Altailaiset kielet on kielitieteen historiassa esiintyva hypoteettinen kielikunta . Taman ohella termi voi esiintya myos areaalisena eli alueellisena kasitteena. Ryhmaan kuuluu yhteensa noin 60 kielta, joita puhuu aidinkielenaan noin 210 miljoonaa ihmista paaosin Turkissa , Keski-Aasiassa ja Kaukoidassa . Altailaisia kielia tutkiva kielitieteen ala on altaistiikka ^[1] .

Nykyaan ryhmaa ei enaa tavallisesti pideta yhtena historiallis-vertailevan kielitieteen keinoin osoitettuna kielikuntana. Turkkilaiset , mongoli- ja tunguusikielet ovat kylla kielitypologisesti toistensa kaltaisia, mutta nykyaan valtaosa asiaan perehtyneista kielitieteilijoista arvelee naiden kielten yhtalaisyyksien johtuvan luultavammin pitkaan jatkuneesta keskinaisesta kanssakaymisesta. ^[2]

Kieliryhmaan on luettu seuraavat kielikunnat:

• turkkilaiset kielet (eli turkkilais?tataarilaiset kielet) ? noin 180?200 miljoonaa puhujaa
• mongolilaiset kielet ? noin 7,5 miljoonaa puhujaa
• tunguusikielet (eli mant?ulais?tunguusilaiset kielet) ? noin 75 000 puhujaa

Myos japanin , korean ^[3] ja ainun ^lahde? kielet on joskus luettu kuuluvan altailaisiin kieliin.

Altailaiset kielet muistuttavat typologialtaan myos uralilaisia kielia kuten suomea ja unkaria , ja 1800-luvulla syntyi ehdotus niiden niputtamisesta uralilais-altailaiseksi suurkielikunnaksi tai paajaksoksi. Tata uralilais-altailaista hypoteesia kielten yhteisesta alkuperasta ei kuitenkaan nykyisin enaa juuri kannateta, kun esimerkiksi yhteista sanastoa kielilla merkittavissa maarin on kyetty osoittamaan vain lainasanoina ^[2] .

Areaalisena ja typologisena kokonaisuutena sen sijaan uralilais-altailaiset kielet muodostavat suomalaisen kielitieteilijan Juha Janhusen mukaan erittain selvarajaisen areaalis-typologisen yksikon, jonka typologista yhtenaisyytta Janhunen pitaa merkkina kieliryhman kantakielten valisista alueellisista yhteyksista. Nama yhteydet Janhunen on sijoittanut altailaisten kielten osalta Mant?uriaan . ^[2] Uralilaisten kielten kantakielen kantauralin osalta Jaakko Hakkinen esitti vuonna 2015, etta itaisessa Siperiassa puhutuissa jukagiirisissa kielissa esiintyvat, kantauralin tasoon palautettavat lainasanat olisivat osoitus myos kantauralia edeltaneen kielimuodon, esikantauralin esiintymisesta Siperiassa, vaikka itse kantauralin puhuma-alueena tuolloin pidettiinkin Euroopan puoleista alutta Uralvuorten etelapaassa. ^{[2] [4]} Ante Aikio katsoi tuolloin, etta voidaan osoittaa vain vain lainasanoja kantasamojedista ja esikantasamojedista mutta ei kantauralista kantajukagiiriin. ^[5] Sittemmin Riho Grunthal , Juha Janhunen, Janne Saarikivi ja muutkin ovat vuonna 2021 esittaneet, etta kantauralin puhuma-alue on ollut pikemminkin Uralvuorten itapuolella. ^[6]

Altailaiset kielet ovat kielitieteen historiassa olleet osa myos nostraattista hypoteesia. Myoskaan niiden yhteista alkuperaa nykyinen historiallis-vertaileva kielitiede ei ole kyennyt osoittamaan, mutta typologian kannalta myos uralilais-altailaisia kielia laajempia typologisia yhteyksia on esitetty ja osaa niista on pidetty mahdollisesti myos yhteista alkuperaa osoittavina ^[2] .

2000-luvulla aiemmin altailaisiksi nimitettyjen kielten alueellisia yhtalaisyyksia yhdessa japanilaisten kielten ja korealaisten kielten kanssa on tutkittu uudestaan mahdollisen yhteisen alkuperan nakokulmasta. Tassa yhteydessa belgialainen kielitieteilija Martine Robbeets on kayttanyt naiden muodostamasta kieliryhmasta nimitysta transeuraasialaiset kielet . ^{[7] [8]}

• Indouralilaiset kielet

• Hakkinen, Jaakko: Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa. Journal de la Societe Finno-Ougrienne , 2009, 92. vsk, s. 9?56. Artikkelin verkkoversio (pdf) . Viitattu 14.3.2013.
• Hakkinen, Jaakko: Early contacts between Uralic and Yukaghir. Teoksessa: Tiina Hyytiainen, Lotta Jalava, Janne Saarikivi & Erika Sandman (toim.):  Per Urales ad Orientem. Iter polyphonicum multilingue. Festskrift tillagnad Juha Janhunen pa hans sextioarsdag den 12 februari 2012 , s. 91?101. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 264. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 2012. ISBN 978-952-5667-33-2 (painettu) ISBN 978-952-5667-34-9 (verkkoversio). Artikkelin verkkoversio (pdf) (viitattu 12.3.2013). (englanniksi)
• Janhunen, Juha 2009: Proto-Uralic ? what, where, and when? Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 258. s. 57?78. Artikkelin verkkoversio . (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Altailaiset kielet Wikimedia Commonsissa