Depeche Mode
Depeche Mode esiintymassa Barcelonassa vuonna 2006.
Tiedot
Toiminnassa	1980 –
Tyylilaji	synthpop , new wave , alternative dance , electronic rock , dancepop , dancerock , alternative rock , industrial rock , poprock , rock
Kotipaikka	Basildon , Essex , Iso-Britannia
Laulukieli	englanti
Jasenet	Martin Gore , kitara, koskettimet, taustalaulu Dave Gahan , laulu Christian Eigner , rummut (ei virallinen jasen) Peter Gordeno , koskettimet, taustalaulu (ei virallinen jasen)
Entiset jasenet	Alan Wilder , koskettimet, rummut (1983?1995) Vince Clarke , koskettimet (1980?1982) Andrew Fletcher , koskettimet (1980-2022)
Levy-yhtio	Mute Records
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OK Nimi-testi OK

Depeche Mode on vuonna 1980 perustettu brittilainen elektronista musiikkia soittava yhtye. Se aloitti uransa kevyella syntikkapopilla uusromantiikan ollessa suosionsa aallonharjalla. Myohemmin yhtye siirtyi monipuolisempaan elektroniseen musiikkiin yhdistaen siihen rockia ja perinteisempia soittimia. Yhtyeen alkuperaisjasenet ovat Dave Gahan , Martin Gore , Andy Fletcher ja Vince Clarke . Talla hetkella yhtyeen muodostavat Gahan and Gore.

Depeche Mode oli myynyt vuoteen 2006 mennessa yhteensa 100 miljoonaa albumia ja singlea, mika tekee Depeche Modesta maailman menestyneimman elektronisen musiikin yhtyeen. Depeche Mode on vieraillut Suomessa kuusi kertaa, vuosina 1998, 2001, 2006, 2010, 2013 ja 2018.

Historia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Depeche Moden juuret ulottuvat vuoteen 1976, jolloin Vince Clarke ja Andrew Fletcher perustivat yhtyeen nimelta No Romance in China. Yhtyeesta ei muodostunut menestystarinaa, ja vuonna 1979 Vince Clarke perusti Martin Goren kanssa uuden yhtyeen nimelta French Look. Yhtye sai uudeksi nimekseen Composition of Sound, kun Fletcherin tuli mukaan. Vuonna 1980 Vince Clarke tutustui Dave Gahaniin hanen esiintyessaan paikallisella klubilla. Gahan liittyi yhtyeeseen samana vuonna, ja Depeche Mode oli syntynyt. Yhtyeen uusi nimi otettiin ranskalaisesta muotilehdesta nimelta Depeche-mode.

Depeche Mode solmi suullisen levytyssopimuksen Daniel Millerin Mute Records -levy-yhtion kanssa. Yhtio julkaisikin Depeche Moden debyyttialbumin Speak & Spellin vuonna 1981. Levyn kappaleet ovat kahta lukuun ottamatta Vince Clarken kirjoittamia. Pian albumin julkaisun jalkeen Vince Clarke jatti yhtyeen musiikillisista erimielisyyksista johtuen ja keskittyi enemman omiin projekteihinsa, joita olivat Yazoo , The Assembly ja Erasure . Speak & Spell -albumilta julkaistiin perati kolme singlea: ”Dreaming of Me”, ”New Life” ja ” Just Can't Get Enough” . Viimeksi mainittu on ollut yhtyeen keikkaohjelmistossa myohempinakin vuosikymmenina.

Clarken lahdon jalkeen Martin Gore otti vastuun yhtyeen kappaleiden kirjoittamisesta, ja trio julkaisi A Broken Frame -levyn vuonna 1982. Kiertueille Vince Clarken tilalle tuli Alan Wilder . Wilder oli rekrytoitu Melody Maker -lehden kautta lyhyella hakuilmoituksella "synthesizer, name band". Han ei ollut mukana A Broken Frame -levyn teossa, mutta pian hanesta tuli tarkea osa Depeche Modea. Wilder kirjoitti yhtyeelle joitakin kappaleita 1980-luvun aikana, mutta enemman han vaikutti Depeche Modelle ominaisen soundin syntymiseen.

A Broken Frame -levylta julkaistiin singlena ”See You”, joka nousi Yhdistyneen kuningaskunnan singlelistalla korkeimmillaan sijalle 6 ja menestyi myos Suomessa. Toinen singlejulkaisu ”Leave in Silence” seka albumin paattava ”The Sun And The Rainfall” loivat uskoa yhtyeen tulevaisuuteen Clarken lahdon jalkeen. Ne poikkesivat seka soundillisesti etta sanoituksellisesti yhtyeen aiemmasta, huomattavasti yksinkertaisemmasta popmusiikista. ^[1]

Vuonna 1983 ilmestyneelta albumilta Construction Time Again tunnetaan parhaiten singlejulkaisu ” Everything Counts ”. Sanoitus kasitteli bisnesmaailman ja tyoelaman kovuutta. Musiikillisesti kappale edusti yhtyeelta taysin uudenlaista tyylia. Albumilta julkaistiin myos toinen single ”Love, In Itself”. Levylla kaytettiin runsaasti samplattyja metalliputkia, erilaisia rysahdyksia ja muita aaniefekteja, joita aanitettiin muun muassa Lontoon kaduilla, rautatieasemilla ja tehtaissa. Kappaleiden sanoituksissa kasiteltiin esimerkiksi tyovaenluokan ankaria oloja (”Pipeline”) ja arvosteltiin thatcherilaista hallitusta. Levy oli myos ensimmainen albumi, jolla Alan Wilder soitti. Yhtye aanitti talla ja viela seuraavallakin albumilla siten, etta koskettimet soitettiin studiossa livena miksauspoytaan yhdistettyjen vahvistimien kautta. Nain saatiin aikaan omintakeinen soundi. ^[2]

Albumia edelsi merkittava singlejulkaisu, ”Get the Balance Right”. Tyovaenluokan asiat ja Thatcherin hallituksen kritiikki olivat myos taman levyn tekstien aiheina. Musiikillisesti single vei yhtyetta uuteen suuntaan ja antoi viitteita seuraavien albumien tyylista. Alan Wilder oli talla levylla ensi kertaa mukana. Levysta tehtiin ensimmaista kertaa dj-kayttoon suunnattu 12-tuumainen maxisingle. ^[3] Kappale julkaistiin albumimuodossa vasta vuoden 1986 Singles -kokoelmalla.

Vuonna 1984 ilmestyi albumi Some Great Reward . Levylla on kuultavissa Depeche Moden industrial -musiikista ottamat musiikilliset vaikutteet. Albumilta julkaistiin singlena kaksi klassikoksi kohonnutta kappaletta, ”People Are People ” seka ”Master and Servant ” , jonka sanoitukset herattivat Britanniassa ja muuallakin maailmassa suurta kohua. Goren tekstit alkoivat saada synkkia savyja.

Vuonna 1986 julkaistiin Black Celebration , jota pidetaan Depeche Moden synkimpana mutta myos taiteellisesti onnistuneimpana levyna. Se aanitettiin ja miksattiin pitkan ajan kuluessa Hansan studioilla Berliinissa aivan Berliinin muurin varjossa. Levylta julkaistiin singlet ”Stripped” ja ”A Question Of Time” seka naiden maxisingleversiot, mutta ne eivat kuitenkaan menestyneet listoilla. Yhtye protestoi yhdysvaltalaisen levyjakeluyhtionsa Siren paatosta julkaista ”Stripped”-singlen B-puoli ”But Not Tonight” singlen A-puolena, silla yhtye oli aanittanyt ja miksannut ”Stripped”-kappaletta huolella lahes kaksi viikkoa kun taas ”But Not Tonight ” levytettiin parissa tunnissa. ^[4]

Singles 81-85" -levy toi mukanaan kaksi uutta kappaletta, ”Shake the Disease” ja ”It's Called a Heart”.

1980-luvun alussa yhtyeen suosio rajoittui lahinna Eurooppaan. Vuonna 1984 Depeche Mode lahti kiertamaan Yhdysvaltoja ja samalla julkaisi kaksi vain Pohjois-Amerikan markkinoille suunnattua levya: People Are People ja Catching Up With Depeche Mode . Yhdysvalloissa goottiliike oli saamassa suosiota ja yhtyeen musiikki yhdistettiinkin usein goottirockiin . Yhtye yritti paasta eroon imagostaan, mutta ei juuri onnistunut siina. 1980-luvun puolessavalissa ja 1990-luvun alussa yhtyeen suosio kasvoi Yhdysvalloissa. Myos heidan tuotantonsa vaikutus saman aikajakson techno - ja housemusiikkiin on helposti kuultavissa. Esimerkiksi teknon pioneerit kuten Derrick May , Kevin Saunderson ja Juan Atkins ovat kertoneet Depeche Moden vaikuttaneen 1980-luvun lopun Detroit-teknosoundiin .

Vuonna 1987 ilmestyi levy Music for the Masses . Julkaisua seurasi massiivinen kiertue ja siita kertova dokumentaarinen konserttitaltiointi Depeche Mode 101 , joka huipentuu ulkoilmakonserttiin Pasadenan Rose Bowlilla . Albumin singlejulkaisuja olivat ”Strangelove”, ”Behind the Wheel” ja ”Never Let Me Down Again”.

1990-luku [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 1990 julkaistiin Violator -albumi, jolla yhtye yhdisteli elektronista musiikkia ja tavanomaisia instrumentteja. Albumilta julkaistuista singleista ” Personal Jesus ” ja ” Enjoy The Silence ” tuli Depeche Moden kaikkien aikojen tunnetuimpia kappaleita. Albumin siivittamana yhtye lahti maailmankiertueelle ja vuoteen 1991 mennessa Depeche Modesta oli tullut yksi suurista maailmanluokan yhtyeista.

Suosiolla oli myos kaantopuolensa: Gahan alkoi kayttaa huumeita ja Gore sortui alkoholismiin .

Depeche Mode vaihtoi tyyliaan rockmusiikin suuntaan vuonna 1993 julkaistulla levylla Songs of Faith and Devotion , jolla Wilder paasi lopulta soittamaan oikeita rumpuja. Yhtye lahti 14 kuukautta kestaneelle maailmankiertueelle. Kiertueella yhtyeen sisaiset riidat kuitenkin purkautuivat: Fletcher kieltaytyi osallistumasta kiertueen jalkimmaiselle puoliskolle. Tuona aikana yhtyeen pitkaaikainen assistentti Daryl Bamonte soitti koskettimia Fletcherin tilalla.

Kyllastyttyaan yhtyeen sisalla velloviin riitoihin Alan Wilder jatti yhtyeen kesakuussa 1995. Paatokseen vaikuttivat Gahanin huumeongelma, Goren henkiset vaikeudet seka Wilderin ja Fletcherin kiristyneet valit. Hanen lahtoaan seurasi uutinen Gahanin itsemurhayrityksesta ja myohemmasta heroiiniyliannostuksesta . Gahan vietiin vieroitushoitoon, ja han on ollut kuivilla vuodesta 1997 asti.

Yhtyetta kohdanneiden vaikeuksien jalkeen liikkeella oli huhuja Depeche Moden hajoamisesta, mutta Gahanin paastya vieroitushoidosta yhtye alkoi kuitenkin tyostaa uutta albumia. Ultra julkaistiin vuonna 1997. Yhtye paatti olla lahtematta maailmankiertuelle johtuen edellisen Devotional -kiertueen tapahtumista.

2000? [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Vuonna 2001 Depeche Mode julkaisi Exciter -levyn, joka ei menestynyt juurikaan Euroopan ulkopuolella. Talla kertaa yhtye lahti kuitenkin maailmankiertueelle. Myohemmin Gore ja Gahan julkaisivat myos omat soololevynsa.

Vaisusti menestyneen Exciterin jalkeen Depeche Mode palasi juurilleen vuonna 2005 julkaistulla Playing the Angel -levylla, joka kerasi ylistavia arvioita ympari maailmaa. Myos albumia tukeva kiertue oli maailmanlaajuinen menestys. Konsertit Milanossa 18. ja 19. helmikuuta kuvattiin tulevaa konserttitaltiointia varten. Touring the Angel: Live in Milan 2 x DVD+CD -paketti julkaistiin 25. syyskuuta 2006 kaikkialla maailmassa. Myohemmin samana vuonna julkaistiin myos yhtyeen uran ensimmainen hittikokoelma nimeltaan The Best Of Depeche Mode Volume 1 , joka sisalsi uuden singlen "Martyr".

Vuonna 2009 Depeche Mode julkaisi Sounds of the Universe -albumin, joka sai runsaasti julkisuutta. Albumista on julkaistu useita erilaisia versioita: esimerkiksi LP-levy, tupla-CD, tavallinen CD ja iso kokoelmalaatikko. Mahtipontisesti nimetyn albumin tiimoilta Depeche Mode jarjesti maailmankiertueen nimeltaan Tour of the Universe .

Depeche Mode julkaisi 22. maaliskuuta 2013 neljannentoista studioalbuminsa Delta Machine . Albumin kappale ”Heaven” on noussut hitiksi. Yhtye lahti albumin myota maailmankiertueelle ja esiintyi muun muassa Helsingissa 15. joulukuuta 2013.

Yhtyeen ulkoasu [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Depeche Mode on kokenut pitkan uransa aikana useamman muodonmuutoksen tyylista toiseen. Alun poikabandimaisyys muuttui vahitellen 1980-luvun puolivalin hurjiin sadomasokistisiin nahka-asuihin. Maailmantahteys ja musiikillinen kehitys vei Depeche Modea kuitenkin kohti tavanomaisempaa rockilmetta.

Viela uransa alussa Depeche Mode esiintyi taustanauhojen turvin, eivatka yhtyeen jasenet kiinnittaneet esiintymistensa estetiikkaan juuri mitaan huomiota. Ensimmaisien levykansien kuvaajana ja graafikkona toimi Brian Griffin.

Useiden epajohdonmukaisten musiikkivideoiden jalkeen yhtye hankki videoidensa ohjaajaksi maailmankuulun hollantilaisen valokuvaajan Anton Corbijn'in , jota on paljolti kiittaminen yhtyeen nykyisesta visuaalisesta ilmeesta. ”A Question of Time” -video oli alku naihin paiviin saakka kestaneelle kiintealle taiteelliselle yhteistyolle, joka on kasittanyt promovideoiden lisaksi esimerkiksi valokuvia, albumien ja singlejulkaisujen kansia seka kiertueiden esiintymislavojen ja taustaprojektioiden suunnittelua. Corbijn'in toista Depeche Modelle voi mainita erityisesti ”Enjoy the Silence” -videon, jota voidaan pitaa bandin parhaiten tunnettuna videona. Corbijn suunnitteli myos koko taiteellisen ilmeen yhtyeen Devotional-kiertueelle. Hanen kuvaamansa konserttivideo Devotional oli jopa Grammy -ehdokkaana parhaiden pitkien musiikkivideoiden kategoriassa (Best Long Form Music Video) vuonna 1995.

Kokoonpano [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Diskografia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Videoalbumit [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Lahteet [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Depeche Mode .

• Depeche Moden virallinen kotisivu
• Depeche Moden suomenkieliset kotisivut ( Arkistoitu ? Internet Archive)
• FREESTATE.hu - The Biggest Hungarian depeCHe MODE Fansite
• Depeche Mode Myspacessa (englanniksi)