Shin'ichi Suzuki
(
jap.
鈴木?一
,
1898
–
1998
) oli kansainvalisesti tunnettu musiikkipedagogi ja viulisti. Han on tarkeimpia nykyajan musiikkikasvatukseen vaikuttaneita henkiloita ja lukuisissa maissa kaytettavan Suzuki-metodin luoja.
Shin'ichi Suzuki syntyi 1898
Nagoyassa
,
Japanissa
seitseman lapsen perheeseen. Isa, Masakichi Suzuki, omisti maan suurimman viulutehtaan, jossa poika kavi kesaisin toissa. Isaltaan poika omaksui myos keskeiset arvonsa: jatkuvan oppimishalun, noyryyden, rehellisyyden, vilpittomyyden ja sinnikkaan tyonteon.
Viulu oli Suzukille kuitenkin vain leikkikalu 17-vuotiaaksi saakka, jolloin han kuuli ensimmaista kertaa levylta viulunsoittoa.
Franz Schubertin
"Ave Maria" Mischa Elmannin soittamana vaikutti nuoreen Shin'ichiin syvasti. Han alkoi omin pain opetella viulunsoittoa jaljitellen levylta kuulemaansa
Haydnin
menuettia
. 21-vuotiaana Suzuki matkusti
Tokioon
opiskelemaan viulunsoiton alkeita ja musiikinteoriaa.
[1]
Onnekkaiden sattumien seurauksena Suzuki muutti pian
Berliiniin
, missa han sanoo opiskelleensa kahdeksan vuotta
Karl Klinglerin
johdolla. Suzuki kertoi myos tutustuneensa moniin aikansa tunnetuimpiin muusikoihin ja mm. tiedemieheen ja viulunsoiton harrastajaan,
Albert Einsteiniin
. Suzukin kuoleman jalkeen on tuotu esille todisteita, etta hanta ei huolittu Berliinissa oppilaaksi ja etta muutkin osat hanen elamantarinastaan saattavat olla keksittyja.
[2]
Suzukin puolustajien mukaan vaarennosvaitteet ovat perattomia, ja muistuttavat, etta Klingler olisi ehtinyt elinaikanaan hyvin kiistaa olleensa Suzukin opettaja mutta ei koskaan puuttunut Suzukin vaitteisiin.
[3]
Suzuki kavi paljon konserteissa ja pohdiskeli musiikin ja taiteen koko olemusta – samalla, kun myonsi omat puutteensa esiintyjana. Berliinissa han tapasi myos tulevan vaimonsa Waltraudin.
[1]
Palattuaan Tokioon Suzuki opetti keisarillisessa konservatoriossa viulunsoittoa. Ratkaiseva kaanne tapahtui, kun eras isa pyysi opettamaan 4-vuotiaalle pojalleen viulunsoittoa. Nain nuoren lapsen opettamisesta Suzukilla ei ollut mitaan tietoa, mutta han sai oivalluksensa aidinkielen oppimisprosessin soveltamisesta musiikinopiskeluun. Koska kaikki japanilaiset osaavat puhua vaikeaa kielta, miksi he eivat oppisi soittamaan viulua samalla tavalla: kuuntelemalla ja matkimalla?
Toisen maailmansodan loputtua 1945 Suzuki muutti
Matsumotoon
ja aloitti "lahjakkuuskasvatus"-ohjelman.
[1]
Viimeiset kolme vuotta perhe oli asunut rahattomana ja nalkaisena pikkukaupungissa, mutta samaan aikaan Suzuki oli kehitellyt mielessaan ideaa pienille lapsille suunnatusta musiikkikasvatuksesta, jossa jokaisella (terveella) lapsella uskotaan olevan lahjakkuutta musiikinopiskeluun. Ohjelmasta tuli pian hyvin suosittu, ja mukana oli tuhansia lapsia. Lahjakkuuskasvatus ei ollut ainoastaan musiikinopiskelua: se oli uudenmallinen paivakoti, jossa opiskeltiin mm. piirustusta, kaunokirjoitusta ja englannin kielen alkeita.
Lahjakkuuskasvatus heratti ajan mittaan suurta huomiota myos ulkomailla. Vuonna 1964 Suzuki kiersi Yhdysvalloissa oppilasryhmansa kanssa,
[1]
jonka nuorimmat jasenet olivat 5-vuotiaita. Esiintymiset televisioitiin, ja ne saivat valtavasti huomiota. Sittemmin Suzuki-metodia on alettu kayttaa lukuisissa maissa eri soittimien opetukseen.
Suzuki kuoli 26. tammikuuta 1998 kotonaan Matsumotossa, vain vahan ennen sadan vuoden ikaa.
Nuoria Suzuki-viulisteja.
Lahjakkuus
Suzukin mukaan jokainen lapsi on lahjakas,
[4]
ainoastaan ymparistotekijat maaraavat miten lahjakkuutta kehitetaan. 1950-luvun Japanissa 6-vuotiasta lasta soittamassa
J.S. Bachin
viulukonserttoa saatettiin pitaa nerona ja ihmelapsena, vaikka kyseessa oli yksinkertaisesti ahkeran harjoittelun ja oikeanlaisen musikaalisen ympariston tulos. Varhaisen ian kasvatuksella on suuri merkitys ihmisen oppimiskykyyn, persoonallisuuteen, herkkyyteen ja inhimillisyyteen.
Kertaaminen
Sinnikas oikeiden asioiden harjoittelu johtaa lopulta hyviin tuloksiin: Vaikka vaikealta tuntuva asia ei sujuisi taydellisesti kymmenen harjoituskerran jalkeen, niin tuhannen kerran jalkeen voidaan siirtya jo uusiin haasteisiin. Myos ennestaan tuttuja asioita on kerrattava sen sijaan, etta aina harjoiteltaisiin uusia ja vaikeampia taitoja.
[4]
Tamankin Suzuki perusteli vertauksella kielen oppimiseen: Kielitaito kehittyy kayttamalla lahinna tuttuja sanoja ja lauseita, eika jatkuvasti opettelemalla uusia ilmaisuja.
Muistin harjoittaminen
Muisti on tarkein oppimiskykyyn vaikuttava tekija. Myos muistia voi kehittaa, ja ahkeran harjoittelun tuloksena uudet asiat jaavat mieleen nopeasti. Lahjakkuuskasvatuksessa japanilaislapset kehittivat muistiaan mm. opettelemalla
haiku
-runoja ulkoa. Keskeisimpia asioita on kuitenkin musiikin opiskelu korvakuulolta, ei nuoteista. Kappaleita on kuunneltu levylta lukuisia kertoja, ennen kuin niita lahdetaan harjoittelemaan.
[4]
Kasvatetaan kunnollisia ihmisia
Suzukin ensisijainen tavoite ei ollut kouluttaa ammattimuusikoita. Tarkoitus oli kouluttaa erinomaisia soittajia, lahjakkaita ja herkkia ihmisia, jotka kannattavat oikeita arvoja ja parjaavat elamassa.
[4]
Oikeanlainen musiikkikasvatus johtaa elinikaiseen musiikkiharrastukseen ja vahvistaa muitakin inhimillisia osa-alueita.
Suzuki-menetelma on levinnyt laajalle. Vuonna 2014 arvioitiin, etta menetelmaa kayttaa noin 8000 opettajaa, ja paraikaa menetelmalla opiskelee neljannesmiljoona soittajaa eri puolilla maailmaa.
[2]
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Taiteenala
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|