Adolf Ehrnrooth
Adolf Ehrnrooth Itsenaisyyspaivan vastaanotolla vuonna 1963.
Henkilotiedot
Syntynyt	9. helmikuuta 1905 Helsinki
Kuollut	26. helmikuuta 2004  (99 vuotta) Turku
Sotilashenkilo
Palvelusmaa(t)	Suomi
Palvelusvuodet	1922?1965
Komentajuudet	Tst. Os. E 1941 JR 28 1942 JR 7 1942, 1943?1944 Uudenmaan rakuunarykmentti 1944?1947 Taistelukoulu 1947?1952 Panssarirykmentti 1952?1956 1. divisioona 1959?1960 2. divisioona 1960?1965
Taistelut ja sodat	talvisota , jatkosota ( Karjalankannaksella )
Sotilasarvo	jalkavaenkenraali
Kunniamerkit	2. luokan Mannerheim-risti VR suurristi Suomen Leijonan ritarikunta suurristi SVR komentajamerkki VR 2.lk tammenlehvien kera 2. luokan Rautaristi Ruotsin Miekkaritarikunnan suurristi Tanskan Dannebrogin 1.lk komentajamerkki Ranskan Kunnialegioonan suurupseeri
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Adolf Erik Ehrnrooth ( 9. helmikuuta 1905 Helsinki ? 26. helmikuuta 2004 Turku ) oli suomalainen jalkavaenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari numero 162, josta muodostui viimeisina vuosikymmeninaan sotaveteraanien nakyva karkihahmo ja puolestapuhuja. ^[1]

Ehrnrooth kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsinkielisesta normaalilyseosta Svenska Normallyceum i Helsingforsista vuonna 1922. Taman jalkeen han suuntasi, vastoin vanhempiensa toiveita, sotilasuralle. Han aloitti Kadettikoulun samana vuonna ja palveli Uudenmaan rakuunarykmentissa eri tehtavissa, muun muassa ratsumestarin virassa paallikkotehtavissa ja myohemmin Ratsuvakiprikaatissa toimistoupseerina ja toimistopaallikkona. Sotien aikana ja niiden jalkeen han toimi eri tehtavissa puolustusvoimissa. Han haavoittui vaikeasti heinakuussa 1941 Uukuniemen Selanteenmaessa ja joutui lapikaymaan pitkan leikkausten sarjan. ^[2] Ehrnrooth oli taitava ratsastaja ja han edusti Suomea muun muassa Lontoon olympialaisissa vuonna 1948. Ehrnrooth on yksi harvoja henkiloita, luultavasti ainoa, joka tapasi henkilokohtaisesti Suomen kaikki yksitoista ensimmaista presidenttia heidan jokaisen omana hallintoaikanaan. ^[3]

Ehrnrooth aloitti talvisodan sotatoimet Ratsuvakiprikaatin esikuntapaallikon viransijaisena 26. joulukuuta 1939, missa tehtavassa han toimi 9. tammikuuta 1940 saakka. Seuraavana paivana han aloitti Kannaksen armeijan III armeijakunnan 7. divisioonan esikuntapaallikkona, missa tehtavassa han oli sodan paattymiseen 13. maaliskuuta 1940 saakka. Hanet ylennettiin tehtavassa ollessaan majuriksi 14. tammikuuta. Jorma Gallen-Kallela pelasti sodassa Adolf Ehrnroothin hengen heittaytymalla taman paalle ja kuolemalla itse luotiin. ^[4]

Heti sotatoimien paatyttya ja niin sanotun valirauhan alettua Ehrnrooth aloitti 7. divisioonan esikuntapaallikkona, missa tehtavassa han oli 8. syyskuuta 1940 saakka. Hanet nimitettiin samana paivana puolustuslaitoksen majurin virkaan, johon liittyi siirto uuteen tehtavaan Ita-Suomen sotilaslaanin esikuntapaallikoksi. Tehtavaa han hoiti 8. syyskuuta 1940 alkaen seuraavan vuoden 15. kesakuuta saakka.

Jatkosodan alkaessa Ehrnrooth toimi II armeijakunnan 2. divisioonan esikuntapaallikkona Karjalankannaksella 15. kesakuuta 1941 ? 12. toukokuuta 1942. Taalta hanet siirrettiin taisteluosaston E komentajaksi, missa palvellessaan Ehrnrooth haavoittui vaikeasti Kurkelanjarvella.

Ehrnrooth ylennettiin everstiluutnantiksi 20. joulukuuta ja hanet maarattiin IV armeijakunnan esikunnan erityistehtaviin Karjalankannaksella 13. tammikuuta ? 20. tammikuuta 1942, kunnes hanet maarattiin 2. divisioonan Jalkavakirykmentti 28:n komentajan sijaiseksi ajalle 10. maaliskuuta ? 30. maaliskuuta.

Hanen seuraava tehtavansa oli toimia 2. divisioonan Jalkavakirykmentti 7 :n valiaikaisena komentajana Karjalankannaksella 12. toukokuuta ?20. lokakuuta, minka paatyttya han palveli 2. divisioonan esikuntapaallikkona Karjalankannaksella 20. lokakuuta ? 29. tammikuuta 1943 ja uudelleen 2. Divisioonan Jalkavakirykmentti 7:n valiaikaisena komentajana 29. tammikuuta 1943 ? 27. marraskuuta 1944. Kannaksen sotatoimien loppuvaiheessa hanet ylennettiin everstiksi 6. heinakuuta 1944. Ehrnrooth oli Mannerheim-ristin ritari numero 162.

Ehrnrooth antoi 7. heinakuuta 1944 kaskyn ampua tykistokeskityksen omiin asemiin Ayrapaan kirkonmaella , kun suomalaiset puolustajat antautuivat neuvostoliittolaisille hyokkaajille. Han perusteli jalkeenpain kaskya vihollisen etenemisen pysayttamisella. Varmaa tietoa ei ole, kuoliko suomalaisia keskityksessa. ^[5]

Ehrnroothin Jalkavakirykmentti 7:n valitusupseerina toimineen Matti Kuusen mukaan Ehrnrooth oli sodan aikana riippuvainen unilaakkeista ja pervitiinista . ^[5]

Jatkosodan jalkeen Ehrnrooth palveli Uudenmaan Rakuunarykmentin komentajana 27. marraskuuta 1944 ? 12. maaliskuuta 1947, missa tehtavassa ollessaan hanet nimitettiin puolustuslaitoksen everstiluutnantin virkaan 30. maaliskuuta 1945 ja puolustuslaitoksen everstin virkaan 1. kesakuuta 1945. Hanet siirrettiin 12. maaliskuuta 1947 Taistelukoulun johtajaksi, mista tehtavasta han siirtyi 21. huhtikuuta 1952 Panssarirykmentin komentajaksi. 1. helmikuuta 1956 hanet nimitettiin puolustuslaitoksen kenraalimajurin virkaan ja ylennykseen liittyen hanet siirrettiin Paaesikunnan ilmapuolustuksen tarkastajaksi , missa tehtavassa han oli 13. marraskuuta 1959 saakka. Samana paivana hanet nimitettiin puolustuslaitoksen kenraaliluutnantin virkaan ja hanet siirrettiin 1. divisioonan komentajaksi ja edelleen 9. tammikuuta 1960 2. divisioonan komentajaksi.

Ehrnrooth erosi puolustuslaitoksen kenraaliluutnantin virasta ja 2. Divisioonan komentajan tehtavasta saadetyn eroamisian perusteella 9. helmikuuta 1965. Jalkavaenkenraaliksi hanet nimitettiin 6. joulukuuta 1980. Ehrnrooth kuoli 99-vuotiaana 26. helmikuuta 2004 Turun Karinakodissa. Hanet haudattiin talvisodan paattymisen muistopaivana 13. maaliskuuta 2004 Helsingin Hietaniemen hautausmaalle lahelle Mannerheimin hautaa valtiollisin kunnianosoituksin. Siunaushiekkana kaytettiin kenraalin omasta toivomuksesta kristallipullossa sailytettya hiekkaa, jonka muisteluretkella olleet sotaveteraanit Pentti Holopainen ja Toimi Olkku olivat vuonna 1993 tuoneet kenraalilleen Ayrapaan kirkon raunioilta. ^[6]

Muutamat kenraalin yksityiset ihailijat tekivat viela hanen elaessaan virallisen esityksen kenraalin ylentamisesta marsalkan arvoon, mutta esitysta ei hyvaksytty. ^lahde?

Ehrnrooth vastusti presidentti Urho Kekkosen virkakauden jatkamista poikkeuslailla vuonna 1973 ja oli joulukuussa 1972 yhtena allekirjoittajana professori Goran von Bonsdorffin alulle panemassa kirjelmassa, jossa Kekkosen toivottiin estavan ”kansalaisten syrjaan sysaamisen” presidentin valinnassa. ^[7]

Adolf Ehrnrooth tuli kansalaisten silmissa tunnetuksi vasta aktiiviuransa jalkeen. Han oli suorapuheinen nationalisti ^[3] , josta tuli 1990-luvulla sotaveteraanien asian tulkki ja sotaveteraaniliikkeen nakyva keulakuva. Ehrnrooth kannatti Suomen EU -jasenyytta. Ehrnrootin sanoman ydin sisaltyy hanen usein toistamaansa sanontaan: ”Suomi on hyva maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa, ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.” Viela viimeisessa puheessaan han vaati Tarton rauhan rajojen palauttamista.

Kenraali Jaakko Valtanen sanoi Ehrnroothin hautajaisissa:

”Anekdootiksikin kelpaava oli hanen vastauksensa television haastattelijan johdattelevaan kysymykseen Suomen markan vaihtumisesta uuteen rahayksikkoon. ’Ei huolta. Fyrkka kuin fyrkka’, vastasi kenraali stadin slangilla. Tulevaisuuteen tahtaava oli myos eras hanen usein toistamansa lause: ’Ei koskaan enaa yksin!’” ^[8]

Ehrnroothin vanhemmat olivat professori Ernst Hjalmar Ehrnrooth ja Karin Selin. Adolf Ehrnroothin veljia olivat kenraali Gustaf Ehrnrooth ja everstiluutnantti Lars Ehrnrooth .

Adolf Ehrnroothin vaimo oli tanskalaissyntyinen kreivitar Karin Birgitte Ehrnrooth , jonka kanssa han avioitui vuonna 1959. ^[9] Ehrnrootheilla on kolme lasta; tyttaret Karin (s. 1960) ja Eva (s. 1964) seka poika Hans Adolf (s. 1962), ^[10] joka niin ikaan on luonut sotilasuraa muun muassa Suomen Pariisin-suurlahetyston sotilasasiamiehena.

• Mannerheim-risti (Suomi)
• Vapaudenristin ritarikunta (Suomi)
• Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (Suomi)
• Suomen Leijonan ritarikunta (Suomi)
• Rautaristi (Saksa)
• Dannebrogin ritarikunta (Tanska)
• Kunnialegioona (Ranska)
• Marianmaan ristin ritarikunta (Viro, 1998) ^[11]
• Miekkaritarikunta (Ruotsi) ^[12]

Lahde: ^[13]

Pian Ehrnroothin kuoleman jalkeen jarjestetyssa Yleisradion Suuret suomalaiset -kilpailussa hanet aanestettiin neljanneksi presidenttien C. G. E. Mannerheimin , Risto Rytin ja Urho Kekkosen jalkeen.

Lappeenrannassa on Adolf Ehrnroothin aukio . ^[14]

• Ehrnrooth

• Iso-Markku, Jaana:  Suuret suomalaiset . Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19538-7 .
• Selanteenmaki; majuri Ehrnroothin haavoittumispaikka Suomen Sotahistoriallinen Seura.
• Jalkavaenkenraali Adolf Ehrnrooth on kuollut. (Paaesikunnan lehdistotiedote Ehrnroothin kuolemasta) 26.2.2004. Arkistoitu 4.8.2004.

• Ehrnrooth, Adolf ? Lehtonen, Marja-Liisa: Kenraalin testamentti. WSOY 1995.
• Ehrnrooth, Karin: Vinoon varttunut tytto. Gummerus 2011.
• Ehrnrooth, Karin: Isani oli nuori sotilas. (Min fader var en ung soldat ? Adolf Ehrnrooth.) Ajatus, 2008. ISBN 978-951-20-7497-6 .
• Appelsin, Ulla: Adolf Ehrnrooth: Kenraalin vuosisata. Ajatus, 2001.

• Ehrnrooth, Adolf hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
• Karava, Simo: Ehrnrooth. Puolustusvoimat . 26.2.2004. Arkistoitu 22.5.2008.
• Kenraali Ehrnroothin lausunto. Pro Karelia . 12.3.2004. Arkistoitu 23.10.2020.
• Tukia, Anneli: Adolf Ehrnrooth. (Muistokirjoitus) Helsingin Sanomat . 26.2.2004. Arkistoitu 11.10.2023.
• Ek, Goran: Ehrnrooth, Adolf  (Muistokirjoitus Hufvudstadsbladetissa .) Minnesrunor . 2004. (ruotsiksi)
• Aunila, Seija: Adolf Ehrnrooth Linnan juhlissa 2000 Yle Elava arkisto . 5.12.2006 (paivitetty 1.12.2015).
• Lindfors, Jukka: Adolf Ehrnroothin lapsuus ulottui sortovuosista sisallissotaan Yle Elava arkisto . 30.10.2007 (paivitetty 27.1.2021).

n k m Mannerheim-ristin ritarit 1941 1. Ruben Lagus 2. Paavo Talvela 3. Erkki Raappana 4. Vilho Ratto 5. Antero Svensson 6. Oiva Tuominen 7. Juho Possi 8. Valde Sorsa 9. Eero Kivela 10. Olli Remes 11. Aarne Blick 12. Aaro Pajari 13. Onni Mantere 14. Emil Pasanen 15. Veikko Vehvilainen 16. Pentti Iisalo 17. Taavetti Laatikainen 18. Carl Gustaf Emil Mannerheim 19. Simo Brofeldt 20. Eino Mallila 21. Kaarlo Heiskanen 22. Einar Vihma 23. Antti Sokka 24. Tauno Savolainen 25. Valdemar Kosonen 26. Matti Varstala 27. Ahti Heino 28. Torsten Korkkinen 29. Arvo Pentti 30. Hans von Essen 31. Soini Mikkonen 32. Oiva Ronka 33. Viljo Salminen 34. Paavo Korpi 35. Tauno Viiri 36. Aarre Voutilainen 37. Veikko Saarelainen 38. Eino Wenalainen 39. Yrjo Tamminen 40. Albert Rasanen 41. Taavi Tormalehto 42. Viljo Laine 43. Arvid Janhunen 44. Viljo Suokas 45. Verner Viikla 1942 46. Toivo Hakkinen 47. Jouko Hynninen 48. Erik Heinrichs 49. Jorma Hamalainen 50. Ilmari Honkanen 51. Pietari Autti 52. Martti Aho 53. Teppo Hirvi-Kunnas 54. Paavo Kahla 55. Rolf Winqvist 56. Ilmari Juutilainen 57. Jooseppi Moilanen 58. Mikko Matilainen 59. Yrjo Kilpinen 60. Valter Nordgren 61. Osmo Laakso 62. Johannes Hartikainen 63. Ahti Vuorensola 64. Jaakko Kolppanen 65. Sauli Kousa 66. Kaarle Kari 67. Reino Lukkari 68. Lauri Skytta 69. Lauri Nissinen 70. Feeli Isosomppi 71. Aarne Ahola 72. Olavi Alakulppi 73. Caj Toffer 74. Reino Korpi 75. Aaro Seppanen 76. Kaarlo Lehtonen 77. Hugo Laukkanen 78. Johan Simila 79. Eino Penttila 80. Eino Polon 81. Paavo Koli 82. Leo Kojo 83. Kaarlo Laitinen 84. Lauri Kokko 85. Paavo Nuotio 86. Kullervo Sippola 87. Arvo Moro 88. Paavo Suoranta 89. Toivo Ovaska 90. Auvo Maunula 91. Yrjo Keinonen 92. Jorma Karhunen 93. Tor Lindblad 94. Toivo Korte 95. Tuomas Gerdt 96. Albert Puroma 97. Sulo Laaksonen 98. Veikko Karu 99. Antti Vorho 100. Toivo Manninen 101. Paavo Paajanen 102. Arvid Nordin 103. Claes Winell 1943 104. Jouko Arho 105. Osmo Kivilinna 106. Birger Ek 107. Niilo Korhonen 108. Toimi Ovaskainen 109. Harald Storbacka 110. Einar Schadewitz 111. Jouko Pirhonen 112. Veikko Leskinen 113. Leevi Moisander 114. Arvi Liikkanen 115. Eino Laisi 116. Hans Wind 117. Timo Puustinen 118. Heikki Nykanen 119. Onni Maattanen 120. Mikko Polla 121. Oiva Tuomela 122. Unto Oksala 123. Lauri Heino 124. Sakari Sandroos 125. Erkki Korpi 1944 126. Kauno Turkka 127. Eino Luukkanen 128. Auno Kuiri 129. Gustaf Magnusson 130. Ilmari Martola 131. Lennart Oesch 132. Carl-Birger Kvikant 133. Olli Aulanko 134. Kauko Tuomala 135. Eero Leppanen 136. Esko Kausti 137. Eino Kuvaja 138. Eero Seppanen 139. Gregorius Ekholm 140. Eino Kiiveri 141. Heikki Karpanen 142. Urho Lehtovaara 143. Veikko Toivio 144. Lauri Torni 145. Ville Vaisanen 146. Eino Ripatti 147. Erkki Oinonen 148. Asser Puolamaki 149. Toivo Honkaniemi 150. Martti Nurmi 151. Tauno Paronen 152. Martti Miettinen 153. Arvo Veikkanen 154. Toivo Kirppu 155. Toivo Ilomaki 156. Pentti Valkonen 157. Wolf H. Halsti 158. Kalervo Loimu 159. Aksel Airo 160. Kustaa Tapola 161. Rudolf Walden 162. Adolf Ehrnrooth 163. Alpo Marttinen 164. Arvo Ahola 165. Allan Anttila 166. Mikko Anttonen 167. Vaino Hamalainen 168. Tauno Iisalo 169. Esa Karjalainen 170. Nils Katajainen 171. Timo Koivu 172. Eino Laihiala 173. Aulis Lehtikangas 174. Vilho Pikkarainen 175. Olli Puhakka 176. Jaakko Rytoniemi 177. Aarne Salonen 178. Valter Sipilainen 179. Tauno Suhonen 180. Pauli Tanttu 181. Viljo Vyyrylainen 182. Lauri Aijo 183. Hjalmar Siilasvuo 1945 184. Vilho Nenonen 185. Antti Hanninen 186. Jouko Kiiskinen 187. Toivo Korhonen 188. Kaarlo Linnakko 189. Kaarlo Kajatsalo 190. Kauko Vilanti 191. Viljo Laakso

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Saksa Suomi (KANTO) Yhdysvallat Ruotsi Henkilot Elonet Kansallisbiografia Biografiskt Lexikon Uppslagsverket Finland Biografiasampo