Tahan artikkeliin tai sen osaan on merkitty lahteita , mutta niihin ei viitata. Ala poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisatty. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkelille asianmukaisia viitteita . Lahteettomat tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa .

Antiikin musiikki on antiikin Kreikassa ja Rooman valtakunnassa esitettya musiikkia . Musiikilla oli kreikkalaisessa kulttuurissa keskeinen asema ja joitain katkelmia kreikkalaisesta musiikista nuottikirjoituksena on sailynyt nykyaikaan asti. Muita historiallisia lahteita antiikin musiikkielamasta ovat lukuisat aiheesta sailyneet kirjoitukset ja muun muassa keramiikassa esiintyvat musiikkiesitysten kuvat. Sana musiikki tulee Zeuksen tyttarista, muusista , jotka olivat taiteellisten ja alyllisten pyrkimysten suojelusjumaluuksia. Musiikilla oli keskeinen osa kreikkalaisessa koulutuksessa ja pojille opetettiin musiikkia kuudesta ikavuodesta eteenpain.

Myos lansimaisen musiikinteorian ja musiikkiestetiikan perusta luotiin antiikin aikana. Musiikki yhdistettiin jo varhain maailmankaikkeuteen ja matematiikkaan. Siihen liitettiin myos erilaista lukuihin liittyvaa mystiikkaa. Matematiikan ja musiikin kiintea ja hyvin konkreettinen liitto ilmenee muun muassa kiinnostuksena, joka kohdistui viritysjarjestelmiin.

Kreikkalaiset kehittivat musiikinteoriaa ja kreikkalaiset moodit tulivat myohemmin keskiajan kirkkomusiikin perustaksi ja sita kautta muodostavat nykyisen taidemusiikin perustan. Antiikin paasavellajit olivat doorinen , fryyginen ja lyydinen . Doorinen oli vakavahko asteikko, lyydinen pehmea ja nautinnollinen, fryyginen intohimoinen. Asteikot soitettiin ylhaalta alas. Antiikin Kreikassa musiikki liittyi keskeisesti teatterin syntyyn, silla musiikki oli olennainen osa naytelmaa.

Musiikilla oli suuri merkitys myos Egyptin kulttuureissa. Haudoista loytyneista kuvista voi paatella, etta musiikilla oli oma jumalansa. Musiikilla oli oma tarkea asema egyptilaisessa kulttuuri- ja seuraelamassa.

Kreikkalaisen matemaatikon Pythagoraan kehittama viritysjarjestelma (noin 550 eaa.) loi pohjan myohemmin syntyneille lukuisille erilaisille jarjestelmille. Pythagoras havaitsi intervallien suhteisiin liittyvan pulman: kun perussavelesta edetaan 12 puhdasta kvinttia ylospain, tullaan saveleen, joka on hivenen perussavelen puhdasta oktaavikerrannaista korkeampi. Tata eroa kutsutaan yha nimella Pythagoraan komma . Ero johtuu oktaavien ja kvinttien mittajarjestelman erilaisuudesta. Oktaavit ovat varahdystaajuudeltaan kahden potensseja, kvintit kolmen monikertoja. Samasta savelesta lahtevat oktaavi- ja kvinttisarjat eivat milloinkaan kohtaa.

Pythagoraan kommasta seuraa, etta mikali oktaavit halutaan pitaa puhtaina ja samalla sailytetaan mahdollisuus moduloida vapaasti savellajista toiseen, yksikaan toinen intervalli ei voi olla puhdas. Pythagoras kuitenkin perusti oman jarjestelmansa puhtaisiin kvintteihin . Jarjestelma toimi hyvin keskiaikaisessa yksiaanisessa laulussa, samoin kvintti- ja kvarttiharmonioihin pohjautuneessa varhaisessa moniaanisyydessa. Kun musiikissa myohemmin siirryttiin terssiharmonioihin, pythagoralainen jarjestelma sai vaistya.

• Peda.net ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• MuTe, musiikin teoriaa webissa

• Antiikin musiikki . Internetix.