Andrei Tarkovski
Андре?й Арсе?ньевич Тарко?вский
Andrei Tarkovski venalaisessa postimerkissa.
Henkilotiedot
Koko nimi	Andrei Arsenjevit? Tarkovski
Syntynyt	4. huhtikuuta 1932 Kadyin piiri , Kostroman alue , Venajan SFNT , Neuvostoliitto
Kuollut	29. joulukuuta 1986  (54 vuotta) Neuilly-sur-Seine , Pariisi , Ranska
Ammatti	elokuvaohjaaja , kasikirjoittaja
Ohjaaja
Aktiivisena	1958?1986
Tunnetuimmat ohjaukset	Andrei Rublev Solaris Peili Stalker
Palkinnot
Prix de la mise en scene 1983 Nostalgia Kultainen leijona 1986 Uhri
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Andrei Arsenjevit? Tarkovski ( ven. Андре?й Арсе?ньевич Тарко?вский ; 4. huhtikuuta 1932 Kadyin piiri , Kostroman alue , Venajan SFNT ^[1] ? 29. joulukuuta 1986 Neuilly-sur-Seine , Pariisi , Ranska ) oli neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja . Runollisia elokuvia tehnytta Tarkovskia pidetaan merkittavimpana venalaisena elokuvaohjaajana sitten Sergei Eisensteinin .

Andrei Tarkovski syntyi taiteilijaperheeseen. Hanen isansa oli tunnettu ukrainalaissyntyinen runoilija Arseni Tarkovski ja aitinsa nayttelija Marija Ivanovna Vi?njakova. Varsinkin isalla oli suuri vaikutus tulevaan elokuvaohjaajaan, joka kaytti isansa runoja usein elokuviensa pohjana. Tarkovskin vanhemmat erosivat hanen ollessaan viela lapsi, ja han varttui aitinsa hoivissa yhdessa siskonsa Marinan kanssa. Toisen maailmansodan aikana Andrei ja Marina pakenivat Moskovasta maaseudulle, jolloin he joutuivat eroon myos aidistaan. ^lahde?

Tarkovski opiskeli vuosina 1951?1954, aluksi Moskovan itamaisessa instituutissa arabiaa ja musiikkia ja myohemmin jonkin aikaa geologiaa Siperiassa . Vuonna 1954 han paasi opiskelijaksi maineikkaaseen Moskovan elokuvakouluun (Moskovan yleisliittolainen elokuvainstituutti VGIK ? Vsesojuznyi Gosudarstvennyi Institut Kinematografii) ja aloitti elokuvataiteen opiskelun. Koulun opettajiin kuului tuolloin muun muassa Mihail Romm . Opiskellessaan Tarkovski ohjasi oppilastoina elokuvat Tappajat ( Убийцы , 1956) ja Tanaan loma on peruttu ( Сегодня увольнения не будет , 1959). Lastenelokuva Hoyryjyra ja viulu ( Каток и скрипка 1960), joka palkittiin vuonna 1961 New Yorkin kansainvalisilla nuorten elokuvajuhlilla, oli Tarkovskin opinnaytetyo. ^lahde? Han opiskeli VGIK:ssa Mihail Rommin oppilaana, ^[2] ja valmistui ohjaajaksi VGIK:sta vuonna 1960 Mihail Rommin mestarikurssilta ^lahde? .

Tahan artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lahteita, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolahteista. Voit auttaa Wikipediaa lisaamalla artikkeliin tarkistettavissa olevia lahteita ja merkitsemalla ne ohjeen mukaan.

Tarkovski sai ohjata esikoiselokuvansa Ei paluuta ( Иваново детство , 1962), kun elokuvan ensimmainen kuvausversio hyllytettiin leikkausvaiheessa ja Tarkovski palkattiin tekemaan elokuva uudestaan jaljelle jaaneilla rahoilla. Tarkovskin kuvaus 12-vuotiaan pojan kehityksesta toisen maailmansodan aikana oli perinteisen sotaelokuvan vastakohta ? runollinen, henkilokohtainen ja hidastempoinen ? vaikka hanen runollinen tyylinsa olikin viela muotoutumassa. Elokuva sai muun muassa Kultaisen leijonan Venetsian elokuvajuhlilla .

Tarkovskin seuraavassa ohjaustyossa, venalaisesta ikonimaalarista Andrei Rubljovista kertovassa epookissa Andrei Rublev ( Андрей Рублёв , 1969), hanen tyylinsa oli jo kehittynyt. Elokuva joutui sensuurin hampaisiin, ja alun perin vuonna 1965 tehty elokuva esitettiin ensi kerran vasta viisi vuotta myohemmin. Andrei Rublev ei saanut kunnollista levitysta kotimaassaan, vaikka se saikin Fiprescin palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1970 ja muun muassa mestariohjaaja Ingmar Bergman kehui sita vuolaasti. Tarkovskia on myos arvosteltu elokuvan teon yhteydessa tapahtuneesta elainraakkayksesta. Elokuvassa on lavastamaton kohtaus, jossa hevosta ammutaan niskaan, tyonnetaan alas portaita, kuvataan kituvana ja lopetetaan ampumalla.

Myos Tarkovskin seuraavaa elokuvaa Solarista ( Солярис , 1972) levitettiin Neuvostoliitossa vain vahan, kulttuuriviranomaisten mukaan elokuvan vaikeaselkoisuuden vuoksi. Solaris perustui Stanisław Lemin samannimiseen tieteisromaaniin, ja elokuvaa pidettiin neuvostoliittolaisena vastauksena Stanley Kubrickin menestyselokuvalle 2001: Avaruusseikkailu , vaikka Tarkovski nakikin Kubrickin elokuvan vasta Solariksen kuvausten aikana. Solaris on tavallaan Avaruusseikkailun humaani vastakohta: siina missa Avaruusseikkailu keskittyy suuriin visioihin, Solaris keskittyy ihmiseen suhteessa toiseen. Solaris sai Cannesissa tuomariston palkinnon.

Tarkovskin seuraava elokuva Peili ( Зеркало , 1975) oli henkilokohtainen, uniin ja muistoihin perustuva elokuva. Tarkovski kaytti elokuvissaan usein rinnakkain mustavalkoista ja varillista, seka lavastettua etta dokumentaarista kuvamateriaalia, mutta Peilissa niita rinnastettiin erityisen nakyvasti. Tarkovski kertoo elokuvan paahenkilon (joka nahdaan vain ohimennen) elamantarinan kayttaen valahdyksia uutisdokumenteista ja unenomaisia tai aavemaisia lavastettuja kohtauksia. Mukana oli Venajan lahihistoriaa Stalinin vainoista Ussurijoen rajakahakoihin. Kotimaassa myos kollegat hyokkasivat elokuvan intiimia lahestymistapaa vastaan.

Peilin jalkeen Tarkovski ohjasi teatterille William Shakespearen Hamletin Moskovassa vuonna 1977 ja palasi sitten elokuvan ja tieteistarinoiden pariin. Arkadi ja Boris Strugatskin romaaniin perustuva Stalker ( Сталкер , 1979) kasitteli ihmisen kykya kohdata itsensa, mutta sen tulevaisuudennaky oli synkempi ja pessimistisempi kuin Solariksen .

Tarkovski halusi pitkaan poistua Neuvostoliitosta, silla hanella oli hankaluuksia viranomaisten kanssa. Aidin kuoltua Tarkovski muutti vaimonsa Larissan kanssa valiaikaisesti Italiaan, missa han teki seuraavan elokuvansa Nostalgia ( Nostalghia , 1983). Sita edelsi dokumenttielokuva Tempo di viaggio (1983), joka kertoi Nostalgian kuvauspaikkojen etsinnasta. Tarkovski teki Nostalgian kasikirjoituksen runoilija Tonino Guerran kanssa, joka oli aiemmin tehnyt yhteistyota muun muassa Federico Fellinin ja Michelangelo Antonionin kanssa. Neuvostoliiton viranomaiset eivat jalleen suhtautuneet elokuvaan myonteisesti. ^lahde? Cannesin elokuvajuhlilla Nostalgian mahdollisuudet voittaa Kultainen palmu -paapalkinto estettiin elokuvaohjaaja Sergei Bondart?ukin johdolla, ^lahde? ja se sai vahemman arvostetun tuomaristopalkinnon.

Nostalgian valmistuttua Tarkovski paatti jaada ulkomaille. Han ei enaa palannut Neuvostoliittoon, vaikka poti koti-ikavaa. Pariskunta erosi, ja Larissa palasi Neuvostoliittoon ennen miehensa kuolemaa.

Nostalgian jalkeen Tarkovski ohjasi Boris Godunovin Lontoon Covent Gardenissa .

Tarkovski teki viimeisen elokuvansa Uhri ( Offret , 1986) Ruotsissa. Tuotantoryhmaan kuului monia Ingmar Bergmanin tyotovereita, kuten kuvaaja Sven Nykvist ja nayttelija Erland Josephson , jolla oli ollut rooli jo Nostalgiassa . Elokuva sai Cannesin elokuvajuhlilla tuomariston palkinnon, kriitikkojen palkinnon ja ekumeenisen palkinnon.

Tarkovskilta ilmestyi kaksi kirjaa: Vangittu aika ( Sapet?atljonnoje vremja , 1984), jossa han kasittelee elokuvateoriaansa ja taidetta yleisesti, seka Martyrologia ( Martyrolog , 1989), paivakirja vuosilta 1970?1981.

Tarkovski kuoli joulukuussa 1986 keuhkosyopaan Pariisissa, ja hanet on haudattu Sainte-Genevieve-des-Bois’n venalaiselle hautausmaalle . ^[3]

Tarkovskin kotiseudun Ivanovon alueen hallinto osti syksylla 2012 Sothebyn huutokaupasta hanen arkistonsa, joka sisaltaa kirjeita, valokuvia ja aanityksia, sailytettavaksi Ivanovon kaupungissa sijaitsevassa Tarkovski-museossa. ^[3]

• Tappajat ( Ubiitsy , 1956), lyhytelokuva
• Concentrate (1958)
• Tanaan loma on peruttu ( Segodnja uvolnenija ne budet , 1959)
• Hoyryjyra ja viulu ( Katok i skripka , 1960) lyhytelokuva
• Ei paluuta ( Ivanovo detstvo , 1962)
• Andrei Rublev (1966)
• Solaris ( Soljaris , 1972)
• Peili ( Zerkalo , 1975)
• Stalker (1979)
• Voyage in Time (1982), dokumentti
• Nostalgia ( Nostalghia , 1983)
• Uhri ( Offret , 1986)

• Martyrologia. Paivakirjat 1970?1981 (1989). Mabuse. ISBN 952-9502-02-8 .
• Vangittu aika . (Zapet?atljonnaja vremja.) Suomeksi toimittaneet Risto Maenpaa, Velipekka Makkonen, Antti Alanen. Runot suomentanut Risto Maenpaa. Helsinki: Love kirjat, 1989. ISBN 951-8978-04-2 .

• Christian Braad Thomsen:  Leppymattomat: elokuvataiteen kohtaloita ja kerrontamuotoja . Like, 1989. ISBN 951-8929-13-0 .
• Tarkovski, Andrei:  Vangittu aika . (Zapet?atljonnaja vremja.) Suomeksi toimittaneet Risto Maenpaa, Velipekka Makkonen, Antti Alanen. Runot suomentanut Risto Maenpaa. Helsinki: Love kirjat, 1989. ISBN 951-8978-04-2 .

• Maenpaa, Risto & Pyhala, Jaakko: ”Taiteen on jalostettava katsojia”, Tarkovskin haastattelu. Filmihullu 8/1976.
• Tarkovski-teemanumero, Filmihullu 2/2020.
• Ohman, Mia: ”Tarkovskin kuvat”, Filmihullu 5/2016.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andrei Tarkovski .

• Mista puhumme kun puhumme Tarkovskista , Kirjoitus Episodi.fi-sivustolla (Jussi Huhtala) .
• Tarkovskin vapaus (Mia Ohman) .
• Nostalghia.com, kattava Tarkovskille omistettu sivusto . (englanniksi)
• Senses of Cineman essee Tarkovskista . (englanniksi)
• Suomen Andrei Tarkovski arkisto , kuvia ja tietoa Tarkovskin tuotannosta ja suomenkielisista julkaisuista .
• Tarkovski-sitaatteja Goodreadsissa .

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Chile Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Belgia Yhdysvallat Ruotsi Latvia Japani T?ekki Australia Kreikka 2 Korea Kroatia Alankomaat Puola Venaja Tieteilijat CiNii Taiteenala MusicBrainz RKD Artists ULAN Henkilot Deutsche Biographie Trove Elonet Muut SNAC IdRef