4 Vesta
Loytaminen
Loytajat	H. Wilhelm Olbers
Loytoaika	29. maaliskuuta 1807
Kiertoradan ominaisuudet
Keskietaisyys Auringosta	353,35 milj.  km 2,362  AU
Pienin etaisyys Auringosta	321,93 milj.  km 2,152  AU
Suurin etaisyys Auringosta	384,62 milj.  km 2,571  AU
Eksentrisyys	0,0887
Kiertoaika Auringon ympari	1326 paivaa 3,63 vuotta
Keskiratanopeus	19,34 km/s
Inklinaatio	7,140°
Kuiden lukumaara	0
Fyysiset ominaisuudet
Lapimitta	573×557×446 km
Massa	2,59×10 20  kg
Putoamiskiihtyvyys pinnalla	0,22 m/s 2
Pyorahdysaika	0,2226 paivaa, 5,342 tuntia
Akselin kaltevuus	~27,2° [1]
Absoluuttinen kirkkaus	3,20
Albedo	0,423
Pakonopeus	0,35 km/s
Asteroidiluokka	V
Pinnan lampotila	alin: 83 K keski: 143 K ylin: 253 K
Infobox OK

4 Vesta ( symboli : ) on kirkkain asteroidi ja toiseksi suurin kappale Marsin ja Jupiterin valisella asteroidivyohykkeella . Vesta on neljantena loydetty asteroidi, ja sen loysi 1807 saksalainen tahtitieteilija Heinrich Wilhelm Matthaus Olbers . Asteroidi Vesta sai nimensa roomalaisen mytologian Vesta -jumalattaren mukaan. Sen nimesi Carl Friedrich Gauss . ^[2] Vestaa pidettiin aluksi planeettana yhdessa Cereksen , Pallaksen ja Junon kanssa, kunnes uusien asteroidien loytyminen lopulta johti niiden aseman menetykseen 1800-luvun puolivalin jalkeen. ^{[3] [4] [5]} Kun Kansainvalinen tahtitieteellinen unioni vuonna 2006 laati planeetan maaritelmaa , Vesta oli yksi planeettaehdokkaista. Maaritelma kuitenkin tiukentui, eika Vestaa maaritelty uudelleen planeetaksi. ^{[6] [7]} Vesta on melko tihea kivinen kappale, joka on historiassaan kokenut aineiden sisaista lajittumista ja kaksi suurta tormaysta. Viimeisempi tormays synnytti Vestaan suuren kraatterin , Rheasilvian , ja irrotti Vestasta kappaleita pieniksi asteroideiksi, joista osa on osunut Maahan meteoriitteina . Kesalla vuonna 2011 Nasan lahettama avaruusluotain Dawn saapui kiertamaan Vestaa sen tutkimista varten. Luotain palasi takaisin Aurinkoa kiertavalle radalle syyskuussa 2012. ^{[8] [9] [10]}

Vestan loysi 29. maaliskuuta 1807 saksalainen tahtitieteilija Heinrich Wilhelm Olbers aikana, jolloin asteroidit luokiteltiin viela planeetoiksi , silla niita tunnettiin tuolloin vain kolme muuta ( Ceres , Pallas ja Juno ). Olbers uskoi, etta nama pienet planeetat olisivat syntyneet yhden suuremman hajotessa osiin, ja Vesta loytyikin tarkoituksellisen etsinnan tuloksena. ^{[2] [4] [11]} Vaikka Olbers olikin vaarassa asteroidien alkuperasta eika Vesta ole suuremmasta kappaleesta irronnut pala vaan pienieksi jaanyt kerrostunut protoplaneetta , han oli silti oikeassa arvioidessaan, etta asteroideja olisi enemman kuin kolme. Olbersin oletus johtikin Vestan loytymiseen. ^{[8] [11]}

Vestan ja myos muiden asteroidien radat laskenut matemaatikko Carl Friedrich Gauss sai Olbersilta luvan nimeta uuden loydon, silla Olbers oli loytanyt ja nimennyt jo yhden planeetan Pallaksen. Gauss nimesi uuden loydon antiikin roomalaisten kotilieden jumalattaren, Vestan , mukaan ja planeetan symboliksi paatettiin alttari, jossa palaa tuli . Monimutkaisempia muunnelmia loivat hanen aikalaisensa, kuten . Kun lisaa asteroideja rupesi loytymaan Astraean loydyttya vuonna 1845, asteroidien erottaminen planeetoista tuli vahitellen yleiseksi kaytannoksi, ja niille annettiin uudet loytojarjestyksen mukaiset numerosymbolit. Taten Vestan uusi symboli oli muotoa ④. Myohemmin naista numerosymboleista kehittyi pikkuplaneettojen virallinen numerointi. ^{[2] [4]} Nykyaikana luotiin yksinkertaistettu variantti .

Vesta oli ensimmainen asteroidi, jonka massa maaritettiin kohtuullisella tarkkuudella sen muiden asteroidien rataan aiheuttamien hairioiden avulla. Vuonna 1966 Hans G. Hertz mittasi asteroidi 197 Areten radanmuutosten pohjalta Vestan massaksi noin (1,20±0,08)×10 ^?10 Auringon massaa, joka lienee noin 15 % tarkkuudella oikea. ^{[12] [13]}

Vestan keskilapimitan arvioi suunnilleen oikein William Pickering jo 1800-luvulla, mutta tarkemmin lapimitta mitattiin taplainterferometrialla ja tahdenpeitoilla 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Vestaa tutkittiin myos Hubble-avaruusteleskoopilla , jonka kuvista loydettiin Rheasilvia-kraatteri. ^{[14] [15] [16]}

Ensimmaiset lahikuvat Vestasta otti NASAn Dawn -luotain, joka laukaistiin kesalla 2007 ja joka saapui Vestan laheisyyteen kesakuussa 2011 ja asettui 16. heinakuuta 2011 sen kiertoradalle tutkimaan asteroidia. Dawn tutki laajasti Vestan pinnanmuotoja, geologiaa ja kemiallista koostumusta. Se loysi asteroidin paivantasaajan seuduilta vetya , joka voisi viitata mineraaleihin sitoutuneeseen veteen. ^[17] Vierailunsa aikana Dawn otti Vestasta noin 31 000 valokuvaa ja 20 miljoonaa nakyvan valon ja infrapuna-alueen spektrimittausta. Lisaksi asteroidin gravitaatiokentasta, neutroneista ja gammasateilysta on tuhansien tuntien pituinen havaintoaineisto. ^[18]

Dawn poistui Vestaa kiertavalta radalta 5. syyskuuta 2012 , jolloin luotain ohjattiin kohti kaapioplaneetta Ceresia . ^[9]

Vesta kiertaa Aurinkoa asteroidivyohykkeella melkein ympyramaisella radalla keskimaarin noin 2,36 kertaa niin kaukana kuin Maa . Kiertoaika on noin 3,63 vuotta eli tarkemmin noin 1 326 paivaa. Vestan radan soikeus e on noin 0,0887; Vesta kay lahimmillaan noin 2,15 AU:n paassa Auringosta ja on etaisimmillaan noin 2,57 AU:n paassa Auringosta. Nain Vesta kiertaa sisemmassa asteroidivyohykkeessa 2,50 AU:n Kirkwoodin aukon sisapuolella. Rata on noin 7,14° kallellaan ekliptikaa vastaan. ^{[19] [20]}

Periaatteessa Vesta nakyy himmeana paljain silmin, jos nako on tarkka. Naennainen kirkkaus V saattaa parhaimmillaan olla jopa 5,3. ^[21] Suurin asteroidi, kaapioplaneetta Ceres, on Vestaa himmeampi, silla se on kauempana Auringosta (seka Maasta) ja heijastaa vahemman valoa kuin Vesta. ^{[22] [23]}

Vesta on muodoltaan epasaannollinen, mutta kohtalaisen pyorea. Vestan mitat ovat 572,6×557,2×446,4 km (keskimaarainen lapimitta noin 525,4 km). ^[8] Vestan massa on 9 % asteroidivyohykkeen massasta, eli noin 2,59×10 ²⁰  kg. Tama on hieman alle kymmenesmiljardisosa Auringon massasta ja noin 28 % Ceresin massasta. ^[24]

Vestan albedo on 0,423 ja tiheys 3,4. Taten Vesta on kivinen asteroidi, tosin hieman erikoista tyyppia V . V-tyypin asteroidit ovat tavallisempaa S-tyyppia pyrokseenipitoisempia . Lisaksi Vestan sisainen rakenne muistuttaa kiviplaneettojen , kuten Maan tai Venuksen kerroksellista rakennetta enemman kuin tyypillisten asteroidien sisustaa. Vestalla on noin 214?226 kilometrin lapimittainen rautaydin , silikaattikivinen vaippa ja basalttinen kuori . Vesta onkin protoplaneetta , joka selvisi ehjana Aurinkokunnan syntyajoista . Pinnaltaan Vesta on melko kirkas, huomattavasti kirkkaampi kuin esimerkiksi Kuu tai Mars . ^{[14] [8] [25] [26] [27]}

Vestan pyorahdysaika on 5,342 tuntia ja akselikallistuma noin 27,2°. ^{[1] [19] [28]} Vestan Auringon-puoleisen paan lampotila nousee -20 celciusasteeseen ja talvinavan lampotila laskee -190 asteeseen. Vestan lampotilat vaihtelevat tavallisesti valilla -60° C (paivalla) ja -130 °C (yolla). Koska Vestan akseli on kallellaan, vuotuisissa lampotiloissa ja valaistuksessa tapahtuu vuodenaikavaihteluja. ^{[29] [30]} Painovoima pinnalla on vain 0,022 g ja pakonopeus 0,35 km/s.

Vestan pinnassa on kauas nakyvissa 200 km:n lapimittainen tumma alue, jota on epavirallisesti kutsuttu nimella ”Olbers Regio”. Se on syvankomainen painanne. ^{[31] [32]} Kirkkaammat alueet lienevat runsaskraatterista ylamaata. Pinnalla on myos kaksi usean sadan kilometrin mittaista yhdensuuntaisten repeamalaaksojen sarjaa, Saturnalia Fossae ja Divalia Fossae . Repeamien maksimileveydet ovat noin 39 ja noin 22 km. ^{[33] [34]}

Vestan etelanavan tuntumassa on valtava, noin 500 kilometrin lapimittainen tormayskraatteri nimeltaan Rheasilvia , jonka syvyys on 19 km ja reunavallien korkeus 4?12 km. Sen keskushuipun leveys on 180 km ja korkeus kraatterin pohjalta noin 20 km. Kraatterin keskushuippu on yksi Aurinkokunnan korkeimmista vuorista. Se on esimerkiksi korkeampi kuin Mauna Kea (merenpohjasta mitattuna) eika kovin paljon matalampi kuin Marsissa sijaitseva Olympus Mons . Rheasilvia kattaa 80 % Vestasta sen keskustan suunnasta katsoen. ^{[8] [25]} Rheasilvia osoittautui hieman suuremmaksi kuin aikaisemmista Hubble-avaruusteleskoopin mittauksista arveltiin. ^[15]

Rheasilvian alle on osittain jaanyt toinen viela sita vanhempi jattilaiskraatteri, Veneneia . Nama tormaykset ovat todennakoisesti synnyttaneet Vestan pinnan suuret repeamalaaksot. Vestassa on jattilaiskraatterien lisaksi useita noin 150 km:n lapimittaisia ja 7 km syvia kraattereita. Eras suurimmista on noin 270 km levea Feralia Planitia . ^{[8] [25] [33] [35]}

Vestan pinnalla sijaitsee myos epavirallisesti ”Lumiukoksi” kutsuttu kraatterijono, joka koostuu kahdesta suuresta ja yhdesta pienemmasta kraatterista. Nama kraatterit ovat nimeltaan Minucia (lapimitta 21,5 km), Calpurnia (lapimitta 50 km), Marcia (lapimitta 58 km). Minucia on naista pienin ja todennakoisesti vanhin. Naista kraattereista suurin, Marcia, vaikuttaisi olevan myos nuorin. Se nayttaisi olevan nuorin suuri tormayskraatteri Vestassa. Ikaa silla on suunnilleen 40?60 Ma . ^{[36] [37]}

Vestan erikoinen V-tyypin olemus selittyy kappaleen historialla ^lahde? , johon kuuluu asteroiditormayksia. Tormaykset ovat paljastaneet asteroidin syvia kerrostumia nakyville. ^lahde?

Melko pyorea karbonaatti - ja savipintainen C-luokan asteroidi , kaapioplaneetta Ceres , on sailyttanyt alkuperaista olemustaan enemman kuin Vesta. Silla onkin tallella kiviydinta ymparoiva jaavaippa , Vestalla sen sijaan ei tallaista ainakaan nykyisin ole. ^{[38] [27]} Kooltaan Vesta muistuttaa Pallasta , joka on Vestan ja Cereksen tavoin yksi suurimmista asteroidivyohykkeen kohteista. Pallas on kuitenkin pinnan koostumukseltaan lahempana hiilikondriittipintaista Ceresta ja sen tiheys on pienempi kuin Vestalla. Pallas sisaltaakin enemman vetta ja se luetaan B-tyyppisiin asteroideihin. ^{[38] [27]}

Vestassa on tapahtunut radioaktiivisen lammon vaikutuksesta ainesten lajittuminen. Nain ollen Vestalle muodostui rautaydin ja ymparille kevyempi kivivaippa ja basalttinen kuori. Vesta onkin ominaisuuksiltaan Maankaltaisia planeettoja muistuttava protoplanetaarinen taivaankappale. ^[27]

• Aurinkokunta syntyi 4 570 miljoonaa vuotta sitten. ^lahde?
• Kasautuminen tapahtui 2?3 miljoonassa vuodessa. ^lahde?
• Radioaktiivisen alumiini-26:n hajoaminen sulatti Vestan ytimen ja kivisen vaipan 4?5 miljoonassa vuodessa. Vestan sisuksissa alkoi tapahtua konvektiota, kivisulan virtausta lammon vuoksi. ^lahde?
• Sulassa vaipassa tapahtui asteittaista kiteytymista. Vaipan virtaukset pysahtyivat, kun 80 % materiasta oli kiteytynyt noin 6?7 miljoonassa vuodessa. ^lahde?
• Jaljelle jaanyt basalttinen laava purkautui Vestan pinnalle, ehka magmamereksi. ^lahde?
• Syvalaavasta syntyi syvakivea , aikaisemmasta basaltista metamorfista kivea. ^lahde?

Vestassa nakyvat selvasti muinaiset tormaykset , jotka ovat irrottaneet siita materiaa pienemmiksi asteroideiksi ja meteoriiteiksikin . Rheasilvian muodostanut tormays on irrottanut arviolta prosentin verran Vestan tilavuudesta . Sen arvioidaan tuottaneen noin 235 alle 10 km:n lapimittaista V-tyypin asteroidia noin miljardi vuotta sitten. Havaitut V-tyypin asteroidit kattavat vain 6 % Vestasta tormayksen seurauksena pois singonneesta massasta. V-tyypin asteroidit sijaitsevat valilla 2,18 AU ?2,50 AU. 2,50 AU on 1:3 rataresonanssi . ^{[10] [15]}

Vestan geologisia tapahtumia on nahtavissa sielta tulleissa meteoriiteissa. Naita ovat akondriitit : Howardiitit , diogeniitit ja breksioituneet eukriitit ovat kivettynytta regoliittia , polyn ja kivien seosta. Nama ovat Vestan pintakerrosta. Basalttilaava on tuottanut "ei-kasautuvia eukriitteja". "Kasautuvat eukriitit", jotka sisaltavat pyrokseenia , pigeoniittia ja plagioklaasia , ovat Vestan syvakivia. Diogeniitit, joissa on suuria ortopyrokseenirakeita , ovat Vestan syvakivia kaikkein syvimmalta. V-tyypin asteroidien koosta paatellen Vestan kuoren paksuus lienee 10 km.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta 4 Vesta .

• JPL Small-Body Database Browser: 4 Vesta (englanniksi)
• Views of the Solar System: Vesta (englanniksi)
• HubbleSite : Hubble Maps the Asteroid Vesta (englanniksi)
• HubbleSite : Hubble Reveals Huge Crater on the Surface of the Asteroid Vesta (englanniksi)
• Asteroid or Mini-Planet? Hubble Maps the Ancient Surface of Vesta : Hubble-avaruusteleskoopin marraskuussa 1994 ottamista kuvista koottu lyhyt video. (englanniksi)
• Adaptive optics views of Vesta from Keck Observatory (englanniksi)
• Planet candidates in the Solar System (artist's impression) (englanniksi)
• Ursa ^{[ vanhentunut linkki ]}