Władysław Eugeniusz Sikorski
Władysław Sikorski c. 1942
Puolan paaministeri
I hallitus 16. joulukuuta 1922 ? 26. toukokuuta 1923 ja II hallitus 30. syyskuuta 1939 ? 4. heinakuuta 1943
Presidentti	I hallitus Stanisław Wojciechowski II hallitus Władysław Raczkiewicz
Edeltaja	I hallitus Julian Nowak II hallitus Felicjan Sławoj Składkowski
Seuraaja	I hallitus Wincenty Witos II hallitus Stanisław Mikołajczyk
Henkilotiedot
Syntynyt	20. toukokuuta 1881 Tuszow Narodowy
Kuollut	4. heinakuuta 1943  (62 vuotta) Gibraltar
Arvonimi	Kenraaliluutnantti
Puoliso	Olga Helena Zubrzewska
Tiedot
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Władysław Eugeniusz Sikorski ( 20. toukokuuta 1881 ? 4. heinakuuta 1943 ) oli puolalainen sotilas ja poliitikko.

Sikorski syntyi Tuszow Narodowyssa etelaisessa Puolassa , joka oli siihen aikaan osa Itavalta-Unkaria , yhta Puolan kolmesta jakajasta (toiset kaksi olivat Saksa ja Venaja ). Ennen ensimmaista maailmansotaa han perusti ja liittyi useisiin maanalaisiin organisaatioihin, jotka edistivat Puolan itsenaistymista.

Sikorski liittyi 1907 maanalaiseen sosialistipuolueeseen, jonka aikomus oli taata Puolan itsenaisyys. Talloin Sikorski tapasi Jozef Piłsudskin . Vuonna 1908 Sikorski organisoi salaisen vastarintayhtyman ja tuli vastuulliseksi sotilasorganisaatiosta.

Ensimmaisen maailmansodan puhjettua 1914 Sikorskista tuli puolalaisen kansalliskomitean sotilasosaston johtaja. Han pysyi tassa toimessa vuoteen 1916 saakka. Ollessaan myohemmin puolalaisten legioonien komentaja Krakovassa , hanen vastuullaan oli suorittaa varvaysta legioonaan. Vuodesta 1916 alkaen Sikorskin ja Piłsudskin valilla kasvoi jannittyneisyytta, silla Sikorski kannatti yhteistyota Itavalta-Unkarin kanssa ja Piłsudski puolestaan koki Itavalta-Unkarin ja Saksan pettaneen Puolan kansan. Kesakuussa 1917 Piłsudski kieltaytyi itavalta-unkarilaisten kaskyista vannoa uskollisuutta Itavalta-Unkarin keisarille, ja hanet vietiin Magdeburgin linnoitukseen, kun Sikorski puolestaan palasi Itavalta-Unkarin armeijaan.

Vuonna 1918 Venajan, Saksan ja Itavalta-Unkarin keisarikunnat romahtivat ja Puolasta tuli jalleen itsenainen, mutta tasavallan rajat eivat olleet vakaita. Idassa kaytiin hellittamattomia ja leviavia taisteluja puolalaisten, ukrainalaisten, baltialaisten ja venalaisten joukkojen valilla. Nama taistelut huipentuivat Puolan?Neuvosto-Venajan sotaan 1919?1921. Sodan alkuvaiheessa Sikorski, joka oli nyt Puolan armeijan komentaja Galitsiassa , otti osaa Lvivin ja Przemy?lin vapauttamiseen. Myohemmin han johti sotilasosastoa Puolan suorittaman Kiovan offensiivin aikana alkuvuodesta 1920. Hanella oli hyvat suhteet ranskalaiseen kenraaliin Maxime Weygandiin . Puolan-Venajan sodassa Sikorski naytteli tarkeaa osaa ratkaisevassa Varsovan taistelussa , kun helppoa voittoa odottaneet puna-armeijan joukot yllatettiin puolalaisten vastahyokkayksella.

Huhtikuussa 1920 Sikorskista tuli Puolan yleisesikunnan johtaja. Vuosien 1922 ja 1925 valilla han toimi korkeissa hallitusviroissa. Puolan presidentin Gabriel Narutowiczin murhan jalkeen sejmin puhemiehen Maciej Ratajn toimiessa valiaikaisena valtionpaamiehena Rataj nimitetti Sikorskin paaministeriksi. Sikorski toimi 18. joulukuuta 1922 ja 26. toukokuuta 1923 valisen ajan samaan aikaan seka paaministerina ja sisaministerina. Lyhyen paaministeriytensa aikana Sikorskista tuli suosittu Puolassa, silla hanen aikanaan Puolan ulkopolitiikka sai vakautta mm. maan itaraja sai 1920-luvun vahvojen valtioiden eli Ison-Britannian , Ranskan ja Yhdysvaltojen tunnustuksen, ja maa osallistui aktiivisesti Kansainliiton toimintaan. Puola tiivisti samaan aikaan myos yhteistyota Ranskan kanssa.

Helmikuusta 1924 marraskuuhun 1925 Sikorski toimi Władysław Grabskin hallituksessa sotaministerina. Tassa tehtavassa han pyrki vahvistamaan sotaministerin valtaa suhteessa marsalkka Jozef Piłsudskin hoitamaan armeijan tarkastajan rooliin. Sotaministeriaikana han oli luomassa Puolan rajavartiolaitosta.

Han menetti suosionsa Puolan johtajien silmissa Jozef Piłsudskin toukokuussa 1926 suorittaman vallankaappauksen ja Sanacja -hallituksen perustamisen jalkeen.

Helmikuussa 1936 han oli mukana maasta poislahteneiden sanacja-vastaisten kokoontumisessa Sveitsissa , jossa oli Sikorskin lisaksi mukana mm. paaministerit Ignacy Paderewski ja Wincenty Witos seka kenraali Jozef Haller . Han pysyi oppositiossa aina vuoteen 1939 asti ja kirjoitti vallasta syrjassa ollessaan useita kirjoja sodankaynnista ja Puolan ulkomaansuhteista.

Natsi-Saksan hyokattya syyskuun alussa 1939 Puolaan Sikorski pyysi Puolan silloiselta johtajalta marsalkka Rydz-?migłylta mahdollisuutta osallistua sotatoimiin Puolan puolesta. Tahan ei Rydz-?migły suostunut, joten Sikorski siirtyi maanpakolaisuuteen - ensin Pariisiin ja sitten Lontooseen . Puolan antauduttua syyskuun 1939 lopussa puolalaiset joutuivat turvautumaan pakolaisuuteen siirtyneisiin maan johtajiin, jotka eivat enaa olleet sanacja-liikkeen johtajia. Tassa vaiheessa marsalkka Rydz-?migły ja presidentti Mo?cicki olivat internoituna Romaniassa . Nain kenraaliluutnantti Sikorskista tuli loka-marraskuussa 1939 Puolan pakolaishallituksen paaministeri ja Puolan armeijan komentaja, Władysław Raczkiewicz presidentin viran hitaja ja talonpoikaispuoleen johtajan Stanisław Mikołajczykin hallituksen jasen. Lansiliittoutuneet eli Iso-Britannia , Ranska ja Yhdysvallat tunnustivat Sikorskin pakolaishallituksen Puolan viralliseksi edustajaksi. Sikorski tuki Puolan ja Neuvostoliiton suhteiden palauttamista, silla ne olivat huonot Neuvostoliiton solmittua Saksan kanssa hyokkaamattomyyssopimuksen ja hyokattya Puolaan 1939.

Sikorskin asema pakolaishallituksen johdossa ei ollut kaikkien kannattama. Niinpa pakolaispresidentti Raczkiewicz oli korvaamassa kesalla 1940 Sikorskia Piłsudskin aikaisella ja myos pakolaishallituksessa ulkoministerina olleella August Zaleskilla , mutta Britannian hallitus halusi Sikorskin jatkavan.

Kenraali Sikorski halusi sotatilanteessa parantaa suhteita Neuvostoliiton ja sen johtajaan Stalinin . Niinpa natsi-Saksan hyokattya operaatio Barbarossan mukaan Neuvostoliittoon Sikorski solmi brittidiplomaatti Anthony Edenin tukemana heinakuussa 1941 Neuvostoliiton lahettilaan Ivan Maiskin kanssa sopimuksen , jolla Neuvostoliiton vankileireilta vapautettiin kymmeniatuhansia puolalaisia sotilaita ja muodostettiin kenraali Władysław Andersin johdolla puolalainen armaijayksikko, ns. Andersin armeija . Sikorski matkusti viela asian vahvistamiseksi Moskovaan joulukuussa 1941 Moskovaan , ja tapaamisen yhteydessa Stalin kumosi natsi-Saksan kanssa tehdyt aiemmat Puolaa koskevat sopimukset.

Neuvostoliiton torjuttua natsi-Saksan hyokkaykset vuoden 1941 lopulla Moskovan edustalla ja tammikuussa 1943 Stalingradissa asenne Puolan rajoihin alkoi muuttua. Stalin suunnitteli talloin Puolan itaisten alueiden ottamista Neuvostoliiton haltuun ja korvaamalla ao. aluemenetykset Ita-Preussin alueella. Lopullisesti tilanteen tulehdutti Katynin kysymys, jossa natsi-Saksan edustajat julkistivat vuoden 1939 sodan Neuvostoliiton sotavangeiksi joutuneiden puolalaisupseerien joukkohaudat . Kun Sikorskin hallitus ei hyvaksynyt Neuvostoliiton selityksia asiasta, venalaiset katkaisivat huhtikuun lopussa 1943 diplomaattisuhteet Sikorskin hallitukseen.

Kenraali Sikorski halusi sotatilanteessa parantaa suhteita Neuvostoliiton ja sen johtajaan Stalinin . Sikorski teki kevaalla 1943 tarkastusmatkat Lahi-idan puolalaisjoukkojen parissa. Paluumatkalla Lontooseen Sikorski kuoli heinakuussa 1943, kun hanen lentokoneensa iskeytyi mereen heti Gibraltarilta tapahtuneen nousun jalkeen. ^[1]

Syyskuussa 2008 Puolan syyttajaviranomaiset ilmoittivat aloittavansa viralliset tutkimukset Sikorskin kuolemaan johtaneen lento-onnettomuuden syista. Selvitettavana on, joutuiko Sikorski Neuvostoliiton salamurhahankkeen kohteeksi vaadittuaan hieman ennen kuolemaansa Katynin joukkomurhan selvittamista.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Władysław Sikorski Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainvaliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Espanja Ranska BnF data Saksa Israel Yhdysvallat Ruotsi T?ekki Alankomaat Puola Vatikaani Henkilot Commonwealth War Graves Commission Deutsche Biographie Muut NARA SNAC IdRef