Zhao Ziyang
(
yksink.
: ?紫?,
perint.
: 趙紫陽,
pinyin
: Zhao Z?yang,
17. lokakuuta
1919
–
17. tammikuuta
2005
) oli yksi
Kiinan kansantasavallan
johtajista. Han toimi kansantasavallan paaministerina vuosina 1980–1987 ja kommunistipuolueen paasihteerina vuosina 1987–1989.
Zhao syntyi varakkaaseen maanomistajan perheeseen
Henanin
provinssissa. Han liittyi kommunistien nuorisoliittoon vuonna 1932 ja tyoskenteli kommunistipuolueen virkailijana
Kiinan-Japanin sodan
aikana (1937–1945).
Guangdongissa
han sai nimea puolueen sisalla vuonna 1951 ja esitteli useita maataloudellisia uudistuksia. 1960-luvulla han oli jo Guangdongin provinssin puoluesihteeri.
Kulttuurivallankumouksen
aikana Zhao poistettiin Guangdongin puoluejohtajan virastaan, koska han kannatti
Liu Shaoqin
uudistuksia. Hanet marssitettiin
Kantonin
lapi aasinhattu paassaan ja vuonna 1971 Zhao maarattiin tyoskentelemaan
Sisa-Mongoliaan
.
Vuonna 1973
Zhou Enlai
palautti Zhaon kunnian ja vuonna 1975 lahetti hanet Kiinan suurimpaan provinssiin,
Sichuanniin
ensimmaiseksi puoluesihteeriksi. Taalla han teki maatalouteen radikaaleja ja onnistuneita markkinasuuntautuneita uudistuksia, jotka johtivat nopeaan tuotannon lisaantymiseen. Hanesta tuli kommunistipuolueen keskuskomitean jasen vuonna 1973.
Deng Xiaoping
asetti hanet Politbyroon varajaseneksi vuonna 1977 ja taysivaltaiseksi jaseneksi vuonna 1979. Han liittyi kommunistipuolueen politbyroovaliokuntaan vuonna 1982.
Kuuden kuukauden varapaaministeriyden jalkeen hanet nimitettiin paaministeriksi vuonna 1980 ja taman lisaksi kommunistipuolueen paasihteeriksi tammikuussa 1987.
Puolueen paasihteeriksi nimittamisen jalkeen han kannatti talousuudistuksia ja avointa ulkomaanpolitiikkaa toistuvasti. Hanen talousuudistuksiaan kritisoitiin inflaation aiheuttamisesta.
Li Peng
seurasi Zhaoa paaministeriksi vuonna 1987.
Tiananmenin aukion tapahtumat
vuonna 1989 sinetoivat hanen kohtalonsa ja tekivat mahdottomaksi minkaanlaisen liikkeen kohti demokraattisuutta. Kun Kiinan kommunistijohtajat
Deng Xiaoping
,
Yang Shangkun
,
Li Peng
ja
Hu Qili
viimeistelivat suunnitelmiaan poikkeustilan julistamisesta ja Tiananmenin aukion protestien murskaamisesta, Zhao, silloinen kommunistipuolueen paasihteeri, marssi opiskelijoiden sekaan ja puhui heille ja pyysi heita lopettamaan ennen kuin oli liian myohaista
Tapahtumia seuranneessa valtataistelussa Zhaolta poistettiin kaikki hanen virka-asemansa. Zhaon motiiveja tekoonsa ei vielakaan tiedeta. Joidenkin mielesta han meni aukiolle toivoen sovinnollisen eleen antavan hanelle vaikutusvaltaa kovan linjan miehia vastaan, kuten paaministeria Li Pengia. Zhao oli opiskelijaliikkeen kasvaessa edustanut huomattavasti maltillisempaa linjaa suhteessa liikkeeseen kuin puolueen vanhoilliset. Osittain hanen valtiovierailunsa
Pohjois-Koreaan
oli jattanyt aloitteen vanhoillisten kasiin. Veriloylyn jalkeen Zhao maarattiin kotiarestiin, jonka jalkeen han oli tiukan valvonnan alla. Han kuitenkin sai esimerkiksi pelata golfia kaupungin kentilla, joten arestin olosuhteet lienee olleet kohtuulliset. Virallisesti hanta ei tuomittu, koska talloin olisi jouduttu kyseenalaistamaan myos hanen talouspoliittiset saavutuksensa, joita Deng Xiaoping piti hyvina.
Zhao Ziyang
Ronald Reaganin
kanssa Valkoisessa talossa vuonna 1984.
Zhao kutsui poliittista uudistusta "suurimmaksi sosialismia koettelevaksi kokeeksi". Han uskoi, etta taloudellinen kehitys oli epasuorasti yhteydessa demokratisoitumiseen. Niinkin aikaisin kuin vuonna 1986 Zhaosta tuli ensimmainen korkea-arvoinen kiinalainen johtaja, joka kuulutti muutoksen peraan, tarjoten mahdollisuutta vaaliehdokkuudelle kylatasolta jopa keskuskomitean jasenyyteen asti. Hanen talouspoliittiset linjauksensa olivat aikaan ja paikkaan nahden myos uudistusmielisia. Han laati "alustavan edistysvaiheteorian" kehityssuunnaksi sosialistisen jarjestelman muuttamiselle, joka loi pohjan Kiinan nykyiselle kehitykselle.
1980-luvulla Zhao leimattiin monien silmissa
marxismin
revisionistiksi. Han kannatti valtion lapikuultavuutta ja kansallista dialogia, joka sisalsi tavallisia kansalaisia paatoksentekovaiheessa; tama teki hanesta suositun kansan keskuudessa. Sichuanissa, jossa Zhao toimeenpani taloudellisia rakenteenmuutoksia 1970-luvulla, hanesta oli sanonta: "yao chi liang, Zhao Ziyang". Tama sanaleikki hanen nimestaan tarkoittaa vapaasti kaannettyna "jos haluat syodaksesi, etsi Ziyang kasiisi."
Syrjayttamisensa jalkeen Zhao eli 15 vuotta kotiarestissa. Vuoden 2004 helmikuussa han sairastui
keuhkokuumeeseen
, joka johti vakavaan keuhkojen vajaatoimintaan. 6. huhtikuuta, mahdollisten Zhaon kuolemaa seuraavien jarjestyshairioiden estamiseksi valtion turvallisuusjoukot maarattiin halytystilaan. 15. tammikuuta 2005 uutislahteet raportoivat Zhaon vaipuneen koomaan ja han kuoli kahta paivaa myohemmin pekingilaisessa sairaalassa.
Zhaon muistelmat ilmestyivat jalkikateen vuonna 2009 kiinaksi ja englanniksi nimella "Prisoner of the State: The secret Journal of Zhao Ziyang". Han saneli ne alun perin aaninauhoille.
[1]
|
|---|
| | Kansainvaliset
| |
|---|
| | Kansalliset
| |
|---|
| | Tieteilijat
| |
|---|
| | Henkilot
| |
|---|
| | Muut
| |
|---|
|