Tama artikkeli kasittelee rock-yhtyetta.
Vixen-nimisesta sarjakuvahahmosta
on eri artikkeli.
| Vixen
|
|---|
 |
| Tiedot
|
|---|
| Toiminnassa
|
1981–1991, 1997?1998, 2001?
|
| Tyylilaji
|
glam metal
,
heavy metal
,
hard rock
,
pop rock
|
| Kotipaikka
|
 Saint Paul
,
Yhdysvallat
|
| Laulukieli
|
englanti
|
| Jasenet
|
Lorraine Lewis
,
laulu
(2019?)
Britt Lightning
, soolo- ja rytmi
kitara
(2017?)
Share Ross
,
basso
(1987?1991, 2013?)
Roxy Petrucci
,
rummut
(1986?1991, 1997?1998, 2013?)
|
| Levy-yhtio
|
EMI
CMC International
Eagle Records
Demolition Records
|
| Aiheesta muualla
|
|---|
| Kotisivut
|
| Infobox OK
Nimi-testi OK
|
Vixen
oli
yhdysvaltalainen
rock-yhtye. Vixen perustettiin vuonna 1981, ja sen suurin suosio ajoittui 1980-luvun loppuun ja 1990-luvun alkuun.
Kitaristi Jan ”Lynn” Kuehnemunde (s. 11.11.1961 St. Paul) perusti Vixenin lukiovuosinaan 1980?1981 Minnesotassa, Yhdysvalloissa. Kuehnemunde soitti Vixenin kanssa Yhdysvalloissa ja naki kiertueella hyvan laulajan esiintyvan Los Angelesissa. Tama oli Janet ”Patricia” Gardner (s. 17.3.1962 Juneau, Alaska). Gardnerin aani oli taydellinen Vixeniin, ja Kuehnemunde otti hanet yhtyeeseensa.
Vuonna 1984 Vixen esiintyi elokuvassa
Hardbodies
. Yhtye soitti elokuvan juhlakohtauksessa ja teki elokuvaan kuusi kappaletta: ”Computer Madness” (Jan Kuehnemund), ”Maria” (Tamara Ivanov), ”Be With Me” (Gail Ericksen & Keith Krupp), ”Mr Cool” (Gail Ericksen), ”Give It A Chance” (Janet Gardner & Jan Kuehnemund) ja ”Runnin” (Cindy Boetticher). Yhtyeen kokoonpano elokuvassa oli seuraava: Jan Kuehnemund (soolokitara), Janet Gardner (laulu), Tamara Ivanov (rytmikitara), Pia Maiocco (basso) ja Laurie Hedlund (rummut).
Pian yhtye kavi lapi useita jasenenvaihdoksia. Yhtye oli nahnyt Madam X:n konsertissa Roxy Petrucci -nimisen rumpalin (Roxyn sisko Maxine soitti Madam X:ssa kitaraa). Madam X teki yhden LP:n ”We Reserve The Right” ja yhden singlen “High In High School”/”Metal In Veins”, joissa molemmissa oli tuottajana Rick Derringer. Vain muutama kuukausi keikan jalkeen kuultuaan etta Madam X oli lopettanut, Vixenin jasenet lahettivat
demonauhan
Roxylle, joka on syntynyt 17. maaliskuuta 1962 Rochesterissa, Michiganissa (sama syntymapaiva kuin Janetilla). Roxy kavi muutamissa treeneissa, ja pian hanesta tuli uusi rumpali Vixeniin.
Yhtyeessa oli nyt nelja jasenta ? Jan, Janet, Roxy ja bassossa Steve Vain vaimo, Pia Maiocco. He tekivat kolmen laulun demonauhan (”Leave Me Alone”, ”Waiting For You” ja ”You Oughta Know By Now”). Nauha lahetettiin
EMI:lle
, joka ei aluksi uskonut, etta jasenet olivat kaikki naispuolisia.
Pian yhtye allekirjoitti levytyssopimuksen EMI:n kanssa. Samaan aikaan basisti Pia Maiocco oli korvattu uudella basistilla Sharon ”Share” Pedersenilla (s. 21.3.1963 Glengoe, Minnesota). Janet loysi Sharen taman ollessa keikalla pienella klubilla Hollywoodissa. Nain oli muodostunut klassinen Vixen-kokoonpano ? Jan Kuehnemunde (soolokitara), Janet Gardner (laulu ja rytmikitara), Share Pedersen (basso) ja Roxy Petrucci (rummut). Tama kokoonpano Vixenista oli haastateltavana monien muiden rockartistien tavoin vuoden 1988 Penelope Spheeriksen tuottamassa elokuvassa
The Decline of Western Civilization II: The Metal Years
. Dokumentin haastattelut tehtiin elo-helmikuussa vuosina 1987?1988 eli paljon ennen Vixenin debyyttilevya.
Syyskuussa 1988 Vixen julkaisi debyyttilevynsa
Vixen
ja ensimmaisen singlen eli ”Edge Of A Broken Heartin" yhtyeelle teki Richard Marx. Levyn aanityksesta ja tuottamisesta vastasivat Marx ja David Cole, Rick Nigher ja Spencer Proffer. Heidan avullaan ja Jeff Parisin biisin teon avulla Vixen teki hienon debyyttilevyn. Se meni suoraan listojen karkeen, kuin myos single ”Edge Of A Broken Heart”. Seuraavat kaksi singlea; ”Cryin’ ” (tekijat Gregg Trip ja Jeff Paris) ja ”Love Made Me” (tekijat John Keller, Marci Levy ja Michael Caruso) olivat myos isoja hitteja. Levy myi kultaa Amerikassa seka levyn kokonaismyynti maailmanlaajuisesti nousi yli miljoonaan kappaleeseen. Loppuvuosi seka seuraava vuosi kuluivat keikkaillen yhtyeen kiertaessa avausyhtyeena monille isoille artisteille kuten Ozzy Osbourne, Scorpions, Bad Company seka yhtyeen tehdessa myos omia keikkoja. Tammikuun 17. 1989 Vixen soitti Helsingissa Scorpionsin lammittelijana. Samana vuonna Milton Keynes Festivaleilla Englannissa Vixen soitti Bon Jovin, Europen ja Skid Row'n kanssa yli 60 000 hengelle.
Vixen palasi studioon vuoden 1989 lopulla ja aanitykset kestivat alkuvuoden 1990, kunnes yhtye julkaisi seuraavan levyn
Rev It Up
heinakuussa 1990. Talle levylle yhtye on itse tehnyt suurimman osan materiaalista (10 biisia 11!). Ensimmainen single ”How Much Love” (tekijat J. Kuehnemund, J. Conrad, S. Plunkett) on rock biisi ja toinen single balladi ”Love Is A Killer” (tekijat R. Petrucci, H. Paress) paljastaa yhtyeen herkemman puolen. Kolmas single ”Not A Minute Too Soon” (tekijat J. Gardner, S. Pedersen) onkin sitten Vixenin viimeiseksi jaanyt single. 11. elokuuta 1990 Vixen teki Unplugged-session MTV:lle New Yorkissa. Syyskuussa 1990 Vixen julkaisi 40-minuuttisen VHS-kasetin nimeltaan ”Revved Up!”, jolta loytyvat kaikki kuusi Vixen-videota. Yhtyeen loppuvuosi kului Amerikassa omia keikkoja tehden seka toimien avausyhtyeena isoille artisteille kuten Kiss ja
Ratt
.
Vuoden 1991 alkupuolella Vixen keikkaili Euroopassa Deep Purplen mukana, ja 4. maaliskuuta 1991 Vixen esiintyi Helsingissa. Levy
Rev It Up
myi viela kohtuullisen hyvin Yhdysvalloissa, mutta ei saavuttanut kultalevyrajaa. Grunge-aalto alkoi nousta ja koko musiikkiteollisuus oli muutoksen kourissa. Viela vuoden 1991 aikana levy-yhtio EMI irtisanoi Vixenin sopimuksen seka yhtyeen jasenet olisivat halunneet irtisanoa manageritoimistonsa. Myos yhtye itse riitaantui siita, mihin musiikilliseen suuntaan olisi pitanyt jatkaa. Viimeisen kerran kaikki nelja jasenta olivat samassa huoneessa vuonna 1992, minka jalkeen Vixen lopetti toiminnan. Syina olivat manageriongelmat ja musiikilliset erimielisyydet.
Roxy Petrucci ja Janet Gardner perustivat Vixenin uudelleen 1997, Gina Stilen (kitara) ja Rana Rossin (basso) kanssa. Kokoonpano kiersi Yhdysvaltoja vuonna 1997. Vuonna 1998 Petrucci, Gardner ja Stile aanittivat albumin
Tangerine
. Levyn julkaisun jalkeen Roxyn sisko Maxine Petrucci tuli soittamaan bassoa Rana Rossin paikalle Yhdysvaltain kiertueelle vuonna 1998. Taman jalkeen yhtye sai pian haasteen tekijanoikeusrikkomuksista yhtyeen entiselta kitaristilta Jan Kuehnemundelta.
Kitaristi Jan Kuehnemunde heratti Vixenin 2001, kokoonpanolla Janet Gardner, Roxy Petrucci ja uusi basisti Pat Holloway. Tama ryhma kiersi Yhdysvaltoja kesalla 2001 osana ”Voices of Metal” -kiertuetta. Heinakuussa kiertueen ollessa puolivalissa erimielisyydet hajottivat yhtyeen, ja jaljelle jai vain kitaristi Jan Kuehnemunde. Han kokosi nopeasti uuden ryhman ? laulussa Jenna Sanz-Agero, bassossa Lynn Louise Lowrey ja rummuissa Kat Kraft ? ja kiersi talla kokoonpanolla kiertueen loppuun.
Vuonna 2004
VH1
kutsui nelja alkuperaisjasenta eli "klassisen" Vixen-kokoonpanon ohjelmaansa
Bands Reunited
. Show aanitettiin 2. elokuuta 2004, ja se esitettiin televisiossa marraskuussa. VH1-lahetyksen seurauksena EMI julkaisi uudelleen kaksi ensimmaista Vixen-albumia.
Vuosien 2005 ja 2006 aikana uusi Vixen-kokoonpano Kuehnemunde, Sanz-Agero, Lowrey ja Kraft keikkailivat Euroopassa ja Amerikassa. Syksylla 2006 yhtye julkaisi vanhat Vixen-kappaleet livelevyna nimeltaan
Extended Versions
, joka on aanitetty Ruotsin keikalta kesakuussa 2005. Yhtye aloitti myos uuden studiolevyn aanitykset. Vixen kavi jalleen Suomessa ja soitti keikkansa
Yngwie Malmsteenin
kanssa 14. joulukuuta Helsingissa seka 15. joulukuuta 2006 Oulussa. 30. tammikuuta 2007 Vixen julkaisi uuden studiolevyn
Live And Learn
.
10. lokakuuta 2013 perustajajasen ja kitaristi Jan Kuehnemund kuoli syopaan 59-vuotiaana.
[1]
Siksi vuoden 2013 loppupuolella JanetShareRoxyGina (JSRG) uudistui Vixeniksi kunnioittaakseen Kuehnemundia. Vuonna 2017 Britt Denaron korvasi Stilen kitaristina. Tammikuussa 2019 saveltaja Gardner vahvisti, etta han poistui Vixenista. Hanen tilalleen laulajaksi tuli Lorraine Lewis. Lewis on Femme Fatale, toinen naispuolinen bandi joka oli Vixenin nykyaikainen 1980-luvun lopulla, vaikkakin voudesta 2013.
- Lorraine Lewis - Laulu (2019 - nykyinen)
- Britt Lightning - Soolo- ja rytmikitara (2017 - nykyinen)
- Roxy Petrucci - Rummut (2013 - nykyinen)
- Share Ross - Basso (2013 - nykyinen)
- Janet Gardner ? Laulu, Rytmikitara (1983 - 1991, 1997 - 1998)
- Jan Kuehnemund ? Soolokitara (1980 - 1991, 2001 - 2013)
- Roxy Petrucci - Rummut (1986 - 1991, 1997 - 1998)
- Share Pedersen - Basso (1987 - 1991)
- Janet Gardner - Laulu, Rytmikitara (2013 - 2019)
- Jenna Sanz-Agero - Laulu (2001 - 2013)
- Jan Kuehnemund - Soolokitara (1980 - 1991, 2001 - k. 2013)
- Gina Stile - Kitara (1997 - 1998, 2013 - 2017)
- Rana Ross - Basso (1997 - 1998, k. 2003)
- Maxine Petrucci ? Basso (1998)
- Pat Holloway ? Basso (2001)
- Lynn Louise Lowrey - Basso (2001 - 2013)
- Pia Maiocco - Basso
- Liza Carbe - Basso (1983)
- Tamara Ivanov - Kitara
- Laurie Hedlund - Rummut
- Noelle Bucci - Laulu
- Gayle Erickson-DeMatoff - Basso
- Cindy Boettcher - Koskettimet (k. 2014)
- Marlene Peterson - Rummut
- Nancy Shanks - Laulu (k. 2019)
- Nancy Kraft (Palumbo) - Kitara
- Kat Kraft - Rummut (2001 - 2013)
- Vixen (1988) (kultalevy Yhdysvalloissa)
- Rev It Up (1990)
- Tangerine (1998)
- Best of Vixen - Full Throttle (1999)
- Extended Versions (aka Live in Sweden) (2006)
- Live & Learn (2007)
- Edge of a Broken Heart #51 UK, #26 US (EMI ’88)
- Cryin' #27 UK, #22 US (EMI ’88)
- Love Made Me #36 UK (EMI ’89)
- Edge of a Broken Heart (re-issue) #59 UK
- How Much Love #35 UK, #44 US (EMI ‘90)
- Love is a Killer #41 UK, #71 US (EMI ‘91)
- Not a Minute Too Soon #37 UK (EMI ‘91)
- Revved Up VHS 1990. 37 mins. UK
Commons