Walther von Reichenau
(
8. lokakuuta
1884
Karlsruhe
,
Saksa
?
17. tammikuuta
1942
Pultava
,
Neuvostoliitto
) oli
saksalainen
sotamarsalkka
toisen maailmansodan
aikana.
Reichenau syntyi kenraalin pojaksi
preussilaiseen
sukuun 1884. Reichenaun suku oli hyvin varakas ja oli kuulunut jo kauan saksalaiseen ylimystoon. Reichenaun suku omisti muun muassa yhden suurimmista saksalaisista huonekalutehtaista, jonka se myi tai lahjoitti valtiolle 1938. Valtio teki siita ammustehtaan, joka tuhoutui
liittoutuneiden
ilmahyokkayksessa Karlsruheen. Se oli viimeinen muisto suvun omaisuudesta, silla siihen mennessa
puna-armeija
oli jo vallannut suvun omaisuuden
Ita-Preussissa
.
Reichenau liittyi Saksan armeijaan 18-vuotiaana elokuussa 1903.
[1]
[2]
Seuraavana vuonna han yleni luutnantiksi 1. kaartin
kenttatykistorykmentissa
. Vuonna 1911 han aloitti opinnot sotakorkeakoulussa.
Ensimmaisen maailmansodan
ajan han palveli yleisesikunnassa saaden oppia nerokkaalta strategilta
Max Hoffmannilta
. Hanet palkittiin 1. ja 2. luokan
rautaristeilla
ja pian sodan lopun jalkeen 28. marraskuuta 1918 hanet ylennettiin kapteeniksi.
[3]
Sodan jalkeen
Weimarin tasavallan
syntyessa Reichenau jai armeijaan 6. sotilaspiirin
[4]
esikuntaupseeriksi. Vuonna 1919 han peri aatelisen sukulaisensa kreivitar Alexandrine von Maltzanin ja nousi sleesialaisten aatelisten seurapiireihin.
Vuodesta 1922 han toimi konekivaarikomppanian paallikkona, kunnes seuraavana vuonna han liittyi
Berliinin
sotilaspiirin esikuntaan. Ylennys majuriksi seurasi vuonna 1924. Viisi vuotta myohemmin han sai ylennyksen everstiluutnantiksi ja toimen sotaministerion viestiaselajin tarkastajana, kunnes
1930
hanet siirrettiin kenraali
Werner von Blombergin
alaiseksi Ita-Preussin sotilaspiiri I:n esikuntapaallikoksi.
[2]
Everstiksi ylennetyn Walther von Reichenaun seta Friedrich von Reichenau,
Adolf Hitlerin
innokas kannattaja, tutustutti veljenpoikansa Hitleriin vuotta ennen
kansallissosialistisen puolueen
valtaannousua.
[2]
Puolue otti vallan Saksassa 30. tammikuuta 1933. Reichenau katkaisi siteensa preussilaiseen upseeriluokkaan ja liittyi Hitlerin tukijoihin. Hanesta tuli natsien ja upseeriston yhteysmies ja han saavutti pian Hitlerin ja kansallissosialistisen puolueen suosion.
[3]
Reichenau ylennettiinkin
kenraalimajuriksi
verrattain nopeasti 1. helmikuuta 1934.
[1]
Reichenau ja sotaministeriksi nimetty Blomberg olivat huolestuneita
SA-joukkojen
johtajan
Ernst Rohmin
unelmasta muuttaa joukkonsa uuden jarjestelman ensisijaiseksi armeijaksi ja asettaa itsensa sotavoimien paallikoksi. Elokuussa 1933 Rohm lahetti Reichenaulle kirjeen, jossa kertoi
Reichswehrin
kelpaavan vain kasvatuslaitokseksi hanen tulevalle sota-armeijalleen.
[5]
Kesalla 1934 Reichenau varoitti Hitleria, ettei tama saisi armeijan ja upseeriston tukea niin kauan, kuin Rohm olisi mukana kuvioissa. Jo saman vuoden elokuussa
pitkien puukkojen yona
natsit suorittivat puhdistuksia omien ja vihollistensa joukoissa Hitlerin maarayksesta. Rohm teloitettiin ja SA-joukkojen valta-asema ja merkitysa vahenivat.
[3]
1. lokakuuta 1935 hanesta tuli 8. armeijakunnan komentaja ja hanet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Tasan vuotta myohemmin hanet ylennettiin tykiston kenraaliksi.
Blomberg?Fritsch-kriisin
yhteydessa komentajat Blomberg ja
Werner von Fritsch
pakotettiin pois
Wehrmachtin
johdosta alkuvuonna 1938. Hitler kaavaili Reichenauta Fritschin sijalle, mutta osa vaikutusvaltaisista kenraaleista kuten
Gerd von Rundstedt
kieltaytyivat toimimasta hanen alaisuudessaan, jolloin Hitlerin valitsi
Wilhelm Keitelin
maavoimien
komentajaksi. Reichenaun innokas natsimielisyys sai monien kenraalien niskakarvat nousemaan pystyyn
[3]
.
Walther von Reichenau toimi myos kansainvalisessa urheiluelamassa. Han oli
Garmisch-Partenkirchenin
ja
Berliinin
olympialaisten jarjestelytoimikunnan jasen ja tri
Theodor Lewaldin
seuraajana
Kansainvalisen Olympiakomitean
jasen vuodesta 1938 alkaen kuolemaansa asti.
[6]
Saksan hyokattya Puolaan
syyskuussa 1939 Reichenau komensi
10. armeijaa
. Kesalla 1940 han johti
6. armeijan
Belgian
kautta
Ranskaan
.
Ranskan antautumisen
jalkeen 19. heinakuuta 1940 Hitler ylensi Reichenaun sotamarsalkaksi.
Kesakuussa 1941 Saksa avasi
itarintaman
hyokkaamalla
Neuvostoliittoon
. Reichenau komensi jalleen 6. armeijaa, joka valtasi
Kiovan
19. syyskuuta ja
Harkovan
lokakuussa. Aktiivisena antisemiittina Reichenau tuki
SS:n
Einsatzgruppenien
juutalaisten havitystyota valloitetuilla alueilla.
”
|
…Talla itaisella sotanayttamolla sotilas ei ole vain sodan saantojen mukaan taisteleva mies… Tasta syysta sotilaan taytyy oppia taysin ymmartamaan ankaran mutta oikeudenmukaisen rangaistuksen tarpeellisuus, joka
juutalaiselle
ali-ihmisrodulle
tullaan antamaan.
”
(Ote Reichenau-kaskysta, annettu 10. elokuuta 1941)
[7]
|
”
|
|
Reichenaun innokas natsimielisyys ja kansallissosialistisen puolueen kanssa jaettu maailmankuva olivat syyna siihen, etta Hitler luotti Reichenauhun enemman kuin moniin muihin kenraaleihin. Reichenau oli myos pateva sotilas. Loppuvuonna 1941 Hitler yritti jalleen saada Reichenaun Wehrmachtin johtoon, mutta jalleen suunnitelma kohtasi vastustusta. Sotilasjohto piti Reichenauta liian poliittisena.
Tammikuussa 1942 von Reichenau sai sydankohtauksen ja hanet paatettiin siirtaa Saksaan sairaalaan lentokoneella. Hanen sanotaan usein kuolleen lentokoneonnettomuudessa, mutta on myos esitetty, etta vakavasti sairasta Reichenauta siirtanyt lentokone olisi joutunut tekemaan hatalaskun lentokentalle
Pultavassa
ja Reichenau olisi kuollut laskeutumisen aikana toiseen sydankohtaukseen
[2]
.
- ↑
a
b
Miller, Michael D.:
Generalfeldmarschall Walther von Reichenau
Axis Biographical Research, an apolitical military history site
.
Arkistoitu
29.10.2009. Viitattu 8.10.2018.
- ↑
a
b
c
d
1884-1942 Walter von Reichenau
Deutsches Historisches Museum: Deutsches Historisches Museum, Berlin
.
Arkistoitu
9.6.2012. Viitattu 8.10.2018.
- ↑
a
b
c
d
Louis L. Snyder:
Encyclopedia of the Third Reich
. Wordsworth Editions, 1998.
ISBN 1-85326-684-1
.
- ↑
Wehrkreis VI
- ↑
Simkin, John:
Walter von Reichenau, Nazi Germany
Spartacus Educational
. syyskuu 1997. Viitattu 8.10.2018.
- ↑
Nygren, Helge;Siukonen, Markku:
Suuri Olympiateos 1
. Oy Scandia Kirjat Ab, 1978.
ISBN 951-9466-05-3
.
- ↑
Reichenau, Walter von:
Reichenau-kasky
NS-Archiv, Dokumente zum Nationalsozialismus
. 12.10.1941. Viitattu 8.10.2018
(saksaksi)
.
|
---|
| Kansainvaliset
| |
---|
| Kansalliset
| |
---|
| Henkilot
| |
---|
| Muut
| |
---|
|