Vulkaaninen tuhka on hienojakoista kiinteata materiaalia, jota syntyy tulivuorenpurkauksissa . Tuhka vastaa suurimmillaan riisinjyvaa. ^[1] Sita voi kulkeutua jopa tuhansien kilometrien paahan tulivuoresta , mutta paksuimman kerroksen se muodostaa lahelle purkausaukkoa. Paksu tuhkakerros voi vaurioittaa rakennuksia ja tuhota satoja. Tuhkassa oleva fluori voi puolestaan aiheuttaa karjaelaimille fluoroosin, ja ihmisille se voi olla vaarallista, jos sita paattyy juomavesijarjestelmaan. Tuhka on kuitenkin myos huomattavan ravinnepitoista , ja tuhkakerros synnyttaa erityisen hedelmallista maaperaa.

Vulkaaniseksi tuhkaksi kutsutaan tulivuorten kiinteista purkaustuotteita, jotka ovat ymparysmitaltaan alle 2 millimetria. Tasta erotetaan joskus viela erityisen hienojakoinen, jauhomainen vulkaaninen poly. ^[2] Tuhkamateriaalia kiven, mineraalien ja lasin sekoitusta. ^[3]

Vulkaaninen tuhka on muodostunut partikkeleista, jotka ovat usein epasaannollisen muotoisia, teravareunaisia ja kulmikkaita. Partikkelit ovat myos kovia ja vastaavat Mohsin kovuusasteikon lukemia 5?7. Ne ovat kuitenkin myos taynna reikia ja onkaloita, minka seurauksena tuhkan tiheys on varsin pieni. Tuhka on myos veteen liukenematonta, ja markana siita tulee mutaista materiaalia, joka kuivuessaan saattaa kovettua kovaksi ja kiinteaksi betonimaiseksi materiaaliksi. ^[2]

Vulkaaninen tuhka voi levita tulivuorenpurkauksen seurana jopa tuhansien kilometrien paahan tulivuoresta. Leviamiseen vaikuttavat tuulennopeus, tuhkan maara ja purkauspilven korkeus. ^[4] Kun tuhkapilvi leviaa tulivuorelta, se alkaa menettaa purkausaukosta vapautuneiden kaasujen liiketta. Suurimmat tuhkapartikkelit putoavat ensin ja lopulta myos kaikista pienimmat. Tasta syntyy tuhkakerrostuma, joka on paksuimmillaan purkausaukon lahella. ^[2] Pieni materiaali voi helposti kulkeutua pitkien matkien paahan purkauspaikasta, ja laskeuma voi vaikuttaa yhteisoihin jopa tuhansien neliokilometrien alueella. ^[5]

Hienojakoinen tuhka ei yleensa aiheuta suoria vaurioita, mutta muutaman senttimetrin kerros tuhkaa voi vaurioittaa rakennusten kattoja ja aiheuttaa satojen tuhoutumisia. ^[6] Kasveille jo senttimetrin tuhkakerros voi olla vaarallista, ja muutama senttimetri tuhkaa voi tuhota viljelysmaan sukupolvien ajaksi. Yli 15 senttimetria paksu tuhkakerros eristaa maaperan hapesta lahes taydellisesti, ja uuden maaperan syntymiseen voi menna useita satoja vuosia. Tuhkassa oleva fluori on puolestaan vaarallista karjalle. Tulivuorenpurkaukset voivatkin aiheuttaa tuhansien nautojen ja lampaiden fluoroosin, jos fluoria paatyy elainten elimistoon. Ihmisillekin tilanne voi olla vaarallinen, jos fluoria paatyy juomavesijarjestelmaan. ^[7]

Lentoliikenteelle tuhka aiheuttaa ongelmia, kun sita paattyy suihkumoottoreihin , missa silikaattipitoinen tuhka sulaa ja sen jalkeen jaahtyy uudestaan moottorin viileammissa osissa. Jaahtynyt aines muodostaa lasisen pinnoitteen, mika puolestaan hairitsee ilmavirtaa ja voi nain aiheuttaa moottorin sakkauksen tai jopa hajoamisen. Tuhkapilvet voivat lisaksi vaikuttaa lentokoneiden sensoreihin, ja ne heikentavat nakevyyttaa ja mahdollisesti sisatilojen ilmanlaatua. Tuhkan joukossa olevat teravat partikkelit puolestaan naarmuttavat lentokoneen pintaa. ^[8]

Tuhkalaskeuma on kuitenkin myos varsin ravinnepitoista , joten sen paalle syntyy erityisen hedelmallista maaperaa. ^[6] Saannollinen tuhkakerros tuottaa maaperaan paljon rikkia ja seleenia , milla on suotuisia vaikutuksia maanviljelyyn. Merissa tuhka puolestaan lisaa makroravinteita ja bioaktiivista metallia, jota ilman kasviplankton ei pysty kasvamaan pinnan laheisyydessa. Esimerkiksi Alaskan Kasatochin purkautuessa vuonna 2008 satelliittikuvissa nakyi Tyynenmeren koillisosassa valtavia kasviplanktonkasvustoja tuhkalaskeuman alueella. ^[7]