Aivokuolemalla
tarkoitetaan tilannetta, jossa
aivojen
toiminta on peruuttamattomasti loppunut, vaikka
sydan
ja
verenkierto
viela toimivat. Aivokuolemassa aivojen
sahkotoiminta
ja
refleksit
lakkaavat taydellisesti ja pysyvasti. Myos
hengitys
on lakannut, ja tilaa voidaan pitaa ylla ainoastaan hengityskoneen avulla. Aivokuolema voi johtua koko aivoihin kohdistuneesta vammasta tai paikallisesta vauriosta aivorungossa.
[1]
Aivokuolemasta ei voi toipua, silla verenkierron loputtua alkaa itsestaan hajoaminen eli solujen tuhoutuminen. Aivokuolleena ei voi olla viikkoja, puhumattakaan kuukausista tai vuosista. Koska aivojen verenkierto on pysyvasti lakannut, aivot alkavat hajota. Myoskaan verenpainetta ja sydamen toimintaa ei voida pitaa ylla muutamia vuorokausia pitempaan tehohoidonkaan avulla, vaan aivokuolleen sydamen toiminta lakkaa joka tapauksessa muutamien vuorokausien kuluessa.
Aivokuolleen henkilon aivotoiminta on peruuttamattomasti ja taydellisesti lakannut, jolloin tama on
Suomen lain
mukaan
kuollut
. Aivokuolleen henkilon hengitysta ja verenkiertoa voidaan tilapaisesti yllapitaa, jos hanelta on tarkoitus ottaa
elimia luovutettavaksi
.
Aivokuoleman toteavat
neurologi
ja
anestesiologi
yhdessa.
- Neurologia (1. painos 2001, Kustannus Oy Duodecim)
- Artikkeli "Aivokuolema", Yleislaakarin tietokanta 11.04.1997 Kati Juva
- ↑
Emergencies in Neurology
, s. 398. Byword Books Private Limited, 2011.
ISBN 9788181930675
.
(englanniksi)