksen epaonnistumiseen. ^[164]

Vuonna 2016 perustettiin yhdistys Mad In Finland - Tarpeenmukainen hoito ry tarjoaa Suomessa laakevieroitukseen liittyvaa tietoa ja tukea ^[165] . Neuroleptilaakityksen lopettaminen tulisi aina tehda varovaisesti laakarin tuella, jotta lopettamiseen liittyvat edut ja riskit voidaan arvioida oikein, lopettamiseen liittyvilta karikoilta valtyttaisiin ja vieroitusoireita voidaan tarvittaessa lievittaa muulla sopivalla oheislaakityksella ^lahde? . Suomessa on kuitenkin huomattu, ettei terveydenhuollossa tarjota useinkaan laakevieroitukseen liittyvaa tietoa ja tukea ^{[47] [48]} . Lopettamisaikeista kertominen saattaa lisaksi johtaa omatoimisesti saannosteltavan tablettilaakityksen vaihtamiseen injektiolaakitykseksi, jota ei voi lopettaa asianmukaisesti ilman laakarin myotavaikutusta ^[166] .

Vuonna 2018 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan antipsykoottilaakityksen lopettaneilla olisi muita suurempi riski sairastua psykoosiin tai kuolla ja kyseinen riski olisi sita suurempi, mita kauemmin laaketta on ehditty kayttaa ^[167] . Tutkimuksen julkaisseessa tiedelehdessa ilmestyi kuitenkin kahden tutkijan laatima vastine, jonka mukaan tutkimusraportista kavi ilmi, etta laakityksen lopettaneiden potilaiden absoluuttinen psykoosiriski pain vastoin pieneni sita enemman, mita kauemmin laakehoito oli kestanyt ennen laakityksen lopettamista. Psykoosioireiden maaran ja vieroittautumisen valinen positiivinen korrelaatio taas johtui todennakoisesti siita, etta ne, joilla esiintyy paljon psykoosioireita, ovat vuosien kuluessa yha taipuvaisempia lopettamaan laakityksensa, koska heille karttuu koko ajan kokemusta siita, ettei laakityksesta ole hyotya. Laakityksen lopettaneiden joukossa on taman vuoksi tavallista enemman sellaisia potilaita, joilla esiintyy tavallista enemman psykoosioireita. ^[168]

Suomalaisen vuonna 2007 julkaistun vaitoskirjan mukaan psykoosilaakkeita saatetaan kayttaa vanhainkodeissa sosiaalisen kontrollin valineena. Noin joka kolmannella yli 90-vuotiaalla pitkaaikaislaitoshoidon asukkaalla oli psykoosilaakitys. Tyytymattomilla ja negatiivisesti ymparistoon suhtautuvilla vanhuksilla oli suurempi riski joutua laakityksi, kun taas sosiaalisilla vanhuksilla riski oli pienempi. Turhaan laakittiin etenkin vanhuksia, joilla on kahnauksia hoitohenkilokunnan kanssa. ^[169] Psykoosilaakkeiden syottamista vanhainkodeissa on puolusteltu silla, etta valtaosasta dementiaa sairastavista tulee kaytoshairioisia ^[170] .

Laitoshoidossa olevien laakemaaraykset eivat nay Kelan tilastoissa, ja niita on ollut vaikea seurata. Laitoshoidossa olevien vanhusten psykoosilaakemaaraykset ovat olleet suomalaisten Kaypa hoito -suositusten vastaista. ^[171]

Kaytto liittyi potilaan tyytymattomyyteen ja negatiiviseen asenteeseen ymparistoa kohtaan ^[172] . Joissain tapauksissa psykoosilaakkeita kaytetaan muistisairaiden liikkumisen rajoittamiseen tai kayttaytymisen hillitsemiseen. Tata kutsutaan kemialliseksi sitomiseksi. ^[171] Vuonna 2016 haminalainen hoivakoti lopetti psykoosilaakkeiden syottamisen, ja vanhukset piristyivat, alkoivat liikkua enemman ja syoda itsenaisesti ^[173] .

Ensimmainen antipsykootti oli 1950-luvulla Ranskassa leikkauspotilaiden kivun lievittamiseen ja sokkitilan estamiseen kehitetty klooripromatsiini . Laakkeen todettiin tekevan leikkauspotilaista valinpitamattomia leikkausta kohtaan ja tekevan heista vasyneita. Teho psykoosioireisiin vahvistettiin ensin kokeilemalla ja myohemmin lukuisissa kaksoissokkoutetuissa tutkimuksissa. ^[174]

Vuosikymmenten kuluessa on pyritty kehittamaan parempia antipsykootteja. Uuden sukupolven antipsykootteja kutsutaan epatyypillisiksi; ensimmainen oli klotsapiini vuodelta 1971. Antipsykoottiset laakkeet toivat merkittavia julkisen talouden saastoja, jonka takia niiden kaytto lisaantyi vaihtoehtona kalliille psykiatriselle laitoshoidolle, kun potilaat voitiin ohjata avohoitoon . Uusien laakkeiden ei silti ole osoitettu olevan paljoa tehokkaampia tai turvallisempia. ^[175]

Fentiatsiini syntetisoitiin ensimmaisen kerran 1800-luvulla, ja sita kaytettiin 1930-luvulla matolaakkeena. ^[176] Ranskalaisen Paul Charpentierin johtama ryhma alkoi valmistaa erilaisia synteettisia fentiatsiineja kaytettavaksi rauhoittavana antihistamiinina ennen nukutuslaakkeen antamista. Vuonna 1949 ranskalainen kirurgi Henri-Marie Laborit antoi leikkauspotilaille prometatsiini -nimista fentiatsiinijohdannaista yhdessa barbituraattien kanssa estamaan shokkia . Han havaitsi samalla, etta sekoitus sai erittain pelokkaat ja pakokauhuiset potilaat rauhoittumaan, rentoutumaan ja muuttumaan valinpitamattomiksi ja yhteistyokykyisiksi. Laborit kuvasi vaikutusta kemialliseksi lobotomiaksi . Tutkimusta jatkettiin ja vuonna 1950 loydettiin klooripromatsiini , jonka huomattiin toimivan paitsi antihistamiinina, myos esimerkiksi adrenaliinia estavasti , autonomista hermostoa lamauttavasti ja oksennuslaakkeena . ^[177]

Kun klooripromatsiinia testattiin rotilla, havaittiin sen tekevan rotista passiivisia seka valinpitamattomia ympariston vaara- ja hairiotekijoiden suhteen. Ihmiskokeissa klooripromatsiinin havaittiin aiheuttavan sedaatiota . Vuonna 1952 havaittiin, etta klooripromatsiini vahensi psykoottisuutta skitrofreniapotilailla. Taman jalkeen neuroleptien kaytto laajeni nopeasti psykoottisiin ja maanisiin potilaisiin, jolloin aiemmin kaytetyista hoitokeinoista, kuten potilaan eristamisesta, voitiin usein luopua. Neuroleptit ovat sittemmin korvanneet skitsofrenian aikaisemmat hoitomuodot insuliini - ja sahko?okkihoidot seka lobotomian.

Tyypilliset antipsykootit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ] Fentiatsiinin johdokset klooripromatsiini levomepromatsiini mesoridatsiini perisiatsiini perfenatsiini flufenatsiini tioridatsiini trifluoperatsiini triflupromatsiini promatsiini pipotiatsiini

Tioksanteenin johdokset flupentiksoli klopentiksoli klooriprotikseeni tsuklopentiksoli Butyrofenonit haloperidoli droperidoli melperoni Bentsamidit sulpiridi

Epatyypilliset antipsykootit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ] ketiapiini klotsapiini risperidoni olantsapiini aripipratsoli sertindoli tsiprasidoni amisulpridi asenapiini tsotepiini Bentsioksatsolit risperidoni paliperidoni

• Psyykenlaakkeet
• Sedatiivit
• Pahanlaatuinen neuroleptioireyhtyma

Taman artikkelin tai sen osan viitteita on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi , esimerkiksi siirtamalla linkit viitemallineille . Tarkennus: Kaksi viittausvirhetta korjattava

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antipsykoottiset laakkeet Wikimedia Commonsissa

• Psyykenlaakkeiden haitta- ja yhteisvaikutukset ikaantyneilla