19 captures

28 Jan 2012 - 20 Dec 2016

Dec	JAN	Mar
	28
2011	2012	2016

success

fail

About this capture

COLLECTED BY

Organization: Internet Archive

The Internet Archive discovers and captures web pages through many different web crawls. At any given time several distinct crawls are running, some for months, and some every day or longer. View the web archive through the Wayback Machine .

Collection: Wide Crawl started January 2012

Web wide crawl with initial seedlist and crawler configuration from January 2012 using HQ software.

TIMESTAMPS

Esa Anttikoski

Joensuun yliopisto

Neuvostoliiton kansallisuus- ja kielipolitiikka Tverin Karjalassa 1930-luvulla

Esitelm? Joensuun yliopiston Karjalan, It?-Euroopan ja Ven?j?n tutkimuksen tutkijakoulun seminaarissa 18.4.1997

1.

Karjalaisiin maailmansotien v?lisen? aikana kohdistunut Neuvostoliiton kansallisuus- ja kielipolitiikka on jo pitk??n kiinnostanut suomalaisia ja ven?l?isi? historioitsijoita ja osin kielitieteilij?it?kin. Siksi saattaa tuntua yll?tt?v?lt?, ett? Ven?j?n karjalaisten silloisen enemmist?n vaiheet ovat t?lt? osin j??neet l?hes tuntemattomiksi.

Vuonna 1926 suoritetun v?est?nlaskennan mukaan Karjalan autonomisessa tasavallassa asui vain 41 % koko Neuvostoliiton karjalaisista. Suurimman ryhm?n muodostivat tverinkarjalaiset, joita laskettiin olevan yli 140 tuhatta henke?. N?m? 1600-luvulla K?kisalmen l??nist? muuttaneiden siirtolaisten j?lkel?iset olivat ven?l?isest? ymp?rist?st? huolimatta s?ilytt?neet varsin hyvin my?s oman kielens?. 96 % Tverin l??nin karjalaisista ilmoitti ?idinkielekseen karjalan. [1]

Kuten oheisesta kartasta n?kyy, tverinkarjalaiset asuttivat enemm?n tai v?hemm?n yhten?isin? kyl?ryhmin? l??nin keski- ja pohjoisosia. Puhtaimmin karjalaisia alueita olivat Tolmat?un ja Vesjegonskin saarekkeet. Pieni erillinen ryhm? asui l??nin etel?isimm?ss? reunassa. Kielellisesti tverinkarjalaiset olivat varsin l?hell? Suoj?rvell? ja Keski-Karjalassa Paateneen seudulla puhuttua varsinaiskarjalan etel?murretta.

Seuraava katsaus tverinkarjalaisten ja heid?n kielens? vaiheisiin perustuu p??osin Moskovassa viime vuoden toukokuussa 1930-luvun sanomalehdist? ker??m??ni aineistoon [2]. L?hteiden laadun ja oman suuntautumiseni takia kyseess? ei ole mik??n t?ydellinen kaiken kattava esitys. Toivon kuitenkin, ett? katsaukseni voisi her?tt?? kiinnostusta aihetta kohtaan ja siten johtaa sen tarkempaan selvitykseen.

2.

Ensimm?iset merkit jonkin asteisesta kansallisesta her??misest? n?htiin Tverin karjalaisseuduilla pian vallankumouksen j?lkeen. Konkreettisiin tuloksiin karjalaisten esitt?m?t toivomukset ?idinkielens? k?yt?n laajentamisesta eiv?t 1920-luvun aikana kuitenkaan viel? johtaneet.

Vuosikymmenen loppupuolella Karjalan autonomisen tasavallan silloinen suomalaisjohto alkoi kiinnostua Sis?-Ven?j?n karjalaissaarekkeista. Sen tavoitteena oli suomen kielen k?ytt??notto kaikkien karjalaisten keskuudessa. Vuonna 1929 Karjalan kansankomissaarien neuvosto p??tti suomenkielisen opetuksen aloittamisesta tverinkarjalaisten kouluissa. P??t?ksen mukaan Tverin opettajaopistoon ja alueen kouluihin oli l?hetett?v? suomenkielisi? opettajia, ja samalla tverinkarjalaisia tuli houkutella Karjalaan.

Helmikuussa 1930 tuolloin Moskovan alueeseen kuuluneen Tverin piirikunnan toimeenpaneva komitea teki p??t?ksen karjalaisten keskuudessa teht?v?n kulttuurity?n siirt?misest? "karjalais-suomalaiselle" kielelle. P??t?ksen sanamuoto heijastanee suomen ja karjalan kirjakielen kannattajien kompromissihaluja ja ehk? my?s itse karjalan kielen olemuksesta tunnettua ep?varmuutta. Selke?mm?n ratkaisun teki Ven?j?n valistusasiain kansankomissariaatin saman vuoden maaliskuussa j?rjest?m? neuvottelukokous, joka hyv?ksyi tunnetun fennougristin, professori D.V. Bubrihin esityksen tverinkarjalaisen, Tolmat?un murteeseen ja latinalaiseen kirjaimistoon perustuvan kirjakielen luomisesta.

Poliittisesti oman kirjakielen luominen saatettiin n?hd? er??nlaisena Karjalan suomalaisjohtoon kohdistettuna vastatoimena, yrityksen? est?? suomalaisemigranttien vaikutusvallan levi?minen muiden karjalaisryhmien keskuuteen. Toisaalta on selv??, ettei suomi - kielellisist?, kulttuurisista ja puhtaasti hallinto-oloihinkaan liittyvist? syist? - voinut olla vakavasti otettava vaihtoehto jo 300 vuotta suomalaisista ja muista karjalaisista erill??n asuneiden tverinkarjalaisten kulttuuritoimintaa kehitett?ess?. Tverin kirjakielen luominen oli luonnollinen osa koko Neuvostoliitossa ensimm?isen viisivuotiskauden aikana toteuttua "juurruttamispolitiikkaa", jonka tavoitteena oli v?hemmist?kansojen kulttuurikehityksen nostaminen maan valtav?est?n tasolle. Samaan aikaan luotiin kymmeni? uusia kirjakieli?, usein hyvin pieni?kin kansoja varten. Vuonna 1934 Neuvostoliitossa julkaistiin koulukirjoja 104 eri kielell?, kun kymment? vuotta aikaisemmin t?m? luku oli vain 25 [3].

3.

Latinalaisiin aakkosiin perustuvan tverinkarjalaisen kirjaimiston laati moskovalaisen Id?n kansojen etnisen kulttuurin instituutin karjalainen aspirantti A.A. Miloradova. Ven?j?n valistusasiain kansankomissariaatti vahvisti kirjaimiston huhtikuussa 1930, ja my?hemmin se hyv?ksyttiin my?s Neuvostoliiton kielisuunnittelua ohjanneen Uuden aakkoston keskuskomitean neuvotteluissa. T?t? ennen oli ehditty kokeilla karjalankielisten tekstien julkaisua ven?l?isell? kirjaimistolla. Latinalaisen aakkoston k?ytt?? perusteltiin sen taloudellisuudella, kansainv?lisyydell? ja ven?l?isest? kirjaimistosta puuttuvien lis?merkkien tarpeella. Samalla muistutettiin suunnitelmista siirt?? my?s ven?j?n kieli latinalaiseen kirjaimistoon.

??nt?myst? melko tarkasti noudattelevaa ja merkint?tavoiltaan taloudellista tverinkarjalaista ortografiaa voidaan sin?ll??n pit?? varsin onnistuneena. Latinalaisen kirjaimiston k?ytt? ven?l?isess? ymp?rist?ss? aiheutti kuitenkin my?s joukon ongelmia. Niist? n?kyvin oli samankaltaisten latinalaisten ja kyrillisten merkkien sekoittuminen. Toisen, huomattavasti monimutkaisemman ongelmavyyhdin muodosti ven?l?isen ortografian aiheuttama interferenssi /j/:n, liudennuksen ja etuvokaalien merkinn?ss?. Entisest??n latinalaisen kirjaimiston omaksumista vaikeuttivat tveril?ismurteissa ja erityisesti kirjakieless? runsaina esiintyneet ven?l?islainat, ja samalla vaikeutui my?s karjalaisten ven?j?n opiskelu.

Karjalan kielen tutkimuksen ja koulutettujen ty?ntekij?iden puute asetti normittamiselle omat rajoituksensa. Keskeisin? v?linein? toimivat aapiset, oppi- ja lukukirjat, joiden laatimiseen osallistuivat mm. D.V. Bubrih ja karjalainen A.A. Beljakov. Suppeudestaan ja monista puutteistaan huolimatta oppikirjat ja s??nt?kokoelmat vakiinnuttivat huomattavasti kirjakielen oikeinkirjoitusta. [4] S??nt?jen puuttuminen oli aluksi johtanut melkoiseen sekasortoon karjalan kielen opetuksessa. Jokaisella opettajalla oli ollut oma k?sityksens? uuden kirjaimiston soveltamisesta. (Aakkostosta ja ortografiasta tarkemmin)

K?yt?nn?ss? ehk? suurimman ongelman muodosti syntaksin tasolla esiintynyt ven?j?n kielen vaikutus. Varsinkin kirjakielen alkuvaiheessa julkaistuja tekstej? kritisoitiin ankarasti karjalan kielen normien rikkomisesta. Karjalankielisten julkaisujen suurin heikkous, ven?j?n sanaj?rjestyst? noudatteleva sanasanainen k??nn?s, tiedostettiin varsin pian. Kokonaan ei mekaanisista, karjalan kielen normeja rikkovista k??nn?ksist? silti p??sty eroon seuraavinakaan vuosina. (K??nn?svaikeuksista tarkemmin)

Oppikirjojen ja sanomalehtien julkaiseminen edellytti my?s nykyaikaisen terminologian luomista ja vakiinnuttamista. Kirjakielen kehitt?mist? ohjannut D.V. Bubrih kehotti k?ytt?m??n mahdollisimman laajasti el?v?ss? puhekieless? esiintyvi? sanavaroja sek? niihin k?tkeytyvi? mahdollisuuksia uudissanojen luomiseksi. Mutta toisaalta my?s suoranainen purismi oli torjuttava. Bubrih toisti Neuvostoliitossa tuolloin vallalla olleen marrilaisen kielitieteen k?sityst? kielten v?listen erojen tasoittumisesta sosialistisessa yhteiskunnassa: kansainv?lisen terminologian lis??ntyess? m??r? muuttuu lopulta laaduksi, jolloin tapahtuu hypp?ys kohti uutta, maailmanlaajuisen luokattoman yhteiskunnan kielt?. Siksi my?s karjalan kielt? kehitett?ess? oli pyritt?v? laajentamaan kansainv?listen ainesten k?ytt??. [5]

Samoilla linjoilla oli A.A. Beljakov, jonka mukaan oli mahdotonta hyv?ksy? karjalan kielen ven?l?ist?mist? kannattaneiden "suurvalta?ovinistien" ehdotusta ottaa kaikki puuttuvat sanat ven?j?st?. Toisena vaarana h?n piti - ajan tavan mukaan - "paikallisten nationalistien" pyrkimyst? v?ltt?? kokonaan ven?l?isten sanojen k?ytt??, kolmantena Karjalan tasavallasta k?sin ehdotettua puuttuvien sanojen lainaamista suomesta. Beljakovin mukaan kielen rikastamisen oli ensi sijassa perustuttava kaikkien karjalaismurteiden sanavaroihin. Kirjakieleen oli hyv?ksytt?v? my?s vakiintuneet ven?l?islainat, vallankumouksen tuomat sanat sek? internationalismit. Lis?ksi voitiin luoda uusia karjalaisia sanoja ja k?ytt?? karjalaisille ymm?rrett?vi? suomalaisia sanoja.

K?yt?nn?ss? sanaston kehitt?minen n?ytt?? tapahtuneen l?hinn? k??nt?jien ja toimittajien ty?ss??n tekemien ratkaisujen pohjalta. Karjalaista sanastoa popularisoitiin erilaisten sanaluetteloiden sek? oppikirjoissa annettujen selitysten ja ven?j?nn?sten avulla. Valtaosan karjalaisista neologismeista muodostivat ven?l?isten mallien mukaan laaditut k??nn?slainat, mutta paikoitellen niiden taustalta on erotettavissa my?s suomalaisia esikuvia. Karjalaisiin aineksiin perustuneista neologismeista kuitenkin vain harvat n?ytt?v?t vakiintuneen pysyv??n k?ytt??n. (Sanaston kehitt?misest? tarkemmin)

4.

Karjalan kirjakielen ja sen avulla suoritettavan "karjalaistamisen" tavoitteiksi julistettiin lukutaidottomuuden poistaminen, ?idinkielen k?ytt??notto kouluissa, kulttuurity?ss? ja paikallishallinnossa, karjalaisten saaminen mukaan puolue-, hallinto- ja talouselinten toimintaan. Teht?v?n? oli siis Stalinin ajatusten mukainen "muodoltaan kansallisen ja sis?ll?lt??n sosialistisen" neuvostokulttuurin kehitt?minen.

Karjalankielinen kouluopetus k?ynnistyi lukuvuonna 1930/31. Aluksi tarkoituksena oli siirt?? koulut kokonaan karjalan kielelle ja opettaa ven?j?? vain aineena. Aikuisten keskuuteen karjalaista lukutaitoa pyrittiin levitt?m??n erilaisten kurssien ja kerhojen avulla. Opettajia koulutettiin Lihoslavliin vuonna 1931 avatussa opettajaopistossa sek? Kalininin (entisen Tverin) pedagogisen instituutin kielen ja kirjallisuuden osastossa. Kansallisia oppilaitoksia olivat ainakin nimellisesti my?s Rame?kin karjalainen maatalousteknikumi, Lihoslavlin kolhoosiyliopisto sek? Kalininin neuvostopuoluekoulun ja ty?l?istiedekunnan karjalaiset osastot.

Oppikirjoja, lastenkirjallisuutta ja aikuisille tarkoitettuja, l?hinn? politiikkaa ja maataloutta k?sittelevi? kirjasia julkaisivat Neuvostoliiton kansojen keskuskustantamo ja Lihoslavliin perustettu karjalainen kustannusliike. Vuoteen 1933 menness? saatiin julkaistua useimmat alkeiskoulun oppikirjat, joihin sis?ltyi my?s omaa karjalaista aineistoa. Moskovan-Pietarin radan varrella sijaitsevaan Lihoslavlin piirikeskukseen siirtyi my?s Moskovassa vuoden 1931 alussa perustetun karjalaisen Kolhozoin puoleh -sanomalehden toimitus. Alkuper?ist? karjalaksi kirjoitettua aineistoa siin?, kuten my?s paikallislehdiss? oli kuitenkin melko v?h?n.

Erityisen t?rke?n? pidettiin paikallisten viranomaisten ja j?rjest?jen toiminnan karjalaistamista. Tavoitteena oli karjalaista syntyper?? olevien ty?ntekij?iden v?rv??minen ja kouluttaminen sek? karjalan k?ytt? asiointikielen?. T?t? varten perustettiin karjalaisasutuksen ydinalueelle nelj? kansallista piiri? (Tolmat?u, Lihoslavl', Maksatiha ja Rame?ki) ja muualle kansallisia kyl?neuvostoja. 1930-luvun alussa esitettiin my?s ajatus tverinkarjalaisen autonomian muodostamisesta.

Suunnitelmien toimeenpano osoittautui kuitenkin odotettua vaikeammaksi. Ylh??lt? p?in saneltua politiikkaa kannattaneen v?h?lukuisen karjalaissivistyneist?n alkuinnostus t?rm?si paikallistasolla passiivisuuteen ja jopa avoimeen vastarintaan. Moskovassa hyv?ksyttyj?, usein t?ysin ep?realistisia suunnitelmia toisteltiin paikallisten puoluej?rjest?jen ja viranomaisten p??t?ksiss?, mutta niiden toteuttamiseksi tehtiin hyvin v?h?n.

Heikoimmin sujui aikuisten lukutaito-opetus ja paikallishallinnon karjalaistaminen. Kunnianhimoiset suunnitelmat karjalankielisen lukutaidottomuuden h?vitt?misest? ja karjalan k?yt?st? asiointikielen? ep?onnistuivat jopa Tolmat?un ja Lihoslavlin kaltaisissa vahvoissa karjalaispiireiss?. Tilannetta kuvaavina esimerkkein? voidaan mainita, ett? karjalaisella sanomalehdell? oli kes?ll? 1932 vain 184 tilaajaa 28 tuhannen karjalaisen asuttamassa Tolmat?un piiriss?, Vesjegonskin 15 tuhannen karjalaisen keskuudessa tilaajia oli 52. Vuonna 1935 kuudessa karjalaisessa kyl?neuvostossa tehtyyn kyselyyn osallistuneista aikuisista karjalan kirjakielen tunsi 44 henke? eli reilun prosentin verran. Ven?j?ksi lukutaidottomia oli vain 4 %.

Jonkin verran positiivisempia olivat karjalankielisest? alkeiskoulusta saadut kokemukset, mutta siell?kin ongelmana oli oppimateriaalin, opetusohjelmien ja didaktiikan puute. Opettajat ja oppilaiden vanhemmat eiv?t useinkaan suhtautuneet my?nteisesti koulujen karjalaistamiseen.

Julkisuudessa vaikeudet leimattiin sosialismin vihollisten - pappien, kulakkien ja ven?l?is?ovinistien toiminnan tulokseksi. Todellisuudessa lehdiss? esiintyv?t lukuisat maininnat paikallisten viranomaisten, opettajien ja talonpoikien mielipiteist? heijastelivat varsin laajalle levinnytt? k?sityst? oman kirjakielen tarpeettomuudesta. "Miksi opiskella karjalan kielt?, sit?h?n tarvitaan vain Tolmat?ussa", ihmetteliv?t monet. Kirjakielen houkuttelevuutta ja k?ytt?arvoa v?hensi outo latinalainen kirjaimisto sek? ortografian vakiintumattomuudesta ja k??nn?svaikeuksista johtunut karjalaistekstien vaikealukuisuus. Osansa oli ep?ilem?tt? my?s karjalaistamisen ja samaan aikaan suoritetun kollektivisoinnin yhteen liitt?misell?. Kyliss? liikkuneiden huhujen mukaan oman kirjakielen k?ytt??notolla valmisteltiin karjalaisten karkoittamista "viluh randah" eli jonnekin pohjoiseen.

5.

Kaksi vuotta kest?nyt, ilmeisen ep?onnistuneeksi katsottu ja jo sin?ll??n ep?realistinen karjalaistamiskampanja lopetettiin vuoden 1933 alussa. Julkisuudessa alettiin arvostella karjalaistamisessa tapahtuneita "ylily?ntej?", ja vaikka virallista p??t?st? asiasta ei julkaistukaan, politiikan muutos oli selv?. Karjalainen kirjakustantamo ja sanomalehti lakkautettiin seuraavaan kes??n menness?. Karjalaisten piirien paikallislehdet siirtyiv?t k?ytt?m??n yksinomaan ven?j??. Samoihin aikoihin muuttui koko Neuvostoliiton kielipolitiikan suunta: v?hemmist?kielten suosimisen asemasta ryhdyttiin korostamaan ven?j?n kielen roolia sosialismin ja eri kansojen yhteisen? kielen?. Tapaukseen n?ytt?? liittyv?n my?s erillinen, toistaiseksi selvitt?m?tt? j??nyt sivujuoni. Tverin kirjakielen luominen oli synnytt?nyt vaatimuksen, ett? my?s Karjalan autonomisessa tasavallassa siirrytt?isiin k?ytt?m??n suomen asemasta karjalaa. Ei liene sattuma, ett? sik?l?inen suomalaisjohto, joka oli asettunut vastustamaan uutta kirjakielt?, sai linjalleen Moskovasta v?liaikaisen siunauksen juuri samaan aikaan kuin tverinkarjalaisia koskenut kampanja p??tettiin lopettaa [6].

Seuraavina vuosina Tverin kirjakieli muuttui varsin pienimuotoisen kansallisen kulttuuritoiminnan v?lineeksi. Vuodesta 1933 l?htien karjalaa k?ytettiin opetuskielen? vain alkeiskoulun kahdella ensimm?isell? luokalla. Kolmannella ja nelj?nnell? luokalla opetus tapahtui ven?j?ksi, ja karjalaa opetettiin aineena. My?hemmin karjalan kielen opetus laajeni my?s luokille 5-7. Yhten? ?idinkielen opetuksen tavoitteena oli luoda pohjaa paremmalle ja nopeammalle ven?j?n kielen omaksumiselle. K?yt?nn?ss? kuitenkin osoittautui, etteiv?t koululaiset pystyneet oppimaan samanaikaisesti kahta kirjaimistoa. Karjalaisen alkeiskoulun antama ven?j?n taito oli selv?sti puutteellinen.

Oppikirjojen ja ?idinkielen opetuksen tueksi tarkoitetun lastenkirjallisuuden julkaiseminen siirtyi yleisliittolaisten kustantamojen karjalaisten osastojen teht?v?ksi. Aikuisille tarkoitetun kirjallisuuden julkaiseminen loppui l?hes kokonaan. Paikallisten sanomalehtien sivuille karjalan kieli palasi vuoden 1935 alussa. Aikaisempien vuosien k??nn?songelmista ehk? viisastuneena Tolmat?un piirilehti Karel'skaja pravda-Karielan tozi omisti karjalaisen sivunsa l?hinn? lukijoiden kirjeille sek? lapsille ja nuorisolle tarkoitetulle kaunokirjalliselle aineistolle. Lastenlehte? muistuttaneet, alkuper?isi? runoja ja kertomuksia, karjalaisia kansanlauluja, satuja, arvoituksia ja sananparsia sek? laadultaan tyydytt?vi? ven?l?isen kirjallisuuden k??nn?ksi? sis?lt?neet sivut suunnattiin n?in yleis?lle, joka kirjakielt? parhaiten osasi. Tolmat?un (my?hemmin Novokarel'skin) piiriss? karjalaa k?ytettiin jonkin verran my?s kokousten puhekielen? sek? harrastuspiirien esiintymisiss?.

Vaikka Tverin kirjakielen k?ytt?alan laajeneminen j?ikin kauas alun perin asetetuista tavoitteista, 1930-luvun puoliv?liss? tapahtuneella strategian muutoksella n?ytt?? sen kehityksen kannalta olleen p??osin my?nteinen vaikutus. Virallisen toiminnan ja poliittisen propagandan kielen? s?ilyi ven?j?. Karjalaa k?ytettiin niiss? teht?viss?, jotka se kunnialla kykeni t?ytt?m??n. Samalla my?s karjalaisten tekstien kieliasun kohentamiseen voitiin kiinnitt?? enemm?n huomiota.

6.

Kokonaan uuteen ja n?ht?v?sti t?ysin yll?tt?v??n tilanteeseen tverinkarjalaiset joutuivat hein?kuussa 1937, jolloin Ven?j?n toimeenpanevan keskuskomitean puhemiehist? teki p??t?ksen Kalininin alueen karjalaisen kansallisen piirikunnan muodostamisesta. Siihen liitettiin karjalaisasutuksen ydinalueella sijainneet Novokarel'skin, Rame?kin, Maksatihan ja Lihoslavlin piirit sek? Spirovosta erotettu Kozlovon piiri. Keskuksena toimi Lihoslavlin kaupunki. Piirikunnan noin 150 tuhannesta asukkaasta karjalaisia oli yli 90 tuhatta (62 %). [7]

Syyt joiden takia kansallinen piirikunta p??tettiin perustaa ovat yh? h?m?r?n peitossa. Todenn?k?ist? kuitenkin lienee, ett? sen oli m??r? toimia apuna Karjalan autonomisessa tasavallassa samaan aikaan meneill??n olleessa suomalaisoperaatiossa, jonka yhteydess? suomen kieli korvattiin uudella, koko Neuvostoliiton karjalaisille tarkoitetulla kirjakielell?. Toisaalta tuntuu yll?tt?v?lt?, etteiv?t tverinkarjalaiset, Kalininin pedagogisen instituutin Karjalantutkimuslaitoksen johtajana toiminutta A.A. Beljakovia lukuunottamatta, aluksi ottaneet lainkaan osaa D.V. Bubrihin ohjaamaan yhteisen kirjakielen luomiseen. Karjalainen piirikunta, jonka puolejohtajaksi oli nimitetty Tverin kirjakielen alulle panijaksi mainittu V.I. Ivanov, pyrki laajentamaan karjalan kielen k?ytt?alaa aikaisempaan kokemukseen nojautuen.

Uusi yll?tys koettiin saman vuoden syyskuussa, jolloin toimeenpanevan keskuskomitean puhemiehist? ilmoitti hyv?ksyv?ns? "Karjalaisen kansallisen piirikunnan ty?t?tekevien anomuksen karjalan kirjakielen siirt?misest? latinalaisesta ven?l?iseen aakkostoon". T?m?n j?lkeen laadittiin ehdotus uudesta aakkostosta ja ortografiasta, joka ven?j?n kielest? monin tavoin poikkeavana jouduttiin kuitenkin pian hylk??m??n. (Aakkosprojektista tarkemmin) Vuoden lopussa siirryttiin k?ytt?m??n Karjalan autonomisessa tasavallassa hyv?ksytty? kirjaimistoa, johon sis?ltyi koko ven?j?n aakkosto sek? etuvokaaleja /?/, /?/, /y/ osoittavat lis?merkit.

Yhten?isen karjalan kirjakielen kehitt?miseen tverinkarjalaiset tulivat mukaan vuoden 1938 alussa. Tammikuussa j?rjestettiin Neuvostoliiton kansojen kielten ja kirjallisuuden instituutin Leningradin osastossa neuvottelukokous, joka p??tti ottaa k?ytt??n yhteiset oikeinkirjoituss??nn?t. D.V. Bubrihin laatimaan, l?hinn? varsinaiskarjalan etel?murretta ja livvi? yhdist?v??n s??nt?kokoelmaan tehtiin joukko tveril?ismurteisiin perustuvia muutoksia. Niist? n?kyvimm?t, esim. refleksiiverbien peziet?ie 'peseyty?', laskiet?ie 'laskeutua' -tyyppiset muodot olivat Karjalan alueen murteille t?ysin vieraita, mutta toisaalta my?s tverinkarjalaiset joutuivat hyv?ksym??n monia kotimurteestaan poikkeavia piirteit?.

Yhten?isen kirjakieleen siirtyminen edellytti Karjalaisen piirikunnan ja Karjalan autonomisen tasavallan siihen asti varsin satunnaisten yhteyksien tiivist?mist?. Tverinkarjalaisia v?rv?ttiin erityisesti Karjalan kirjakustantamoon, jonka teht?v?ksi tuli karjalankielisen kirjallisuuden julkaiseminen koko Neuvostoliittoa varten. Samalla pyrittiin houkuttelemaan my?s sik?l?isi? opettajia ja opiskelijoita. N?kyv?ss? asemassa olleita tverinkarjalaisia olivat Petroskoissa mm. NKP(b):n aluekomitean toinen sihteeri D.P. Smirnov ja Karjalan kulttuurin tutkimusinstituutin kielitieteen osastoa johtanut P.G. Gribkov.

Uuden kirjakielen k?ytt??notto osoittautui kuitenkin odotettua vaikeammaksi. Karjalaisessa piirikunnassa syksyll? 1937 alkanut karjalankielisen opetuksen laajentaminen n?ytt?? pys?htyneen kyrilliseen aakkostoon siirtymiseen ja yhten?isen kirjakielen s??nt?jen omaksumiseen liittyneiden vaikeuksien takia. Vuodenvaihteesta l?htien koulut joutuivat toimimaan l?hes kokonaan ilman karjalankielist? oppimateriaalia. Opettajat suhtautuivat karjalan kieleen usein v?linpit?m?tt?m?sti tai jopa avoimen vihamielisesti. Piirikuntaa perustettaessa esitetyt tavoitteet karjalan kielen k?yt?n laajentamisesta puolue- ja hallintoelimiss?, j?rjest?iss? ja kulttuurity?ss? j?iv?t p??osin toteutumatta. Kev??ll? 1938 NKP(b):n piirikuntakomiteaa johtanut karjalainen I.S. Beljakov syytti "porvarillisia nationalisteja" kouluty?ss? syntyneest? sekasorrosta ja yhten?isen kirjakielen k?ytt??noton jarruttamisesta, mutta tuomitsi samalla my?s "suurvalta?ovinistit", joiden mielest? karjalaiset olivat jo ven?l?istyneet ja oma kieli vain haittaisi heid?n kulttuurikehityst??n.

T?h?n asti tverinkarjalaiset olivat s??styneet samaan aikaan erityisesti suomalaisiin kohdistuneelta poliittiselta terrorilta. Karjalaisessa piirikunnassa puhdistukset alkoivat vuoden 1938 kes?ll?. Paljastettuja "kansanvihollisia" syytettiin vihamielisyyden kylv?misest? karjalaisten ja ven?l?isten v?lille, kansallisen kulttuurin kehityksen ja ven?j?n kielen opiskelun jarruttamisesta sek? vakoilusta Suomen hyv?ksi.

Pian t?m?n j?lkeen yhten?isen kirjakielen omaksumiseen ja k?ytt??nottoon liittyneet vaikeudet sys?ttiin sen s??nt?jen ja niiden luojien niskoille. Karjalan autonomisessa tasavallassa s??nt?ihin tyytym?tt?mi? olivat erityisesti livvin ja lyydin murteiden puhujat. Kirjakielen varsinaiskarjalaisia piirteit? pidettiin suomen kielen mukaisina, ja - yll?tt?v?? kyll? - erityisesti tverinkarjalaisia syytettiin "suomalaisuuksien" salakuljettamisesta. Vuoden 1938 lopussa NKP(b):n Karjalan aluekomitea kumosi yhten?isen kirjakielen s??nn?t ja p??tti aloittaa oman kielinormin kehitt?misen. Seuraavana kev??n? laadittiin uudet, paljolti livvin murteeseen perustuneet s??nn?t, joita ehdittiin soveltaa vuoden ajan. Talvisodan j?lkeen perustetun Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan virallisiksi kieliksi m??r?ttiin j?lleen ven?j? ja suomi.

Karjalainen piirikunta ajautui samaan aikaan varsin erikoiseen tilanteeseen. Vuoden 1939 alkuun menness? valtaosa tverinkarjalaisesta sivistyneist?st? oli joutunut "porvarillisten nationalistien" vastaisen kampanjan uhriksi, Petroskoin-yhteydet olivat katkenneet ja piirikunnan viranomaiset olivat j?tt?neet karjalaiset koulut oman onnensa nojaan. Paikallisista sanomalehdist? karjalankielinen aineisto oli kadonnut l?hes kokonaan. Seuraava askel tuskin en?? tuli yll?tyksen?: Karjalainen piirikunta lakkautettiin v?hin ??nin helmikuussa 1939, ja samalla loppui my?s karjalan kirjakielen k?ytt? tverinkarjalaisten keskuudessa.

7.

Kymmenen vuotta kest?neen kokeilun ep?onnistumisen t?rkeimpin? syin? on pidett?v? Neuvostoliiton kansallisuus- ja kielipolitiikassa lyhyen ajan kuluessa tapahtuneita jyrkki? muutoksia. Ylh??lt? p?in saneltu karjalaistamispolitiikka ei saanut tverinkarjalaisilta riitt?v?? tukea, eik? "muodoltaan kansallisen ja sis?ll?lt??n sosialistisen" neuvostokulttuurin kehitt?mist? pidetty tarpeellisena.

Osansa oli my?s kirjakielen kehitt?miseen liittyneill? virhearvioilla. 1930-luvun alussa hyv?ksytty latinalainen kirjaimisto koettiin vieraaksi, ja vuosikymmenen lopussa tapahtunut yhten?iseen kirjakieleen siirtyminen mit?t?i aikaisempien vuosien ty?n tulokset.

Ratkaisevan iskun tverinkarjalaisuudelle antoi 1930-luvun lopun terrori ja sen aiheuttama kansallisten instituutioiden lakkauttaminen. Seuraavina vuosikymmenin? karjalaiset pyrkiv?t tietoisestikin sulautumaan ymp?r?iv??n ven?l?iseen v?est??n [8]. Virallisesti tunnustetun v?hemmist?aseman menetys johti osaltaan tilanteeseen, jossa oman kansallisuuden ja ?idinkielen s?ilytt?minen koettiin tarpeettomaksi ja jopa vahingolliseksi.

L?hteet:

[1] Karjalan kirja. Porvoo:?WSOY, 1932, 326, 339.

[2] Tverskaja derevnja. Tver' 1930. Kolhozoin puoleh. Moskva, Lihoslavl' 1931-1933. Karel'skaja pravda. Tolmat?y 1931-1939. Karel'skaja pravda. Lihoslavl' 1937-1939. Kaksi j?lkimm?ist? ovat eri lehti?!

[3] Crisp, Simon. Soviet language planning 1917-53. Language planning in the Soviet Union. Edited by Michael Kirkwood. London: Macmillan, 1989, 38.

[4] Oikeinkirjoituss??nn?ist? ks. Miloradova, A.A. & Smirnov, P.P. Karielan kielen ucebnikka algu skolalla varoin. Enzim?ne cuasti. Mosku: Ucpedgiz, 1933; Beljakov, A-dr A. Russko-karel'skij orfograficeskij spravocnik dlja karel'skih ?kol. Moskva: Ucpedgiz, 1935, 5-19.

[5] Bubrih, D.V. Karely i karel'skij jazyk. Moskva: Izdatelstvo Mosoblispolkoma, 1932, 25-38.

[6] Ks. Afanas'eva, A.I. Kul'turnye preobrazovanija v Sovetskoj Karelii 1928-1940. Petrozavodsk: Karelija, 1989, 48.

[7] Karjalaisen piirikunnan luomista on tarkastellut Vinogradov, Vasili. Karjalainen kansallinen piirikunta:?unohdettuja sivuja Tverin karjalaisten el?m?st?. Neuvosto-Karjala 7.9.-26.9.1990.

[8] Tverinkarjalaisten v?est?kehityksest? ks. Lallukka, Seppo. The breakdown of Tver' Karelian demografic continuity. Ethnic and racial studies, 1996, 2, 316-338.

< Karjalaiselle sivulle (suomeksi / po-russki / in English)

Joensuun yliopisto, PL 111, 80101 Joensuu