Ensimmainen Splatoon rajaytti potin edellisen Nintendo -sukupolven aikana Wii U -konsolilla ollen hieman yllattaen konsolipelimyyntien karkikastissa. Marioiden ja Zeldojen sekaan paasy naissa tilastoissa yllatti varmaan jossain maarin Nintendonkin, joten jatko-osa tuntuu luontevalta seuraavalta siirrolta. Erityisen tarkeaa se on talla hetkella Nintendolle, koska Switchin ”system seller” -pelit ovat viela melko vahissa.


Aiempaa Splatoonia pelanneille peli ei tuota suuria yllatyksia, vaan on pitkalti samankaltainen edeltajansa kanssa. Toki joka puolella on nahtavissa uusia pienia ja muutamia hieman suurempia uudistuksia. Ensimmaisella pelikerralla tarjotaan lyhyet harjoittelukentta, jossa pelin niksit opetetaan pelaajalle. Ykkosen tapaan peli tarjoaa ensisijaisesti pelitahtaimen liikuttelua ohjaimen kallistuksen voimalla, mutta paljon konsoliraiskintoja pelanneena jouduin vaihtamaan asetuksen tottumuksesta johtuen perinteisempaan tattiohjaukseen.

Idealtaan peli on mahtava ? raiskintapeli, jonka pelaamisen aloittamista ei tarvitse odottaa siihen asti, etta 8-vuotias Pertti on mennyt unten maille, vaan se sopii nuoremmankin kansan pelattavaksi. Pelaajan kasille lyodaan maalipyssy ja silla pystyy maalaamaan pelikenttaa. Liipaisinpainiketta painamalla kolmannesta persoonasta kuvattu pelihahmo muuttuu mustekalaksi, joka liikkuu selkeasti vikkelammin oman varisella maalipinnalla, kuin normaali ihmista muistuttava pelihahmo. Mahdottomalta kivuttavaksi seinakin muuttuu helpoksi esteeksi, kun ensin ruikkii seinan omaan variin ja sen jalkeen syoksyy siihen mustekalamuodossa. Maalipyssylla pystyy myos tuhoamaan viholliset harmittoman oloisesti.




Pelin paapaino on verkkopelissa, mutta yksinpeliakaan ei voi kutsua hataisesti kyhatyksi harjoittelutilaksi. Viiteen maailmaan jakautuvassa soolotilassa on yhteensa reilu kolmisenkymmenta kenttaa, joissa maalataan vaihtelevia esteita, tuhotaan paalle kayvat vihollisoliot ja pelastetaan zapfish-olennot. Kenttarakenteet on suunniteltu sopimaan useimpien kenttien ennalta maariteltyyn aseteemaan. Osassa tasoja paasee myos itse valitsemaan maalipaukuttimensa, mutta samalla kannustetaan kokeilemaan kaikkia asevariaatioita kentan lapaisyyn.

Asevalikoima on sekoitus realistisemmassa sodassa kaytetyista tussareista maalausmaailman kekseliaisiin variantteihin, aina sniperista maalitelaan ja maalipurkkiin. Telalla maalaa nopeasti isoja aloja ja sniperilla taas ulottuu maalisuihkunsa kanssa kauempana majaileviin haasteisiin. Asevalikoima on suhteellisen laaja ja erilaisia loytyy parisenkymmenta kappaletta.


Yksinpelimaailmojen viimeinen kentta on suurempi pomovastus, jonka kaataminen on muutaman asteen haastavampaa, kuin normaalien vihollisten. Viholliset ovat kekseliaan nakoisia, mutta ehka hieman turhankin helppoja vastustajia. Kaavamaisella etenemisella parjaa, kunhan sen ensin keksii. Yleisesti alun kentat ovat melko helppoja, mutta loppua kohden peli alkaa tarjota hieman haastettakin. Kampanjan lapipaasyyn menee suurin piirtein 5 ? 8 tuntia, mutta kaikkien mahdollisten haasteiden suorittaminen ja piilotettujen esineiden keraily voi vieda viela moninkertaisen ajan, jos sille paalle innostuu.



Aiemmasta osasta tuttuun tyyliin verkkopelin paamuodossa, Turf Warissa, ei valita eran voittajaa vastustajan eliminointi maarien mukaan, vaan silla, kumpi neljan pelaajan joukkueista maalaa pelikenttaa enemman omaan variinsa kolmen minuutin aikana. Toki vihollisen tuhoamisesta on apua, silla vastustajan pelaaja joutuu odottelemaan muutamia sekunteja ennen kuin syntyy uudelleen omasta tukikohdastaan. Vastustajan varittaman alueen voi varjata uudelleen omalla varillaan, joten taistelu on kiihkeaa alusta eran paattymiseen asti. Kenttia oli testihetkella pelattavissa kahdeksan erilaista.


Pelikokemuksen karttuessa voi nokkansa suunnata kohti rankkimatseja, joissa pelimuotoja tarjolla on useampi. Splat Zonessa maalataan merkitty alue omaan varisavyyn ja pyritaan pitamaan sita hallittuna, Tower Controlissa saatetaan torni vastustajan lahtopisteelle ja Rainmakerissa tulee saada pelimuodon nimen mukainen ase hallintaan ja kuljettaa se vastustajan tukikohtaan. Rentous voi jossain maarissa karista naissa totisemmissa matseissa, mutta toisaalta onpa tarjolla hieman vaihtelevia muotoja perinteiseen Turf Wariin. Hyvin menestyneet ranked-pelaajat voivat testata taitojaan viela kovemmassa seurassa League Battle -muodossa. Siina meno muuten vastaavaa kuin ranked-puolella, mutta huonommin parjanneilla ei ole sinne asiaa.



Taysin uutena juttuna peliin on tuotu Salmon Run -pelimuoto. Siina nelja saappaisiin ja kurapukuun varustautunutta pelaajaa taistelee saarikyhaelmalla meresta nousevia vihollisia vastaan. Sadan sekunnin mittaisissa aalloissa pitaa selviytya pahisten paallekaynnista seka samalla tuhota valilla eteen ilmestyvia pomovastustajia, jotka pudottavat kultamunia maahan - ja ne tulee toimittaa kotipesaan. Yksinkertaista ja ihan hauskaa, kenttia vaan kaivattaisiin lisaa. En tormannyt testin aikana kuin yhteen, joka tosin muuttui hieman pelierien valilla esimerkiksi veden noustessa.


Verkkomoninpelin ehka arsyttavin asia on pelattavien kenttien rajoittaminen kahteen kerralla pelimuotoa kohden. Ranked-matsien kohdalla tama tarkoittaa myos pelimuodon lukitsemista tiettyna aikana tiettyyn muotoon. Karttoja ja pelimuotoja vaihdetaan kahden tunnin valein. Pelin kaynnistyessa tai pelattavien karttojen vaihtuessa Splatoonin TV-studioemannat valtaavat ruudun ja kertovat mahdollisista pelipaivityksista ja siita, mita kenttia seuraavina hetkina pelataan. Salmon Runin osalta pelaamisen rajoittaminen tarkoittaa sita, etta pelimuoto on pelattavissa vain, jos aikataulu niin sanoo. En tallaista rajoittamista ymmartanyt ensimmaisen Splatoonin tullessa myyntiin, enka ymmarra vielakaan. Jaetun ruudun moninpelia pelissa ei tueta, mutta jos kavereilta loytyvat pelit ja vehkeet, voi moninpelimuotoja pelata paikallisen verkon yli.



Toinen ihmeellisyys on sellainen, mita en valitettavasti ehtinyt kokeilemaan ? aanichat. Puheella keskusteleminen muiden pelaajien kanssa verkon yli onnistuu vain puhelimeen asennettavan sovelluksen kautta. En oikein ymmarra miten nain yksinkertainen asia on tehty nain hankalan oloiseksi, kun konsoleilla on pelattu verkkopeleja jo vuosituhannen alusta lahtien. Jos haluaa seka peliaanet, etta puheaanet kuulokkeisiinsa, niin hankaluuksia on viela asteen enemman. Ongelma johtuu itse konsolista, mutta mainitsin asiasta, ettei se tule pelia hankkivalle yllatyksena. Muuten puhelinsovellus on melko kateva, sielta nakee muun muassa omat tilastonsa ja sen, mita karttaa pelataan milloinkin.


Uusi Splatoon-varisota on parista ihmeellisyydesta huolimatta kokonaisuutena mainio peli, vaikka peruskaavaltaan se on hyvinkin samankaltainen edeltajansa kanssa. Paketti on viimeistelty viimeisen paalle tarkasti ja mukavan rentoa pelihetkea eivat tekniset ongelmat paase haittaamaan. Mika parasta, koko verkkopelielamyksen voi ottaa mukaansa, minne meneekin. Switchin omistajille ehdoton pakko-ostos.