Laulavan hauen arvoitus
Hauen laulu
Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien
harmajain
jo himersi p?iv?n kajo
ja j?rvelle her?si nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista k?py? purrakseen
lie n?hnyt kuullut
haistanut
tai k?vyn p??st? maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman
kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan
niin villin-raskaan
se virren veti
ett? vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksin?isyyden
kylm? syli.
(J??peili 1928)
Hellaakosken tunnetuimpia voimallisia runoja on
?Hauen laulu?. Runoilija kertoo runon syntyneen miltei valmiina.
Ajankohtana oli elokuinen y?, jona h?n ?puoliunen horteessa? nousi
muutaman kerran jalkeille kirjoittamaan kynttil?n valossa ?s?ejaksojen
hyrin??. Runon synty? pohjustivat takana olevan kes?n el?mykset.
L?hikuvassa luonto
Luonnonkuvauksen
aitous ja tarkkuus v?littyv?t runon lukijalle. Anto Leikola toteaakin,
ett? vaikka ?Hauen laulua? ei voi sanan tavallisessa merkityksess?
pit?? luonnonrunona, se sis?lt?? verratonta moniaistista, osuvaa ja
ilmaisuvoimaista luonnonkuvausta. H?n lukee runoa surrealismin ja
realismin yhdistelm?n?. Leikola esitt?? biografisia eli el?m?kerrallisia
viittauksia Hellaakosken lapsuuteen, jolloin t?m? harrasti kiipeily?
kuusissa, kalasteli haukia ja lauloi koulussa ?- - virtens? niin
kovaa kuin jaksoi, vaikkei laulu??nt? ollut - - ?. My?s punaisen k?vyn
Leikola sallii jatkaa el?m??ns? punaisena k?pyn?, jollaisia kuusen
latvaosa todellisuudessa kantaa.
Tarkasteltavana el?m?kerrallisuus
Runo
on s?ilytt?nyt arvoituksellisuutensa. Sen s?keet ovat alusta asti
kirvoittaneet lukijoissa rikkaita tulkintoja. T.Vaaskivi tarkastelee
?Hauen laulua? persoonallisena runoilijatilityksen?. Vaaskivi lukee
runossa salaironiaa ja huumoria. H?nen haukensa ?- - nousee kev?thumalassa
kuusen latvaan ja vet?? niin villinraskaan virren, ett? linnuilla ei
ole mit??n sanomista!? H?n n?kee juuri ?hellaakoskimaisen
huumorin? selitt?v?n ?futuristisen aiheen ja runon vakavan
?ajatuksen? v?lill? olevan n?enn?isen ristiriidan.
My?s
Unto Kupiainen asettuu tarkastelussaan biografiselle eli el?m?kerralliselle
n?k?kannalle. ?Hauen laulussa? huipentuu Hellaakosken omakuva ja
se merkitsee ?yksil?llist? yhteenvetoa ja miehuuden kutsumuslaulun
huipentumaa?. Kauneuden el?mys murtaa estot ja luonnonlait ja
tempaisee runoilijan pinnan alla koetuista patoutuneista kohtaloista yl?s
laulamaan. Kokemukset ovat kypsytt?neet kutsumusta miehess?, joka ei
ui parvissa.
Kupiainen
pys?htyy punaisen k?vyn arvoituksen ??relle ja toteaa sen
mahdollistavan useita selityksi?. H?n l?yt?? k?vyst? kaipausta.
Punaisen k?vyn puraisu avaa hauen inspiraation. ?Kaipaus valautuu
taiteelliseksi luomukseksi v?kevimmin silloin, kun mielikuvitus
tavoittaa sen kohteen, ja ehk?p? kaikkein herkimmin, kun ? k?ytt??ksemme
selityksen? itse selitett?v?? kuvaa ? kaipuun punaista k?py?
puremaan pyrkiv? tavoittaa sit? maistamiseen saakka, saa ensi
kosketuksen saavuttamattomaan.? My?s Kupiainen lukee runossa
taitavasti k?ytetty? huumoria ja itseironiaa. Niin ik??n
luonnontunne nousee esiin h?nen tulkinnassaan. Hauen nousu kuusen
latvaan on kohoamista kohti ikuisuutta. Siell? hauki suorittaa pyh?n
teht?v?ns? eli vet?? virtens?. Yksin?isyyden kylm??n syliin p??ttyv?ss?
runossa ei huumori en?? valaise loppua, joka kuvaa kutsumuksen t?ytt?misen
kallista hintaa.
Kupiainen
palaa ?Hauen laulun? luentaan my?hemmin uudelleen ja lis??
tulkintaan uuden s?ikeen. H?n lukee nyt runoa eroottisena runona. H?n
toteaa sen olevan ennen kaikkea ?-- onnellisen runoilijan villin
rakkausjoiun huikaisevassa suvessaan. Se on ?kesien kes?n? kaikkein
sisin ja todellisin Korkea Veisu.?
Tuoreita n?k?aloja
Uudemmista
tulkinnoissa Kaisa Kantola viittaa ?Hauen lauluun? humoristisena
luomisen runona, jossa leikillisyys ja vakavuus yhtyv?t toisiinsa.
Pirjo Lyytik?inen perehtyy runoon kirjallisuudentutkija Michael
Riffaterren ajatuksiin sitoutuneena. H?n lukee runoa kuvauksen ja
merkitsevyyden tasoissa. Runotulkinta rakentuu kielipelin ja
intertekstuaalisten viittausten varaan. Outo elementti eli laulava hauki
on avain, joka kertoo lukijalle toisen tason olemassaolosta ja siit?,
ett? sen aukeaminen tapahtuu nimenomaan hauen kautta. Avaimeen
tarttunut lukija johdatetaan Kalevalan maisemiin, joissa V?in?m?inen
valmistaa hauen leukaluusta kalanluisen kanteleen. Arvoituksen
ratkeaminen ei kuitenkaan riit? Lyytik?iselle, joka toteaa, ett?
runopelin palasten n?enn?inen loksahtelu paikoilleen ei riit?
tulkinnaksi. H?n j?tt?? avoimeksi sen, olisiko punaisessa k?vyss?
hedelm?llisyytt? ja seksuaalisuutta, niin kuin my?s sen, onko
?Hauen laulussa? kyse uuden modernistisen runon
ohjelmanjulistuksesta.
Runoilijan oma tulkinta
Hellaakoski
itse my?nteli aikoinaan Kupiaisen olevan mahdollisesti oikeilla j?ljill?
kutsumus- ja kaipaustulkinnoissaan. H?n kuitenkin jatkoi:
?Sen
jutun ei mielest?ni pit?isi olla niin vaikeatajuinen kuin turhanp?iten
otaksutaan ? kunhan sen puhtaalla intuitiolla el??. Ainoa k?sitteellisen
selvittelyn saavuttamaton kuva lienee punainen k?py, jonka
monivivahteista merkityst? tekij?k??n ei ole huolinut sen enemp??
pohtia. Oli vain pakko sanoa niin ja aavistella, ett? jotain se
merkitsee, koska oli pakko.?
|