Agathon Meurman
, ”Kangasalan Karhu”, (
9. lokakuuta
1826
Kangasala
?
17. tammikuuta
1909
Helsinki
) oli
suomalainen
kunnallisneuvos
, poliitikko,
suomalaisuusmies
, sanomalehti- ja tietokirjailija ja aikansa huomattavimpia yhteiskunnallisia vaikuttajia. Han on myos suomalaisen
tietosanakirjan
isa.
[1]
Agathon Meurman syntyi
Meurmanien
saatylaissukuun. Hanen isansa, Ruotsin armeijasta eronnut tykistokapteeni Karl Otto Meurman, omisti
Liuksialan kartanon
Kangasalla. Aiti Amalia Loviisa Arwidsson oli kuuluisan kirjallisuusmiehen
Adolf Ivar Arwidssonin
sisar.
[2]
[3]
Koulunsa Meurman kavi paasaantoisesti
Pietarissa
, mutta valmistui ylioppilaaksi 1844 professori Aminoffin koulusta. Ylioppilastutkinnon jalkeinen koulutus jai kuitenkin hanelta kesken, silla han keskeytti opintonsa niin
Helsingin yliopistossa
kuin
Mustialan maanviljelyskoulussakin
. Muistona koulunkaynnista Meurmanilla oli talonpoikaiseen rahvaaseen verrattuna erinomainen laaja ja hyva kielitaito.
Meurmanin suurin elamantyo, jonka ymparille hanen kaikki muu kirjallinen ja yhteiskunnallinen toimintansa nivoutuu, oli Liuksialan kartanon saattaminen toimivaksi suurtilaksi. Talon isannyytta han alkoi hoitaa isansa kuoltua vuonna 1845. Hanen aikanaan Liuksialasta tulikin hyvin hoidettu maatila, jossa noudatettiin saastavaisyytta ja kehiteltiin uusia maatalouden tuotantomenetelmia.
Agathon Meurmanin puoliso oli Aline Fredrique o.s. Tallqvist (24. marraskuuta 1835 Hamina ? 17. helmikuuta 1899 Helsinki). Alinen vanhemmat olivat Kangasalan rovasti Henrik Tallqvist ja taman puoliso Antoinette Sofia Gustava (o.s. Stjernvall).
[4]
Kanslianeuvos
Werner Elias Liuksiala
oli Agathon Meurmanin ja Aline Tallqvistin poika.
[5]
Agathon Meurmanin tytar Minna avioitui urkujenrakentaja
Bror Axel Thulen
kanssa. Agathon Meurmanin lastenlapsia olivat asemakaavaopin professori
Otto-Iivari Meurman
, kasvinjalostuksen professori
Olavi Meurman
, Helsingin kaupunginjohtaja, poliitikko ja yliopistomies
Antti Tulenheimo
, urkujenrakentaja
Martti Tulenheimo
ja ylimetsanhoitaja
Aarno Liuksiala
.
[6]
Kotitilaansa viljellessa Meurman alkoi kirjoittaa sanomalehtiin. Kannanotoissaan han oli vankkumaton suomenmielinen ja teravalla ja iskevalla tyylillaan han heratti melko suppean suomalaisen lehtien lukijakunnan mielenkiinnon. Enoltaan A. I. Arwidssonilta han sai myos vaikutteet taman poliittisen nakemyksensa muodostamiseksi. Toinen merkittava hanen poliittiseen ajatteluunsa vaikuttanut henkilo oli G. Z. Forsman (myoh.
Yrjo Sakari Yrjo-Koskinen
), johon han oli tutustunut sukulaisvierailullaan Hameenkyrossa. Yhdessa Yrjo Koskisen kanssa hanesta tuli
suomalaisen puoleen
johtohahmo aina vuodesta 1863 lahtien.
Omassa elinymparistossaan Meurman osallistui innokkaasti ja antautuen kunnalliseen toimintaan. Tama puolestaan oli itsestaan selva askel kohden valtakunnan politiikkaa ja valtiopaivia.
Valtiopaiville
han osallistui
talonpoikaissaadyssa
1872
,
1877?1878
,
1882
,
1885
,
1888
,
1891
,
1894
,
1897
(saadyn varapuhemies),
1899
(saadyn varapuhemies) ja
1900
, kun Suomen kansanedustuslaitos kehitti toimintamuotojaan.
[7]
Meurman kohosi saatynsa vaikutusvaltaiseksi jaseneksi, jonka mielipide tuli usein koko saadyn yhteiseksi mielipiteeksi. Vain harvat, esimerkiksi
Juhana Idanpaan-Heikkila
, uskalsivat nousta vastustamaan Kangasalan karhun nakemyksia. Usein vastustajia kohtasi tyly tappio, ensin saadyn sisalla ja todennakoisesti myos seuraavissa valtiopaivamiesvaaleissa.
Meurman kuitenkin edusti yhteiskunnallisesti melko konservatiivista nakemysta ja sen tahden loppuvaiheissa puolueen nuorempi ja ns. radikaalimpi siipi nousi jossain maarin hanta vastaan. Riita kosketti ensisijaisesti kieliasiaa, jossa Kangasalan Karhu oli sovinnollisempi ja taipuisampi kompromisseihin kuin nuoret kieliradikaalit.
Meurman oli keskeinen henkilo 1800-luvun maahanmuuttokysymyksessa ja vastusti pitkaan
juutalaisten
asuttamista Suomeen.
[8]
Kirjoittajana Agathon Meurman oli monipuolinen. Hanen tuotantonsa kasittaa teksteja lehtiartikkeleista tietosanakirjaan. Aluksi Meurman kirjoitti lehtikirjoituksensa ruotsiksi, mutta Yrjo Koskisen vaikutuksesta han vuonna 1863 vaihtoi kirjoituskielensa suomeksi. Artikkeleita ilmestyi lahes kaikissa tuona aikana ilmestyneissa ruotsin- ja suomenkielisissa lehdissa.
Meurman oli taitava kirjoittaja myos suomeksi ja hanen muistelmansa kuin historialliset tutkielmansakin ovat mielenkiintoista luettavaa viela tanaankin. Samoin hanen kielensa on pysynyt hyvin elavana ja lukukelpoisena. Eritoten 1800-luvun loppu oli Meurmanilla tuotteliasta kirjoittamisen aikaa. Myos Meurmanin teoksissa kasitellyt aiheet olivat monipuolisia, muistelmista sanakirjoihin. Suuressa osassa hanen kirjoituksiaan onkin oman koetun ja eletyn poliittisen elaman muistelua ja dokumentointia, nain esimerkiksi suuret nalkavuodet ja suomen kielen uuden aseman historialliset piirteet tulevat aikalaiskirjoittajan mukaisina esille.
Kirjojen tekemisen lisaksi Meurman myos arvosteli kirjallisuutta, ja taten han joutui ristiriitaan muun muassa
Minna Canthin
ja muiden taman kaltaisten ”
naturalistien
” kanssa, mukaan lukien
Aleksis Kivi
. Tama osaltaan kuvaa Meurmanin konservatiivisuutta, olivathan hanen omat kirjansa tiukasti kiinni yhteiskunnallisissa tapahtumissa ja muutoksissa, joissa han itsekin oli ollut mukana.
Vuosina 1883?1890 ilmestyi erillisvihkosina Meurmanin toimittama
Sanakirja yleiseen siwistykseen kuuluwia tietoja varten
, joka oli ensimmainen suomenkielinen tietosanakirja. Hanke oli vaativa, varsinkin kun suomenkielisia esikuvia ei juuri ollut. Meurman ryhtyi tyohon hieman peloissaan, silla han oli mielestaan kurja oikolukija. Kiivaana suomenmielisena Meurman halusi kuitenkin rakentaa suomen kielta kaikin kirjallisin keinoin. Ruotsinmieliset vaativatkin juuri erilaisia nayttoja suomen kielen sopivuudesta sivistyksen ja hallinnon tarpeisiin.
Kun Meurmanin kirja ilmestyi, oli kasite tietosanakirja viela tuntematon suomen kielessa; siksi kirjan nimena on sanakirja. Meurmanin alkuperainen ajatus vain pienesta sivistyssanakirjasta paisui kustantajan yllytyksesta. Tyon tuloksena syntyi kuitenkin 948-sivuinen teos, jossa on noin 12 000 hakusanaa. Sanakirja kokonaisuudessaan ei ollut kirjoittajansa omaa ideointia, silla perusvalikoima on kopioitu kaksiosaisesta saksankielisesta teoksesta
Meyers Handlexikon des allgemeinen Wissens
. Meurman itse lisasi sanastoon muun muassa sellaisia sanoja kuin
sahko
ja
kaasu
seka suomalaisia henkilo- ja paikannimia.
- Ranskalais-suomalainen sanakirja 1877
- Veroista Suomessa 1878
- Maatilojen yleiset rasitukset 1880
- Sanakirja yleiseen sivistykseen kuuluvia tietoja varten
[1]
- Suomi ennen ja nyt 1890
- Nalkavuodet 1860-luvulla 1892
- Kuinka suomen kieli paasi viralliseksi
. Helsinki: Otava, 1892. Hattula: Kirja-vana, 1993, nakoispainos.
ISBN 951-9305-06-8
.
- Venalais-suomalainen sanakirja 1895
- Martti Luther 1901
- Siivosta esiintymisesta 1904
- Muistelmat 1909
- ↑
Kolbe, Laura (paatoim.):
Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselamakertaa
, s. 188. Helsinki: Tammi, 2004.
ISBN 951-31-1846-0
.
- ↑
Vesa Vares:
Meurman, Agathon (1826?1909)
Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen)
. 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑
Veli-Matti Autio:
Meurman (1600?)
Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen)
. 11.10.2005 (paivitetty 3.9.2009). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑
Agathon Meurmanin sukukunta.
- ↑
Aikalaiskirja 1934, s. 406?407
(Viitattu 21.10.2018)
- ↑
Raimo Seppala:
Tulenheimot: urkujentekijoita ja yhteiskunnan rakentajia
, s. 82?84. Helsinki: Otava, 2011.
- ↑
Viljo Hytonen:
Talonpoikaissaadyn historia. II Osa: Saadyn jasenet, sihteerit ja tulkit
, s. 177?184. Helsinki: Otava, 1926.
- ↑
Jaakko Nurmi:
Pro Gradu: Juutalaiset Kangasalan karhun kynsissa
Juutalaiset Kangasalan karhun kynsissa
. 2015. Tampereen Yliopisto. Viitattu 22.10.2016.
- Jossas, Esko:
Agathon Meurman ? suomalaisuusliikkeen uskonto- ja kirkkopoliitikko 1863?1899
. Vaitoskirja: Helsingin yliopisto. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1990.
ISBN 951-9021-81-7
.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|