Andreas G. Papandreou
(
kreik.
Ανδρ?α? Γ. Παπανδρ?ου
,
5. helmikuuta
1919
?
23. kesakuuta
1996
) oli
kreikkalainen
taloustieteilija ja
poliitikko
. Han oli kolmen hallituksen johdossa Kreikan paaministerina
21. lokakuuta
1981
?
2. heinakuuta
1989
ja
13. lokakuuta
1993
?
22. tammikuuta
1996.
Andreas Papandreou oli kotoisin
Chiokselta
ja johtavan kreikkalaisen liberaalipoliitikko
Georgios Papandreoun
poika. Hanen aitinsa Sofia Mine?kou oli puoliksi puolalainen. Papandreou meni
Ateenan yliopistoon
1937 ja oli aktiivinen
trotskilaisissa
ryhmissa. Kun
Ioannis Metaxas
nousi maan
diktaattoriksi
, Andreas Papandreou pidatettiin ja hanta kidutettiin. Vanhempiensa suhteiden avulla han paasi maasta.
Papandreou meni vuonna 1942
Harvardin yliopistoon
Yhdysvaltoihin
, jossa han vaitteli taloustieteen tohtoriksi. Han jai Harvardiin luennoijaksi ja professoriksi vuoteen 1947, sai 1944 Yhdysvaltain kansalaisuuden ja palveli laivastossa. Myohemmin han tyoskenteli
Minnesotan yliopistossa
,
Northwestern-yliopistossa
,
Kalifornian yliopistossa Berkeleyssa
, jossa han oli taloustieteen laitoksen johtaja,
Tukholmassa
,
New Yorkissa
ja
Yorkin yliopistossa
Torontossa
. Han avioitui 1951 yhdysvaltalaisen Margaret Chantin kanssa, jonka kanssa sai kolme poikaa ja tyttaren.
[1]
He erosivat, ja Papandreou solmi kolmannen avioliiton 1989 jo aiemmin rinnallaan olleen Dimitra Lianin kanssa
[2]
.
Papandreou palasi Kreikkaan vuonna 1959 johtamaan talouskehitysohjelmaa. Hanet nimitettiin 1960 Ateenan taloustutkimuksen instituutin johtoon ja Kreikan pankin neuvonantajaksi. Hanen isastaan
Georgios Papandreousta
tuli 1963 paaministeri, ja Andreas toimi hanen paaneuvonantajanaan. Andreas Papandreou luopui Yhdysvaltain kansalaisuudestaan ja valittiin Kreikan parlamenttiin 1964. Hanet nimitettiin heti valtioministerioon, kaytannossa apulaisministeriksi.
[1]
Papandreou otti
kylmassa sodassa
ainakin ulkoisesti neutraalin kannan ja toivoi maan olevan riippumattomampi Yhdysvalloista. Han arvosteli
Yhdysvaltain asevoimien
ja tiedustelun vahvaa lasnaoloa Kreikassa ja halusi erottaa antidemokraattiset
upseerit
asevoimista. Han yritti myos lopettaa
CIA
:n kanssa laheista yhteistyota tekevan tiedustelupalvelun tavan nauhoittaa poliitikkojen keskustelut.
Andreas Papandreoun nopea nousu maan hallitukseen aiheutti tyytymattomyytta ja oli ainakin osasyy Georgios Papandreoun hallituksen nopeaan kaatumiseen.
Kun everstit
Georgios Papadopouloksen
johdolla kaappasivat vallan huhtikuussa 1967, molemmat Papandreout vangittiin. Georgios kuoli kotiarestissa 1968, ja Andreas karkotettiin maasta. Maanpaossa
Pariisissa
han perusti
Panhelleenisen vapautusliikkeen
(PAK) ja kiersi maailmaa protestoimassa sotilashallitusta vastaan. Han piti CIA:ta vastuussa tapahtuneesta ja tuli yha avoimemmin amerikkalaisvastaiseksi.
[1]
Papandreou palasi Kreikkaan juntan kaaduttua 1974. Han perusti uuden radikaalin puolueen,
Panhelleenisen sosialistiliikkeen
(Pasok). Suurin osa entisista PAK:in kannattajista ja monet diktatuurin vastaiset ryhmat liittyivat siihen. Vuoden 1974 vaaleissa Pasok sai 13,5 % aanista, mutta 1977 jo 25 % ja Papandreouta tuli oppositiojohtaja. Vuoden 1981 vaaleissa Pasok sai murskavoiton ja Papandreousta tuli Kreikan ensimmainen sosialistipaaministeri.
Andreas Papandreou ja
Bill Clinton
(1994)
Valtaanpaasynsa jalkeen han toimi huomattavasti puheitaan maltillisemmin; Kreikka ei eronnut
Natosta
, eika Yhdysvaltain joukkoja maaratty maasta. Kreikan jasenyys
Euroopan yhteisossa
jatkui. Sisapolitiikassa lahdettiin laajoihin, mutta kalliisiin uudistuksiin, kuten yleisen terveydenhuollon perustaminen ja laaja sosiaaliturva. Avioliittoa ja uskontoa koskevia lakeja uudistettiin vapaammiksi ja joitain valtion toimia keskitettiin.
[1]
Tarkeimpana Papandreou pyrki kirjoittamaan uudelleen modernin Kreikan historian ja uudistamaan sen valtarakenteita.
Kreikan sisallissodasta
sai nyt puhua ja siita kerrottiin koulukirjoissa. Entiset kommunistisissit saivat elakkeen ja heidan johtajansa
Markos Vafeiadis
valittiin Kreikan parlamenttiin.
Papandreoun politiikka osoittautui suosituksi, ja Pasok voitti myos 1985 vaalit ja han jatkoi paaministerina. Toisella kaudella hanen asemaansa heikensi vakava talous
skandaali
, mika johti kolmen ministerin erottamiseen. Myos hanen suhteensa yli puolet nuorempaan
Olympic Airin
lentoemantaan Dimitra Lianiin ennen eroa entisesta vaimosta Margarita (Margaret) Papandreousta tuli ilmi. Liani ja Papandreou avioituivat 1989.
[2]
Valtion menot ylittivat tulot ja kasvava valtionvelka johti inflaatioon. Kesakuun 1989 vaaleissa Pasok menetti asemansa parlamentissa, mutta oppositiokaan ei pystynyt muodostamaan hallitusta. Kolmien vaalien jalkeen oikeistolaisen
Uuden demokratian
Konstantinos Mitsotakis
muodosti hallituksen kommunistien tuella. Uusi hallitus nosti Papandreouta vastaan syytteen rahoitusskandaalista, mutta hanet julistettiin syyttomaksi tammikuussa 1992. Kaksi hanen ministereistaan sai tuomion.
[1]
Papandreu lannisti arvostelijansa johtamalla Pasokin voittoon viela lokakuun 1993 vaaleissa. Heikko terveys esti hanta enaa johtamasta maata tehokkaasti. Han joutui sairaalaan sydansairauden ja munuaisvaivojen vuoksi marraskuussa 1995, erosi 16. tammikuuta 1996 ja kuoli seuraavana kesana.
[1]
Myos hanen poikansa
Georgios Andreas Papandreou
on poliitikko, ja hanet valittiin Kreikan paaministeriksi vuonna 2009.
[3]
|
|---|
| Puheenjohtajamaan edustaja
(1975?2009)
| |
|---|
| Pysyva puheenjohtaja
(vuodesta 2009)
| |
|---|
| |
|
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|