Seuran toimituksessa keksittiin loistava idea kuutisenkymmenta vuotta sitten: annetaan paivansadekilpailun sadehtivimmalle piltille palkinnoksi aurinkolamppu!
Niinpa poseerasi ensimmaisen paivansadekilpailun voittaja
Arto Mankinen
ilkosillaan ja mustat lasit silmillaan alppiaurinkolampun edessa huhtikuussa 1958. Kuusankoskelainen Mankinen oli yksivuotias.
Nykytietamyksen valossa vanha lehtikuva lahinna nostattaa hiuksia ja aiheuttaa kylmia varistyksia.
Muodikas ja polttava
Ruskettava sateily houkutteli perimaltaan vaaleaihoisia pohjoismaalaisia siita lahtien, kun alppilamppu keksittiin 1900-luvun alussa. Suomessa alppiaurinkolamput yleistyivat 1950-luvulla ja olivat varsin muodikkaita 1970-luvun alkuun saakka.
Lamppuja sai ostaa koteihin vapaasti ja niita mainostettiin rusketuksen lisaksi terveytta edistavilla vaikutuksilla. Jos sellaisen onnistuu kaivamaan esiin jostakin ullakon katkoista, loydoksesta ei kannata innostua ainakaan siina maarin, etta laitteen napsauttaisi paalle.
”Niilla voi polttaa ihonsa hetkessa”, varoittaa Suomen sateilyturvakeskuksen (STUK) ylitarkastaja
Reijo Visuri
.
Elohopeapolttimon kova sateily saattoi punehduttaa herkan ihon jopa minuutissa, ja lamppujen kaytto aiheutti todennakoisesti monille ihovaurioita, jopa ihosyopaa. Alppilamput tuottivat paitsi UVB- myos lyhytaaltoista UVC-sateilya, joka auringosta tullessaan suodattuu otsonikerrokseen ? syystakin.
Onneksi Arto Mankisen vanhemmat eivat tiettavasti istuttaneet fotogeeniseksi todettua taaperoaan palkintolampun alle kuin yhden ainoan kerran, lehtikuvaajaa varten.
Aikuisena Arto Mankinen sai kerran lahjaksi sarjalipun solariumiin ja totesi itsensa siihenkin liian herkkanahkaiseksi.
”Kolmen minuutin paasta piti jo tulla pois, kun tuntui, etta nahka palaa.”
Mankinen lahjoitti sarjalipun vaimolleen. Se oli jo 1980-lukua, solariumin kulta-aikaa.
Silloin ruskettavia valovuoteita hankittiin Suomen joka ainoaan niemeen ja notkelmaan. Tai ainakin melkein.
Kodeissa 70?000 laitetta
Kesakuussa 1981
Ritva ”Kike” Elomaa
voitti kehonrakennuksen Euroopan mestaruuden ? kuvista paatellen tuhdisti paivettyneena.
Elomaan rusketus oli kuitenkin peraisin purkista. Voimakkaasti tuoksahtavaa itseruskettavaa voidetta levitettiin iholle pari paivaa ennen kisoja, jotta lihakset erottuisivat lavalla paremmin.
Elomaa oli aloittanut kehonrakennuksen 1970-luvun puolivalissa, ja solariumit tulivat ryminalla kuntokeskuksiin vasta 1980-luvun alussa.
Joillakin bodareilla homma meni overiksi.
”Eihan se ollut tarkoitus, etta siella joka paiva maataan, niin kuin jotkut tekivat”, Elomaa muistelee.
Kylla Elomaakin solariumia kaytti, mutta luontaisesti ruskea iho ja ehkapa myos rontgenhoitajan tyo hillitsivat halua altistua sateilylle.
Kuntosalien lisaksi solariumeita ilmestyi uimahalleihin, kampaamoihin ja kauneushoitoloihin, ja pelkastaan solariumia tarjoavia yrityksiakin perustettiin. Sateilyturvakeskuksen mukaan laitteiden myynti oli huipussaan vuonna 1987, jolloin solariumlaitteita oli suomalaisyrityksissa tuhansia.
”Helsingissa Forumin kauppakeskuksessa oli 1980-luvun lopulla 35 laitetta kaytossa. Ja kylla niita myytiin ihan joka maankolkkaan”, muistelee yrittaja
Morris Fleege
, joka on myynyt solariumeita Suomessa yli 25 vuotta.
Myynti yksityistalouksiin kavi kuumana: vuoteen 1989 mennessa suomalaiset olivat STUK:n mukaan ostaneet koteihinsa noin 70?000 solariumia. Laman myota niita sai 1990-luvun alussa realisointikeskuksista muutamalla tuhannella markalla, Fleege muistelee.
”Ihan 1990-luvun alussa taa oli viela kohtalaisen ookoo bisnes, mutta siina 1991?92 romahti taysin.”
Laki kielsi lapsilta
Vuonna 2009 maailman terveysjarjesto WHO luokitteli solariumien UV-sateilyn tupakan veroiseksi syovan aiheuttajaksi. Heti samana vuonna Pohjoismaiden suurin kuntokeskusketju SATS paatti poistaa kaikki solariumit omista keskuksistaan.
Alle 18-vuotiailta solariumin kaytto kiellettiin Suomessa lailla 2012, ja kesasta 2015 lahtien itsepalvelusolariumit ovat olleet kiellettyja. STUK:n Reijo Visuri arvioi, etta laitteita on viime vuosina myyty enaa muutama kymmenen vuodessa, kun myynti laskettiin 1990-luvulla viela sadoissa ja 1980-luvulla tuhansissa.
Morris Fleege kertoo, etta solariumlaitteiden myynti on laskenut nimenomaan viimeisen muutaman vuoden aikana uuden lainsaadannon myota.
Vaikka solarium jai koko kansan villityksena kauas 1980-luvulle, sen aika ei ole kuitenkaan kokonaan ohi. Taman vuosituhannen puolella tehdyissa tutkimuksissa on havaittu, etta solariumissa kay vuosittain muutama prosentti koko vaestosta. Suurin kayttajaryhma ovat 20?35-vuotiaat naiset.
Morris Fleege uskookin, etta solariumit tulevat viela.