Yhdistyneen kuningaskunnan joukkotuhoaseet ovat Yhdistyneen kuningaskunnan kehittamia omia tai Yhdysvaltojen sinne sijoittamia ydinaseita . Britannia rajaytti ensimmaisen ydinlatauksensa vuonna 1952 ja vetypomminsa vuonna 1957. Vuonna 1956 Britannia testasi Australian alueella, omia kiihdytettyja ydinpommejaan. ^[1]

Britannia oli mukana Yhdysvaltojen kaynnistamassa Manhattan-projektissa yhdessa Kanadan kanssa. Maassa oli 1940-luvun alussa monia johtavia fissiotutkijoita ja siella keksittiin muun muassa kriittinen massa , uraanin kaasudiffuusiorikastus ja tykkityyppisen uraanipommin rakenne. Britit jaivat kuitenkin tutkimuksissaan jalkeen Manhattan-projektin edistyessa. Poliittinen, salainen paatos ydinenergian ja atomipommien kehittamisesta tehtiin vuonna 1945. ”Englannin Oppenheimer ” oli fyysikko William G. Penney , joka tutki hydrodynaamisia aaltoja ? veden aaltoja ja rajahdyksen shokkiaaltoja. Shokkiaaltojen tuntemus on olennaista plutoniumpommin rakentamisessa. Penneyn ryhma BHER aloitti toimintansa vuonna 1947 . Ensimmainen brittien ydinreaktori kaynnistyi 1948 , ja plutoniumin tuotantoreaktori 1950 .

Britannia rajaytti ensimmaisen ydinlatauksensa ” Hurricanen ” laguuniin sijoitetussa fregattilaivassa (K271 HMS Plym ) Australian rannikkovesien lahella, Montebellon saarilla 3. lokakuuta 1952 . ^[2] Pommin voima oli alle 25 kilotonnia , ja se rajahti laivan sisalla 2,7 metrin syvyydessa 12 metria syvassa vedessa. Merenpohjaan syntyi noin kuusi metria syva ja lapimitaltaan 350-metrinen kraatteri.

Pommi muistutti pitkalle Yhdysvaltojen Mark 4 -ydinpommia , joka on yksi Fat Manin varhaisista seuraajista ja tuli Yhdysvaltojen asearsenaaliin vuonna 1949. Tama ei tullut sinallaan, asetyyppina tuotantoon, silla Blue Danube (14 kT) oli Britannian ensimmainen operatiivinen ydinase.

Myohemmin vuonna 1957 Britannia onnistui lopulta rajayttamaan ensimmaisen onnistuneen taysitehoisen vetypommin (1.8 MT) ydinkokeessa nimelta Grapple X Round C . Tuon pommin, Yellow Sun -tyyppisen pudotti Sqn Ldr B. Millett 8. lokakuuta 1957. ^[3]

WE.177 oli viimeinen toistaiseksi englantilaisten itsensa kehittelema, joka on ollut Ison Britannian kaytossa oleva "itsenainen" ydinase. Sen rajaytysvoimakkuutta voitiin vaihdella. Nominaalinen teho vaihteli valilla 10 kT - 450 kT. Aseen kaytossa 1990-luvulla oli 200 kT suurin laukaistava voimakkuus. ^[4]