Suomessa elaa luontaisesti kolme varsinaista sammakkolajia: sammakko ( Rana temporaria ), viitasammakko ( Rana arvalis ) ja rupikonna ( Bufo bufo). Naiden lisaksi Lounais-Suomessa tavataan ilmeisesti ihmisen mukana levinnytta molysammakkoa ( Pelophylax ridibundus ). Kaikki Suomessa tavattavat sammakkolajit ovat rauhoitettuja, rauhoitus koskee niin sammakoiden kutua, nuijapaita kuin maalla elavia yksiloita. Siis edes sammakonkutua ei saa kerata astiaan!

Sammakko on yleisin sammakkolaji. Sita tavataan koko Suomen alueella. Varmimmin sammakon voi tunnistaa kutuaikana, koiraiden kurnuttaessa lajityypillisesti. Lisaantymiskauden jalkeen sammakkoa voi olla vaikea erottaa viitasammakosta. Sammakko horrostaa talven, joko vesien pohjamudissa tai kuivalla maalla sopivissa suojapaikoissa.

Viitasammakko ( Rana arvalis )
Viitasammakko on tavallisempaa sammakkoa selkeasti harvemmin vastaan tuleva laji. Sen levinneisyys Suomessa painottuu Etela- ja Keski-Suomeen ja se puuttuu Pohjois-Suomesta. Varmimmin viitasammakon tunnistaa sammakon tavoin lisaantymisaikana. Talloin sopivilta rehevilta lammikoilta ja jarvien lahdilta voi kuulla pulputtavaa aanta. Viitasammakko kutee vasta huhti-toukokuussa. Kutuaikana koiraat muuttuvat lajille tyypilliseen tapaan sinertaviksi. Laji horrostaa talvella paaasiallisesti vesien pohjamudissa. Laji on taantunut koko Euroopan alueella ja taman vuoksi se on koko EU:n alueella suojeltu laji. Lain mukaan laji on rauhoitettu ja elinymparistoja ei saa muuttaa niin, etta siita on haittaa viitasammakolle.

Rupikonna ( Bufo bufo )
Rupikonna on levinneisyydeltaan etelainen. Se puuttuu pohjoisimmasta Suomesta. Rupikonna poikkeaa ulkonaoltaan kahdesta edella mainitusta lajista. Se on huomattavasti jykevampirakenteinen ja sen ihon pinta on selkean nystymainen, rupimainen. Rupikonnan aani on korkea kurnahdus, jota se toistaa sarjoina. Rupikonna kutee paaasiallisesti huhtikuussa. Rupikonnat horrostavat maalla. Ne hakeutuvat ennen talventuloa sopiviin koloihin.

Molysammakko ( Pelophylax ridibundus )
Molysammakko on talla hetkella vain Lounais-Suomeen levittaytynyt laji. Aiemmin sita on tavattu muuan muassa Helsingin alueella. Lajia pidetaan niin kutsuttuna vieraslajina, eli sen epaillaan levinneen Suomeen etelaisemmasta Euroopasta ihmisen mukana. Laji on varitykseltaan vihertava ja sen poskissa on selkeat poskipussit, jotka nakyvat koiraan aannellessa. Lajin aantely on nimen mukaisesti kova aanista molyamista. Lajin kuulee helpolla pitkan matkan paahan. Laji elaa muista suomalaisista sammakoista poiketen ymparivuotisesti lammikoissa.