Viihdekirjallisuus , myos populaarikirjallisuus on kirjallisuutta, joka pyrkii tavoittamaan monia lukijoita ja viihdyttamaan . ^[1] Perinteisesti ajanvietekirjallisuus on jaettu rakkauskertomuksiin, seikkailu- ja jannityskertomuksiin seka huumoriin. Kaikista naista muodoista haetaan siirtymista todellisuudesta unelmiin seka hetken huvia. Ero taide- ja viihdekirjallisuuden valilla on kuitenkin liukuva. ^[2] Viihdekirjallisuuden piiriin on luettu etenkin jannitysviihde ja rakkausromaanit seka viihteelliset historialliset romaanit . ^[1]

Viihdekirjallisuudessa kaytetaan periaatteessa samoja kirjallisia aineksia kuin niin sanotussa korkeakirjallisuudessa, ja viihdekirjallisuudella on omat klassikkonsa . Raja muuhun kirjallisuuteen on siten liukuva. Viihdekirjallisuudessa pyritaan kuitenkin juonen suurempaan ennustettavuuteen ja se myos jaetaan sukupuolen mukaan. Miestenviihde on ollut pitkaan arvostetumpaa, mutta naisille suunnattua viihdetta on alettu tutkia 1980-luvulta alkaen. ^[1]

Nykyajan viihdekirjallisuus alkoi saada muotoaan 1700-luvun goottilaisessa romaanissa , jonka aineksina olivat erotiikka, mystiikka, kauhu ja jannitys. ^[1] Tunnetuimpia goottilaisen kauhun kirjoittajia olivat Ann Radcliffe ja Horace Walpole . Englannissa luotiin jo 1700-luvulla tehokas kirjojen levitysjarjestelma. Siihen kuuluivat vuosimaksulla toimivat kiertavat kirjastot ja kirjojen kotiinkannosta huolehtineet kolportoorit . Perustettiin myos aikakauslehdistoa. 1700-luvun loppupuoli olikin suuren lukuinnostuksen ja kirjallisuuden lisaantymisen aikaa. Romaanit olivat monisatasivuisia ja niita julkaistiin usein jatkokertomuksina. ^[3]

1800-luvulla jannitysviihde jakautui rikosromaaneihin , ja villin lannen tarinoihin, joita leimaa mennyt kulta-aika ja selkea kasitys miehuudesta. Tana aikana syntyi selva jako “ylemman” ja “alemman” viihteen valille. Ylempaan kuuluivat muun muassa historialliset viihderomaanit. ^[3] Sotaromaanit alkoivat yleistya toisen maailmansodan jalkeen. ^[1] Osa kauhu - ja tieteiskirjallisuudesta on katsottu viihteeksi. ^[1]

Rakkausromaaneissa syntyi 1800-luvulla malli, jossa rakkaus ja avioliitto oli onnen edellytys. Rakkausromaaniin kuului myos onnellinen loppu ja kainous seksin suhteen. ^[1]

1900-luvun alun kansanvalistushenki piti laajalle lukijakunnalle suunnattua viihdekirjallisuutta roskana. Seka porvarillinen kirjallisuusarvostelu etta tyovaenlehdisto jattivat viihdekirjat yleensa arvostelematta. Viihdekirjallisuus nousi samaan aikaan tyovaenkirjallisuuden kanssa ja kilpaili osin samasta yleisosta. Tyovaenkirjoittajien mielesta ”roskakirjallisuus” vei lukijoita aatteelliselta tai hyvalta kirjallisuudelta tai oli voitontavoittelun valine. ^[4]

• Populaarikulttuuri
• Kioskikirjallisuus
• Pulp
• Dime novel

• Nummelin, Juri:  Sotaa, sutinaa, seikkailuja. Suomalaisesta kioskikirjallisuudesta . Helsinki: Avain, 2014. ISBN 978-952-304-020-5 .