Willard Van Orman Quine

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Willard Van Orman Quine
Willard Van Orman Quine vuonna 1980.
Willard Van Orman Quine vuonna 1980.
Henkilotiedot
Syntynyt 25. kesakuuta 1908
Akron , Ohio
Kuollut 25. joulukuuta 2000  (92 vuotta)
Boston , Massachusetts
Kansalaisuus Yhdysvallat
Ammatti filosofi
Koulutus ja ura
Vaitostyon ohjaaja Alfred North Whitehead

Willard Van Orman Quine ( 25. kesakuuta 1908 Akron , Ohio ? 25. joulukuuta 2000 Boston , Massachusetts ) oli yhdysvaltalainen filosofi . Han oli 1900-luvun tarkeimpia filosofeja ja loogikkoja .

W. V. Quinen suurin elamantyo oli filosofisen naturalismin ja sen mukaisen ontologian ja tietoteorian kehittaminen. Hanen mukaansa tallaisiin kysymyksiin voitiin vastata vain luonnontieteellisen menetelman antamin vastauksin. Quine oli Wienin piirin vaikutuspiirissa, mutta kuului loogisen empirismin arvostelijoihin. Quinen tunnetuin teksti on artikkeli ” Empirismin kaksi dogmia ” (1951), jossa han arvostelee loogisten empiristien kasitysta verifikaatioperiaatteesta seka analyyttisyyden ja synteettisyyden erottelua.

Quinen kirjoitusten ansiosta instrumentalismi hyvaksyttiin laajasti tieteenfilosofiassa . Myos hanen loogisen empirismin edustaman kokemusperaisen todentamisen arvostelunsa oli tunnettua. Analyyttisyys?synteettisyys-kasittelyn arvostelu ei saanut yksimielisesti hyvaksyvaa vastaanottoa.

Analyyttisyys?synteettisyys-erottelun hylkaaminen [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Keskustellessaan 1930- ja 1940 -luvulla Rudolf Carnapin , Nelson Goodmanin ja Alfred Tarskin seka muiden filosofien kanssa Quine alkoi epailla analyyttisten ja synteettisten vaittamien erottelun patevyytta. Analyyttiset vaittamat ovat tosia vain sanojensa merkityksen nojalla (esimerkiksi ”kaikki poikamiehet ovat naimattomia”), ja synteettiset vaittamat ovat tosia todellisuuden tosiseikkojen nojalla (esimerkiksi ”strutsi ei osaa lentaa”). Tama erottelu oli keskeinen loogiselle empirismille (juuri tallaisesta ” empirismista ” han kirjoittaa artikkelissaan ”Empirismin kaksi dogmia”). Quinen arvostelu vaikutti loogisen empirismin kannatuksen hupenemiseen, vaikka Quine pysyikin verifikationistina ? jopa siina maarin, etta kaytti verifikationismia analyyttisyys?synteettisyys-erottelun arvosteluun ( verifikationismin mukaan vaittamat ovat sananmukaisesti merkityksellisia, jos ja vain jos ne ovat joko analyyttisesti tai empiirisesti eli kokemusperaisesti verifioitavissa eli todennettavissa).

Kuten muutkin analyyttiset filosofit ennen hanta, Quine hyvaksyi sen, etta analyyttiset vaitteet ovat tosia jo pelkastaan merkitystensa nojalla. Toisin kuin muut, Quine kuitenkin piti maaritelmaa epakoherenttina. Arkikielen kasittein Quine hyvaksyi analyyttisten vaitteiden olevan niita, jotka ovat tosia merkitystensa nojalla, mutta vaitti, etta tassa yhteydessa kaytetty totuuden kasite oli maaritelmaltaan epakoherentti.

Quinen ajattelu esitetaan usein virheellisesti ja hanen vaitetaan olleen sita mielta, etta kaikki vaittamat ovat kontingentteja (eli sellaisia, jotka voivat olla empiirisesti joko tosia tai epatosia). Esimerkiksi on vaitetty, etta Quinen mukaan vaitteen ”kaikki poikamiehet ovat naimattomia” totuus riippuu kontingentista tosiasiasta, kun Quine todellisuudessa epaili myos valttamattomien ja kontingenttien tosiasioiden erottelua.

Quinen keskeinen vastalause analyyttisuutta vastaan sisaltyi hanen arvosteluunsa, joka kohdistui synonyymiyden (merkityksen samuuteen) kasitykseen eli siihen, etta vaite on analyyttinen vain jos se vastaa merkitykseltaan vaittamaa ”kaikki mustat asiat ovat mustia” tai muuta loogista totuutta. Synonyymiuden torjuminen liittyy kasitteisiin liittyvan empiirisen tiedon eli kollateraalisen tiedon ongelmaan. Intuitiivisesti ajattelemme, etta on olemassa eroa vaittamien ”kaikki naimattomat miehet ovat poikamiehia” ja ”on ollut olemassa mustia koiria” valilla, mutta kuka tahansa suomen kielen puhuja hyvaksyy molemmat vaitteet kaikissa olosuhteissa (paitsi tapaukset, joissa hanta uhataan tai lahjotaan). Tama johtuu siita, etta suomen kielen puhujat paasevat kasiksi myos ”kollateraaliseen tietoon” mustien koirien olemassaolosta (menneina ajanhetkina).

Quinen mukaan ei ole mahdollista erottaa yleisesti tiedettya kollateraalista tietoa ja kasitteellista (analyyttista) totuutta. Analyyttiset vaitteet voidaan synonyymeja vaihtamalla muuntaa muodollisiksi totuuksiksi. Quine pitaa ongelmallisena sita, milla perustein voimme tietaa jotkin ilmaukset synonyymeiksi. Sanakirjaan vetoaminen ei auta, koska voidaan kysya, mista sanakirjan tekija on tiennyt asian. Emme voi myoskaan vedota synonyymiutta selittaessamme siihen, etta synonyymit ovat analyyttisia totuuksia, koska tavoitteena on juuri analyyttisen totuuden maarittely, joten talloin kierrettaisiin kehaa. Ei voida myoskaan vedota yleiseen kielenkayttoon, koska talloin analyyttiset totuudet olisivatkin empiirisia, synteettisia totuuksia. Quinen oman filosofian ongelmana on kuitenkin pidetty sita, etta se ei anna mitaan vaihtoehtoista vakuuttavaa selitysta sille, miksi jotkin lauseet tuntuvat intuitiivisesti analyyttisilta ja toiset eivat.

Analyyttisuuden ja synonyymiuden arvostelua voidaan lahestya myos mahdollisuuden kasitteen kautta. Perinteinen wittgensteinilainen merkitys-nakemys vaittaa, etta merkityksellinen lause liittyy mahdollisten maailmojen tilan alueeseen. Quinen mukaan tallainen ajatus mahdollisten maailmojen alueesta on ongelmallinen, koska hanen mukaansa yleisesti ja varmasti uskottujen totuuksien seka valttamattomien totuuksien valilla ei ole eroa.

Ontologinen suhteellisuus ja holismi [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Keskeiset periaatteet kaannoksen epatasmallisyyden ja muiden Quinen vaitteiden taustalla ovat ontologinen suhteellisuus ja konfirmaatioholismi. Alkuehtona Quinen holismille on, etta kaikki teoriat (ja niista johdetut vaitelauseet) ovat empiirisen datan (aistidata, evidenssi) alimaaraamia ? eli vaikka monet teoriat eivat ole oikeutettuja, koska ne eivat sovi yhteen tietojemme kanssa tai ovat liian monimutkaisia, on olemassa monia vaihtoehtoisia teorioita jotka ovat yhta oikeutettuja. Esimerkiksi sen sijaan, etta muinaisten kreikkalaisten oletus, etta havaitsemattomat Olymposvuoren jumalat ovat olemassa, olisi epatosi, ja meidan sivilisaatiomme oletus niin ikaan havaitsemattomista sahkomagneettisista aalloista olisi puolestaan tosi, ovat molemmat oikeutettuja vain siksi, etta ne selittavat havaintomme.

Quine lopettaa artikkelinsa ”Empirismin kaksi dogmia” seuraavasti:

≫Empiristina ajattelen yha tieteen kasitteellista jarjestelmaa tyokaluna, joka viime kadessa ennustaa tulevaisuuden kokemukset menneiden kokemusten valossa. Fyysisia objekteja ei tuoda kasitteellisesti tilanteisiin kayttokelpoisina valittajina niiden kokemuksen antaman maaritelman mukaan, vaan ainoastaan redusoimattomina vaitteina, joita voidaan tietoteoreettisesti verrata Homeroksen eeposten jumaliin; ja pidan sita tieteellisena virheena uskoa toisin. Mutta tietoteoreettisen perustan kannalta fyysiset objektit ja jumalat eroavat vain asemaltaan eivatka laadultaan. Nama molemmat entiteetit astuvat nakemyksiimme vain kulttuurisina vaittamina.≫

Quinen ontologinen relativismi sai hanet yhtymaan Pierre Duhemiin siina, etta mille tahansa empiiristen havaintojen joukolle on aina olemassa useampia teorioita, jotka voivat selittaa sen. Duhemin holismi oli kuitenkin paljon rajoitetumpaa kuin Quinen. Duhemille alimaaraytyneisyys patee vain fysiikkaan tai ehka luonnontieteisiin, kun taas Quinelle se pati kaikkeen ihmisen tietoon kokonaisuutena. Nain ollen, vaikka on mahdollista verifioida tai falsifioida kokonaisia teorioita, on silti mahdotonta verifioida tai falsifioida yksittaisia vaittamia. Melkein mika tahansa yksittainen vaittama voidaan Quinen mukaan ”pelastaa”, jos olemme valmiit tekemaan (mahdollisesti hyvin suuria) muutoksia kasilla olevan teorian muissa kohdissa. Quinelle tieteellinen ajattelu muodostaa yhtenaisen verkon, jonka mita tahansa osaa voidaan muuttaa empiirisen evidenssin valossa, ja jonka mita tahansa yksittaista kohtia voidaan puolustaa mita tahansa empiirista evidenssia vastaan.

Loogisten empiristien verifikaatioperiaatteen ongelmana Quine piti sita, etta siina ulkoista todellisuutta koskevat vaitteet pitaisi palauttaa valittomiksi elamyksia koskeviksi vaitteiksi. Kukaan ei ole kuitenkaan pystynyt tallaiseen, ja Quine oli sita mielta, etta siihen ei pystyta jatkossakaan. Sen takia Quine hylkaakin ajatuksen yksittaisten kokemuksesta irrotettujen vaitteiden verifikaation (ja falsifikaation) ja ehdottaa, etta totuus kokonaisuudessaan arvioitaisiin aina koko tietomaaraa koskevana yksittaisten lauseiden sijaan.

Teoksia [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Quinen tarkeimpia esseita on koottu teoksiin From a logical point of view . Cambridge, MA: Harvard University Press.1963. seka The Ways of Paradox and Other Essays . Cambridge, MA: Harvard University Press. 1966, 1976 (revised and enlarged edition). Sisaltaa muun muassa artikkelin ” On What There Is ”.
  • Quinen kypsan ajattelun paateos on Word and object . Cambridge, MA: M.I.T. 1960.
  • Quine, Willard Van Orman & Ullian, J. S.:  The web of belief . 2. laitos (1. laitos 1970). New York: Random House, 1978. ISBN 0-394-32179-0 .

Kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Suomennetut teokset [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Quine, W. V. O: ”Empirismin kaksi dogmia”,  Ajatukset: uuden ajan filosofian lukemisto , s. 188?199. Kirjan toimittaneet: Pekka Elo & Toivo Salonen. Suomentanut Juha Savolainen, Alkuperaisteos: Two Dogmas of Empiricism (1951), julkaistu uudelleen kokoomateoksessa: From a Logical Point of View (1953). Helsinki: Helsingin yliopisto, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 1993. ISSN 0784-0640. ISBN 951-45-5858-8 .
  • Quine, W. V. O.: ”Empirismin kaksi dogmia”,  Ajattelu, Kieli, Merkitys: analyyttisen filosofian avainkirjoituksia , s. 133?153, viitteet: s. 424?425. Kirjan toimittanut: Panu Raatikainen. Suomentanut Juha Savolainen vuoden 1961 tarkistetusta painoksesta. Alkuperaisteoksen nimi: Two Dogmas of Empiricism (1951). Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-683-1 .
  • Quine, W. V. O.: ”Kaannos ja merkitys”,  Ajattelu, Kieli, Merkitys: analyyttisen filosofian avainkirjoituksia , s. 154?200, viitteet: s. 425?429. Kirjan toimittanut: Panu Raatikainen. Suomentanut Tiina Seppala. Alkuperaisteos: Word and Object , (1960), kirjan luku: ”Translation and meaning”. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-683-1 .
  • Quine, W. V. O.: Naturalisoitu epistemologia. (Epistemology Naturalized, 1969. Suomentanut Ville Lahde) Niin & nain , 2011, nro 3, s. 23?30. Artikkelin verkkoversio .

Haastattelut [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

Muuta kirjallisuutta [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]

  • Hintikka, Jaakko:  Filosofian koyhyys ja rikkaus: Nykyfilosofian kartoitusta . Toimittaneet Janne Hiipakka ja Risto Vilkko. Helsinki: Art House, 2001. ISBN 951-884-302-3 .
  • Koskinen, Heikki J.:  From a metaphilosophical point of view: A study of W. V. Quine’s naturalism . Vaitoskirja, Helsingin yliopisto. Acta philosophica Fennica vol. 74. Helsinki: Societas Philosophica Fennica, 2004. ISBN 951-9264-51-5 .
  • Niiniluoto, Ilkka & Koskinen, Heikki J. (toim.):  Wienin piiri . Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-866-4 .

Aiheesta muualla [ muokkaa | muokkaa wikitekstia ]