Kirkkolaiva eli votiivilaiva ( lat. votum , "(uhri)lupaus", "(uhri)lahja", "rukous", "toivomus") on jollekin kirkolle lahjoitettu laivan pienoismalli , joka voi olla esimerkiksi ripustettuna kirkon kattoon. Kirkkolaivaperinne on tunnettu Keski- ja Etela-Euroopassa ainakin keskiajalta saakka.

Kirkkolaivoja kutsutaan usein votiivilaivoiksi , koska niita on lahjoitettu esimerkiksi merihadassa Jumalalle annettujen lupausten mukaisesti. Kirkkolaivoja saatettiin antaa myos etukateen vaaralliseksi tiedetyn merimatkan turvaamiseksi. ^[1]

Laivoja on annettu myos kirkollisten ja kansallisten juhlapaivien kunniaksi ja joskus perhejuhlien tai tyotovereiden merkkipaivien yhteydessa. Lahjoilla muistettiin usein myos merella hukkuneita. Joskus kirkkolaivoja hankittiin vain koristamaan kirkkoja, silla laiva symboloi kristillista seurakuntaa. ^[2]

Kirkkolaivojen valmistajat olivat usein laivanrakentajia, merimiehia tai muuten laivojen pienoismallien rakentamiseen pystyvia. He olivat usein myos lahjoittajia. Suurinta osaa kirkkolaivanrakentajista ei kuitenkaan tunneta. ^[3]

Kirkkolaivojen lahjoittajat tunnetaan niiden rakentajia paremmin. Suomessa lahjoittajista suurin yksittainen ammattiryhma ovat olleet merenkulun ammattilaiset. Toiseksi eniten kirkkolaivoja ovat hankkineet seurakunnat itse. Laivoja ovat lahjoittaneet myos muun muassa kirkonpalvelijat, kauppiaat, sotilaat, talonpojat, virkamiehet ja seurakuntien nuoriso. ^[4]

Suomalainen kirkkolaivatraditio periytyy ainakin 1500-luvulle. Ilmeisesti perinne levisi Ruotsista ensimmaisena Ahvenanmaalle ja sielta edelleen Turun saaristoon ja mantereelle. Traditio oli voimakkain rannikkoseuduilla, ja erityisesti niilla alueilla, joilla laivanrakennuksella oli merkittava osuus elinkeinoelamasta. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kirkkolaivaperinteen kukoistuskausi oli 1600?1700-luvuilla. Suomen kirkoissa olleista tai olevista yli 200 kirkkolaivasta noin puolet on ajoitettu 1600- ja 1700-luvuille.1600-luvun alkupuolella Suomessa oli jo suhteellisen paljon kirkkolaivoja. ^[5]

Vanhin Suomessa sailynyt kirkkolaiva on Hauhon kirkon laiva vuodelta 1609. Se on myos vanhimpia sailyneita kirkkolaivoja Pohjoismaissa. Malliltaan Hauhon laiva edustaa 1500-luvun lopun kaljuunaa . Kolmimastoinen laiva on koristeltu kaljuunakuvalla, joka on pienikokoinen naisfiguuri vaakunakilpi kadessaan. Laiva on aseistettu 22 tykilla, ja sen miehistona on puunukkeja. Vastaavantyyppisia kirkkolaivoja tunnetaan Euroopasta vain muutamia. ^[6] Hauhon seurakunta luovutti kirkkolaivan jo vuonna 1882 Suomen muinaismuistoyhdistykselle. Nykyaan laiva kuuluu Suomen kansallismuseon kokoelmiin ja on esilla Suomen merimuseossa Kotkassa. ^[7] Sita on aiemmin lainattu tarkkaan harkiten joihinkin nayttelyihin, muun muassa Raahessa 1987 olleeseen HIIOHOI!-laivanmallinayttelyyn. ^[8]

Kalvian kirkkolaivan lahjoitti Matti Malmsten; laiva mainitaan ensimmaisen kerran vuonna 1846 kirkkoneuvoston poytakirjassa. Se edustaa 1600-luvun hollantilaista sotalaivatyyppia.

Suomen suurin kirkkolaiva on Upinniemen varuskuntakirkossa sijaitseva Ake Sandwallin rakentama Suomen Joutsenen pienoismalli.

Kirkkolaivoihin on liittynyt jonkin verran uskomuksia. Suomessa laivat kiinnitettiin kirkkojen kattoihin yleensa hamppukoysilla, jotka kosteusolosuhteista ja ilmavirroista riippuen kiertyivat auki ja kiinni ja saivat laivat liikehtimaan. Laivan liikehdinnasta ennustettiin saata ja tuulen suuntaa ainakin Ahvenanmaalla. Ennustaminen tunnettiin myos Ruotsissa ja Norjassa. ^[9]

• Kirkkovene

• Berg, Johan, Votivskepp II. Licentiatavhandling for seminariet i nordisk och jamforande folklivsforskning vid Stockholms universitet. Statens sjohistoriska museum, 1969.
• Berg, Johan, Votivskeppens historia. Kyrkskeppen berattar om Sjofart och Historia pa Oland. Toim. Anders Nilson. Lts forlag, Stockholm 1980, s. 9?15.
• Hieta, Raimo: Peraseinajoen kirkkolaiva ja sen lahjoittaja
• Kanerva, Mirja, Suomen kirkkolaivat. Taidehistorian pro gradu tyo. 1978. (a)
• Kanerva, Mirja, Suomen kirkkolaivat. Luettelo-osa. Taidehistorian pro gradu tyo. 1978. (b)
• Koman, Kerstin, Mynt under masten och vissla pa vind. Sjoliv och folktro. Raben Prisma, Stockholm 1996.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kirkkolaiva Wikimedia Commonsissa

• Kirkkolaivat, Suomen Kuvalehti, 01.02.1930, nro 5, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Kopisto, Aarne: ”Kirkkolaivat”,  Navis Fennica. Suomen merenkulun historia, osa 4: Meren aalloilla ja sisavesilla , s. 256?258. WSOY, 1995.