Viraltapano on Suomessa virkamiehelle tuomittava erityisrangaistus. Sita ei koskaan tuomita ainoana rangaistuksena . ^[1]

Jos virkamies, julkista luottamustehtavaa hoitava henkilo tai julkista valtaa kayttava henkilo tuomitaan elinkaudeksi vankeuteen , hanet on myos tuomittava pantavaksi viralta. Viraltapano on tuomittava myos, jos tallainen henkilo tuomitaan vahintaan kahdeksi vuodeksi vankeuteen , ellei tuomioistuin katso hanen sopivan edelleen virkamieheksi tai hoitamaan julkista tehtavaa. Jos henkilo tuomitaan kahta vuotta lyhyemmaksi ajaksi tahallisesta rikoksesta, hanet voidaan tuomita myos viraltapantavaksi, mikali oikeus katsoo, ettei han sovi virkamieheksi tai hoitamaan julkista tehtavaa. Yleisilla vaaleilla valittua julkisyhteison edustajiston jasenta ei kuitenkaan saa talla perusteella tuomita pantavaksi viralta tehtavastaan. Naissa tapauksissa viraltapano kasittaa sen viran ja julkisen tehtavan tai niiden virkojen ja julkisten tehtavien menettamisen, jotka tuomitulla tuomitsemishetkella on. ^[1]

Suppeampana viraltapano on mainittu useimpien virkarikosten ( Suomen rikoslaki 40. luku) lisarangaistuksena, jolloin se kasittaa sen viran tai julkisen tehtavan menettamisen, jossa rikos tehtiin. Jos virkamies on siirtynyt uuteen vastaavanlaiseen virkaan, viraltapano kasittaa taman viran menettamisen. ^[1]

Neljassa edellisessa tilanteessa viraltapano on seuraamuksena harkinnanvarainen ja kahdessa torkeimmassa pakollinen. ^[1]

Vuoteen 1969 saakka virkamies voitiin viraltapanon ohella, rikoslain 2. luvun 11. pykalan mukaan, tuomita lisarangaistuksena maan palvelukseen kelpaamattomaksi vahintaan yhdeksi ja enintaan 15 vuodeksi. Tama merkitsi sita, etta kyseista henkiloa ei voitu rangaistusajan kuluessa nimittaa tai valita mihinkaan sellaiseen virkaan, toimeen tai tehtavaan, jonka haltija oli rikoslain 2. luvun 14. pykalan mukaan virkamies. ^[2]