Hiljattain kirjoitin huomionani , etta Suomen ja suurten markkina-alueiden hittilistat ovat yhdenmukaistuneet suoratoiston yleistymisen myota. Tama lienee ilouutinen suomalaisille musiikkitoimittajille (tai heidan tekstiensa lukijoille), joille tunnetusti on vaikeaa lokalisoida maailmantahdista kertovat juttunsa – siis muokata ne suomalaiseen nakokulmaan, suomalaisille lukijoille.

Malliesimerkin saimme eilen Helsingin Sanomien Mariah Carey - konserttiarviosta , jossa paiviteltiin ”huippusuosion jalkeista lamaa” ja hammasteltiin viiteentuhanteen jaanytta katsojamaaraa. Paljonkohan Aleksi Kinnunen arvelisi Careyn kyenneen vetamaan vakea Areenaan tuon mainitun huippusuosion aikaan, ja milloin tama huippusuosio oli? Vai ajateltiinko tassa kuitenkin naisen rapakontakaista statusta, joka on aina ollut ihan toisella tasolla?

Suomen albumilistalla ei ole nahty yhtaan Careyn levya koko 2000-luvulla. Hanella oli yksi listaykkonen vuonna 1994, joka johtui yhdesta biisista. Tuo Music Box -albumi kavi tuoreeltaan syyskuussa 1993 vain sijalla 25 ja alkoi myyda vasta Without You n ilmestyttya singlena. Mikaan muu hanen studiolevyistaan ei paassyt edes top teniin. Noista ajoista on yli 20 vuotta – mita jarkea on ottaa noin etainen menneisyys mittatikuksi, kun ei edes ole aiempia Suomen-keikkoja joihin verrata?

Toistuvan ihmetyksen lahde on myos tietynlaisille (nais)artisteille karttuneen ian kayttaminen vaheksynnan valineena. Carey on 46-vuotias eli sukupolven verran nuorempi kuin moni kanonisoitu aija, joiden hittiajoista on viela pitempi aika, mutta se ei keikkakriitikkoja hairitse. Naita on nahty ennenkin – muistan blogini alkuaikoina kommentoineeni saman lehden samaa asennetta huokuvaa Madonna -kolumnia. Mihin pyrit, Hesari?