Yrjo O. Alanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tama artikkeli kertoo psykiatrista. Yrjo Alanen (1860?1944) oli pappi ja kirjailija. Yrjo J. E. Alanen (1890?1960) oli teologian professori.

Yrjo Olavi Alanen ( 30. tammikuuta 1927 Kurikka ? 26. joulukuuta 2022 [1] ) oli suomalainen psykoterapiaan erikoistunut psykiatri , neurologi [2] ja tutkija. [3] Han oli Turun yliopiston psykiatrian professori . [4]

Henkilohistoria

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Alasen vanhemmat olivat laaketieteen lisensiaatti Aarne Armas Alanen ja Eva Maria Wennerstrom. Hanen puolisonsa vuodesta 1952 on ollut Hanni Aalto, Alvar ja Aino Aallon tytar. [5] Alanen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1944, laaketieteen kandidaatiksi vuonna 1947 ja lisensiaatiksi vuonna 1952. Vuonna 1957 hanesta tuli hermo- ja mielitautien erikoislaakari. Alanen vaitteli laaketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1958 Helsingin yliopistosta . Hanen vaitoskirjansa aiheena oli The Mothers of Schizophrenic Patients . [3] 1970- ja 1980-luvulla Alanen kehitti kollegoidensa kanssa skitsofrenian tarpeenmukaiseksi hoidoksi nimetyn kansainvalista huomiota saavuttaneen hoitomallin. Vuonna 2008 Alaselle myonnettiin Maailman Psykiatriyhdistyksen (WPA) ensimmainen Pinel -palkinto. [6]

Alanen toimi Turun yliopiston psykiatrian professorina vuosina 1968?1990. Han on toiminut myos Suomen Mielenterveysseuran puheenjohtajana. [7]

Teoksia

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Alanen on oman alansa kirjallisuuden lisaksi kirjoittanut kaksi muistelmateosta seka muuta tietokirjallisuutta.

  • Yrjo O. Alanen: Dostojevskin hyva ja paha , 1981
  • Yrjo O. Alanen: Aallosta Shakespeareen ja Simenoniin. Psykiatrin esseita klassikoista , 2003
  • Yrjo O. Alanen: Entinen aika. Muistelmateos lapsuudesta ja nuoruudesta , 2010
  • Yrjo O. Alanen: Samassa veneessa - psykiatrin muistelmia ja merkintoja , 2012

Lahteet

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  1. ↑ https://www.hs.fi/muistot/art-2000009337469.html
  2. ↑ Julkiterhikki.fi-haku 28.05.2019. Oikeuksissa mainittuun hermo- ja mielitautien erikoislaakarin patevyyteen sisaltyi nykyiset psykiatrian ja neurologian erikoistumislat.
  3. ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1978 , s. 39. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8 . Teoksen verkkoversio (viitattu 13.8.2015).
  4. ↑ Ellonen, Leena (toim.):  Suomen professorit 1640?2007 , s. 52. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8 .
  5. ↑ Kirpila, Juhani ? Motti, Sisko ? Oksa, Anna-Marja (toim.):  Suomen laakarit 1962 , s. 13?14. Helsinki: Suomen Laakariliitto, 1963.
  6. ↑ Philippe Pinel -palkinto emeritusprofessori Yrjo Alaselle 25.9.2008. Turun yliopisto. Arkistoitu 22.10.2017. Viitattu 13.8.2015.
  7. ↑ Alanen Yrjo O.: Samassa veneessa Therapeia-saatio. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 21.5.2013.

Aiheesta muualla

[ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]
  • Alanen, Yrjo hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Kansainvaliset
Kansalliset
Henkilot
Muut
Noudettu kohteesta ” https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yrjo_O._Alanen&oldid=22166028 ”