Vauvapulasta on tullut pysyva valituksen aihe. Syita syntyvyyden laskulle on etsitty milloin mistakin: perhetuet eivat riita, nuoria naisia ja aiteja syrjitaan tyoelamassa, nuoret ovat liian itsekkaita, vapaa-aika kuluu somessa eika seurustelulle ja lasten saamiselle jaa aikaa.

Olen itsekin yrittanyt selittaa tapahtunutta muun muassa tyottomyydella ja sosiaalisen vuorovaikutuksen muutoksilla .

Mutta mita enemman olen tutkinut ja pohtinut asiaa, sita selvemmin nayttaa silta, ettei lapsimaaran vahentymisen tarkein syy sittenkaan liity perhe-etuuksien leikkauksiin, tasa-arvo-ongelmiin, tyoelaman huonontumiseen ? tai ylipaataan mihinkaan yhteiskunnalliseen ongelmaan. Lapsia syntyy vahemman, koska nuoret aikuiset eivat enaa halua lapsia siina maarin kuin aikaisemmin

Vanhemmuuden lisaksi on olemassa muitakin tapoja luoda merkityksellinen elama. Jos syntyvyys laskee, koska yksilon valinnanvapaus laajenee, miksi asiasta pitaisi olla edes huolissaan? Ratkaisu ei ainakaan saa olla yksilonvapauden kaventaminen.

Jos syntyvyys laskee, koska yksilon valinnanvapaus laajenee, pitaako asiasta olla edes huolissaan?

Kun emme kerran voi, eika meidan ehka pidakaan vaikuttaa syntyvyyden laskevaan trendiin, on tarpeellista etsia kehityksesta valoisia puolia. Esimerkiksi perhesiteiden lisaksi ystavyyssuhteet muodostuvat aikaisempaa merkityksellisemmiksi. Vanhemmilla ja isovanhemmilla on enemman aikaa kullekin lapselle.

Mutta ennen muuta, meille mahtuu nyt paljon lisaa maahanmuuttajia. Oikeastaan meidan on pakko saada lisaa maahanmuuttajia. Tilanteen seurauksena Suomesta voi tulla paljon nykyista kansainvalisempi ja jannittavampi paikka.

Suurten ikaluokkien aiheuttamasta elakepommista eli tyoelakerahojen riittavyydesta on keskusteltu aktiivisesti jo 1990-luvun alusta asti. Tuolloin tyoelakejarjestelma oli tavallaan puhdas ketjukirje (englanniksi pay-as-you-go): tyossa olevien maksuilla kustannettiin elakkeelle jaaneiden toimeentulo. Kriittinen keskustelu johti elakerahastojen perustamiseen ja lukuisiin jarjestelman heikennyksiin.

Meidan on pakko saada lisaa maahanmuuttajia. Samalla Suomesta voi tulla paljon nykyista kansainvalisempi ja jannittavampi paikka.

Monilta on kuitenkin jaanyt huomaamatta , etta myos nykyiset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat eraanlainen ketjukirje: tyossa olevat maksavat suurimman osan veroista vaikka kayttavat pienemman osan sosiaali- ja terveyspalveluista. Erityisesti terveydenhuollon kustannusten suhde bruttokansantuotteeseen on kasvanut tasaisesti

Toisin kuin elake-eduissa ja muissa sosiaalisissa tulonsiirroissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on lisatty kustannuksia viimeisen 30 vuoden aikana ? ennen ihan viime aikoja ? ja laajennettu oikeuksia palveluihin.

En tarkoita tietenkaan , etteiko nain olisi pitanyt tehda. Mutta huomautan vain, etta menoja on lisatty ilman kasitysta siita, miten ne tulevaisuudessa rahoitetaan. Siina missa elakejarjestelman rahoitusvajetta paikattiin saastamalla, sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusvajetta on katettu velalla.

Tama yhtalo ei ratkea vain silla, etta tyollisyys- ja veroastetta nostetaan. Kyse on myos ihan paljaista numeroista: tarvitsemme enemman niita, jotka ovat tyossa tai toimivat yrittajina.

Jos jaamme vain suremaan vauvojen puutetta, vaarana on kierre: vaikka kuinka verotus kiristyy, silti julkiset palvelut heikkenevat ? ja parhaat voimat muuttavat maasta.

Viime vuonna vakilukumme kasvoi poikkeuksellisen paljon. Kyse oli kuitenkin suurelta osin Ukrainan sodan pakolaisista, mika kertoo vahan Suomen vetovoimasta. Jatkossa tyoperaisista maahanmuuttajista eivat kilpaile vain globaalin pohjoiset maat, vaan myos keskituloiset maat ? etunenassa yhden lapsen politiikallaan valtavan ikaantymisongelman itselleen aiheuttanut Kiina.

Jos jaamme suremaan vauvojen puutetta, ja yritamme kaynnistaa jonkinlaisia ”synnytystalkoita” ? ja jos emme hyodynna matalan syntyvyyden mahdollisuuksia, vaarana on kierre: vaesto supistuu ja talous kurjistuu. Vaikka kuinka verotus kiristyisi, siita huolimatta julkiset palvelut ja tulonsiirrot heikkenevat ? ja parhaat voimat muuttavat maasta.

Baltian maat ovat jo varoittava esimerkki. Itsenaisyyden palauttamisen jalkeen Latvia ja Liettua ovat menettaneet lahes kolmasosan vaestostaan ja Viro noin 16 prosenttia. Maahanmuuttoa tulisikin meilla helpottaa, ei vaikeuttaa.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja on THL:n tutkimusprofessori, joka ei parjaisi omassa arjessaan ilman maahanmuuttajien tyopanosta.