GIMP
2.2 -kuvankasittelyohjelma.
Esimerkki kuvan varien muokkaamisesta. Kuvista vasemmanpuoleinen on alkuperainen.
Esimerkki kuvan asennon muokkaamisesta. Kuvista vasemmanpuoleinen on alkuperainen.
Esimerkki kuvan perspektiivin muokkaamisesta. Kuvista vasemmanpuoleinen on alkuperainen.
Kuvankasittely
on kuvatiedostojen muokkaamista tai saatamista
kuvankasittelyohjelmalla
. Kuvankasittely tarkoittaa yksinkertaisimmillaan kuvatiedostossa olevien
pikselien
muokkaamista. Pikselien maaraa, varia, kirkkautta ja sijaintia voidaan muuttaa. Kuvankasittely voi vaihdella yksinkertaisesta kuvan valoisuuden parantamisesta
kuvamanipulaatioihin
. Nykyisin kuvankasittelya tehdaan lahes pelkastaan
tietokoneilla
. Kuvankasittelyn jalkeen kuva tallennetaan sopivaan
kuvatiedostomuotoon
.
Kuvankasittelyohjelma
on
digitaalisen
kuvankasittelyn perusohjelma. Silla voidaan kasitella yleensa mita tahansa digitaalisessa muodossa tallennettuja kuvia. Ohjelmat soveltuvat erityisesti
skannattujen
ja
digitaalikameralla
otettujen valokuvien kasittelyyn. Kuvankasittelyohjelmien kaytto on nykyisin arkea kaikessa julkaisutoiminnassa kuten
sanoma
- ja
aikakauslehdissa
seka mainosalalla.
Yleisimmat kuvankasittelyohjelmilla tehtavat manipulaatiot ovat kuvan
kontrastin
optimointi,
varikyllaisyyden
saato seka varitasapainon saato. Muita yleisia ja melko helppoja toimenpiteita ovat kuvan koon muuttaminen, rajaaminen, kallistaminen ja taivuttaminen, seka kuvan teravoittaminen tai sumentaminen.
Lisaksi kuviin voidaan lisata erilaisia efekteja kuten
3D
-, valaistus- tai kameralinssiefekteja. Samoja ominaisuuksia voidaan ohjelmissa soveltaa myos tekstin tuottamiseen.
Vaikeampia kuvamanipulaatioita ovat muun muassa kohteiden poistaminen tai lisaaminen tai kuvan taustan vaihtaminen. Monilla kuvankasittelyohjelmilla on mahdollista piirtaa myos
vektorigrafiikkaa
.
Kuvamanipulaatiota voidaan nykyaan kayttaa lahes kaikessa kuvatuotannossa, ja sen kayttamisen
etiikasta
muun muassa
mallikuvissa
ja
luontokuvauksessa
on syntynyt keskustelua. Nykyisilla kuvankasittelyohjelmilla on mahdollista saada aikaan hyvin taitavia kuvavaarennoksia.
Reunantunnistus
on kuvankasittelymenetelma, jossa kuvasta etsitaan “reunoja” eli kontrastirajoja tai varinvaihtumakohtia. Nain voidaan piirtaa kohteista esimerkiksi siluetteja.
Posterisointi
on kuvankasittelymenetelma, jossa kuvan varimaaraa vahennetaan vareja pelkistamalla.
Variavaintaminen
(
chroma key
) on tekniikka, jossa yhdesta kuvasta toiseen kopioidaan kaikki paitsi tietynvariset, tai tarpeeksi lahella jotain tiettya varia olevat, kuvapisteet.
Digitaalinen kuva on useimmiten
rgb
-muodossa ja se ei sellaisenaan kelpaa painettavaksi.
[1]
Kirjapaino, reprolaitos tai muu kuvankasittelija muuntaa kuvan painamiseen sopivaan muotoon. Tavallisin kirjapainossa kaytettava variavaruus on
CMYK
, mutta myos
duotone
-muotoa kaytetaan jonkin verran.
Rgb?cmyk-kaanto tehdaan tavallisimmin
ICC-profiililla
.
Muut kirjapainoissa tehtavat digitaaliset kuvankasittelyt ovat niin sanotut painotekniset saadot, eli kuvan vaalea ja tumma paa saadetaan sopiviksi painettavalle paperille. Samassa yhteydessa tarkistetaan yleensa myos kuvan
harmaatasapaino
ja
resoluution
riittavyys. Lisaksi kuvalle tehdaan teravoitys, jonka voimakkuus riippuu painettavan paperin ominaisuuksista.
Kirjapainon kuvankasittelijan ammattinimike on
painopinnanvalmistaja
.
Suurten kuvamaarien hallinta ja arkistointi edellyttaa siihen tarkoitetun erikoisohjelman kayttoa. Kuva-arkisto-ohjelmat laativat
kiintolevyille
,
CD-R
-,
Photo CD
- ja muille siirrettaville levykkeille tallennetuista kuvatiedostoista pienoiskuvat ja tietokannan, joiden avulla kuvien selailu ja jarjestely on helppoa. Kuviin liitettyjen tietojen ja avainsanojen perusteella voidaan suorittaa hakuja. Kuva-arkisto-ohjelmat sisaltavat usein myos toiminnon, jonka avulla valokuvista voidaan tehda kuvagalleria
internetiin
. Lisaksi on erillisia ohjelmia, jotka ovat erikoistuneet internetsivuilla nakyvien kuvagallerioiden tekoon.