Rauno Korpi kuuluu Suomen tunnetuimpiin jaakiekkovalmentajiin. Kun elaman peli vihelletaan poikki, ratkaisevaa on suhde Jeesukseen, han uskoo.

Tappara juhli 1980-luvulla. Tamperelainen jaakiekkojoukkue saavutti viisi mestaruutta, joista kolme perakkain vuosina 86?88. Joukkueen luotsasi kultaputkeen Rauno Korpi, joka vannoutui Tapparan mieheksi jo kansakoulun penkilla.

? Hankalana luonteena menin eri seuraan kuin kaverit.

Korven jaakiekkoilijan ura kantoi A-junioreihin asti, kolmoskentan laitahyokkaajaksi. Loukkaantumisia sattui liikaa, ja kyvytkin loppuivat kesken. Intohimo lajia kohtaan ei kuitenkaan sammunut, vaan jatkui kaukalon toisella puolella ilman luistimia. Han osoitti taitonsa vaihtopenkilla ja pukuhuoneissa ja valmensi huipputasolla lahes kolme vuosikymmenta. Uran yksi tahtihetki loytyy vuodelta -82. Korpi korjasi silloin edellisvuotensa virheet, ja tuuletti Tapparan voittoa.

? Aiemmalla kaudella koin tehneeni mohlayksia valmentajana, ja menetimme mahdollisuuden mestaruuteen. Kun paasimme vuoden paasta uudelleen finaaleihin, paine oli hirmuinen, mutta kun siita selvittiin, se oli revanssi.

Voitto oli yksi Tapparan seitsemasta Suomen mestaruudesta, jotka merkittiin Korven ansioluetteloon. Kirvesrintojen valmentamisen lisaksi han on valmentanut muun muassa Suomen maajoukkuetta, naisten maajoukkuetta seka joukkueita Itavallassa ja Sveitsissa.

Lasten kasvu jai nakematta

Intohimolla voi olla varjopuolensa. Rauno Korpi teki toita usein liikaa. Valmentajana han joutui oppimaan, etta urheilun parissa ei katsella kelloja. Siksi ei katseltu omien lasten kasvuakaan.

? Tyonarkomania on tehnyt perhe-elamalle hallaa. Minahan siina olen ollut suurin haviaja. Samaan hengen vetoon taytyy antaa suuri arvostus vaimolleni Britalle, joka on ollut aikanaan vuosikausia elava leski koti- ja kasvatushommissa.

Perheen isa myontaa, etta tyolle omistautumisen takana on ollut itsekkyytta ja ”vahan sairasta kunnianhimoa”. Mutta han on myos huomannut, etta lapset kasvavat monenlaisissa olosuhteissa kunnon ihmisiksi. Tama on tapahtunut Korven kahdelle tyttarelle ja pojalle ? joiden kanssa han on hyvissa valeissa.

? Ei silti tietenkaan ollut oikein toimia niin, mies tunnustaa.

? Voin vain miettia nykypaivan sekaista maailmaa, kuinka vaikeaa siina on tyon ja perheen yhteensovittaminen. Tyonantaja ei mieti tallaisia ­asioita, vaan on kiinnostunut huippu panostuksesta.

Korpi on itse saanut aina palata kotiin, jossa vaimo on ollut odottamassa. Mutta siellakin ajatukset ovat usein kaantyneet jaakiekkoon. Han ei ­vuosien varrella puhunut tyostaan puolisolleen eika purkanut tuntojaan ja epailee tehneensa siina virheen. Kuuntelija olisi voinut helpottaa.

? Olen saanut hanelta paljon asioita anteeksi. En tieda, mika meidat on pitanyt yhdessa. Kai siella on syvimmillaan ollut rakkautta takana. Ei sita voi muuten selittaa.

Aviomiehen mielesta myos riitoja tarvitaan elamaan. Han on joskus miettinyt kyynisesti, etta onko toinen taysin alisteisessa tilanteessa, jos parisuhteessa ei riidella koskaan. Ihminen tarvitsee toista hiomaan sarmiaan, minka seurauksena armollisuus ja suvaitsevaisuus usein lisaantyvat.

Kiira Korven isa

Rauno Korpi ei ole perheessaan ainoa, joka tuntee urheilumaailmaa. Hanen tyttarensa Kiira Korpi on menestynyt taitoluistelija, jota isa on yrittanyt tukea ja kannustaa siita asti, kun tama puki luistimet jalkaansa neljavuotiaana.

Vaikka kisoissa ei tulisi menestysta, Korpi tietaa Kiiran tekevan parhaansa. Hanen mielestaan armollinen lahestymistapa kilpasuorituksiin on ajatella, etta tapahtukoon Sinun tahtosi. Onnistumiset eivat ole vain ihmisen omissa kasissa.

Kaksi kuuluisuutta perheessa kiinnostaa julkisuudessa. Isa ja tytar ovat kuitenkin sopineet, etteivat he anna yhteishaastatteluja.

? Meita on helpottanut tama paatos, koska haastattelupyyntojen maara on joskus ollut ihan tajuton. Suomi on pieni maa, jossa on vahan uutisia. Jaakiekostakin kirjoitetaan aivan liikaa. Jos joku ihminen omistautuu vaikkapa syopatutkimukseen ja tekee vaitoskirjan siita, han saa kymmenen rivia Aamulehteen. Jos taas joku latkapelaaja pelaa hyvin tai huonosti, han saa puoli sivua diibadaabaa. Toisaalta tama kuvaa meidan mukavuusyhteiskuntaamme.

Paa pystyyn potkujen jalkeen

Kellot soittavat pian 64 vuotta tayttavan Rauno Korven elakkeelle. Jaakiekon han jatti jo 15 vuotta sitten ja siirtyi kouluttamaan tyoyhteisoja. Siella patevat samat niksit kuin joukkueiden ohjauksessa. Valmentajalegendan yksi iskulauseista kuuluu: ”Kaikki kaunis syntyy alta tuskan ja vaivan.” Han ajattelee, etta elaman sisaltama kilvoittelu ja karsimys antavat ihmiselle mahdollisuuden kasvaa, vaikka mielihyva ja mukavuus vetavatkin enemman puoleensa.

? Keskeneraisiahan me olemme kaikki ja kuolemmekin keskeneraisina, mutta pyrkimysta parempaan tapahtuu paljon, jos hyvaksymme, etta epamukavuusalueelle hyppaaminen on monta kertaa vaivannaon arvoinen ja elamaa rikastava juttu.

Korvella on itsellaan kokemusta siita, mista han puhuu. Valmentajana on ollut pakko kehittya trendien muuttuessa. 70-luvulla jaakiekossa toimi kaskytys, 80-luvulla auktoriteetti piti jo ansaita ja 90-luvulla teemana oli osta, myy, vaihda ja varasta.

? Nythan se on jo showbisnesta suurelta osin.

Hanen valmentajauransa loppuvuosina vuorovaikutus pelaajien kanssa tuli aina vaan tarkeammaksi. Syyllisyyden tunteet tulivat helposti, jos ei ollut riittavasti aikaa kahdenkeskiselle kohtaamiselle.
Kirvelevimmat muistot liittyvat kuitenkin joihinkin potkuihin Tapparan valmennuksesta. Pahinta ei ollut palkanmaksun loppuminen, vaan tyon keskenjaaminen.

? Silloin potkuja ei ollut paljon, mutta tana paivanahan ne ovat taysin normaaleja. Joku valmentaja on sanonutkin, etta jokaisen valmentajan taytyy kokea potkut, koska jos ei koe, ei ole ottanut tarpeeksi riskeja.

Kerran Korven tuskaa lievitti Suomen positiivareiden vetajan Jussi Toytarin puhelinsoitto.

? Han sanoi, etta Rane, en soita mitaan saalisoittoa, vaan vaadin sinulta, etta nostat paasi pystyyn, koska muuten et nae yllattaen avautuvia uusia ovia. Se oli tarkea mielen vitamiini niissa oloissa.

Seurakunta kuin joukkueurheilua

Rauno Korpi on huomannut, etta joukkueissa tulee esiin monet kristityille tarkeat arvot, kuten lahimmaisenrakkaus, toisen arvostaminen, eika vahiten anteeksipyytaminen ja -antaminen.

? Jaakiekkojoukkue on loppuviimein armon stagella.

Tapparan vuoden -86 mestaruutta edelsi tragedia. Joukkueen pitkaaikainen huoltaja Raimo Paavola menehtyi auto-onnettomuudessa.

? Se tapahtumana toi hengellisia asioita mieleen, koska omavoimaisuus loppui ja kaikki pelasivat ”papan” muistolle. Voimat, jotka saimme, olivat kasittamattomat. Kukaan ei ollut vasynyt tai loukkaantunut. Oma itsekeskeisyys ja oma napa unohtuivat. Se on joukkuepelin hienoutta. Tulee episodeja, jolloin ei hintalapulla pohdita, mita mina tasta saan.

Seurakuntaan patevat monet samat saannot kuin joukkueurheiluun. Jos siella yhteinen savel on hukassa, Korven mukaan on ainakin kaksi mahdollista tapaa loytaa se. Toinen on asialinja, toinen on huumori.

? Luodaan kaikille yhteinen, ulkoinen vihollinen. Se yhdistaa riitaisankin porukan taistelemaan vihollista vastaan.

Jeesusta ei voi verrata kehenkaan

Rauno Korpi kertoo, etta hanella on aina ollut ”uskonasioita paanupissa”. Han uskoo, etta tarkeimmat asiat ihmisen taipaleella ovat yhteys Jumalaan, Jeesuksen opit ja Pyhan Hengen vaikutus. Lopussa ratkaisevaa on se, onko etsinyt Jeesusta ja paastanyt hanet omaan elamaansa.

? Kaikki muu on maallista hompotysta. Jotain hyvan tekemista tai rahan saavuttamista.

Nuorena Korpi sai hengellista opetusta lukion uskonnonopettajaltaan Martti Makituurilta. Siina oli mies paikallaan lohduttamaan ja kavelemaan rinnalla myos silloin, kun 17-vuotiaan Korven isa kuoli.

? Aika kova kokemus se oli. En tieda, selviaako sellaisesta ikina.

Elaman runnellessa hanta rauhoittaa tieto siita, mista avun saa. Vuosikymmenten uskontaipaleen jalkeen tulee yha eteen paivia, jolloin hanen on vaikea uskoa pelastussanoma. Mutta yhtaan paivaa ei kulu ohi niin, ettei asia olisi mielessa.

? En haluaisi koskaan verrata hanta mihinkaan valtiopaamiehiin, pappeihin tai paaveihin, koska han oli niin paljon merkittavampi ja toi ilosanoman kaikille ihmisille, Korpi toteaa Jeesuksesta eli ”Jessesta”, joksi han tuttavallisesti tapaa tata kutsua.

Miesta puhuttelee vahvasti Jeesuksen antama esimerkki. Hanen teoistaan maan paalla voimme ottaa mallia.

? Jeesus kuoli meidan puolestamme ristilla ja halusi siinakin osoittaa esimerkkia kaikille.

Pian koittavassa paasiaisenajassa hanesta parasta on ylosnousemisen ja armon seka syntien anteeksi saamisen sanoma. Samalla han pohtii, millaisen osan hengelliset asiat saavat ihmisten mielissa juhlapyhina, kuten paasiaisena ja jouluna, maallistuvassa ja materialisoituvassa yhteiskunnassa.

? Kaupallistuminen tunkee lapi, ja ihmisille luodaan tarpeet, eli mahtuuko sinne viela Jessen osuutta matkaan? Toivoisin, etta mahtuisi enemman.

Korpi pahoittelee sita, etta onnellisuus tahdotaan nykyaan sitoa olosuhteisiin, puitteisiin ja tavaroihin.

? Onnellisuuden juuret ovat kyseenalaiset. Minakeskeisyys, omanapaisuus ja vaara ylpeys on helppo reitti. Siihen kylkeen on helppo liimata hyvina paivina ajatus siita, etta uskontokin on humpuukia ja huuhaata. Taalla parjataan, jos on iso tasku taynna euroja.

Hengelliset asiat, jotka hanen silmissaan tuovat elamaan tarkoituksen, loitonnetaan pois. Jopa kuolema loitonnetaan kauheana asiana, vaikka han pitaa sita yhta luonnollisena ja tarkeana kuin syntymista. Rauno Korvelle kuolema on voitto.

Jatka lausetta:

Rakastan ? Lahimmaisiani
Ihailen ? Jeesusta
En voi sietaa ? Tekopyhia
Tunnustan ? Tehneeni paljon syntia
Pelkaan ? Sotaa
Toivon ? Mielenrauhaa