Suomen elaimisto on tyypillista pohjoiselle havumetsavyohykkeelle. Yleisimmat nisakkaat ovat muun muassa orava, metsajanis ja kettu. Suurista nisakaslajeista esiintyvat karhu, susi, hirvi ja peuran alalajit metsapeura ja poro, joka on kesytetty tunturipeurasta. Lintulajeista suurin osa on muuttolintuja. Kalalajeja on yli 70, matelijalajeja viisi ja sammakkoelainlajeja viisi. Suomen matelija- ja sammakkoelainlajisto on melko koyhaa, silla esimerkiksi Virossa pelkastaan sammakkoelainlajeja on jo 13. Suomessa kasvavista sienista 200 lajia on luokiteltu hyviksi ruokasieniksi.Suomi tunnetaan tuhansien jarvien maana. Varsinaisten jarvien lisaksi on monenlaisia pienvesia: lampia, lampareita, puroja, lahteita ja allikoita. Jarvet ovat matalia ja vahavetisia. Karuissa ja ravinteikkaissa sisavesissa elaa omat lajistonsa

Suomen kansallislintu on joutsen, muita suomentarustossa ja symboliikassa esiintyvia elaimia ovat karhu, ilves, ja susi.

Kaksi kolmasosaa Suomen pinta-alasta on metsaa. Kasvillisuusvyohykkeista suurin osa Suomea kuuluu pohjoiseen havumetsavyohykkeeseen. Vain maan etelaisin rannikkoseutu kuuluu havu- ja lehtimetsavyohykkeen vaihettumisalueeseen. Tama vaihettumisvyohyke luetaan valilla havumetsiin, valilla lauhkeisiin lehtimetsiin kuuluvaksi, riippuen tietolahteesta. Suomen pohjoisimmat osat edustavat jo havumetsavyohykkeen ja tundran vaihettumisaluetta.

Suomen kansalliskukka on kielo:

Suomen luonto voidaan jakaa paapiirteissaan seuraaviin alueisiin:

1. Lounais- ja Etela-Suomi
2. Ita-, Lansi-, Sisa- ja Pohjois-Suomi
3. Metsa-Lappi
4. Tunturi-Lappi

Lounais- ja Etela-Suomi

Alue kasittaa lahinna Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakuntien alueen. Alueella on seka Keski-Euroopalle etta Siperian taigalle tyypillisia kasvi- ja eliolajeja. Alueen metsat vaihtelevat metsatyypin mukaan rehevista pahkina- ja jalopuulehdoista kuiviin karukkokankaisiin. Kuitenkin yli 90 prosenttia alueen metsista on havupuuvaltaisia kankaita. Lounaisrannikolla etelaiset piirteet ovat kasvillisuudessa sen verran hyvin edustettuina, etta alue luetaan sekametsavyohykkeeseen. Muu osa alueesta on? havupuuvaltaisempaa metsaa. Koko alueella tavallisimmat puulajit ovat metsakuusi, koivut ja manty. Yleisia ovat myos haapa, raita, pihlaja seka harmaa- ja tervaleppa. Harvinaisempia puita ja pensaita ovat pahkinapensas, lehmus, jalava ja vaahtera. Saarni ja tammi kasvavat luonnostaan vain Helsingin ja Uudenkaupungin valisella rannikkokaistaleella, siellakin harvinaisina, joskin saarnella on muutama yksittainen luonnontilainen esiintyma sisamaassakin. Metsien aluskasvillisuudessa tyypillisia lajeja ovat metsatyypista riippuen mustikka, puolukka, saniaiset, oravanmarja, valkovuokko, kaenkaali seka sammalet ja jakalat. Kevatlinnunherne, valkovuokko, sinivuokko ja kaenrieskat kasvavat Suomessa paaosin vain talla alueella.

Suomen pinta-alasta liki kolmannes on ollut suota, josta noin puolet on ojitettu lahinna metsatalouskayttoon. Alueen suot ovat paaosin keidassoita, mutta ihminen on kuivattanut niista suuren osan. Haihdunta on kesaisin kohtalaista, ja luontaisesti soita on alueelle muodostunut lahinna rotkoihin ja laakson pohjille kosteisiin painanteisiin.

Nisakkaita, joita Suomessa esiintyy paaasiassa vain maan etelaosissa, ovat esimerkiksi liito-orava ja rusakko. Alueella elaa viisi sammakkoelain- ja viisi matelijalajia. Hyonteislajistosta vain lahinna taallapain Suomea tavattavia lajeja ovat perhosista pikkuapollo, lehmuskiitaja ja tamminopsasiipi

Ita-, Lansi-, Sisa- ja Pohjois-Suomi

Alue on Etela-Suomea voimakkaammin lahinna taigan elio- ja kasvilajistoa. Metsien paapuulajit ovat taigalle tyypilliset kuusi, koivu ja manty. Harvalukuisempia ovat raita, haapa ja pihlaja, etelassa kasvavat harvinaisina relikteina myos jalava ja lehmus. Metsatyypit ovat lahinna havupuuvaltaisia kangasmetsia. Ne ovat huomattavasti selkeampia ja karumpia kuin Etela- ja Lounais-Suomen alueella kasvavat metsat. Tyypillisimmat aluskasvillisuuden muodostajat ovat mustikka ja puolukka seka sammalet ja jakalat. Soita on enemman kuin etelassa, ja ne voivat olla joko keidas- tai aapasoita. Lehtoja kasvaa yleensa purolaaksoissa, ja ne ovat tavallisesti kosteita saniaislehtoja, varsinaisten lehtimetsien piirteita alueen lehdoista ei taalla kuitenkaan loydy, vaan lehdon lehtipuut ovat yleensa havumetsillekin tyypillisia, kuten koivuja.

Alue on hyvin soista, silla sademaarat ovat yhta korkeat kuin Etela-Suomenkin alueella, mutta haihdunta huomattavasti etelaa vahaisempaa. Esimerkiksi Pohjanmaalla on laajoja tasankosuoalueita.

Alueen nisakaslajisto on tyypillista havumetsalajistoa kuten karhu, metsasopuli, metsamyyra, majavat, hirvi ja ilves. Yleisia lintuja ovat kapylinnut, tiaiset, peipot, tikat, suokukko, uikut, sorsat, rantakanat, pollot ja haukat. Erityisesti metso, pyy ja teeri ovat tyypillista taigan linnustoa. Alueella on nelja matelija- ja sammakkoelainlajia. Hyonteislajisto on muuten samaa kuin etelaisimmassakin Suomessa, mutta eraat etelaiset lajit puuttuvat tai ovat harvinaisia.

Metsa-Lappi

Alue on tyypillista taigaa ja edustaa sen karumpaa pohjoista osaa. Alueen kasvillisuus on etelaosissa pohjoisen havumetsavyohykkeen etelaisin alue , pohjoisemmassa pohjoinen havumetsavyohyke. Metsat ovat hieman matalampia kuin etelassa, ja erityisesti kuuset karsivat alueella tykysta, mika tekee niista kapeampia. Alueen paapuulajit ovat kuusi, koivu ja manty, mutta alueen pohjoisosissa kuusi on jo harvinainen, pohjoisimpien metsien ja kitumaiden ollessa manty ja tunturikoivuvaltaisia. Aluskasvillisuudessa kasvaa metsatyypista riippuen joko mustikkaa tai variksenmarjaa ja puolukkaa, toisinaan jopa suokasveja, kuten suopursua, joka Pohjois-Suomessa kasvaa metsissakin mutta Etela-Suomessa vain soilla. Alueella yleisena kasvava kullero on Etela-Suomessa harvinainen. Kullero on Lapin maakuntakukka.

Alueella on runsaasti soita, ja ne ovat lahinna aapasoita, paikoin lettoja. Alueen elaimisto on taigalajistoa, kuten karhu, poro, hirvi, metsapeura, susi, ahma ja ilves. Linnuista mainittakoon laulujoutsen, suokukko, kurki, tiaiset, korppi, kuukkeli, piekana, taviokuurna ja tilhi. Alueella on kaksi matelija- ja kolme sammakkoelainlajia. Hyonteislajisto on niukempi kuin etelassa ja taysin taigalajistoa.

Tunturi-Lappi

Alue on paaosin pohjoista havumetsavyohyketta, kitukasvuista havu- tai tunturikoivumetsaa tai tunturien paljakoita. Puulajit ovat manty ja tunturikoivu. Kuusi ei kasva talla alueella ja paljakoilla ei kasva lainkaan puita. Metsien aluskasvillisuus on sekoitus tundraa ja taigaa, paljakoilla taas on tyypillista tundrakasvillisuutta kuten riekonmarjaa ja jakalaa. Tunturikoivikoissa aluskasvillisuus on yleensa vaivaiskoivua ja pajua. Tunturikoivikoissa on myos havumetsien tapaan runsaasti sienia. Soita on lahes kaikkialla, ja ne ovat joko aapasoita tai palsasoita. Alueelle tyypillisia elaimia ovat poro, ahma ja sopuli. Linnustosta loytyvat maakotka, koskikara, korppi, riekko ja sinirinta.