Tyynenmeren pinta-ala on 165,25 miljoonaa neliokilometria. Se peittaa kolmasosan maan pinnasta ja sen pinta-ala ylittaa kaiken kuivan maan pinta-alan. Tyynenmeren pinta-ala on noin kaksinkertainen ja veden tilavuus yli kaksinkertainen verrattuna toiseksi suurimpaan valtamereen Atlantin valtamereen . Tyynenmeren tilavuus on noin 669,8 miljoonaa km ³ . ^[3] Tyynen valtameren pituus pohjois?etelasuunnassa on noin 15?500 kilometria ja leveys ita?lansisuunnassa leveimmillaan viidennella pohjoisella leveyspiirilla noin 19?300 kilometria. Maapallon syvin kohta Mariaanien hauta sijaitsee Tyynessameressa. ^[4]

Ihmiset tulivat Tyynenmeren saarille alun perin Kaakkois-Aasian mantereelta ja saaristosta. Aluksi he asuttivat Melanesian , mista he levittaytyivat Mikronesiaan ja itaan Polynesiaan pitkien merimatkojen yli. Tama muuttoaalto alkoi 3?000 ? 4?000 vuotta sitten ja saavutti paatoksensa, kun maorit asuttivat Uuden-Seelannin 1?000 vuotta sitten. ^[5]

Espanjalaiset ja portugalilaiset loysivat Tyynellemerelle 1500-luvun alussa. Espanjalainen loytoretkeilija Vasco Nunez de Balboa ylitti Panamankannaksen vuonna 1513, ja Fernao de Magalhaes purjehti Tyynellamerella maailmanymparipurjehduksensa aikana 1519?1522. Vuonna 1564 konkistadorit purjehtivat meren yli Meksikosta Filippiineille ja Mariaanien saarille .

1500-luku oli espanjalaisten valtakautta heidan laivojensa purjehtiessa Espanjasta Filippiineille Uuteen-Guineaan ja Salomonsaarille . Espanjalaiset kauppalaivat purjehtivat Tyynenmeren yli kerran tai kaksi vuodessa Manilan ja Acapulcon valilla. 1500-luvun lopulla Ragusasta (Dubrovnikista) kotoisin ollut Vice Bune purjehti lounaisella Tyynellamerella ja loysi muun muassa Vanuatun .

1600-luvulla hollantilaiset hallitsivat loytoretkeilya ja kauppaa purjehtien etelaisen Afrikan ympari; Abel Janszoon Tasman loysi Tasmanian ja Uuden-Seelannin vuonna 1642. Ragusanilaiset kauppiaat hallitsivat kauppaa Melanesiassa .

1700-luvulla loytoretkeily Tyynellamerella kiihtyi: venalaiset tutkivat Alaskaa ja Aleuttien saaria , ranskalaiset Polynesiaa , ja brittilainen James Cook teki kolme matkaa Tyynellamerella.

1800-luvulla Iso-Britannia ja Ranska ? myohemmin myos Yhdysvallat ? miehittivat suurta osaa Oseaniaa . 1800-luvun loppupuolella tehtiin tieteellisesti merkittavia tutkimusmatkoja: brittilaisen HMS Beaglen (mukana Charles Darwin ), yhdysvaltalaisen USS Tuscaroran ja saksalaisen Gazellen purjehdusmatkat.

Japanilaiset ottivat vuoteen 1914 mennessa haltuunsa lantisen Tyynenmeren, ja he valloittivat monia muita saaria Toisen maailmansodan aikana. Yhdysvallat oli vallannut Filippiinit vuonna 1898. Toisen maailmansodan jalkeen Yhdysvallat hallitsi Tyyntamerta.

Tyyntamerta kiertaa vyohyke , jolla tapahtuu suurin osa Maan maanjaristyksista ja tulivuorenpurkauksista . Lisaksi sen alueella sijaitsee useita kuumia pisteita , maankuoren aukkoja. Kuumien pisteiden vulkaaninen toiminta on muodostanut useita saariketjuja, muun muassa Seurasaaret , Cookinsaaret ja Havaijisaaret .

Saaret ovat syntyneet Tyynenmeren mannerlaatan liikkuessa kuuman pisteen paalla luoteeseen pisteen pysyessa paikallaan Maan vaipassa . Nain syntyneessa tulivuorisaarten ketjussa vanhimmista saarista on jaljella eroosion vaikutuksesta enaa saarten ymparilla kasvaneiden koralliriuttojen muodostamat atollit .

Tuliperaisyys on vaikuttanut voimakkaasti polynesialaiseen kulttuuriin, esimerkiksi havaijilaisen mytologian Pele-jumala.

Tyynenmeren keskisyvyys on 4?270 metria ja sen syvin kohta 10?911 m Challengerin syvanteessa Mariaanien haudan pohjalla on maailman merten syvin paikka.

Tyynenmeren veden lampotila vaihtelee jaatavasta napojen laheisyydessa paivantasaajan noin 25?30 celsiusasteeseen .

Tyynenmeren pintavesien suolaisuus vaihtelee vuodenaikojen ja leveysasteen mukaan. Paivantasaajan tienoilla vesien suolaisuus on matalimmillaan 34 promillea. Tama johtuu alueen suuresta sadannasta seka vahaisesta haihtumisesta, mika puolestaan johtuu hiljaisista tuulista ja pilvisesta saasta. Suolaisimmillaan Tyynimeri on kaakossa, missa suolaisuus on korkeimmillaan 37 promillea. Pohjoisella avomerella suolaisuus voi nousta 36 promilleen. Alimmillaan suolaisuus on aivan pohjoisessa, alle 32 promillea. Etelassa Antarktiksen lahistolla suolaisuus on alle 34 promillea. Koska Tyynenmeren lansiosissa sataa runsaasti, pintavedet ovat siella vahasuolaisempia kuin idassa. ^[6]

Tyynenmeren vuoroveden vaihtelut ovat suhteellisen vahaisia. Tahitilla vuoksen ja luoteen erotus on enintaan 0,3 metria, Havaijin Honolulussa 0,6 metria, Japanin Jokohamassa 1,5 metria ja Etela-Amerikan Kap Hornissa 1,8 metria. Suurimmillaan vaihtelu on Kalifornianlahdella ja Koreanlahdella , 12 metria, ja Australiassakin 10 metria. Tyynenmeren vuorovesi on monipuolisempi kuin Atlantilla , missa vesi nousee vain kerran vuorokaudessa. ^[7]

Paivantasaajan molemmin puolin 15. leveysasteiden kohdalla virtaavat idasta lanteen Pohjoinen ja Etelainen paivantasaajanvirta. Niiden valissa lannesta itaan virtaa Paivantasaajan vastavirta juuri paivantasaajan pohjoispuolella. Pohjoinen paivantasaajanvirta kaantyy Filippiinien kohdalla pohjoiseen ja muodostaa lampiman Kuroshion eli Japaninvirran. Se kaantyy Japanin kohdalla Pohjoiseksi Tyynenmerenvirraksi , joka virtaa kohti Pohjois-Amerikkaa. Kamt?atkalta virtaa kylma merivirta etelaan ja kohtaa Japaninvirran 36. leveysasteen kohdalla. Pohjois-Amerikan rannikolla virtaa pohjoisesta etelaan kylma Kalifornianvirta . Etelainen paivantasaajanvirta jakautuu kolmeksi virraksi. Lantisimmista haaroista syntyy Ita-Australianvirta , joka kaantyy takaisin itaan ja pysahtyy Uuden-Seelannin lansipuolelle. Etelaisen paivantasaajanvirran itaisin haara muodostaa lampiman Etelaisen Tyynenmerenvirran . Etelamantereen ja Etelaisen Tyynenmerenvirran valissa lannesta itaan virtaa kylma Lansituulten virta , jonka paavirtaus kaantyy Etela-Amerikan kohdalla pohjoiseen Perun- eli Humboldtinvirraksi . ^[5]

Etelaisella Tyynellamerella esiintyy merivirtausten muuttuessa ajoittain El Nino -ilmio, joka aiheuttaa epatavallista saata laajalla alueella. ^[5]

Tyynenmeren eliosto on rikkaampi kuin minkaan toisen meren. Pohjoisilla ja etelaisilla alueilla esiintyy muidenkin valtamerien lajeja, ja meren keskiosissa on paljon alkuperaislajeja. Amerikan rannikkojen kylmissa vesissa kasvaa jopa kolmenkymmenen metrin korkuisia pinnanalaisia levametsia. Lansiosan lampimissa ja lajirikkaissa vesissa sijaitsevat maailman laajimmat koralliriutat . Tyynellamerella esiintyy myos paljon valaita . ^[5]

Tyynenmeren kalakannat ovat hyvin runsaat, ja suurin osa maailman kaikesta kalansaaliista saadaankin Tyynestameresta. Suurimmat kalataloudet ovat Japanilla ja Venajalla, mutta myos Kiina, Yhdysvallat, Peru, Chile, Etela-Korea ja Indonesia ovat maailman suurimpia kalastusvaltioita. ^[8] Tarkeimpia pyyntilajeja ovat silli , tyynenmerensardiini , perunsardelli , kummeliturska , alaskanseiti , katkarapu , tonnikala ja lohi . ^[5]

Tyynenmeren tarkeimmat satamat ovat idassa Los Angeles , Long Beach , San Francisco ja Puget Sound Washingtonin osavaltiossa, seka lannessa Tokio , Osaka , Etela-Korean Busan , Shanghai , Hongkong , Taiwanin Kaohsiung , seka Sydney . Singapore on Tyynenmeren ja Intian valtameren valilla tarkein yhteys. ^[9] Euroopan ja lantisen Tyynenmeren valinen laivaliikenne kulkee suurimmaksi osaksi Suezin kanavan kautta. Venajan pohjoispuolitse kulkevan Koillisvaylan liikenne on 2000-luvulla kasvanut pohjoisten merijaiden vetaydyttya. ^[10] Myos Kanadan pohjoispuolitse kulkeva Luoteisvayla on muuttumassa purjehduskelpoiseksi. ^[11] Itaisen Tyynenmeren yhdistaa Atlantin valtamereen myos Panaman kanava .

• Arafuranmeri
• Balinmeri
• Bandanmeri
• Beringinmeri
• Bismarckinmeri
• Bohainmeri
• Carpentarianlahti
• Celebesinmeri
• Etela-Kiinan meri
• Filippiinienmeri
• Floresinmeri
• Halmaheranmeri
• Ita-Kiinan meri
• Jaavanmeri
• Japaninmeri
• Kalifornianlahti
• Keltainenmeri
• Korallimeri
• Molukkienmeri
• Ohotanmeri
• Rossinmeri
• Salomonmeri
• Seraminmeri
• Sulunmeri
• Tasmaninmeri

• Tyynenmeren jatepyorre
• Etelameri

• EPIC Pacific Ocean Data Collection ( Arkistoitu ? Internet Archive) Viewable on-line collection of observational data
• NOAA In-situ Ocean Data Viewer ( Arkistoitu ? Internet Archive) Plot and download ocean observations
• NOAA Ocean Surface Current Analyses - Realtime (OSCAR) ( Arkistoitu ? Internet Archive) Near-realtime Pacific Ocean Surface Currents derived from satellite altimeter and scatterometer data
• NOAA PMEL Argo profiling floats ( Arkistoitu ? Internet Archive) Realtime Pacific Ocean data
• NOAA TAO El Nino data Realtime Pacific Ocean El Nino buoy data