Sonic Youth

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sonic Youth
Tiedot
Toiminnassa 1981–2011
Tyylilaji vaihtoehtorock , post-punk , noise rock , indie rock
Kotipaikka New York , Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jasenet

Thurston Moore ,  laulu , kitara
Lee Ranaldo ,  laulu , kitara
Kim Gordon ,  laulu , kitara , basso
Steve Shelley ,  rummut
Mark Ibold ,  basso

Entiset jasenet

Jim O' Rourke, basso ( 2002 ? 2005 )
Bob Bert, rummut ( 1983 ? 1985 )
Richard Edson, rummut ( 1981 ?1982)

Aiheesta muualla
www.sonicyouth.com
Sonic Youth 2011

Sonic Youth oli vuonna 1981 perustettu yhdysvaltalainen vaihtoehtorock -yhtye. Yhtyeen jasenten innoittajia ovat muun muassa Glenn Branca , Velvet Underground , The Stooges , MC5 ja Patti Smith . Yhtye kaytti alkuvuosinaan paljon efekteja ja epasovinnaisesti viritettyja ja preparoituja kitaroita musiikissaan.

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yhtyeen perustaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Thurston Moore perusti vuonna 1977 kolmen muun New Yorkissa asuvan muusikon kanssa The Coachmen -nimisen yhtyeen, joka on kertonut soittaneensa progressiivista garagerokkia. Moore lahti kuitenkin yhtyeesta jo seuraavana vuonna innostuttaan punk rokista. [1] Binghamtonin yliopistossa opiskelevasta Lee Ranaldosta tuli the Coachmenin fani ja pian han ystavystyi Mooren kanssa. The Coachmenin jalkeen Moore liittyi Stanton Mirandan perustamaan CKM:aan, jossa soitti myos Kim Gordon. Pian Moore ja Gordon perustivat oman yhtyeen, jonka nimi muuttui ensin Male Bondingista Red Milkiin, kunnes vakiintui the Arcadiansiksi loppuvuodesta 1980. Mukana oli tuolloin myos Ann DeMarinis koskettimissa, kitarassa ja laulussa, mutta han erosi yhtyeesta pian. [2] Bandi soitti ensimmaisen keikkansa New Yorkin White Columns galleriassa Noise Fest-nimisessa tapahtumassa. Siella esiintyi myos Glenn Brancan useista sahkokitaroista koostuva ensemble, jossa Lee Ranaldo oli mukana. Moore pyysi keikkojen jalkeen Ranaldoa liittymaan yhtyeeseensa. Festivaalit jatkuivat viikon ja Ranaldolla vahvistettu The Arcadians esitti kolme biisia siella. Bandilla ei ollut tuolloin rumpalia, vaan jasenet vuorottelivat niissa, kunnes Richard Edson liittyi orkesteriin rumpujen taakse. Yhtyeen nimea vaihdettiin kuitenkin viela kerran: ensimmainen osa napattiin MC5:n Fred "Sonic" Smithilta, Youth puolestaan tuli siita, kun sen ajan reggae artistit liittivat sanan omaan nimeensa. Gordonin mukaan bandin jasenet olivat yksimielisia nimesta Thurston Mooren sen keksittya. [3]

1980-luku: Confusion Is Sex, Bad Moon Rising, Evol, Sister ja Daydream Nation [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Branca otti yhtyeen omalle Neutral-levymerkilleen ja yhtye paasi aanittamaan ensimmaista mini-LP:taan New Yorkin Radio City Halliin. Levy nauhoitettiin kahdessa paivassa joulukuussa 1981 ja julkaistiin maaliskuussa 1982 kantaen pelkkaa Sonic Youth -nimea. Vaikka yhtye on tunnettu omalaatuisista kitaranvirityksistaan, se on vaittanyt kayttaneensa ensimmaisella levytyksellaan normaalia viretta. [4] Ilmestyessaan levya ei juurikaan noteerattu, mutta se sai muutamia hyvia arvioita niilta toimittajilta, kelle Branca levya lahetti. Pian levytyksen jalkeen Richard Edson paatti keskittya menestyksekkaaksi muodostuneeseen nayttelijauraan ja hanen tilalleen tuli Bob Bert. Bandi harjoitteli samassa treenitilassa Swans-yhtyeen kanssa, josta seurasi ystavyys orkesterien valilla. Niinpa oli luontevaa, etta yhtyeet lahtivat yhdessa ensimmaiselle kahden viikon Yhdysvaltojen kiertueelle marraskuussa 1982. Sonic Youthin jasenet kritisoivat Bertin rumpujensoittoa ja tilalle tuli Jim Schlavunos kiertueen jalkeen. Schlavunosin kanssa alettiin nauhoittamaan ensimmaista pitkasoittoa. [5] Yhtyeen piti alunperin tehda mini-LP:n seuraajaksi vain single, mutta Wharton Tiersin 8-raita studiossa taltiointiinkin 7 kappaletta. Niinpa Neutral julkaisikin huhtikuussa 1983 Confusion Is Sex -nimisen pitkasoiton, jota taydennettiin Ranaldon tekemalla noise-kotiaanityksella, Freezer Burn -nimisella noise-palalla ja aiemmalta Swansin kanssa tehdylta kiertueelta nauhoitetulla the Stoogesin I Wanna Be Your Dog -patkalla. Jalkimmaisella soittaa Bob Bert rumpuja, kuten myos yhdella Tiersin studiossa nauhoitetulla kappaleella. Ilmeisesti Schlavunos erosi yhtyeesta nauhoitusten aikana ja Bert pyydettiin paikkaamaan. [6]

Yhtye tarvitsi kipeasti rumpalia, koska silla oli tulossa kahden viikon kiertue Euroopassa. Bert suostui jalleen liittymaan mukaan silla ehdolla, ettei hanta taas eroteta heti kiertueen jalkeen. He saivat hyvan vastaanoton Euroopassa, mutta samaan aikaan New Yorkin lehdisto tuntui jattavan syntyneen noiserock-scenen kokonaan huomiotta. Kuitenkin Village Voicen kriitikko Robert Christgau alkoi hyvin ikavalla tavalla haukkua tuota ilmiota. Lytattyaan Sonic Youthin keikan Thurston Moore uudelleennimesi yhtyeen Kill Yr Idols kappaleen muotoon I Killed Christgau With My Big Fuckin Dick . Erimielisyyksien osapuolet kuitenkin pian sopivat asian. [7] Seuraava Sonic Youth -julkaisu oli jalleen mini-LP. Bandin ensimmaiseksi eurooppalaiseksi levy-yhtioksi alkoi saksalainen Zensor-pienmerkki, mutta se ei ollut samantien valmis julkaisemaan koko Confusion Is Sex-levya. Niinpa talle Kill Yr Idols -levylle laitettiin kaksi kappaletta ko levylta ja kolmanneksi a-puolelle liveversio Shaking Hell -kappaleesta. B-puolta varten yhtye purkitti Tiersin studiossa talla kertaa suoraan 2-raitanauhalle kolme kappaletta: mini-lp:n nimikappaleen seka Brother James ja Early American -nimiset kappaleet. [8] Bandi palasi Eurooppaan loppuvuodesta 1983. [9] Talla Kill Yr Idols European Touriksi -nimetylla kiertueella se sai huonoja keikka-arvioita Sounds ja NME -lehdilta paljolti sen takia, etta laiteongelmiin turhautunut Moore hajoitteli niita. Moore ja Gordon menivat seuraavana vuonna naimisiin. [10]

Yhtyeelta ei ilmestynyt uutta studiolevya vuonna 1984, vain Mooren perustama Ecstatic Piece! -merkki julkaisi Sonic Death -nimisen kasetin, johon oli kasattu bandin livepatkia vuosilta 1981-83. Yhtye keikkaili tuona vuonna harvoin, koska se valmisteli talla kertaa rauhassa seuraavaa levyaan. Ennen nauhoituksia SY ryhtyi esittamaan levya kokonaisuudessaan keikoilla. Bandilla oli tassa vaiheessa kaytossa vain muutamia kitaroita, mutta uusissa kappaleissa taas oli uudenlaisia vireita. Niinpa yhtye ryhtyi viritystaukojen aikana soittamaan musiikkia kasetilta ja esimerkiksi patka the Stoogesin Not Right-kappaletta paatyi sitten kappaleiden valiin levylle asti. Studioon mentiin Martin Bisin ja John Erskinen johdolla syyskuussa 1984 ja nauhoitukset kestivat joulukuulle. Lydia Lunch tuli laulamaan duettoa Mooren kanssa kappaleelle Death Valley ´69 . [11] Kyseinen kappale enteilee muutaman muun levyn kappaleen ohella Sonic Youthin tyylin muuttumista hieman konventionaalisempaan suuntaan. Bandi vaihtoi levy-yhtioitaan, koska ei ollut saanut Neutral-merkilta levyjen myynnista royalteja. Yhdysvalloissa uuden levyn julkaisi Homestead Records, Euroopan pitkaaikaiseksi julkaisijaksi tuli Blast First, jonka Paul Smith perusti Britteihin pelkastaan sen takia, etta voisi jaella siella Sonic Youthin levyja. Yhtye on kuvannut maaliskuussa 1985 julkaistua Bad Moon Rising -levya americana-albumikseen teoksen kuvatessa erityisesti Yhdysvaltojen pimeita puolia. Liittyihan singlenakin julkaistu 'Death Valley ´69 Charles Mansonin kyseisena vuonna suorittamiin murhiin. Levy-arviot New Yorkissa olivat edelleen penseita, mutta levy sai Briteissa ylistysta ja moi kuudessa kuukaudessa 5000 kappaletta. Soitettuaan lahes vuoden Bad Moon Risingia keikoilla lahes kokonaisuudessaan Bob Bert kyllastyi ja lopetti. Tilalle otettiin Crucifucks-yhtyeessa soittanut Steve Shelley ilman koesoittoa. [12] Ennen eroamistaan Bert soitti kuitenkin viela tammikuussa 1985 Los Angelesin Venice-kaupunginosassa sijaitsevassa Radio Tokyossa nauhoitetulla singella Flower/Halloween . Single julkaistiin Briteissa loppuvuodesta 1985 ja Yhdysvalloissa alkuvuodesta 1986. Kaikintavoin vaihto sujui varsin jouhevasti: molemmat esiintyvat Death Valley ´69:sta tehdylla varsin verisella videolla, myoskin heitettiin kesakuussa 1986 keikka, jossa soittivat molemmat rumpalit ja lisaksi kaksi muuta rumpalia Butthole Surfers -yhtyeesta! [13]

Jalleen yhtyeella tuli ongelmia levy-yhtionsa kanssa. Mooren kerrotaan vitsina sanoneen, etta Blast First julkaisisi bandin livenauhoituksia kahtena 10" -levyna. Kun yhtio tarttui toimeen, bandi kielsi sita jatkamasta. Kuitenkin sittemmin Walls Have Ears -nimen saanut livetupla julkaistiin vuonna 1986 2000-kappaleen numeroituna painoksena, jonka jalkeen levysta ilmestyi epavirallisia painoksia. Tuplan ensimmainen levy on nauhoitettu yhta kappaletta lukuunottamatta Lontoon Yliopiston keikalta 30 lokakuuta 1985 Steve Shelleyn jo ollessa rumpalina. Toisella levylla soittaa puolestaan Bob Bert ja se on nauhoitettu Lontoon Hammersmith Palaisin keikalta saman vuoden huhtikuun 28. paivana. Virallisen deluxe-uudelleenjulkaisun Walls Have Ears sai vuoden 2024 helmikuussa. Vuonna 2012 ilmestyi Smart Bar - Chicago 1985 -niminen tuplalevy, joka sisalsi yhden ensimmaisista Steve Shelleyn keikoista bandin riveissa. [14]

Yhtyeelle oli syntynyt uutta materiaalia jo syksyn 1985 Euroopan kiertueella, mutta sen jalkeen se piti taukoa ja keskittyi uuden levyn kappaleiden saveltamiseen. Maaliskuussa 1986 he aloittivat jalleen aanittamisen Martin Bisin kanssa Before Christ-studiossa. Minutemen-yhtyeessa soittanut Mike Watt liittyi mukaan soittamaan bassoa kahdelle biisille: levylta loytyvalle In the Kingdom #19 -kappaleelle seka Starpower -singlen B-puolena julkaistulle Kim Fowleyn cover-kappaleelle nimeltaan Bubblegum . Watt oli juuri ennen tata levytysta menettanyt autokolarissa yhtyetoverinsa D Boonin ja han on kertonut, kuinka tarkeaa oli saada viettaa viikko Thurstonin ja Kimin sohvalla vain puhuen. Han oli lopettanut soittamisen Boonin kuoleman jalkeen ja vierailu Sonic Youthin levylle oli kimmoke aloittaa uudestaan. Levytyksen yhteydessa kaynnistyi yksi Sonic Youthin monista sivuprojektista ja se sai nimekseen Ciccone Youth. Yhtye kumpusi niin SY:n kuin Wattinkin Madonna-fanituksesta, joten SY teki version hanen Into the Groovey-laulustaan ja Watt puolestaan bandinsa kanssa kappaleesta Burnin` Up. Nama julkaistiin singlena saman vuoden lopussa. Uusi Sonic Youth levy sai nimekseen Evol ja sen julkaisi toukokuussa 1986 Yhdysvalloissa SST Records, mutta Euroopan julkaisijana jatkoi Blast First. Levyn kanteen tuli mustavalkokuva nayttelija Lung Legista. Kuva on otettu Richard Kernin Submit to Me-nimisesta elokuvasta. Sonic Youth esitti tulevan levyn materiaalia jo ennen julkaisua Austinissa, Texasissa, josta julkaistiin virallisen bootleg-CD:n nimella Live at the Continental Club vuonna 1992. [15] SST oli tuolloin arvostettu pienmerkki Yhdysvalloissa, sen listoilla oli mm. sellaisia bandeja kuin Black Flag, Husker Du, Minutemen ja Meat Puppets. [16] SY:n jasenet olivat jo pitkaan tunteneet vetoa yhtiota kohtaan, Lee Ranaldo on sanonut sen olleen levy-yhtio, jolle paasysta he olisivat valmiit tekemaan mita vain. Jos Bad Moon Rising oli valivaiheen levy, Evolilla yhtyeen uusi, melodisempi tyyli paasi kukoistukseensa! Kappaleiden sanoituksiin ilmestyi positiivisiakin julkisuuden henkiloita, tasta konkretiana Marilyn Moore -niminen laulu. SST:lle paasy nosti yhtyeen suurempaan tietoisuuteen Yhdysvalloissa ja isot musiikkilehdet alkoivat kirjoitella siita. The New York Timesin Robert Palmer kehui Sonic Youthin tekevan omaperaisinta kitararokkia sitten Jimi Hendrixin ja People-lehdessa kehuttiin Evolin "jatemusiikkia". [17] Levyn ilmestyessa yhtye lahti jalleen Euroopan kiertueelle ja jatkoi siita suoraan Yhdysvaltoihin. [18]

Yhdysvaltojen kiertueen jalkeen SY alkoi tehda Hollywoodissa musiikkia Ken Friedmanin ohjaamaan Made In USA -nimiseen elokuvaan. Mooren mukaan han sai puhelun elokuvan tuotantotiimin parilta nuorelta jasenelta ollessaan Gordonin kanssa kaymassa Los Angelesissa. Nama nuoret olivat innostuneet Evolilta loytyvasta Secret Girl -kappaleesta ja arvelivat sen sopivan elokuvan synkkaan ja outoon tunnelmaan paremmin kuin elokuvaan kaavaillun the Outlaws-yhtyeen musiikin. Moore ja Gordon pyysivat loput yhtyeen jasenet lansirannikolle ja he alkoivat demottamaan musiikkia SST:n yhtyeiden paljon kayttamassa Spinhead Studiossa. Osa naista demoista julkaistiin vuonna 2016 nimella Spinhead Sessions . Varsinaisen elokuvaan tulevan musiikin yhtye aanitti Hit City West-studiossa Los Angelisissa, jota esim. Motley Crue on kayttanyt. Elokuvan tarina kuitenkin muuttui tavallisemmaksi teinileffaksi eika yhtyeen musiikkia sitten kovin paljoa siina kaytettykaan. Elokuvan soundtrack-levyllekin paatyi vain Secret Girl. Yhtye kuitenkin julkaisi ison osan aanitettya musiikkia nimella Made In USA vuonna 1994. Levyn vinyyliversion ulkoasu muistutti Faustin ensimmaista levya. Molemmat on pakattu lapinakyvaan muoviin, jossa on painettua kuvaa tai tekstia ja molemmat vinyylit ovat kirkkaita. [19] [20]

Valittomasti elokuvaprojektin jalkeen SY ryhtyi saveltamaan tulevan levyn musiikkia. Levylle tulevaa White Cross -kappaletta oli tosin jo esitetty keikoilla jopa ennen Evol-levyn ilmestymista. [21] Yhtye paatti nauhoittaa seuraavan levynsa New Yorkin legendaarisessa Sear Soundissa, joka oli avattu jo vuonna 1963. [22] Aanitykset tehtiin maalis-huhtikuussa 1987 ja taman Sister -nimisen levyn julkaisivat jalleen SST ja Blast First kesakuussa 1987. Studion vanha putkitekniikka loi levylle hyvin kuusikymmentalukulaiset soundit erityisesti rumpujen osalta. Yhdeksan oman kappaleen lisaksi albumille tehtiin cover-versio Crime yhtyeen kappaleesta Hot Wire Of My Heart. Levyn kannessa oli useita pienia kuvia. Yhdessa kuvassa oli Richard Avedonin tytar, josta johtuen Avedon uhkasi haastaa yhtyeen oikeuteen. Kuva poistettiin myohemmista painoksista. Levy-yhtiot myos pelkasivat Disneyn oikeustoimia kuvasta, jossa on Mikki, Minni, Hessu ja Pluto, jonka vuoksi sen paalle piirrettiin spiraali. [23] Levyn tekoa ja sen nimea inspiroi tieteiskirjailija Philip K Dick, jonka kaksoissisko kuoli valittomasti syntyman jalkeen. Tama kuollut sisko vaivasi Dickia lapi hanen elamansa. Levya myytiin 60 000 kappaletta ja se oli ensimmainen yhtyeen levy, joka paasi Village Voice-lehden kriitikoiden top20 -listalle. [24] Levyn ilmestymisen myota bandi lahti jalleen kiertueelle Eurooppaan ja sielta Yhdysvaltoihin. SY soitti talla kiertueella myoskin ensimmaisen keikkansa Suomessa Revolution-klubilla 6. heinakuuta 1987. [25] Kotimaassaan yhtye ryhtyi soittamaan encorena aiemmin soitetun Hot Wiren ja I Wanna Be Your Dogin sijaan the Ramonesin kappaleita. Naita kuullaan myos Chicagosta lokakuussa taltioidulla keikalla, jonka bandi julkaisi vuonna 1991 nimella Hold That Tiger . Poikkeuksellisesti levylta ei julkaistu singelea, mutta alkuvuodesta 1988 ilmestyi eriskummallinen Master-Dik -nimea kantava e.p-levy. A-puolella on rytmikonetaustalla tehty levyn nimikappale, joka vaikuttaa enemman Ciccone Youth-tuotokselta Thurstonin viela sanoessa "We`re Ciccone".B-puolelta loytyy studioversio Ramonesin Beat On the Bratista, edellisen vuoden Euroopan kiertueen radionauhoituksia ja kokeellista musiikkia. Master-Dik -kappaleen bandiversio lisattiin jo aiemmin Sister-levyn CD:n bonuskappaleeksi. [26]

SY:n jasenet uhosivat vuosia levyttavansa koko the Beatlesin White Albumin. Tasta Pussy Galore-yhtyeen jasenet ottivat koppia ja levyttivat oman version Rolling Stonesin Exile on Main St:sta. [27] SY:n jasenetkin paattivat tarttua omaan ideaansa, mutta se lahtikin taysin eri suuntaan ja muodostuikin Ciccone Youth-projektiksi. Jaljelle jai oikeastaan vain tulevan levyn nimi: the Whitey Album . He ottivat Master-Dikissa kaytetyn rumpukoneen mukaan studioon marraskuussa 1987 ja jatkoivat leikkisien, kokeellisten kappaleiden tekoa seuraavan vuoden alkupuolelle. Levylle sisallytettiin myos kaksi aiemmin singlena julkaistua Ciccone Youth-tuotosta, mutta Mike Wattin Burnin Up on bandiversion sijasta hanen yksin demona tekemansa versio. Levy kuitenkin julkaistiin vasta tammikuussa 1989 sen jalkeen, kun "virallinen" uusi Sonic Youth levy oli ilmestynyt. Valittomasti Ciccone-projektin jalkeen SY ryhtyi saveltamaan uutta materiaalia. New Yorkin Green Streetin studioon yhdessa Nicholas Sansanon kanssa paastiin heinakuussa 1988 ja aanitykset kestivat elokuulle. [28] Aiemmasta SST:n hehkuttamisesta huolimatta yhtye tunsi tyytymattomyytta tatakin levy-yhtiota kohtaan, koska sekin oli jattanyt maksamatta bandille kuuluneita rahoja ja hoitanut muutenkin heidan asioitaan huonosti. SY alkoi tahyta tassa vaiheessa kohti isoja levy-yhtioita ja saikin Yhdysvalloissa sopimuksen EMI:n osittain omistaman Enigma-recordsin kanssa, jonka jakelua hoiti Capitol Records. [29] Uusi yhtio julkaisi Daydream Nation -tuplan lokakuussa 1988, Euroopassa julkaisun hoiti edelleen Blast First. Levyn jo ikoniseksikin muodostuneen kynttila-kannen maalasi Gerhard Richter. [30] Levy sai kriitikoilta suitsutusta, josta johtuen se nousi mm. NME, CMJ ja Melody Maker -lehtien listoille. Rolling Stone-lehden mukaan levy oli yksi sen vuosikymmenen parhaista. Myos levylta irrotettu single Teenage Riot -kappaleesta sai paljon radiosoittoa. Vuonna 2006 yhdessa 49 muun levyn kanssa se otettiin Yhdysvaltojen kansalliskirjaston kokoelmiin. Kaikesta huolimatta Enigmakaan ei pystynyt hoitamaan levyn jakelua kunnolla ja yhtye alkoi tosissaan etsia sopimusta ison levy-yhtion kanssa. [31] Levyn myota yhtye lahti jalleen kiertueille Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Kiertaminen jatkui seuraavana vuonna, jolloin bandi meni ensimmaisen kerran niin Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Japaniin kuin Neuvostoliittoonkin. [32] Kahdesta huhtikuun Moskovan-keikasta julkaistiin Venajalla vuonna 2019 tupla-levy Live In Moscow. [33]

1990-luku: Goo, Dirty, Experimental Jet Set, Trash & No-Stars, Washing Machine ja a Thousand Leaves [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1989 Sonic Youth teki sopimuksen Geffen Recordsin kanssa. Ilmeisesti bandi repi huumoria tulevista "itsensa myymis"-syytoksista antamalla tulevan levynsa tyonimeksi Blowjobin. Bandi demotti tulevan levyn kappaleita marraskuussa 1989 Waterworks studiossa. Nama demot yhtye julkaisi fanclubinsa kautta vuotta myohemmin. Varsinainen levytys aloitettiin seuraavan vuoden puolella New Yorkissa Sorcecer Sound ja Greene St. -studioissa yhdessa Nick Sansanon ja Ron Saint Germainin kanssa. Goo -niminen levy ilmestyi samana vuonna 26. kesakuuta. Kannen ikonisen kuvan on piirtanyt Raymond Pettibon. Vaikka Public Enemyn Chuck D:n tahdittama ja singlenakin julkaistu Kool Thing lahenee arenarokkia, sisaltaa levy entiseen tapaan myos noisea. [34] Kool Thingista on sittemmin tullut yhtyeen tunnetuin kappale, josta johtuen se paasi myos Guitar Hero III ja Rock Band -videopeleihin. [35] Geffen sopimuksen aikoihin SY auttoi myos fanittamaansa Nirvanaa breikkaamaan ja pian tuokin yhtye teki sopimuksen saman yhtion kanssa. [36] Yhdessa bandit lahtivat Pohjois-Amerikan kiertueelle heti Goon ilmestymisen jalkeen, jonka jalkeen suunnattiin Eurooppaan. Sielta palattiin pian takaisin Pohjois-Amerikkaan ja Kalifornian Irvenen keikalta nauhoitettiin viisi livekappaletta tulevaa Dirty Boots -e.p:ta varten. Tammikuussa 1991 yhtye lahti lamppariksi Neil Young Smell the Horse-kiertueelle. Vuonna 1991 yhtye julkaisi tekemansa videot kaikkiin Goo-albumin kappaleisiin. Samana vuonna yhtye teki uuden kiertueen Nirvanan kanssa Euroopassa, josta Dave Markey kuvasi elokuvan 1991: The Year Punk Broke. [37]

Sonic Youth esitti tulevan levynsa materiaalia jo syksyn 1991 kiertueella, jota kuullaan myoskin Dave Markeyn elokuvassa. Marraskuussa he ryhtyivat tekemaan 8-raitaversioita uusista kappaleista Hobokenissa. Helmikuussa 1992 alkoivat varsinaiset uuden levyn aanitykset Magic City-studiossa New Yorkissa Butch Vigin kanssa, joka oli tuottanut edellisena vuonna Nirvanan Nevermindin. He tekivat talla kertaa huomattavasti vahemman paallekkaisaanityksia kuin Goo:lla, josta johtuen tuloksesta tuli paljon kirkkaampi. Yleensa bandi soitti kaikki yhtaaikaa ja kaytti samassa biisissa vain yksia ottoja, mutta talla levylla levyn miksannut Andy Wallace kaytti samassa kappaleessa useita Steve Shelleyn soittamia rumpuottoja. Kaikintavoin tuloksena syntyi kuitenkin hyvin Sonic Youthin livesoundia kuvaava levy. Levytetysta 19 kappaleesta perati 16 paatyi albumin vinyyliversiolle, josta johtuen se julkaistiin tuplana. Stalker -kappale loytyy vain LP-versiolta. Kolmatta kertaa yhtye otti mukaan myos lainabiisin: se on talla kertaa The Untouchables-yhtyeen Nic Fit . Yhtyeessa soitti Alex MacKaye, jonka veli Ian puolestaan tuli vierailemaan Youth Against Fasicm -kappaleeseen. Dirty -niminen levy julkaistiin 21. heinakuuta 1992. [38] Yhtye julkaisi levyn aloittavasta 100 % -laulusta hyvin trendikkaan skeittivideon, jonka ohjasi vastaavia tehnyt Spike Jonze ja jossa oli mukana skeittaava nayttelija Jason Lee. Kappaleen teksti kuten myos levylta loytyvan JC -biisin lyriikat kasittelevat bandin roudarina toimineen Joe Colen murhaa. [39] Levyn kannet suunnitteli Gordonin pitkaaikainen taitelijaystava Mike Kelley. Kansista loytyy kuvia hieman oudonoloisista pehmoelaimista. Joissakin CD-versioissa oli mukana nimeen viittava kuva, jossa performanssitaiteilijat Bob Flanagan ja Sherry Rose kayttavat alasti hyvakseen pehmoelamia. 4. Syyskuuta Sonic Youth esiintyi ensimmaista kertaa amerikkalaisessa televisio-ohjelmassa, joka oli Late Night with David Letterman. Valittomasti televisioesiintymisen jalkeen he aloittivat Pretty Fucking Dirty-kiertueen Pohjois-Amerikassa, jonka lamppareina toimi mm. Pavement, Royal Trux, the Boredoms ja the Jon Spencer Bluex Explosion. Marraskuussa he suuntasivat Eurooppaan. Kiertueen yhteydessa he kavivat esiintymassa myos Later With Jools Holland-ohjelmassa. [40] 12. marraskuuta Sonic Youth saapui jalleen Suomeen. Talla kertaa keikka oli Tavastialla. Vuoden 1993 alusta yhtye suuntasi Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Japaniin, josta suunnattiin jalleen Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. [41]

Valittomasti Dirty-kiertueen paatyttya maaliskuussa 1993 yhtye ryhtyi saveltamaan uutta materiaalia. Viimeisimmilla kiertueilla mukana olleiden Pavementin, Royal Truxin ja Sebadohin musiikin hienoudet ja pienempi aanenvoimakkuus vaikuttivat varmastikin tulevan levyn kappaleisiin. Uutta materiaalia esiteltiin ensimmaisen kerran Ecstatic Piece! Caravan of Stars -keikalla 5 kesakuuta 1993 Yhdysvalloissa. Heinakuussa uusien kappaleiden kera jatkettiin Eurooppaan. Taman kiertueen jalkeen yhtye piti muutamaa keikkaa lukuunottamatta puolentoista vuoden tauon esiintymisissaan. Syyna oli se, etta Moorelle ja Gordonille syntyi tytar Coco Hayley Gordon Moore heinakuussa 1994. Tata ennen kuitenkin mentiin studioon. Tuottajaksi tuli jalleen Butch Vig, mutta studioksi valittiin sama Sear Sound, jossa Sister nauhoitettiin. Bandi on vitsaillutkin nauhoittaneensa Sisterin 16-raitanauhojen paalle. Vitsin vahvistukseksi levylla kuullaan hiljaisena alla koko Sister-albumi! Levy julkaistiin pian nauhoitusten jalkeen nimella Experimental Jet Set, Trash & No-Stars huhtikuussa 1994. [42] Moni odotti varmasti uudesta levysta, etta se jatkaa Dirtyn raskaammilla, mainstream rockiin kurkottelevilla linjoilla. Kuitenkin jo studion valinta osoitti, etta Sonic Youth oli paattanyt tehda erilaisen levyn. Talla kertaa Vigin taysin livena nauhoittama yhtye soundaa hyvin raa´asti muistuttaen yhtyeen pienmerkeille tekemia levyja. Levyn kappaleista vain Bull In the Heather julkaistiin singlena, josta tehdyssa videossa tanssii Bikini Kill-yhtyeen Kathleen Hanna. Kaikesta huolimatta levy moi hyvin nousten Yhdysvaltojen Billboard 200:n sijalle 34 ja Brittien albumilistan kymmenenneksi. [43] Yhtyeen jaadessa esiintymistauolle jasenet keskittyivat muihin projekteihinsa. Thurston Moore julkaisi ensimmaisen varsinaisen soololevynsa nimeltaan Psychic Heart vuonna 1995. [44]

Sonic Youth aloitti uuden levyn nauhoitukset tammikuussa 1995 Easley studiossa Memphisissa John Siketin kanssa. Albumin nauhoitusten aikaan he miettivat vakavasti nimen vaihtamista Washing Machineksi, mutta siita tuli sitten kuitenkin uuden levyn nimi. Huhtikuussa he palasivat keikoille, joista ensimmaisia olivat Yhdysvaltojen yliopistojen ja korkeakoulujen muutamat keikat. Nailla keikoilla yhtye esitti tulevan levyn materiaalia instrumentaalina, mista syntyi kaytanto seuraavien levyjenkin suhteen. Toukokuussa bandi oli R.E.M:in Monster-kiertueen lammittelybandina. [45] Heinakuussa kaynnistyi Yhdysvaltoja kiertava Lollapalooza-kiertue, jonka paaesiintyjana oli Sonic Youth. Muita esiintyjia olivat mm. Hole, Cypress Hill, Pavement ja Sinead O´Connor. [46] Kiertuetta parodioitiin the Simpsonsin vuoden 1996 jaksossa nimeltaan Homerpalooza. Yhtyeen jasenet esiintyivat jaksossa piirrettyina ja he antoivat hahmoille omat aanensa. Bandi teki myos sen ohjelman loppumusan. [47] Yhtye kavi esiintymassa kolmannen kerran David Letterman Showssa 22 syyskuuta, jonka jalkeen Washing Machine julkaistiin. Jalleen yhtyeen tyyli muuttui edellisesta levysta: uusi albumi sisalsi pitkia noise-jamitteluja ja erittain vahan lyhyita kappaleita. Pidemmista biiseista syntyikin uusi normi. Levyn kannesta on jalleen muodostunut ikoninen: siina nahdaan kahdella fanilla paallaan siniset Washing Machine-paidat. Kuva on otettu huhtikuun korkeakoulukeikoilta. Levyn ilmestymisen jalkeen yhtye jatkoi ensin pienilla esiintymisilla Yhdysvaltojen teattereissa ja klubeissa, joista suunnattiin ensin Aasiaan ja sitten viimein vuoden 1996 alussa Eurooppaan. Euroopasta yhtye palasi keikoille Yhdysvaltoihin, joista mainittavimpia oli esiintyminen Tiibetin vapauden puolesta San Franciscossa 16 kesakuuta 1996. Yhtye palasi viela Eurooppaan esiintyen ensimmaista kertaa Unkarissa ja Israelissa. Lahes kaksi vuotta jatkuneen kiertamisen jalkeen yhtye paatti pitaa ansaitun tauon. [48]

Vuoden 1996 yhtye sai valmiiksi oman studion New Yorkiin, joka nimettiin Echo Canyoniksi. Oma studio vapautti bandin nauhoittamaan uutta materiaalia sen ensimmaisista nuoteista lahtien. Ensimmaiseksi studiossa aanitettiin kolme kappaletta Suburbia-nimiseen elokuvaan. Yksi naista oli varhaisversio tulevan levyn Sunday-kappaleesta. Oman studion myota yhtye paatti ryhtya julkaisemaan haluamaansa materiaalia omalla SYR-merkilla. Mainittavimpia SYR-levyista on vuonna 1999 julkkaistu SYR4: Goodbye 20th Century , jolla yhtye versio niinkutsutun nykytaidemusiikin klassikoita yhdessa useamman nykytaidemusiikin pioneerin kanssa seka SYR6: Konsertas Stan Brakhage Prisiminumui , jossa bandi improvisoi samaanaikaan esitettyjen Stan Brakhagen mykkaelokuvien kanssa. Erikoista SYR-julkaisuissa on se, etta niiden kaikkien tekstit on kirjoitettu eri maiden kielilla esim. SYR1:sen tekstit ovat ranskaksi, SYR2:sen hollaniksi yms. 1 maaliskuuta koko yhtye ilmaantui Thurston Mooren soolokeikalle New Yorkissa ja he aloittivat edellisen levyn tapaan esittamaan tulevan levyn materiaalia instrumentaalina, myoskin vain SYR-levyilla julkaistua materiaalia. Bandi sai uuden levyn nauhoitukset valmiiksi alkuvuodesta 1998. Jostain syysta Geffen siirsi uuden levyn julkaisua, josta johtue Steve Shelley paatti julkaista pienen vinyylipainoksen uutta a Thousand Leaves -levya omalla My So Called Records-merkillaan. Geffen sai viimein CD-version kauppoihin 12. toukokuuta, jolloin Sy oli jo kiertamassa Yhdysvaltoja albumin tiimoilta. Kiertuetta jatkettiin jalleen Eurooppaan, Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Japaniin. [49] Levy sai positiivista kritiikkia, [50] muttei ollut myyntimenestys. [51]

2000-luku: NYC Ghosts & Flowers, Murray Street, Sonic Nurse, Rather Ripped ja the Eternal [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Kaksi seuraavalle levylle tulevaa kappaletta esitettiin ensimmaisen kerran 13 kesakuuta 1999 New Yorkissa. Muutaman viikon paasta seuraavalla keikalla Berkleyssa yhtye esitti ne jalleen, jonka jalkeen tapahtui jotakin hyvin odottamatonta: yhtyeen keikkabussi monine soittimineen varastettiin! Viitta seuraavaa konserttia ei kuitenkaan peruttu, vaan yhtye hoiti ne lainakamoilla. Keikkojen jalkeen yhtye kaiveli studiostaan vanhoja kitaroita, joilla ei ollut soittanut vuosikausiin ja jatkoi uusien biisien saveltamista. Tilanne vaikutti luonnollisesti uuteen materiaaliin, koska varastetussa bussissa oli ollut aivan uniikeiksi modifoituja soittimia. Muutamien Yhdysvaltojen keikkojen jalkeen bandi alkoi nauhoittaa uuden levyn materiaalia omassa studiossaan yhdessa Wharton Tiersin kanssa. Pian mukaan tuli Jim O´Rourke, joka oli vieraillut kahdella aiemmin ilmestyneella SYR-julkaisulla. O´Rourke liittyi yhtyeeseen pian levynteon jalkeen soittamaan bassoa. 8. huhtikuuta 2000 SY soitti ensimmaisilla All Tomorrow Parties-festivaaleilla Pontis Camber Sands Holiday Parkissa Ryen kaupungissa Englannissa. He esittavat setin ensimmaisena 23-minuuttisen improvisaation, joka nimettiin vuonna 2008 J`Accuse Ted Hughesiksi ja julkaistiin SYR7-levylla. Muut keikan kappaleet olivat uuden levyn materiaalia. NYC Ghosts & Flowers julkaistiin 16. toukokuuta 2000. [52] Pitchforkin Brent DiCrescenzon mukaan yhtye raapi uudelle ison yhtion levylleen kasaan Yoko Onon, Glenn Brancan ja Allen Ginsbergin. [53] Pian yhtye lahti jalleen Yhdysvaltojen kiertueelle, josta suunnattiin Eurooppaan. Elokuussa SY oli Pearl Jamin lammittelijana heidan Binaural-kiertueellaan. Lokakuussa bandi osallistui Ruotsissa Ystadin taideteatterin ja gallerioiden viikon kestavaan Kulturbro-tapahtumaan vierainaan mm. Mats Gustafsson ja Loren Mazzacane Connors. Se keikka nauhoitettiin, jolla vieraili Gustafsson ja julkaistiin vuonna 2004 Hidros 3 (to Patti Smith) -nimella. Talla keikalla esiintyjat olivat omissa huoneissaan, joista vain oli otettu yksi seina pois, jotta yleiso nakisi heidat. Loppuvuodesta yhtye suuntasi ensimmaista kertaa Brasiliaan ja Argentiinaan. [54]

Sonic Youthin aloittaessa uuden levyn teon syyskuussa 2001 jotakin odottamatonta jalleen tapahtui: WTC:n iskut! Heidan piti esiintya lokakuussa toisilla All Tomorrow Parties-festivaaleilla, mutta naita siirrettiin seuraavan vuoden maaliskuulle. He saivat uuden levyn nauhoitukset valmiiksi pian festivaalien jalkeen ja Murray Street -niminen levy julkaistiin kesakuussa 2002. [55] Monet kriitikot sanoivat levyn olevan yhtyeen paluuta muotoon. [56] Valittomasti levyn julkaisun jalkeen lahdettiin jalleen kiertueelle Eurooppaan ja sielta takaisin Yhdysvaltoihin. Vuonna 2003 bandi kiersi Japania ja Yhdysvaltoja. Samana vuonna yhtye esiintyi viimeisen kerran Suomessa 12. heinakuuta Ilosaarirockissa. [57] Jo Japanin kiertueella esitettiin uutta Mariah Carey & the Arthur Doyle Hand Cream-nimista kappaletta. Alkuvuodesta 2004 yhtye aanitti jalleen omassa studiossa uuden levyn. Koska levyn kannessa paatettin kayttaa Richard Princen maalaamia hoitaja-maalauksia, sai levy nimekseen Sonic Nurse n. Levy julkaistiin saman vuoden kesakuussa. [58] Myos jo edellisena vuonna esitetty Mariah Carey kappale tuli mukaan levylle. Siina kommentoitiin humoristisesti kyseisen naislaulajan elamaa ja taman suhdetta rappari Eminemiin, mutta oikeustoimien pelossa kappaleen nimi muutettiin muotoon Kim Gordon & the Arthur Doyle Hand Cream . [59] Jalleen lahdettiin kiertueelle Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. [60]

Vuonna 2005 tehtiin jalleen viiden keikan kiertue Japaniin. Saman vuoden kesalla yhtye kiersi Euroopan festivaaleja. [61] Talla kiertueella yhtye alkoi esittaa uuden levyn materiaalia. [62] Lokakuussa Los Angeles CityBeat uutisoi, etta yhtye sai takaisin osan vuonna 1999 varastetuista soittimista ja pystyi kayttamaan niita tulevalla levylla. Tyonimena levylla oli tuolloin Sonic Life [63] Jim O`Rourke paatti saman vuoden joulukuussa muuttaa Japaniin ja erota yhtyeesta. Nelijaseninen yhtye paatti palata kolmatta kertaa Sear Soundiin tekemaan uutta levya. Lisa-aanityksia tehtiin omassa Echo Canyon- ja J Mascisin omistamassa Bisquiteen-studiossa. Uusi Rather Ripped -nimen saanut levy julkaistiin 13 kesakuuta 2006. [64] Levy jatkoi kahden edellisen levyn melodisilla linjoilla, mutta sisalsi pitkasta aikaa varsin lyhyita kappaleita. [65] Levynjulkaisua seurasi Yhdysvaltojen kiertue seka lyhyt kiertue Eurooppaan. [66] Kun yhtyeen Daydream Nation -levy paasi vuonna 2006 osaksi Yhdysvaltojen kansalliskirjastoa, paatti bandi ryhtya soittamaan levya kokonaisuudessaan seuraavana vuonna Yhdysvalloissa ja Euroopassa. [67] Vuonna 2006 julkaistiin harvinaisuuskokoelma The Destroyed Room: B-Sides & Rarities, joka jaikin sitten bandin viimeiseksi Geffenille. [68]

Vuonna 2008 Thurston Moore ilmoitti, etta yhtye on joutunut tekemaan suuren levy-yhtion kanssa liikaa kompromisseja ja haluaa tasta johtuen palata indie-levymerkille. [69] He olivat tyytymattamia siihen, kuinka Geffen hoiti viimeisimpien levyjen julkaisemiset, bandin taytyi mm. julkaista levyjen vinyyliversiot omalla Goofin-levymerkillaan. [70] [71] Samana vuonna yhtye oli rakentanut Hobokeniin uuden Echo Canyon West-studion ja he aloittivat uuden levyn nauhoitukset siella yhdessa John Agnellon kanssa. Levynteon yhteydessa bandiin liittyi basistiksi Pavement-yhtyeesta tuttu Mark Ibold. [72] Jo syyskuussa 2008 Matator Records ilmoitti, etta se julkaisee tulevan The Eternal -nimisen levyn kevaalla 2009. [73] Levy ilmestyikin sitten 9. kesakuuta 2009, suoraan yhtion sivuilta levyn tilanneet saivat mukana bonuslivelevyn nimeltaan Live at The Battery Park `08 . [74] Vuosina 2009-2010 yhtye kiersi Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. [75]

Viimeiset vuodet ja bandin hajoaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Alkuvuodesta 2010 Sonic Youth teki ilman Iboldia musiikkia ranskalaiseen Simon Werner a Disparu -elokuvaan. Aanitysten tuloksia julkaistiin seuraavana vuonna SYR9-levylla, jonka jalkeen yhtyeelta ei ole tullut uutta musiikkia. [76] Vuonna 2011 yhtye teki viiden konsertin Etela-Amerikan -kiertueen, joka jai SY:n viimeiseksi. [77] Vuonna 2023 julkaistiin bandin viimeisesta Yhdysvaltojen keikasta tuplalevy Live In Brooklyn 2011 . [78] Valittomasti Etela-Amerikan kiertueen jalkeen 14.11.2011 Thurston Moore ja Kim Gordon ilmoittivat eroavansa. Samassa yhteydessa Matadorin sivuille kerrottiin yhtyeen tulevaisuuden suunnitelmien olevan epavarmoja. Marraskuussa lopussa Lee Ranaldo kertoi bandin menevan taolle joksikin aikaa. [79] 2013 Ranaldo kertoi, etta luulee, ettei Sonic Youth tee koskaan paluuta, koska Thurstonin ja Kimin valit ovat edelleen huonot. [80] Kim Gordon julkaisi Tytto bandissa-kirjan vuonna 2015, jossa kasittelee uraansa Sonic Youthissa seka avioeroaan Mooresta. [81]

Muu toiminta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Bandin jasenet toimivat aktiivisesti myos bandin ulkopuolella. Thurston Moore ja Lee Ranaldo ovat julkaisseet runokirjoja, Kim Gordon on pitanyt taidenayttelyita ja Steve Shelley pyorittaa omaa levymerkkia. Mark Ibold on ennen Sonic Youthia vaikuttanut Pavementissa . Jasenilla on myos lukuisia sivuprojekteja, kuten Free Kitten , Two Dollar Guitar ja Dream/Aktion Unit.

Kokoonpano [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Entiset jasenet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Bob Bert, rummut (1983?1985)
  • Richard Edson, rummut (1981?1982)
  • Anne DeMarinis, koskettimet (1981)
  • Jim O’ Rourke, kitara ja basso (2002?2005)
  • Jim Sclavunos, rummut (1982?1983)

Diskografia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Studioalbumit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

EP:t [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Sonic Youth (Neutral, 1982)
  • Kill Yr Idols ( Zensor Records , 1983)
  • Whore's Moaning (Geffen, 1993 )
  • TV Shit (Ecstatic Peace!, 1994, yhdessa Yamatsuka Eyen kanssa)
  • SYR1: Anagrama (SYR, 1997)
  • SYR2: Slaapkamers Met Slagroom (SYR, 1997 )
  • SYR3: Invito Al ?ielo (SYR, 1998)
  • Silver Session for Jason Knuth (Sonic Knuth Recordings, 1998)
  • In the Fishtank 9 (Konkurrent, 2002, yhdessa The Exin ja Instant Composers Poolin kanssa)
  • SYR6: Koncertas Stan Brakhage Prisiminimui (SYR, 2005 )

Kokoelmat [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Muita [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Sonic Youth Suomessa [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Yhtye on esiintynyt Suomessa kolmesti:

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Taman artikkelin tai sen osan viitteita on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi , esimerkiksi siirtamalla linkit viitemallineille .
  1. ↑ https://thurstonmoore.weebly.com/the-coachmen.html
  2. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  3. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  4. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  5. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  6. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  7. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  8. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  9. ↑ http://www.sonicyouth.com/mustang/cc/1983.html
  10. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  11. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  12. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  13. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  14. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  15. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  16. ↑ https://goner-records.com/collections/sst-records
  17. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  18. ↑ http://www.sonicyouth.com/mustang/cc/sytour.html
  19. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  20. ↑ https://www.discogs.com/release/1489454-Faust-Faust
  21. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  22. ↑ https://www.soundonsound.com/music-business/sear-sound-new-york
  23. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  24. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  25. ↑ http://www.sonicyouth.com/mustang/cc/sytour.html
  26. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  27. ↑ http://www.pop-catastrophe.co.uk/pussy-galore-exile-on-main-st-cassette-us/
  28. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  29. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  30. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  31. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  32. ↑ http://www.sonicyouth.com/mustang/cc/sytour.html
  33. ↑ https://www.discogs.com/release/14501746-Sonic-%D0%AE%D0%BD%D0%BE%D1%81%D1%82%D1%8C-Live-In-Moscow
  34. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  35. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  36. ↑ https://blog.ha.com/when-nirvana-opened-for-sonic-youth/
  37. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  38. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  39. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  40. ↑ lahteen linkki
  41. ↑ http://www.sonicyouth.com/mustang/cc/sytour.html
  42. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  43. ↑ https://medium.com/udiscover-music/experimental-jet-set-trash-and-no-star-a-sonic-youth-masterpiece-3caf15b064f0
  44. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  45. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  46. ↑ http://www.sonicyouth.com/mustang/cc/sytour.html
  47. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  48. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  49. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  50. ↑ https://www.allmusic.com/album/a-thousand-leaves-mw0000596964
  51. ↑ https://albumism.com/features/sonic-youth-a-thousand-leaves-album-anniversary
  52. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  53. ↑ https://pitchfork.com/reviews/albums/7342-nyc-ghosts-flowers/
  54. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  55. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  56. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  57. ↑ http://www.sonicyouth.com/mustang/cc/sytour.html
  58. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  59. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  60. ↑ http://www.sonicyouth.com/mustang/cc/sytour.html
  61. ↑ http://www.sonicyouth.com/mustang/cc/sytour.html
  62. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  63. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  64. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  65. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  66. ↑ http://www.sonicyouth.com/mustang/cc/sytour.html
  67. ↑ https://www.wired.com/2007/06/sonic-youth-sti/
  68. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  69. ↑ https://thequietus.com/news/sonic-youth-confirm-independent-future/
  70. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  71. ↑ https://www.discogs.com/label/34182-Goofin-Records?sort=year&sort_order=asc
  72. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  73. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  74. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  75. ↑ http://www.sonicyouth.com/mustang/cc/sytour.html
  76. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  77. ↑ http://www.sonicyouth.com/mustang/cc/sytour.html
  78. ↑ http://sonicyouth.com/mustang/lp/index.html
  79. ↑ https://thevogue.com/artists/sonic-youth/#bio
  80. ↑ https://www.youtube.com/watch?v=VtozHeKGLS4
  81. ↑ https://www.hs.fi/kulttuuri/kirja-arvostelu/art-2000002808386.html

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sonic Youth .
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sonic_Youth&oldid=22411089 ”