Amerikkalaisvastaisuus on vihamielisyytta, varauksellisuutta, penseytta tai kriittisyytta Yhdysvaltain kulttuuria tai ihmisia kohtaan. Vastustajille Yhdysvallat on symboloinut rahvaan valtaa , rahvaanomaisen kulttuurin leviamista kansallisten tilalle, liberalismia , vapaakauppaa , juurettomuutta, rotujen sekoittumista, sivistymattomyytta, rahan palvontaa tai Yhdysvaltojen suoraa puuttumista muiden maiden asioihin.

Antiamerikkalaisuus on yleinen kasite, mutta yleensa sen suosio on kytkoksissa Yhdysvaltain hallituksen toimiin maailmassa. Antiamerikkalaisuuden suosio on ollut korkeimmillaan muun muassa Vietnamin sodan , Irakin sodan ja Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaalin aikoihin ^[1] . On kuitenkin kiisteltya, onko termi aito ideologia vai pelkastaan karkea yhdistelma stereotypioista, ennakkoluuloista ja kritiikista amerikkalaisia tai Yhdysvaltoja kohtaan. Termin kriitikot kyseenalaistavat antiamerikkalaisuuden erottamisen yksittaisena ilmiona ja vaittavat termin kayttoon sisaltyvan propagandistisia tai poliittisia merkityksia. ^[2]

Sivistyneiston antiamerikkalaisuus syntyi jo 1700-luvulla. Amerikassa valta oli rahvaalla ja kulttuuri sen mukaista. Demokratian pelon jalkeen antiamerikkalaisuuden sytykkeiksi nousivat kapitalismin ja modernisaation pelot. Amerikasta tulvi autoja, elokuvia ja villitsevaa neekerijatsia. Siella uskottiin arvostettavan vain rahaa, ei perinteita ja kulttuuria. ^[3]

Konservatiivifilosofit arvostelivat Ranskan vallankumousta (1789) perustuslain ja yhteiskunnan rakentamisesta luonnon ja tieteen abstrakteille periaatteille. Sama koski Ranskan vallankumouksen edeltajaa, Amerikan vallankumousta (1776). Naiden aatteiden katsottiin rappeuttaneen Yhdysvaltoja. ^[4]

Rotuteorian isa Arthur de Gobineau moitti Yhdysvaltojen tasa-arvoperiaatteen johtavan rotujen sekoittumiseen ja siten alyltaan ja kauneudeltaan ylivertaisen arjalaisen/anglosaksisen (valkoisen) rodun rappeutumiseen, etenkin "roskarotuiset" maahanmuuttajat sekoittuivat naiden kanssa. Tama johtaisi keskinkertaisuuteen kaikessa. Professori Ceaser tosin nostaa esiin Tiger Woodsin sekoittumisesimerkkina. ^[4]

Nietzschelle Yhdysvallat edusti massatuotantomentaliteettia ja henkista tyhjyytta. (Natsien hovifilosofi) Martin Heidegger paheksui Amerikkaa modernismin ruumiillistumana. Se edusti teknologiaa, kulutuskeskeisyytta ja keskivertoihmisen vapautta Venajan tavoin, vain Euroopassa naita osattiin hillita perinteiden avulla. Kulttuurista oli tullut pelkka kulutushyodyke. Jean-Paul Sartren kaltaiset kommunistit omaksuivat Heideggerin ajattelun muunneltuna vasemmistoalymyston aseeksi Yhdysvaltoja vastaan. Venajaa ei enaa nahty uhkana. ^[4]

Euroopassa ennen toista maailmansotaa vaikuttanut filosofinen koulukunta, jota edustivat muun muassa Oswald Spengler ja Heidegger, katsoi Yhdysvaltojen olevan kulttuurittoman sivilisaation aariesimerkki. Se oli ”rakennettu” eika ”kasvanut”, teknologisesti kehittynyt mutta ilman Saksan ja muiden ”autenttisten” kansojen luonnollista henkisyytta ja elinvoimaisuutta. Tama koulukunta vaikutti voimakkaasti arabimaailmassa 1930-luvulta alkaen ja se nakyy muun muassa alueen Baath -puolueiden ohjelmissa. ^[5]

Amerikkalaisvastaisuuteen yllytettiin muun muassa sodan aikaisessa Japanissa , natsi-Saksassa seka kylman sodan aikana sosialistisissa maissa kuten Neuvostoliitossa , Kiinassa ja Pohjois-Koreassa .

Neuvostoliiton romahtaminen saattoi paradoksaalisesti lisata amerikkalaisvastaisuutta, koska Yhdysvallat jai ainoaksi supervallaksi ja ihmiset, jotka aikaisemmin nakivat sen suojana kommunismilta, eivat enaa tunteneet tarvitsevansa sen tukea. Globalisaatio , joka joskus esitetaan yhdysvaltalaisena uusliberaalina projektina, lisaa kansainvalisia kontakteja, mutta tuo myos talouskonfliktit nakyvimmiksi ja kasvattaa tyopaikkojen epavarmuutta.

Vaikka Yhdysvaltoja ei nahda yleisesti epamiellyttavana Euroopassa ja muissa lantisissa maissa, ovat antiamerikkalaiset tunteet laajalle levittaytyneita, erityisesti lantisessa Euroopassa. Heinakuussa 2005 tehty kysely osoitti, etta enemmistolla eurooppalaisista on huono kuva Yhdysvalloista. ^[6] Antiamerikkalaisilla tunteilla on tapana nousta pintaan esimerkiksi Yhdysvaltain asevoimien ollessa esilla eurooppalaisissa tiedotusvalineissa. Erityisesti Irakin sota on lisannyt amerikanvastaisuutta ennen kaikkea manner-Euroopassa. Sita vastoin esimerkiksi useimmissa Ita-Euroopan maissa, Yhdistyneessa kuningaskunnassa , Irlannissa ja nykyaan Tanskassa ? huolimatta siita, etta kylman sodan aikaan asenteet olivat siella kielteisia ? suhtaudutaan Yhdysvaltoihin suhteellisen myonteisesti. Ruotsissa ja Suomessa , jotka ovat myos olleet perinteisesti amerikkalaisvastaisia maita ja jopa Naton ulkopuolella, ovat asenteet varsinkin Irakin sodan ja George W. Bushin hallintokauden paatyttya merkittavasti pehmentyneet.

Latinalaisen Amerikan maissa on Yhdysvaltoja ihannoivien tunteiden ohella ollut myos antiamerikkalaisia tunteita pitkaan. Yhdysvallat on kayttanyt useita kertoja sotilaallista voimaa (muun muassa Grenadassa ja Panamassa ) ja puuttunut maiden sisapolitiikkaan esimerkiksi aseistamalla Nicaraguan kontra-sisseja tai tukemalla Chilen ja Argentiinan sotilasjunttia. Latinalaisessa Amerikassa, kuten muuallakin maailmassa, suhtautuminen Yhdysvaltoihin on usein ambivalenttia: vaikka Yhdysvaltojen suurvaltapolitiikka vastustetaankin, suhtaudutaan usein myonteisesti maan kulttuuriin tai esimerkiksi sen talousjarjestelmaan. ^[7] . Myos Yhdysvaltain viimeaikaisen hallituksen unilateraaliseksi vaitetty ulkopolitiikka ja irtisanoutuminen joistakin kansainvalisista jarjestoista ja sopimuksista kuten kansainvalisesta sotarikostuomioistuimesta ja Kioton sopimuksesta ovat lisanneet antiamerikkalaisia tunteita.

Amerikkalaisvastaisuutta on myos lisannyt se, etta monien ihmisoikeusjarjestojen mukaan Yhdysvallat ei nykyaan edes yrita noudattaa ihmisoikeuksia .

≫ Guantanamo on jaytava esimerkki siita, miten George W. Bushin hallinto jatkuvasti halveksii kansainvalista oikeutta ja jattaa piittaamatta ihmisoikeuksista.≫
( Amnesty USA:n johtaja Larry Cox ^[8] )

Muslimien lansivastaisuus kohdistui 1950- ja 1960-luvulle saakka paaasiassa Ranskaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan , jotka olivat kolonialisoineet alueen, mutta viime aikoina islamilaisista alueista on tullut amerikkalaisvastaisuuden keskipiste. Iran oli yksi ensimmaisia maita, jossa se nousi merkittavaksi ilmioksi ja termit ”suuri saatana” ja iskulause ”kuolema Amerikalle” ovat olleet jatkuvassa kaytossa vuodesta 1979, jolloin Yhdysvaltojen voimakkaasti tukema ?aahi Mohammad Reza Pahlavin hallinto syrjaytettiin islamilaisella vallankumouksella. Myos Yhdysvaltain laajamittainen tuki Israelille ja Palestiinan miehityksen pitkittyminen ja palestiinalaiskysymyksen ratkaisemattomuus on osasyyna ilmioon. Vaikka monet lansimaiden ja Yhdysvaltojen poliittiset ratkaisut ja teot ovat vaikuttaneet islamilaisessa maailmassa ilmenneeseen lansivastaisuuteen on siihen vaikuttanut myos islamismin nousu ja sen jyrkat lansivastaiset mielipiteet. Liikkeen amerikkalaisvastaisessa propagandassa maa ja yhdysvaltalainen elamantapa esitetaan yleensa synnillisena, degeneroituneena, ja sukupuolisesti siveettomana ja pyritaan estamaan lansimaisten vaikutteiden leviaminen islamilaiseen maailmaan. ^[5] Amerikkalaisvastaisuudella on monissa islamilaisissa maissa myos sisapoliittinen ulottuvuus, koska useiden maiden, erityisesti Saudi-Arabian ja Egyptin , hallitukset ovat Yhdysvaltain laheisia liittolaisia. Yhdysvaltojen vastustaminen on samalla myos oman korruptoituneena pidetyn hallituksen arvostelemista.

Syyskuun 11. paivan terroriteot kuten myos aikaisemmat terroristihyokkaykset Yhdysvaltoja vastaan ovat aarimmaisia esimerkkeja ilmiosta. Tosin samankaltaisia terrori-iskuja on tehty myos Yhdistyneessa kuningaskunnassa ja Espanjassa. CNN:n mukaan lahes puolet saudiarabialaisista pitaa Osama bin Ladenin ”retoriikkaa” hyvana. Toisaalta laheisia suhteita Yhdysvaltoihin kannatti 41 prosenttia. ^[9]

Toimittaja Saska Saarikosken mielesta Donald Trump nayttaisi toteuttavan amerikanvastaisten toiveet, koska han vetaisi Yhdysvaltojen sotilastuen pois muilta mailta ja vastustaa vapaakauppaa . Pohjois-Korea iloitsikin Trumpin toteuttavan iskulauseen "jenkit, menkaa kotiin". Suomalaisen antiamerikkalaisuuden erityispiirre on halu pitaa Yhdysvaltoja yhta pahana kuin Venajaa. ^[3]

Filosofi Jean-Francois Revelin mukaan " Aarioikeiston antiamerikkalaisuutta ruokkii sama demokratian ja liberaalin talouden viha, joka innostaa aarivasemmistoa ." ^[3] Professori Alan McPhersonin nakemyksen mukaan antiamerikkalaisuus on ” Yhdysvaltojen kansainvalista vaikutusvaltaa vastustavan mielipiteen ilmentyma ”. ^[10]

Britannian entisen EU-asioiden ministerin Denis MacShanen mukaan antiamerikkalaisuus on ”poliittis-kulttuurinen normi Euroopan alymyston keskuudessa ja suuressa osassa muslimimaailmaa”. ^[11]

Professori Jean-Francois Lyotardin mukaan antiamerikkalaisuus on paaasiassa itsepaista haluttomuutta nahda Yhdysvalloissa vallitseva poliittinen, sosiaalinen ja taloudellinen vapaus ja demokratia seka hammennysta, jota yha edelleen pohjimmiltaan epaliberaaleille tai jopa totalitaarisille doktriineille omistautuneet ihmiset Euroopassa ja muualla maailmassa kokevat ^[12] .

• Joel Andreas: Koukussa sotaan ? Miksi Yhdysvallat ei paase irti militarismista? (Like, 2006) ISBN 952-471-423-X
• William Blum : Kuoleman imperiumi: kirjoituksia Vapaudenpatsaan varjosta (Sammakko, 2006) ISBN 952-483-018-3 (nid.)
• Julia Sweig, Friendly Fire: Losing Friends and Making Enemies in the Anti-American Century ( Arkistoitu ? Internet Archive), PublicAffairs, 2006 ISBN 1-58648-300-5
• Brendon O’Connor, "A Brief History Of Anti-Americanism: From Cultural Criticism to Terrorism", Australasian Journal of American Studies , Vol. 23, No. 1, July 2004, p. 82.
• Gerrit-Jan Berendse; "German Anti-Americanism in Context" Journal of European Studies , Vol. 33, 2003
• Ian Buruma and Avishai Margalit, Occidentalism: The West in the Eyes of Its Enemies
• James W. Ceaser, "A genealogy of anti-Americanism," The Public Interest (Summer 2003).
• Richard Z. Chesnoff , The Arrogance of the French : Why They Can't Stand Us--and Why the Feeling Is Mutual , Sentinel, April, 2005 ISBN 1-59523-010-6
• John Dean and Jean-Paul Gabilliet; European Readings of American Popular Culture Greenwood Press, 1996
• J. L. Granatstein, Yankee Go Home? Canadians and Anti-Americanism. (1996)
• Paul Hollander, Anti-Americanism
• Chalmers Johnson , Blowback: The Costs and Consequences of American Empire
• Eric V. Larson, Norman D. Levin, Seonhae Baik, Bogdan Savych; Ambivalent Allies? A Study of South Korean Attitudes toward the U.S Rand, 2004
• Brendon O’Connor, "A Brief History Of Anti-Americanism: From Cultural Criticism to Terrorism", Australasian Journal of American Studies , Vol. 23, No. 1, July 2004, pp. 82+
• Richard Pells; Not like Us: How Europeans Have Loved, Hated, and Transformed American Culture since World War II Basic Books, (1997)
• Jean-Francois Revel , Anti-Americanism
• Philipe Roger , The American Enemy: The History of French Anti-Americanism
• David Strauss; Menace in the West: The Rise of French Anti-Americanism in Modern Times Greenwood Press, 1978
• Charles J. Swindells; "Anti-Americanism and Its Discontents" New Zealand International Review . Volume: 30. Issue: 1. 2005. pp 8+.
• Frank Trommler and Joseph McVeigh; America and the Germans: An Assessment of a Three-Hundred-Year History - Vol. 2 University of Pennsylvania Press, 1990

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amerikkalaisvastaisuus .

• Understanding Anti-Americanism by Chris Fleming and John O'Carroll; Anthropoetics vol. 9, no. 2