Kuudes toukokuuta 1992. Vaclave Namesti, Praha.
Hello ladies, girls, boys and playboys!
Vihdoin Prahassa. Nyt meidan Interrail-keikka voi kunnolla alkaa. Eilen tultiin junalla Berliinista ja nyt taytyy sanoa, etta kauniimpaa kaupunkia on maailmasta vaikea loytaa. Kuin oltaisiin 1600- tai 1700-luvulla. Eilen ihailtiin Raatihuoneen torilla ilta-auringossa upeita rakennuksia ja nautittiin ensimmaiset paikalliset gulassit.
On tama lumoava kaupunki, kun vertaa Suomen aika ankeaan kaupunkikuvaan. Musta tuntuu, etta tulen tanne joskus toistekin.
Tanaan olis sitten ensimmainen matsimme taalla, Suomen puolivaliera Kanadaa vastaan. Liput hommattiin eilen. Hallin yhteydessa oli sellainen pikku koju, josta saatiin todella halvalla tiketit. Ihan hyville paikoillekin paastiin. Taalla ei tarvi seista niin kuin SM-liigassa monilla paikkakunnilla. Kaikki paikat on istumapaikkoja.
Jussi Saarinen palasi Prahan vanhan jaahallin lippuluukulle...
Kuva: Tomi Hanninen / Chilipictures
... ja teki paivakirjamerkintoja ikimuistoisista kevaan 1992 tapahtumista.
Kuva: Tomi Hanninen / Chilipictures
Joka paikassa jaetaan automerkki Skodan kraasaa. Skodan, sallikaa mun nauraa! Jotain vanhaa itablokin automerkkia taalla tuputetaan ihmisille. Hallin pihassakin on mainospaikalla Skoda. Ei se tosin nayta ollenkaan sellaiselta peltikasalta kuin 70-luvulla Suomessa.
Aika ihmeellisella joukkueella Leijonat on paassyt puolivalieraan asti. Eihan tassa niin pitanyt kayda, monien mielesta ”kaikkien aikojen huonoimmalla” MM-kisajoukkueella. Joukkue on pelannut alkusarjan ”ihan jees” voittamalla kaikki pelit, mutta nyt pitais pudottaa kanukit mitalipeleista. Se olis ISO juttu talle Suomen joukkueelle.
Moni noista Suomen pelaajista ei varmaan ikina enaa paase Leijonien jengiin, mutta nyt tuli mahdollisuus, kun niin moni halusi aloittaa lomat sarjakauden jalkeen.
Tuossa porukassa on ihan ihme junnu, 17-vuotias
Jere Lehtinen
Espoosta. Siis divarijoukkueesta?! Mikahan jatka han on? Saas nahda, kuullaanko Lehtisesta joskus viela jotakin.
Kuulin muuten, etta
Kummola
olis tyrkyttanyt
Teemu Selannetta
viela viime hetkella joukkueeseen, mutta Fooni-
Matikainen
oli sanonut sille ettei tanne oteta enaa ketaan, kun kutsu kisoihin ei alunperinkaan kiinnostanut Teukkaa. Lomailkoon Teemu rauhassa. Kai numero 8 ehtii naita kinkereita viela pelata.
Ihan ihme junnu, 17-vuotias Jere Lehtinen. Divarijoukkueesta? Mikahan jatka han on?
Kova aija tuo Liperin Pena. Ei anna suomalaisten kiekkopamppujen hyppia silmille. Juuri tata ma arvostan: selkarankaa ja omia periaatteita noudattava aija. Hyva Pena!
Saarinen otti taman kevaan MM-kisoihin mukaan toukokuussa 1992 ilmestyneita sanomalehtia. Keskisuomalaisessa jututettiin silloin Leijonien paavalmentajaa Pentti Matikaista.
Kuva: Tomi Hanninen / Chilipictures
On tuossa Suomen porukassa koviakin pelimiehia.
Mikko Makela
,
Timo Jutila
ja
Christian Ruuttu
on pelannu jo monissa isoissa kisoissa ja ne on kylla huipputarkeita ukkoja tassa porukassa. Miksa Makelaa ma arvostan ihan erityisesti. Se on maailmaa nahnyt peluri ja on muuten ensimmainen suomalainen, joka on raivannut tiensa 80-luvun alun dynastiajoukkueeseen New York Islandersiin. Hurja temppu!
Mutta nyt me lahdetaan poikien kanssa jannaamaan Suomi-Kanada -matsia. Kirjoittelen taas illalla.
Seitsemas toukokuuta 1992 kello 00.30. Vaclave Namesti.
Johan oli matsi. Suomi pelaa MM-kisoissa MITALEISTA!!! Eihan taa ole todellista! HUIMAA! Tulee mielettoman jannat loppupaivat Prahassa.
Leijonat pani kroppaa likoon mielettomalla tavalla.
Timo Peltomaan
kolme maalia oli aivan jotain kasittamatonta. Miettikaa nyt: HATTUTEMPPU Kanadaa vastaan MM-kisojen puolivalierassa. Taa on KOVA juttu! Aija ei juurikaan tee SM-liigassa maaleja vaan raastaa ja karvaa hulluna, mutta nyt Ilveksen jatka teki jotain poikkeuksellista. Taisi kirjoittaa nimensa Suomen latkahistoriaan.
Tassa jaahallissa Leijonat teki toukokuussa 1992 MM-historiaa.
Kuva: Tomi Hanninen / Chilipictures
Oli muuten hieno kokemus olla paikalla. Tunnelma Sparta Prahan areenalla oli katossa ja palvelu pelasi. Miettikaa tata: hallissa myytiin olutta pilkkahintaan ja sita sai vieda KATSOMOON: Oltiin Joukon ja Pekan kanssa aivan aiman kakena. Noh, tulihan sita kitattua, kun ”Urkkuelli” maksoi VAIN 50 pennia Suomen rahaa. Jyvaskylan kuppiloissa tuopin hinta on noin kympin.
Nyt onkin visainen pulma: miten me saadaan poikien kanssa liput ylihuomiseen valieraotteluun isantamaa T?hekkoslovakiaa vastaan? Kai me ne nyt jostain taiotaan? Siihen peliin on PAKKO paasta.
Yhdeksas toukokuuta 1992. Stare Mesto, Praha.
Taa on suomalaisen latkafanin ja kiekkoturistin superpaiva: Suomen MM-valierapeli T?hekkoslovakiaa vastaan. Tata ei ole koettu suomalaisen latkan historiassa koskaan!
Ei me tammoista osattu aavistaakaan, kun startattiin Joukon ja Pekan kanssa Jyvaskylan asemalta vapunpaivan jalkeisena aamuna kohti Keski-Eurooppaa. Pieni vapina kuului tietysti asiaan, pitaahan kevaan juhla ottaa tosissaan. Ja sehan otettiin.
Jussi, Jouko ja Pekka jonottivat talla paikalla paasylippuja Leijonien MM-valieraan.
Kuva: Tomi Hanninen / Chilipictures
Paasylippujen kanssa tuli tanaan ensimmainen ongelma: miten saada tiketti Prahan kuumimpaan tapahtumaan. Ainoa vaihtoehto oli astella hallin lippukojun eteen monien muiden tavoin. Siina odoteltiin yli tunti helteessa, mutta odottaminen kannatti. Tyonjako oli selkea: kaksi jonottaa ja yksi hakee ”evasta” koko poppoolle.
Naita tiketteja ei olekaan ihan jokaisella suomalaisella. Hei, nyt paastaan todelliseen MM-kisaotteluun, ehkapa historialliseen sellaiseen.
Tultiin rehellisesti siihen tulokseen, etta Suomi tuskin voittaa tata semifinaalia ja paadyttiin kovaan ratkaisuun tuomariaanin 3-0: viedaan laukut jo etukateen Prahan juna-aseman sailoon ja jatketaan siita ottelun jalkeen yojunalla kohti Wienia. Eihan meilla ollut kaupungissa enaa sita vuokrakamppaakaan. Otetaan kaikenlaista evasta mukaan ja nautitaan junamatkasta eika jaada mihinkaan pronssipeliin.
Hotelleja kaytannollisempaa on Prahassa muuten vuokrata yksityisilta kamppa. Meilla sellainen oli kavelymatkan paassa kaupungin paakadusta. Ei se mikaan neljan tahden hotelli ollut vaan kolkko neuvostoajan lukaali ilman mitaan mukavuuksia. Ei toimineet valot kunnolla. Vessakaan ei vetanyt.
Eihan meilla ollut kaupungissa enaa sita vuokrakamppaakaan.
Aah. Kylla ma kaipaan omaa Jyvaskylan yksioni tuttua ja siistia vessaa. Kylla ihminen voi olla vahaan tyytyvainen.
Nuoret ihmiset taalla Prahassa on muuten todella uteliaita. Ne selvasti tykkaa suomalaisista ja niiden kanssa on ollut rennot, hyvat lapanheitot. Suomi-poika on taalla hyvassa maineessa ja huudossa.
Paikallisten nuorten pukeutuminen ei tosin ole ihan viela lansieurooppalaista tasoa: yhdellakin tyypilla oli harmaat suorat housut ja jalassa kuluneet, varmaan DDR:sta hommatut lenkkarit. Ei ole silti vaatteisiin katsominen, jos ihmisilla on sydan paikallaan.
Mutta nyt kohti huippumatsia. Oisko tanaan Suomen paiva? En ihan taida uskoa.
Yhdeksas toukokuuta 1992. Zizkov, Praha.
MAHTAVAA! MIELETONTA! Suomi pelaa huomenna MM-kisojen finaalissa! Siis Leijonat pelaa maailmanmestaruudesta! Ei tata voi tajuta!
Uskomaton ottelu, joka paattyi Leijonille rangaistuslaukauskisan jalkeen.
Ketterer
venyi rankkukisassa hienoihin torjuntoihin torjumalla KAIKKI laukaukset.
Varvio
ja
Sailynoja
veivasivat osumat. Huikeita jatkia!
Suomen ensimmainen finaalipaikka jaakiekon MM-kisoissa oli tietysti Harmassa suuri uutinen.
Kuva: Tomi Hanninen / Chilipictures
Tunnelma hallissa oli mieleton t?hekkilaisyleison pauhatessa. Urkuri loi hienoa tunnelmaa. Ja oli muuten paljon sinivalkopaitoja katsomossa. Mullakin on taalla sininen Leijona-paita, jonka hommasin Jaakiekkoliitosta 80-luvulla. Onhan se hieman nuhjaantunut, mutta ei haittaa. Paaasia, etta leijonalogo nakyy isosti etupuolella.
T?hekkiyleisolla meni tunteisiin Suomi-fanien ilakointi ottelun aikana. Ne alkoi heittelemaan meita tyhjilla oluttolkeilla matsin aikana ja huutelemaan jotain mongerrusta naamat punaisina. Mutta eipa me siita valitetty. Yritettiin pitaa mielessa pressa Koiviston sanat: ”Jos teita provosoidaan, alkaa provosoituko”. Ja niin me tehtiin.
Matsin jalkeen sitten kateltiin t?hekkiystavamme rauhallisissa merkeissa.
T?hekkiyleisolla meni tunteisiin Suomi-fanien ilakointi. Ne alkoi heittelemaan meita tyhjilla oluttolkeilla matsin aikana.
Ottelun jalkeen oltiin voitonhuumassa ja fiilisteltiin. Yritettiin huumorimielella menna hallin VIP-tiloihin, mutta kiltit ovinaiset totesivat vain hymyssa suin: ”Boys, maybe next time”. Haluttiin vain valilla paasta parempien antimien aareen. Alkaa jo makkarat kyllastyttaa eika paikallisen oluen litkiminenkaan tunnu enaa miltaan, vaikka riittoisaa onkin. Kaikki tunnetuimmat merkit on tullut testattua.
Piti palata sinne juna-asemalle takaisin ja ottaa laukut sailosta. Eihan me minnekaan Wieniin viela lahdeta, kun huomenna on historiallinen MM-finaali Ruotsia vastaan. Paineltiin keskustan kampanvuokrausfirmaan ja saatiin uusi lukaali. Se virkailijatytto oli kirjoittanut varauspaperin taakse isoin kirjaimin: ”Next time WE win”. Oli katsonut ottelun TV:sta.
Olin aivan sekaisin missa pain Prahaa kamppa sijaitsee. Onneksi pojat osasivat suunnistaa. Tassa kampassahan on ikkunat mista nakee uloskin ja vihdoin vessakin toimii!
Nyt ei ole aika lahtea enaa iltariennoille vaan nukkumaan ja heti aamupaivalla yrittamaan lippuja MM-finaaliin. On muuten hieno fiilis nyt!
Kymmenes toukokuuta 1992. Stare Mesto, Praha.
Todella poikkeuksellinen paiva Prahassa. Heratessa tuntui oudolta, kihelmoivalta! Suomi pelaa iltapaivalla jaakiekon maailmanmestaruudesta Ruotsia vastaan!
Ajatus on aina tuntunut kaukaiselta, toivottoman kaukaiselta. Onhan tama kasittamatonta, etta juuri me Keski-Suomen pojat ollaan vielapa paikan paalla todistamassa finaalia. Terkut vaan maalaisserkuille!
Aamupaivalla hallin pihalta napattiin liput kateen halvalla, kun t?ekit halusivat paasta omista ottelulipuistaan eroon havittyaan eilen Suomelle. Hommattiin myos junaliput. Yojunalla Wieniin.
Prahan keskusta herattaa Saarisessa unohtumattomia muistoja.
Kuva: Tomi Hanninen / Chilipictures
Pieni episodi tapahtui, kun oltiin paakadulla olevassa kahvilassa lahella Narodni-museota hakemassa pienta purtavaa. Tarjoilijaneiti kassalla halusi kommunikoida vain ranskaksi eika suostunut puhumaan englantia.
Ma pidin paani ja jankkasin jaarapaisesti englantia kunnon jenkkiaksentilla, heh. Kaupat vietiin paatokseen, mutta tarjoilija nakkasi lopulta taytetyn croissantin mielenosoituksellisesti eteeni tympealla ilmeella.
Kiitti ja
selavii
sitten vaan! Voin vakuuttaa, etteivat tiemme enaa kohtaa maallisen vaelluksemme aikana kyseisen daamin kanssa!
Valmistautumisriitti MM-finaaliin oli tutun suomalaiskansallista eli loysat pois, kukin omalla tyylillaan. Sama ihana iltapaivaralli jatkui hallille saakka muiden suomalaisten kiekkokannattajien kanssa. Tanne on tultu halki Suomen: Hangosta Ivaloon. Missakohan noilla tyypeilla koittaa huomen?
Mutta nyt hallin toiseen paatyyn katsomaan tekeeko Leijonat jotain aivan ainutlaatuista? Tama on MM-FINAALI. Enhan ma tajua tata vielakaan!
10.5.1992, Yojuna Praha-Wien
Pettymys! Viheliainen Tre Kronor! Ei Suomesta sittenkaan tullut maailmanmestaria. Ei vaikka kuinka sita toivoi viela kolmanteen eraan lahdettaessa. Leijonien paras vire oli haihtunut huimaan valieravoittoon.
Leijonien ensimmainen MM-finaali paattyi tappioon. Saarinen epaili, etta seuraavaan mahdollisuuteen voittaa kultaa voi menna vuosikymmenia.
Kuva: Tomi Hanninen / Chilipictures
Harmittaa sikali, ettei tallaista mahdollisuutta maailmanmestaruuteen Leijonille tule eteen valttamatta vuosikymmeniin. Jos silloinkaan. Toki hopea on ihan kova juttu, valtava yllatys.
Nyt MM-latka ja Leijonien fanittaminen saavat jaada. On aika siirtya yojunalla aivan uusiin maisemiin.
Kiitos Praha! Huomenna syodaan Wienissa jo aitoa itavaltalaista sachertorttua.
Keski-Suomen pojat saapuivat talle asemalle toukokuussa 1992. Jussi Saarinen oli varma, etta han palaa Prahaan sen jalkeen.
Kuva: Tomi Hanninen / Chilipictures