KOLUMNI

Kolumni: Jonon viimeiseksi

1.10.2016 13:15

Tarjoilija huomasi Vernerin heranneen.

Roopen Krouvin ruokalista sisalsi hernekeittopurkkeja.

??Mita sinulle saisi olla?

Ravintolapoydassa pienet torkut ottanut Verneri teki tilauksen, ja tarjoilija toi sen hanelle. Tama tapahtui 1970-luvulla lappeenrantalaisessa ravintolassa.

Uusi alkoholilaki haluaa poistaa ravintola-alaa rasittavia maarayksia. Niita onkin ollut melkoisesti. Anniskelun ammattilaiset ja asiakkaat ovat puolestaan olleet aina kekseliaita kiertamaan holmoina pitamiaan maarayksia.

Kun ravintoloissa oli kravatti- ja pikkutakkipakko, portsareilla oli narikassa kattava valikoima solmioita ja pikkutakkeja. Niita lainattiin asiakkaille, ettei rikottu saantoja. Asiakas luovutti vetimet takaisin portsarille ravintolasta poistuessaan.

Lappeenrannassakin on ollut legendaarisia ravintoloita, jotka ovat kayneet kissa ja hiiri- leikkia alkoholitarkastajien kanssa. Saantojen venyttamista on samalla leimannut lammin suhde asiakaskuntaan.

Lappeenrannan tyovaentalon ravintolassa, joka purettiin 1982, oli kaupungin ensimmainen itsepalvelutiski. Se toimi myos silloisen kaupunginteatterin teatteriravintolana.

Tarina kertoo, etta jos tiskijonossa sattui oksentamaan, joutui jonon viimeiseksi ja siivoamaan oksennuksensa. Ei sen kummempaa rangaistusta.

Roopen Krouvilla oli luova ratkaisu ruokailupakkoon. Oli nimittain aika, jolloin ravintolassa piti syoda saadakseen alkoholia. Roopen Krouvin ruokalista sisalsi hernekeittopurkkeja, joiden sisalto lammitettiin janoisille asiakkaille. Lain kirjain tuli taytetyksi.

Ravintoloiden henkilokunta suhtautui joustavasti myos maarayksiin, jotka kielsivat anniskelun juopuneelle tai useamman kuin yhden annoksen myymisen kerrallaan samalle asiakkaalle. Vernerin tapaus on yksi esimerkki.

Ravintola Willikissassa oli kanta-asiakas, joka tilasi aina itselleen ja kaverilleen paukut. Poytaan tuotiin kaksi grogia, mutta kaveria ei kukaan koskaan nahnyt.

Joskus joku saattoi juoda toisen viinakset silla aikaa, kun tama oli poissa poydasta. Eras Lauritsalan mies ratkaisi ongelman omaperaisesti. Hanella oli suussaan ylaproteesi. Poydasta poistuessaan han pudotti proteesin kaljalasiinsa.

Kalja oli aina koskemattomana miehen palatessa poytaan.

Kirjoittaja on Etela-Saimaan yhteiskuntatoimituksen toimittaja.

Heikki Sopanen