Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomalaiset hakkapeliitat painoivat paalle tappotantereilla, kun Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf (1594?1632) soti Saksassa. Totta, mutta ei koko totuus.

Kustaan monikansallisessa armeijassa oli 120?000 sotilasta. Kun kuningas tapettiin Lutzenin taistelussa 37-vuotiaana, hanen ratsujoukoissaan taisteli noin 600 suomalaista.

Lumikuningas -teoksessaan Olli Backstrom (s. 1973) keskittyy Kustaan viimeisiin vaiheisiin vuosina 1630?32. Euroopan 1600-luvun historiaan erikoistunut tutkija avaa tapahtumia laajalla perspektiivilla, tuoden esiin myos globaalin kontekstin.

30-vuotinen sota (1618?48) ulottui siirtomaihin. Etenkin Habsburgien Espanja ja Alankomaiden tasavalta kamppailivat luonnonvarojen, kauppareittien ja siirtomaiden hallinnasta.

Sotatoimet Amerikoissa ja Aasiassa heijastuivat suoraan Euroopan tapahtumiin taloudellisesti ja poliittisesti.

Kustaa julisti puolustavansa saksalaisia protestantteja katolisen keisarin hirmuvallalta. Protestanttien ja katolisten liittokunnat kamppailivat kuitenkin uskonnollisen hegemonian lisaksi maallisesta vallasta ja erilaisista resursseista. Sama pati Ruotsiin. Kustaa oli rakentamassa suurvaltaa, jonka poliittinen ja sotilaallinen mahti ulottuisi kauas emamaan ulkopuolelle.

Pilkallinen lisanimi Lumikuningas viittaa ajatukseen, etta Kustaan valta ja armeija sulaisivat mannermaan kuumilla sotakentilla kuin lumi. Nimi sai yllattavaa myonteista lisamerkitysta, kun kuningas hyodynsi sodassa kylmaa vuodenaikaa, mihin mantereella ei ollut totuttu.

Strategina Kustaa edustikin uudenlaista ajattelua. Pohjolan leijona lisasi ratsuvaen, jalkavaen ja kenttatykiston yhteistyota, ja loi nain koneiston, joka oli aiempaa liikkuvampi, nopeampi ja tappavampi.

Ruotsalaiset eivat teurastaneet saksalaissiviileja systemaattisesti, mutta toisaalta suhtautuivat valinpitamattomasti siviiliuhreihin piiritystilanteissa.

Vuosina 1630?1632 pahimmista terroriteoista vastasivat katoliset, olihan vastapuolella kerettilaisia. Erityisen julman maineen saavutti katolisten kenraali Tilly , joka tuhosi esimerkiksi Magdeburgin kaupungin tapattaen jopa 20?000 kaupunkilaista, kaksi kolmasosaa vaestosta.

Backstromin mikroskooppinen tyyli tuo mieleen Peter Englundin ja Anthony Beevorin tavan avata historiaa yksilotason kokemuksina. Aikalaislahteista vaikkapa skotti Robert Monron muistelmat kenttapalvelusta Kustaan upseerina rikastuttavat kokonaisuutta.

Olli Backstrom: Lumikuningas. Kustaa II Aadolf ja 30-vuotinen sota. 541 s. Gaudeamus, 2020.