Vuoden 1907 paniikki oli noin kuusi viikkoa kestanyt pankkikriisi Yhdysvalloissa. Se alkoi lokakuussa 1907 New York Cityssa , mutta levisi pian maanlaajuiseksi.

Pankkien epavakauden taustalla oli osin San Franciscon vuoden 1906 maanjaristys , jonka seurauksena rahaa oli virrannut New Yorkin pankeista lanteen maanjaristyksen tuhojen jalleenrakentamista varten. ^[1]

16. lokakuuta 1907 keinottelijat F. Augustus Heinze and Charles W. Morse karsivat suuria tappioita yrittaessaan kaapata United Copper -kuparikaivosyhtiota. ^[1] The Wall Street Journal -lehden aihetta koskeva uutinen aiheutti talletuspaon Heinzeen ja Morseen yhdistetyista pankeista. ^[1] Naista merkittavin oli Knickerbocker Trust, joka oli tuolloin New Yorkin kolmanneksi suurin pankki. ^[1] Knickerbocker-suurpankin epavakaus aiheutti pelkoa koko pankkisektorin romahduksesta, ja talletuspako levisi ympari maata kaikkiin pankkeihin. ^[1]

Talletuspaosta karsineet pankit olivat haluttomia lainaamaan rahaa, ja porssimeklareille myonnettavien lainojen korot nousivat jyrkasti. ^[2] Koska valittajat eivat saaneet lainaa edullisesti kaupankayntia varten, porssikurssit romahtivat. Pittsburghin porssissa kaupankaynti keskeytettiin kokonaan kolmeksi kuukaudeksi. ^[1]

Tilanteen vakauttamiseksi mahtipankkiiri J. P. Morgan vakuutti Wall Streetin muut merkittavimmat pankkiirit lainaamaan henkilokohtaisia varojaan pankeille. ^[1] Morganin toimien ansiosta New Yorkin porssi pysyi auki koko kriisin ajan. ^[3] New Yorkin kaupunki oli lokakuun lopussa vaarassa ajautua maksukyvyttomyyteen , mutta Morgan ja muut pankkiirit pelastivat kaupungin ostamalla sen obligaatioita. ^[3]

Kriisin seurauksena ihmiset kokivat, etta Yhdysvaltoihin tarvittaisiin keskuspankki , joka pystyisi kasvattamaan rahavarantoa kriisitilanteissa. Federal Reserve System -keskuspankki perustettiin vuonna 1913. ^[2]